Joskus (usein) sitä lähtee toteuttamaan aika random-ideoita.
Olipa kerran eräs keskiviikko – tarkalleen ottaen 1. maaliskuuta – ja tuossa läheisessä pienessä leikkipuistossa kelloon vilkaistessani totesin, että se näytti tasan klo 12.00. Oli jotenkin kiva hetki ja otin kännykällä selfien. Tavallisesti otan kameralla kuvat, mutta nyt kamerasta oli akku lopussa.
Tuohon kännykkäkuvaan tallentui mukava, tavallinen Espanjan-arkiväläys. Hetken mielijohteesta laitoin kännykkään jatkuvan hälytyksen kaikille tulevillekin päiville tasan klo 12:00. Hmm. Joo. Minäpä otan selfien joka ikinen päivä tasan samaan aikaan ja katson, miltä arkeni niiden kuvien perusteella näyttää.
Tässäpä siis väläyksiä arjestani. Pieniä satunnaisia hetkiä, joka päivä tasan klo 12, kun kännykän hälytys (joka kerta yhtä yllättäen) pärähti soimaan. Mitään ei ole lavastettu – otin kuvan juuri silloin, kun hälytyksen kuulin. Aina liikkeellä ollessani en kuitenkaan kuullut heti ensimmäistä äänimerkkiä, vaan kuvanotto tapahtui jollain myöhemmällä torkkupiippauksella.
Heh ja kerran olin eläintarhan veskissä ja otin kuvan vasta kopista poistuani ja kädet pestyäni. Mutta eipä siitä sitten sen enempää, nyt voitte pyyhkiä pepun mielikuvan pois ajatuksistanne.
Keskiviikkona 1.3.2017 klo 12.00:
Läheisellä leikkipaikalla (Parque San Alvaro) Joelin ja Seelan kanssa. Oli yllättävän kuuma ja minulla orastava päänsärky. Olimme kolmestaan liikkeellä, Silva oli kerhossa kahteen asti.
Torstaina 2.3. 2017 klo 12.00:
Työpäivä. Taustalla sääennustus; olin juuri tsekkaamassa, että sataako perjantaina. Suunnittelimme ystävän kanssa seuraavalle päivälle ”äitien vapaa-aamupäivää” Malagassa.
Perjantaina 3.3. 2017 klo 12.00:
Ystävän kanssa Malagassa – ei satanut. Olimme juuri menossa Carmen Thyssen-museoon (oi, miten kulturellia!), taustalla kukkanunna ja ystävän olkapää.
Lauantaina 4.3.2017 klo 12.00:
Ravintolassa Benalmadenassa, tytöt kuikkivat ikkunasta merelle. Olimme käyneet juuri Suomesta vierailulla olleiden ystävien kanssa meriakvaariossa ja tulleet sen jälkeen syömään.
Kääk oispa muuten suht akuutti tarve päästä kampaajalle – tältä näyttää viiden kuukauden juurikasvu.
Sunnuntaina 5.3.2017 klo 12.00:
Samojen ystävien kanssa rannalla – churro- ja kahvitauko. Tähän aikaan oli vielä suht vilpoisaa (auringonottoa toppatakissa, haha!), mutta lapset tarkenivat jopa pulikoida.
Maanantaina 6.3. klo 12.00:
Blogikommentteihin vastaamassa.
Tiistaina 7.3.2017 klo 12.00:
Tiistaimarkkinoiden jälkeen (sukulaisvieraiden kanssa) hetki leikkipuistossa Feria-alueen vieressä. Silvalla talvilomaviikko kerhosta.
Keskiviikkona 8.3.2017 klo 12.00:
Samojen sukulaisvieraiden kanssa rannalla. Hih Seelalla taustalla ”krokotiilihattu” silmillä. Oli (huh!) kuuma ja paloin – perhana! Huolehdin koko päivän muiden rasvoista ja olin itse varjossa, mutta silti iho oli illalla ihan täyspunainen olkapäistä ja selästä. Damn.
Torstaina 9.3.2017 12.00:
Hups kuva puuttuu! Mulla oli ollut työpäivä ja puhelin unohtunut kai äänettömälle tai toiseen huoneeseen kuulumattomiin. Mutta olisi varmaan näyttänyt suunnilleen samalta kuin kakkoskuvassa.
Perjantaina 10.3.2017 klo 12.00:
Bioparcin vessassa, haha.
Lauantaina 11.3.2017 klo 12.00:
Sukulaisvieraiden kanssa matkalla biitsille – tällä kertaa täysrasvattuna.
Sununtaina 12.3.2017 klo 12.00:
Taas biitsillä! Minkäs teet – sattui helleviikko. Aamun olin kuitenkin tehnyt töitä ja jatkoin illalla.
Maanantaina 13.3.2017 klo 12.00:
Joel Suomessa ja Silva loman jälkeen kerhossa. Olin juuri laittamassa Instaan kuvaa Joelista Hakaniemessä. Seela leikkii taustalla ja odottaa leikkipuistoon lähtöä heti tämän jälkeen.
Tiistaina 14.3.2017 klo 12.00:
”Täällä mä teen töitä kipeänä” -ilme, eli flunssa sekä duuni- ja sadepäivä.
Siinäpä ne – kolmetoista arkiväläysselfietä.
Mitä ne kertoivat? No, biitsillä oltiin tavallista enemmän (oli mukana tuo helleviikko), ja perusarkea muuttivat myös kyläilijät ja Silvan talvilomaviikko. Ja Joelin Suomen-matka ja flunssa ja ja ja ja. Oon tätä monesti miettinytkin: että mikä ihmeen perusarki? Tuntuu, että niin Suomessa kuin täälläkin aina sitä ”normaalia” on maksimissaan viikko, ja sitten tulee taas… …jotain. Vähintäänkin nyt flunssa jos ei muuta. No, eipähän pääse tylsistymään!
Miltä sinun arkesi näyttäisi päivittäin kello 12?
Voisikohan tämä toimia haasteena…? Onhan näitä arkikuvahaasteita vaikka minkälaisia, ehkäpä sinne vielä yksi mahtuisi joukkoon! Eli: ota kuva itsestäsi vaikka viikon ajan aina klo 12 (laita kännykkään hälytys) ja näytä väläys lavastamattomasta, arkisesta elämästäsi! Vaikka blogiin (jos sinulla sellainen on) tai Instagramiin! Ja merkkaa vaikka #klo12haaste ja vinkkaa tännekin, että mistä kuvasi löytää!
Miltäs kuulostaisi, innostuisiko joku teistä ottamaan haasteen vastaan?
27
Koo
14.3.2017 at 20:20Mulla tulis aika tylsä ku todennäkösesti olisin duunissa oman pöydän ääressä tai lounasravintolassa :D Sulla toi arki vähän värikkäämpää ;)
krista
14.3.2017 at 20:26Mäkin luulin, että mulla ois enemmän noita koneellanököttämispäivä, mutta yllättävänkin usein oli muutakin – ja välillä olin ehtinyt jo tuossa vaiheessa nököttää aamun ja lähtenyt jo ulos :D Mutta kantsii testata, jos yhtään kiinnostaa! Tai siis on yksi tapa tallentaa arkea. Vaikka omaksi ilokseen, jos ei halua jakaa :)
murina
14.3.2017 at 22:48Kolmivuorotyötä tekevänä vaihtelis varmaan paljonkin jos joka päivä samaan aikaan kuvaisi, mutta saattais yövuorossa ollessa vähän v**taa kun kesken unien kello sois että nyt kuvaamaan 😂
krista
14.3.2017 at 22:52Apua, joo, älä tee tätä :D :D :D
M-M
14.3.2017 at 23:04Tää ois muuten ihan kiva haaste, mutta vois tulla tylsiä(pimeitä) kuvia. Ollaan yleensä just menty päikkäreille klo 12 ☺ mutta voishan tätä kokeilla.
krista
14.3.2017 at 23:07Kokeile ihmeessä! Paitsi että toivottavasti ette herää piipitykseen kesken unien :)
piupali
15.3.2017 at 09:40Voisin kokeilla samaa! Tosin sovellettuna jollakin toisella kellonajalla, tuohon aikaan lapset ovat päiväkodissa ja itse 99% varmuudella koneella hommissa. Klo 16 vois olla sopiva meille, silloin koko perhe on ehtinyt kotiin. Mukava haaste!
krista
15.3.2017 at 10:04Joo, tän voi tosiaan tehdä jollain muullakin kellonajalla! Kivakiva! Instaan? Laita tägäys, niin löydän!
Menolippu Maalle
15.3.2017 at 10:31Heippa! Mulla olisi sulle postaustoive. Nimittäin työnteko ulkomailta käsin. Mitä hommia teet, onko etänä teko vaikeuttanut niitä vai onko ihan samantekevää missä sijaitset, miten pidät yhteyttä toimeksiantajiin/työnantajaan, miten rytmität työaikasi, miten työnantaja(t) suhtautuivat ulkomaille lähtöösi, oletko joutunut luopumaan jostain töistä jne. Tällainen diginomadiushan on nykyään jo aika yleistä ja toisaalta myös monen haave. Itsekin teen suurimman osan töistäni etänä (ja freelancerina) ja haaveilen jonkinpituisesta irtiotosta ulkomaille, joten aihepiiri kiinnostaisi.
krista
15.3.2017 at 10:43Kiitos – hyvä juttuaihe! Mulla itselläni tän kanssa on vähän ”henkisiä ongelmia”, olen nimittäin itselleni linjannut tämän aiheen niin, että työasiat kuuluvat itselleni tämän blogin ulkopuolisiin asioihin :) Paitsi blogiin liittyvät, niistä olen toki kirjoitellut :) Ehkä voisin kirjoittaa jotenkin yleisemmällä tasolla – se taas tietysti herättäisi lisää kysymyksiä ja kiinnostusta ja niin edelleen. Mun täytyy varmasti miettiä tätä, että miten se linjani jatkossa asettuu!
–
Mutta näin yleisesti sanottuna mun kokemus, että nykymaailmassa ei mitään ongelmaa! Työstä riippun tietty. Mutta siis esim. palaverit hoituvat skypellä, olen vetänyt skypellä yhden koulutuksenkin. Hauska anekdoottikin: olen ollut työasioissa meiliyhteyksissä pitkään erään henkilön kanssa, mutta en koskaan livenä tavannut. Nooh – yhtä äkkiä kävi ilmi, että hän on tän koko ajan asunut tuossa viereisessä kaupungissa! Ei ollut tullut koskaan ajatelleeksikaan (puolin ja toisin), että toinen ei ois Suomessa!
–
Mutta sitä ennen (kuin pääsen oman linjani kanssa jatkoselkeyteen): oletko huomannut Lähiömutsilta kirjoituksen tästä? http://www.mutsiavautuu.com/2017/03/etatoissa-ulkomailla-duunia-balilta.html
T
15.3.2017 at 22:53Sä naurat joka kuvassa, paitsi kipeänä ollessasi! Sehän on mukavaa, koska itse olen aina jotenkin ihan jumissa selfie-tilanteissa, näytän tosi puritaanilta luterilaiselta. Ja aloin miettimään nyt laajemminkin, että mä oon ihminen joka hymyilee varmaan ihan liian harvoin.
krista
15.3.2017 at 23:03Hmm joo totta! Mutta on se mulla itsellänikin varmasti sellainen selfiejähmettymisilmehymy :D Mun omassa kamerassa (sillä, millä tavallisesti kuvaan) ei ole ”etukameraa” enkä ole ihan tottunut tähän, että itse näkee, miltä näyttää.
–
Mutta itse asiassa hymyileminen on kyllä tärkeää. Sitä pitäisi ihan tietoisestikin tehdä enemmän (puhun itsellenikin). Veikkaan, että se samalla aktivoi mielihyväntunteita itsessäkin. Välillä sitä ajattelee, että näyttääköhän ihan tyhmältä, jos jossain tuolla kadulla hymyilee. Vaikka paremmalta sitä hymyillessä varmasti näyttää kuin myrtsinä :)
Paprika
20.3.2017 at 23:03http://vuodenvihannes2005.blogspot.fi/2017/03/klo12haasteeiku-mita.html Matkalla tähän :D HAuska idea!