Sneak peek: operaatio kodinhoitohuone

Yhteistyössä: Rautia

Tähän mennessä tapahtunutta:

Oli makuuhuone, jota kutsuttiin pyykkistudioksi – se näytti tältä. Oli sauna, jota ei koskaan käytetty. Oli idea… …ja ihan sitten heti pari vuotta myöhemmin toteutus.

”Kutsutaanko me muuten tätä sit saunaksi edelleen?”, mietti Joel (sarjassamme keskitytään olennaiseen).
”Ei tietenkään! Eihän se sauna ole ollut enää pitkään aikaan!”, minä vastasin.
”No mikä se sitten on?”
”Kodinhoitohuone!”
”Eikä ole. Ihan liian pitkä sana. Eikä siellä mitään kotia hoideta vaan pyykkiä.”
”No oisko vaikka pyykkihuone?”, minä ehdotin.
”Sopii!”
”Pyykkitupa?”
”Kyllä!”

Tervetuloa siis kurkistamaan eka kertaa blogissa (Instaa oon kuvaspämmännyt monta kertaa päivässä viimeisen viikon ajan) meidän tulevaan pyykkitupaamme!

Kylpyhuone ennen:

…ja pyykkitupa (ilman kaapistoja ja pöytätasoja vielä) nyt:

Aiemmin saunatilan käyttämättömyyteen suurin syy (lauteiden poistamisen jälkeen) oli tuo ahdas oviaukko – siitä ei tehnyt mieli mennä peremmälle, vaikka tilaa siellä olisi ollut hyvin esimerkiksi pyykin kuivaamiselle. Niinpä pyykkitelineet tahtoivat siirtyä aina makuuhuoneeseen; samoin likaiset pyykit kertyivät röykkiöiksi pyykkikoreihin makuuhuoneeseen. Ja pahimmillaan makuuhuoneen lattialle; kun halusin lajitella pyykit ennen pesua, kippasin aina koko pyykkikorillisen lattialle, että voisin poimia sieltä oikeanväriset vaatteet pesuun. Ja koska”hei mähän pesen tässä vielä monta koneellista tänään”, niin siihen lattialle ne pyykit sitten usein jäivät. Käveltiin monta päivää sitten niiden yli vaan.

Ennen kuin Joel kyllästyi ja kasasi pyykit takaisin koriin. Ja minä taas aloin lajitella uudestaan ja kippasin pyykit takaisin lattialle.

Huoh.

Mutta ratkaisu tälle oli olemassa – meillä on tilaa, kun se vain kaivetaan tuolta esiin. Oh tilaa, tilaa, tilaa. Yhden suurehkon saunallisen verran tilaa.

Oikealla olevalle seinälle tulee Elfan kaapistot liukuovilla – ja sinne kaikki likapyykit suoraan lajiteltuina! Laskin, että siihen saa peräti kahdeksan eri lajin pyykkikorit. Vau. Ja tuohon takaseinälle saadaan seinältälaskettavat pyykkitelineet. Haaveena kokonaan päästä eroon noista perinteisistä (aina meillä tiellä olevista) pyykkitelineistä.

Värivalinnoista jo rempan kynnyksellä (täällä) kerroinkin: tummaa puuta ja valkoista. Yllättävää meille itsellemme kuitenkin oli se, että katosta tuli tumma.

Itse olin nimittäin jotenkin automaattisesti ajatellut, että katto on valkoinen, ja tumma puu tulee sitten esiin esimerkiksi pöytätasoissa ja kalusteissa. Pähkäilin siinä sitten takaseinän väriä – Joel ehdotti jotain voimakasta tehosteväriä, mutta minä totesin (mikä mussa oikein on vikana?!?!), että ei lähdetä sekoilemaan tässä liian monella värillä. Sekoillaan sitten muissa huoneissa sitäkin enemmän.

Päätyseinän värivaihtoehdot olivat siten ne valkoinen tai tumma ruskea. Mutta ruskean osalta minua jännitti, että tuleeko takaosasta liian pimeä. Ja valkoinen seinä valkoisen katon kumppanina tuntui vaan ihan liian tylsältä.

”Entä jos katto olisikin tumma?”, Joel ehdotti.
”MITÄ? Eikä? Joo! Voisko olla?”, minä reagoin.

Heitin googlen kuvahakuun (sisustajan perustyökalu – suosittelen) sanat ”bathroom dark ceiling” ja sain tulokseksi mm. tällaisen. Kyllä! Meille tulee tumma katto!

Näillä eväin sitten Malmin Rautiaan. ”Valkoiseksi” väriksi katsottiin värikartasta jo valmiiksi sävy F300 (Kamelia) eli vaaleimmaksi taitettu neutraali keltainen. Ajatuksella, että se on käytännössä valkoinen, mutta ei varmasti taitu kylmään vaan aavistuksen verran lämpimään. Tää on tarkkaa :)

Tein jo viime keväänä (täällä) blogiyhteistyötä tuon lähellä olevan Rautian kanssa ja siitä lähtien ollaan mieluiten asioitu siellä. Koska palvelu, oi palvelu.

Sillä on ihan oikeasti merkitystä – eikä pelkästään fiilikseen vaan ihan lopputulokseenkin. Tällä kertaa nimittäin Hanna hoksasi ehdottaa meille kattoon Colorian sävytettävää öljyvahaa: vesiohenteinen, hajuton ja myrkytön öljyvaha, joka on ainoa, jonka päälle voi myös joskus halutessaan maalata.

Tää kuulostaa nyt ehkä vähän oudolta, mutta meidän teki mieli suunnilleen pussailla tuota purkkia. Sen voi (ainakin meillä) sutia suoraan kattoon ilman pohjatöitä, eli kaksi kerrosta ja valmista. Ja koko ajan pystyttiin nukkumaan lasten kanssa viereisessä huoneessa (ei hajuhaittoja) ja esimerkiksi käymään suihkussa.

Tämän öljyvahan voi siis sävyttää kuultavien värikarttojen mukaan, ja värivalinnassa me tehtiin ensin pikkumoka. Valitsimme nimittäin Tikkurilan Wengen ja heti ensisutaisusta totesimme, että se näyttää harmaalta pierulta. Joel maalasi kuitenkin toiveikkaana ex-saunanpuolen katon ja päätimme nukkua rauhassa yhden yön yli, josko se vaikka siitä jotenkin muuttuisi. Mutta seuraavana aamuna se näytti edelleen… … harmaalta pierulta.

Eeeeääääh. Ajateltiin jo, että mokattiinko koko homma.

Takaisin Rautiaan ja tällä kertaa sävyksi Jalopuu. Eli aika paljon punaiseen taittuva, tuo tuossa alhaalla keskellä:
(joo ja arvatkaa, oliko vaikea olla valitsematta tuota Mandariinia)

Ja kyllä. Se on täydellinen.

Samalla öljyvahalla vahattiin myös lamppusysteemi ja lavuaarin taso.

Itse rempan osalta me jännitettiin etukäteen eniten seinän kaatoa. Joel oli alkuun sitä mieltä, että ei aio alkaa taiteilla ison ja painavan lasin kanssa itsekseen – että jos se tipahtaa vaikka jalalle, niin ei ole enää jalkaa. Mutta aikansa pähkäilyn jälkeen Joel päätti kuitenkin varo-varovasti yrittää. Ja loppujen lopuksi se lähti irti tosi nätisti. Muutenkin aukon laajentaminen kävi ihan hurjan nopeasti, vain yhdessä illassa! Moukarilla ja sorkkaraudalla vaan :D

Vasemmassa laidassa näkyvä seinäntynkä me katsottiin liian jykeväksi kaataa, se on tehty jonkinlaisista harkoista. Mutta se ei tuolla matalassa tilassa mitään haittaa, jääköön paikoilleen.

Toinen vähän monimutkaisempi juttu oli aukon ympäryksen listat.

Joel naureskeli listoja purkaessaan, että otti siitä irti 19 erilaista lautaa – että heh heh heh luulisi sitä vähemmälläkin pärjäävän. Mutta kun aukon laajentamisen jälkeen Joel piirsi ja laski tarvittavia laudanpätkiä, tuli summaksi väkisinkin vähintäänkin 11 kappaletta. Siinäpä oli sitten Joelin eilisillan askarteluprojekti.

”Mä menen yläkertaan kiroilemaan”, Joel totesi lähtiessään laittamaan listoja.

Mutta hei – nyt on jopa listat! Toisin kuin esimerkiksi meidän neljä vuotta sitten rempatussa alakerran pikkuveskissä.

Pieniä haasteita tuotti myös sellainen, että pesuhuoneen ja saunan katot ovat eri korkeudella. Se ratkaistiin jättämällä tuonne aukon päälle tuollainen ”lippa”. Oon ihan sairaan tyytyväinen – ja tän kaiken on tehnyt tuo sama mies, joka meidän tavatessa väitti, että se ei ”osaa” porata taulua kiinni mun seinälle!

Mutta niin kuin Joel on itse todennut: ei se kuitenkaan mitään ydinfysiikkaa ole ja netistä löytyy paljon opastusvideoita. Esimerkiksi just tuolta Rautian sivuilta täältä – tai sitten ihan Youtube on hyvä lähde myös.

Seuraavaksi sitten täällä meillä odotellaan siis Rautian kautta tilattuja mittatilauslaminaattitasoja (Ecolamin ”rustiikkitammi” eli vanhan vaalean lankun näköistä laminaattia) sekä säilytyssysteemejä, jotka saamme Elfalta – niistä enemmän sitten, kun saapuvat!

Tuossa pesukoneen vieressähän meillä on ollut jo aikaisemmin tyttöjen vaatteille hyväksi havaittu Elfan kolmiosainen säilytyssysteemi, nyt se siirrettiin väliaikaisesti tuonne peremmälle ja tähän mahtuu saman verran (jea!) lisää noita koreja – sen laminaattisen pöytätason alle.

Ja (huokaus) pakko myöntää yks juttu. Mä olen nimittäin nyt taipunut. Meille tulee kuivausrumpu tuohon pesukoneen viereen – siis se, mitä vastaan mä oon nyt viimeiset neljä vuotta aktiivisesti rimpuillut. Mutta joo, kannattaahan se nyt sitten hankkia (jos on hankkiakseen), kun tuossa tuo tila on nyt tarjolla ja se täytetään mittojen mukaan. Joel voitti. Ja teistä te, jotka ootte mulle sitkeästi kuivausrumpua suositelleet :) Merkkiä sun muuta ei olla mietitty vielä, jätettiin vaan keskiarvoleveyden kokoinen kolo korisuunnitelmiin.

Mutta joo. Oon kyllä jo tässä vaiheessa niii-iiiin tyytyväinen; väitän, että elämänlaatu ihan oikeasti kasvaa tän valmistuessa.

Vanhat koritkin näyttävät ihan kivoilta, kun niiden sisällöstä on poistettu kaikki niihin kertynyt turha romu.

Nyt pitäis vielä malttaa odottaa niitä liukuovia, ritiläkorisysteemejä ja pöytätasoja! Elfan korit tulevat varmaan jo tällä viikolla, mutta liukuovia ja pöytätasoja pitää odottaa pidempään, kun ne tehdään mittojen mukaan.

Oijoijoijoi mä en sit tän valmistuttua muuta teekään kuin pesen pyykkiä! Öööö eiku…?

PS. Joel sanoi, että se ei aio remontoida mitään pitkään aikaan. Mä taas salaa haaveilen, että mitäs seuraavaksi tehtäisiin – on niin mahtavaa, kun kodinlaittohommat edistyy!