Kaupallinen yhteistyö: Ingman
Jos minä itse saan valita jonkun herkun, valitsen aika poikkeuksetta jätskin. Niin meidän muu perhekin.
Niinpä oli aika itsestäänselvää, että kun olimme juuri sopivasti saaneet maisteltavaksemme uusia luomujätskejä (kaupallinen yhteistyö Ingmanin kanssa), teimme niistä mun synttäripäivänä perheen yhteisen iltapäiväherkun. Vähän niin kuin omat minipienet synttäribileet.
Jätskiannoksia! Jätskiannoksia!
Mutta het-ki-nen. Tuohan näyttää ihan piparien tekemiseltä, ei jätskin…?
Kyllä. Ilmeisesti tämän Suomen lumisen kevään innoittamina meidän tytöt ovat toivoneet vaatineet jo pidemmän aikaa pipareita. Pipareita pipareita pipareita. Voidaanko tehdä pipareita? Pipareita pipareita voidaanko voidaanko pipareita voidaanko tehdä pipareita pipareita pipareita?
Ja sitten tuli Joelin kuningasajatus – tadaa, saa vapaasti kopioida: mitä jos tehdään jätskiannokset piparimuotilla…?
Joo! Jee! Joo! Jee! Joo!
Niinpä sitten tehtiin.
Nojoo. Käytännön tasolla ei ehkä tullut ihan suoraan Strömsöstä tämä ”jätskin piparistaminen”. Pikemminkin se oli taas vähän sinnepäintekemistä puutalo-style. Olin ottanut jäätelöt sulamaan vähän aikaisemmin, mutta jätskitpä sitten jotenkin sulivatkin yllättävän nopeasti. Niinpä ne uhkasivat akuutisti lässähtää noissa muotitushommissa, kun perheen lapset eivät olleet mitenkään maailman nopeimpia piparitaiteilijoita. Jäisellä jätskillä ensi kerralla!
Mutta saatiin kuin saatiinkin lähes sydämiä muistuttavia muotoja jätskilautaselle:
Annokset koristeltiin kermavaahdolla ja nomparelleilla – ja päivänsankari sai annokseensa oranssin päivänvarjon ja prinsessakynttilän.
Happy Birthday to me!
Tuo Ingmanin luomujätski sinänsä oli kyllä tosi kiva uutuus: pehmeä ihana maku – toki sulamisella ja kermavaahdollakin oli varmasti osuutensa ensikokemukseen. Mutta joka tapauksessa nam, erityisesti vanhanajan vaniljalle. Ja iso plussa luomusta. Tykkään siitä, kun luomun valinta on tehty helpoksi: mielellään valitsen kyllä aina sen luomuvaihtoehdon silloin, kun sellainen (ja hyvänmakuinen sellainen) on tarjolla. Toivottavasti tätä saa jatkossa meidän käyttämistä kaupoista!
Mutta se, mikä oli parasta tässä meidän jätskisessiossa: jäätelöstä jäi tietysti muottien jäljiltä aika paljon jämiä, joten…
…jätskikahvi!!! Oi kyllä.
(tytöt ovat jo santsauskierroksella, enää ei jaksettu muotittaa)
Ja sitten seuraa tämän jutun paljastusosuus: mä en ikinä ole ollut töissä jätskikiskalla. Tätä ennen.
Tähän Ingmanin jätskikamppikseen nimittäin kuuluu hauska haaste: minut (ja muutama muu tuttu perhebloggaaja) haastettiin kiertämään kaupunkia Ingmanin luomujäätelökärryn mukana – ja minut voi bongata jätskinmyyjänä to 18.5. klo 14-18 Kampista, Narinkkatorin tuntumasta.
Jäätelön saa meidän kärryltä ilmaiseksi, kun kuvaa oman perheensä jätskihetken ja jakaa sen Instagramissa merkinnöillä #parempaakokoperheelle, #luomu ja #ingman.
Kampanjassa on myös tosi mahtava hyväntekeväisyysulottuvuus: jokaisesta jaetusta kuvasta Ingman lahjoittaa euron Pelastakaa lapset ry:n lomakotitoimintaan.
Tulkaa siis jätskille ja moikkaamaan hei! Olisi huippukivaa tavata teitä blogituttuja livenä – eli saa tulla juttelemaan, tulkaa tulkaa! Tarjolla ilmaista jätskiä, hyväntekeväisyyttä ja minä :D
Pitääköhän siellä pyörittää sellaisia pallojätskejä? Kääk. Toivottavasti joku opettaa!
Yhteistyössä: Ingman
24
Heispi
4.5.2017 at 11:49Kuulostaa hyvältä! Mä en tykkää noista pönttöjätskeistä, siitä on vaikea ottaa vain osa. Ihan tavallinen paketti on paras 👍
krista
4.5.2017 at 11:52Joo tähän viipalointitarkoitukseen (viipaloitiin siis ennen muotitusta) mekin vähän pyöriteltiin pönttöä ensin, mutta sitten Joel leikkasi koko pöntön irti, niin siitähän se sitten lähti :) Pöntöt on mun mielestä huippuhyviä piknikillä tai jos haluaa tehdä vaikka sellaisia jätskipallon tyyppisiä ”kiekuroita” annokseen. Mutta perinteisestä mallista on helpompi kyllä ottaa viipaleet ja etenkin samankokoiset viipaleet :D
Tessa
4.5.2017 at 17:41Mä tykkään pöntöistä, perinteisestä pakkauksesta jäätelö maistuu ihan pahvilta, yääk.
Tessa
4.5.2017 at 17:42Ton piti olla vastaus edelliseen, sori!
krista
4.5.2017 at 19:51Hihi, mä en ole huomannut pahvin makua! Meillä menee pakkaus kuin pakkaus :D Paitsi jotkut ihan makeimmat maut; esimerkiksi Espanjassa yhdessä Heladeriassa oli niin voimakkaat maut, että meillä meni ihan vaniljan syömiseksi. Esimerkiksi suklaa oli niin makea, että se ei mennyt edes kahvissa :) Mansikatkin oli liian vahvoja, varmaan meillä joku suomalainen suht mieto jätskimaku – onkohan sellaista :)
MarjaH
4.5.2017 at 17:46Me syötiin tänään Suomen jäätelötehtaan kuusijätskiä. Oli 😍 (ja on muuten ostettu Arabian k-supermarkerista)
krista
4.5.2017 at 19:48KUUSIjätskiä, oho! :D Kuulostaa niin mielenkiintoiselta, että pakko varmaan maistaa :D
Lilah
4.5.2017 at 23:12Jymy-jäätelöissä taitaa olla mänty. Suomi 100 tuote muistaakseni.
krista
5.5.2017 at 09:13Aikamoisia makuja :D Mä taidan itse olla tälleen vaniljahenkisesti perinteisten makujen ystävä, mutta on noita tietysti hauska maistella :)
Heidi
5.5.2017 at 14:59Hmm, uskaltaakohan kokeilla, jostain syystä Ingmanin jäätelöt aina aiheuttaa mun vatsassa ikävää närästystä ja suoli hylkii… Jospa tämä luomuversio olisi vatsaystävällisempi, tulen käymään! :)
krista
5.5.2017 at 15:36Kantsii kokeilla! Ainakin maku oli pehmeä – vaikka siitä ei kyllä välttämättä voi vastaystävällisyyttä tulkita :D Suuystävällinen ainakin :D
Katarina
6.5.2017 at 16:39Tervajätski oli meidän suosikki silloin kun sitä vielä myytiin muutama vuosi sitten :)