Kolmasosa

Eräänä aurinkoisena aamuna viime viikon alkupuolella kävelin taaperon kerhoonvientireissulta kohti kotia ja hymisin tyytyväisenä, että hei hyvinhän tästä selvitään.

Loppuviikosta olin eri mieltä, mutta ei siitä sen enempää.

Mullahan on tämä sisäänrakennettu tapa laskea asioita. Se toimii sekä hyvässä että huonossa. ”Jesh näin paljon tästä ja tästä jo takana”, tai ”OI EIIIIII, enää näin paljon tästä ja tästä jäljellä”. On tämä laskeminen sitten fiksua tai ei, mun pään sisässä se kuitenkin on.

Ja joskus se tosiaan toimii ihanan lohdullisena, kuten nyt.

Siinä kotiin päin kävellessä siis laskin ja tajusin, että hei tässähän on jo kolmasosa talvikautta takana!

Laskutoimitus sisälsi vain ihan vähän itsehuijaamista.

Eli jos ajattelee, että nyt on takana arkea elo-syys-lokakuu, kolme kuukautta. Sitten on marras-joulu-tammi, sekä helmi-maalis-huhti. Kolmasosa, kolmasosa ja kolmasosa, ja sitten onkin jo kesä!

Ei oteta huomioon, että on olemassa myös toukokuu – ja että elokuu on osittain vielä kesäkuukausi. Itsehuijaaminen lohtutarkoituksessa täysin sallittua!

Kolmasosa talvikautta siis takana! Ihan selkeästi on, on on!

Lisäksi jäin miettimään näitä kolmasosia: kaikissa niissä on jotain hyvää, ihanaa ja odotettavaa!

Elo-syys-lokakuussa on alkupuoli vielä ihan kesää, sitten on kaunis ruska ja syysaurinko, ja tietysti syyslomakin.

Marras-joulu-tammikuun kolmasosassa on tietysti marraskuun pimeys ja tammikuun ikuisenloputon pituus. Mutta on myös joulu! Ja se joulu odotuksineen, joulun laittoineen ja lomapäivineen ilostuttaa joulukuusta vähintäänkin puolet!

Helmi-maalis-huhtikuun kolmasosa puolestaan pitää sisälläään peräti kaksi lomaa koulusta – no vau mitä luksusta! Tällä ajalla on myös (toivottavasti) aurinkoiset keväthanget sekä ensimmäiset maasta kohoavat krookukset. Uudelleen heräämisen aika!

Loputtoman pitkä talvi ei olekaan niin loputtoman pitkä, kun sen tähän tapaan kolmasosittelee!

Muilta osin kuulumisina kerrottakoon, että huh arki huh hah hei. Elämä on ihan koomisen kiireistä ja ne paljon puhutut metatyöt vaan ropisevat niskaan niin, että se menee jo jonkinlaisesta absurdista hieronnasta. Vähän niin kuin sellaiset vesiputousuihkut kylpylässä, tiedättekö: että oikeasti sattuu ja vettä pärskyy silmiin, mutta sitten sitä ajattelee vaan, että joo joo on tämä hierontaa. Yksi päivän parhaita hetkiä on nukkumaanmeno ennen nukahtamista, kun se on hetki, jolloin saa vaan maata ihan hiljaa paikoillaan.

Että haha tähän on tultu.

Mutta hei! Maanantaina koen aina kummallista optimismia. Koko viikko edessä, ehkäpä juuri tämä on se viikko, jolloin oikeasti ehdin tehdä jotain.

Nyt ollaan jo siinä kolmasosassa, jossa on joulu! Seuraavassa kolmasosassa jo krookukset kukkii.

35