Kolme kuukautta vs. viisi kuukautta

Jo vuosi sitten päätimme, että tänä talvena Espanjassa ollaan ”vain” kolme kuukautta.

Myönnän nyt tällaisen silläkin uhalla, että se taas jotakuta ärsyttää. Sarjassamme postauksia, joita ei kannattaisi ehkä edes kirjoittaa. Mutta ihmismieli toimii just näin, välillä omat ajatukset on ihan typeriä ja sen tietää itsekin, sekä etukäteen että jälkikäteen. Ja on tervettä sanoa se ääneen, jotta tajuaa omat ajatuskulkunsa. Niiden uhat ja mahdollisuudet. Mielenmaisema-SWOT!

Eli jo tuolloin päätöstä tehdessä ja sen jälkeen hiljaa mielessäni (okei ja läheisimmille luottoihmisille ääneenkin) manasin, että todennäköisesti se on mulle vaan ihan kamalaa. Että en varmaan kykene nauttimaan ollenkaan, vaan koko ajan sitten typerästi ja naurettavasti angstaan, että miksi vain kolme miksi vain kolme miksi vain kolme. Kun tota siis viisi. Sehän voisi olla hei viisi!

Että vaikka kolme kuukautta on totta kai pitkä ja mahtava aika ja siitä pitää olla onnellinen jaba-jaba-jaa, niin ajattelin, että 5-6 kuukauden rinnalla se tuntuisi jotenkin ihan lässäytetyltä. Aiempiin verrattuna siis. Että sitten sitä vaan ajattelee, että ”okei ensin oli ne kivat talvehtimistalvet ja sitten oli se lättänäpannukakkukompromissivesitystalvi”.

Sanoinhan siis jo, että naurettavaa. Ihmismielen sisäiset angastukset nyt välillä ovat.

Mutta sitten itsesoimauksen jälkeen tämän kirjoituksen pointtiin. Ja se on se, että tämä kolme kuukauttahan on ihan totaaliyllättänyt! Ainakin näillä tavoilla.

1. Ennakkovalmistautuminen ja pakkaaminen

Kun asuu puoli vuotta yhdessä paikassa ja puoli vuotta  toisessa ja puoli vuotta sitten taas siinä yhdessä, tuntuu että sitä ihan oikeasti muuttaa.

Mutta kolme kuukautta… Lähtiessä meillä oli sellainen ”no hei sehän on niin lyhyt aika, sehän menee niin nopeasti!” -fiilis ja pakkasimme vähän niin kuin lomalle lähtisi. Nääh, en mä tätäkään tarvitse. En itse asiassa ottanut edes pöytäkonetta mukaan tänne vaan pelkän kannettavan. Lopulta lähdimme varmaan puolella siitä tavarasta kuin aiemmin.

Jos vaan vielä olisimme muistaneet (siitä täällä), että mitä tavaraa meillä oli jätetty ja minne, olisimme varmasti voineet tehdä tämän siirtymän vieläkin pienemmällä.

Kolme kuukautta siis ehdottomasti voitti tässä siirtymishelppouskategoriassa 5-6 kuukauden.

Järkkyihana auringonnousu!
Totuus: aivan yhtä järkkykiire lasta viemään kouluun, tätä ehdittiin ihailla vain kuvan ottamiseen menneet kolme sekuntia. No, ihaillaan edes kuvasta jälkikäteen.

2. Kotiutuminen

Se kävi ihan hujauksessa! Se on tietysti sen ansiota, että asuntokin on entuudestaan tuttu. Tavarat vain takaisin viimevuotisille paikoilleen ja peruselämä alkaa.

Kun se asettautumisen alkusekoiluaika oli lyhyempi, tuntuu niin kuin se ei olisi ”pois” siitä kolmesta kuukaudesta vaan se koko kolmen kuukauden täälläoloaika on ihan sellaista täyspainoista elämää.

Ehkä vähän vaikea selittää.

Tosin tämä nopea kotiutuminen ei tietysti ollut kolmen kuukauden ansiota vaan sen, että tultiin ihan tuttuun kotiin täällä.

Matkalla päivähoitoon, aurinko nousee.

3. Ajoitus

Tämähän kävi vahingossa ihan täydellisesti! Tätä(kin) on ehkä vähän vaikea selittää, mutta kokeilen.

Jos ajatellaan, että usein me ollaan oltu täällä marraskuusta maaliskuun loppuun. Nyt tänä vuonna me oltiin marras- ja joulukuu Suomessa, ja sitten täällä ihan ”normaalisti” samaan pisteeseen asti, maaliskuun loppuun.

Eli jollain hassulla tavalla tämä ei tunnu yllättäen yhtään lyhyemmältä kuin ennen! Tavallaan siis tämä tuntuu ihan tasan yhtä pitkältä – samaan aikaan palataan Suomeen joka tapauksessa – paitsi että no oltiin nyt vaan marras- ja joulukuu Suomessa ja se on jo taakse jäänyttä aikaa ja sehän oli ihan kivaa. Eli nyt helmikuun kolmannesta päivästä maaliskuun loppuun on ihan yhtä pitkä aika kuin aiempina vuosina helmikuun kolmannesta päivästä maaliskuun loppuun. Koska mennyt on mennyttä, enhän mä nyt enää marras- ja joulukuuta ajattele.

Tuntuisi ihan erilaiselta jos ajoitus olisi mennyt toisin päin ja palaisimme takaisin aikaisemmin kuin ennen. Sitten mä todennäköisesti alkaisin angstata, että ei vielä ei vielä ei vielä angsti tähän jaba-jaba-jaa.

Eli kolme kuukautta vs. viisi kuukautta -skabassa mä sanoisin, että kuulkaas yllättävä tasapeli! Kolme kuukautta kiri yllättäen hienosti kisaan mukaan, tämähän on ihan kelpo talvi tämäkin!

Pisteet siis kolmelle kuukaudelle, yllätit positiivisesti!

 

PS. Neljä viikkoa oltu täällä, kahdeksan jäljellä. Jee jee!

27