Oijoijoi muistin juuri, että näin viime yönä (ainakin) kolmea painajaisunta. Ne menivät kamaluusjärjestyksessä näin:
1. Kaikki Instagramissa illalla näkemäni Ruisrock-juhlijat päättivät tulla jatkoille meille.
2. Seela lähti juoksemaan ympäri taloa ja googlasin kauhuissani, että mitä tuo tekee selälle.
3. Olin ystävän kanssa kylpylässä ja pukuhuoneessa tajusin, että olin pakannut mukaan bikinit.
anna-liisa
7.7.2014 at 14:21Olik toi vimppa kamalin? :)
Anna-Reetta
7.7.2014 at 14:29Ei nuo sentään vedä vertoja mun unille, jotka muuten ei ole edes painajaisia vaan kutsun niitä wtf-uniksi. :D Tosin tuo ruisrock yleisö kotona vois kyllä olla vähän pelottavaa, niitähän oli jotain 93T koko viikonloppuna ;D
Mm. kaikki exäni (2) ja silloinen poikaystävä samassa unessa, oltiin ravintolassa siis ja sit siinä porukassa hengailtiin.
Exäni exä (eli tyttöystävä ennen minua) tulee ihan iloisesti ja normaalisti mulle juttelemaan. Emme tunne toisiamme.
Menen kylään yhden exäni ja hänen avovaimonsa luokse. huom me emme ole olleet exän kanssa tekemisissä juuri ollenkaan 3,5-vuoteen (jos kadulla tullut vastaan niin moikattu).
Sitten jotain oksettavia ”seksiunia”, olen herännyt mm. siihen että meinaan oksentaa, koska olin unessa saanut kakkaa suuhuni…………. ._______.????? (tämä siis vain unessa, ei oikeasti mitään kakkaa, herran jesta! herätessäni totesin suussa olevan tyypillinen pahan suun maku)
Surullisia unia on sellaiset unet joissa kuvittelee saavansa ruokaa ja sitten herää siihen että se herkullinen kakunpala ei olekaan siinä, vaan on kuvitellut kaiken ja alkanut syömään ilmaa/tyynyään/sormiaan/hiuksiaan. Vielä surullisempaa se on silloin jos jääkapissa(kaan) ei ole sitä kakkua!
Mun oikeat painajaiset on sellaisia et mä lennän avaruudessa. Tiedä sit mikä siinä on niin pelottavaa.. :D
Anna-Reetta
7.7.2014 at 14:59Ja nyt mietin että oiskohan pitänyt olla vaan hiljaa noista unista… :”D Mulla ei kuitenkaan mielestäni ole mitään fiksaatiota ihmisten eritteisiin tai exiini.. Ruoasta kyllä tykkään :D
Mar-Jatta (Ei varmistettu)
7.7.2014 at 16:15Ilmeisesti tää bikiniuni liittyi viimeaikoina esillä olleeseen maha-ahdistukseen, eikä esim. siihen, että olisit halunnut pulikoida nakuna?
Me mentiin eilen uimarannalle ja oli hirveä mitämäpaanpäällestressi (synnytyksestä 2,5kk), lopulta löytyi yhdet päälle mahtuvat bikinit. Kauhea maha-angsti oli, mutta laitoin ne kumminkin. Loppujen lopuksi mulla oli kuitenkin vauva Manducassa koko rantavisiitin ajan, eli sielläpä se pömppö oli piilossa lapsen ja repun takana! (Manducan mallisia rusketusraitoja odotellessa!)
Kärttyri
7.7.2014 at 16:19Viimeinen on hurrrrjan pelottava! =D
Jännä, miten jotkut unet vaan toistaa samaa kaavaa: 1. olet menossa tenttiin, mutta unohdit sen kokonaan, etkä ole lukenut siihen 2. olet lähdössä matkalle, mutta oikeastaan et ole pakannut matkalaukkuasi vaikka olet jo taksissa matkalla lentokentälle, myöhässä, ja tajuat että passikin taisi jäädä kotiin 3. teet unissa töitä, eikä ne työt vaan lopu niin että pääsisit lähtemään kotiin. Tyypillisesti heräät siihen, että pitää oikeasti mennä töihin.
Viime yönä näin unta siitä, että 11-vuotias pikkupoika poltti tupakkaa terveyskeskuksen tiloissa, tultuaan laboratoriosta verikokeilta. Eikä vanhempia missään. Ja mulla oli kiire johonkin ihan muualle.
jhhh (Ei varmistettu)
8.7.2014 at 16:38Noi kaks ekaa on suoraan mun unista!
Kärttyri
8.7.2014 at 22:20Itellä toi kolmas on tullut vasta viime vuosina työelämässä. Toistuu tyypillisimmin sunnuntai-maanantaiyönä. Viikonlopun karu lopetus.
Kristaliina
8.7.2014 at 19:19Jännä, mulla ei ole esimerkiksi matkapainajaisia koskaan, vaikka matkustaminen on ollut niin keskeistä viime vuosina! Mun peruspainajaiset – sellaiset, jotka plompsahtelevat esiin vuodesta toiseen.
1. Koulussa yöpaita päällä.
2. Uudestaan aikuisiällä ylioppilaskirjoituksissa/lukiossa – tajuan että en muista enää mitään (ja olen joskus osannut). Ja yritän anella, että saisin pitää ne aikaisemmat arvosanani. Mutta en saa. Ja ihmettelen, että miten mä taas olen tänne joutunut.
3. Kiire jonnekin, mutta en pääse juoksemalla eteenpäin, koska tuulee niin paljon, että en pääse eteenpäin :D
Kärttyri
8.7.2014 at 22:32Aarg. Viime aikoina olen nähnyt unta siitä, etten olen opinnoissani suorittanut matikkaa ja joudun tenttimään kaiken uusiksi (oikeastihan mulla on ollut matikkaa viimeksi lukiossa, ellei tilastotiedettä – jonka perusteetkin olen onnellisesti unohtanut – lasketa mukaan). Unissa laiskottelen enkä tenti kursseja kun pitäisi, vaan jätän ne lopputenttiin, jolloin olen unessa unohtanut senkin vähän mitä muistin. Enkä valmistu jos en pääse läpi.
yhdessä unessa hain uudelleen opiskelemaan ainetta josta olen valmistunut, ja kaikki aiemmat suoritukset pyyhittiin rekistereistä.
Enkä todella tarvitse matematiikkaa mihinkään töissä, ja sen mitä tarvitsen osaan aivan hyvin.
Joskus, kun näen unen jossa kuolen tai olen kuolemassa (tipun kielekkeeltä tm.), uni palautuu vähän taaksepäin ja muuttuu, enkä kuolekaan vaan selviän ihan helposti.
kao kao
7.7.2014 at 22:46Krista niillä jatkoilla olis vain nukuttu :) Mä ainakin vedin power-nap:it Lohjan ABCllä, että jaksoin ajaa kotiin asti yöllä.
resres (Ei varmistettu)
8.7.2014 at 00:00Siis mä oon nyt kans nähnyt valveunipainajaista (en tiedä onko sellaista sanaa oikeasti olemassa edes). Mutta menin siis ostaan bikinit kun ajattelin että kyllä mä nyt ennen kesän mökkibileitä kerkeen imetyksen tai jumppaamisen tai muuten vaan laihtua että olen sitten timmissä kunnossa kun Real housewifes of New York konsanaan. Jep, no nyt iski sitten totuus päin näköä ja viikonloppu on seuraavaksi tulossa, ja ei tämä maha ihan hirveesti ole pienentynyt. Eilen peilin edessä koitin ylempiä makkaroita tunkea yläosaan ja alempia alaosaan piiloon, vetää mahaa sisään (ei mitään vaikutusta), varvistella ja näyttää luontevalta, mökillä tämä kaikki pitäisi suorittaa vielä uimisen yhteydessä, kiva. Stressinäppyjähän tässä vielä kaikenlisäksi sain, joten nyt pääsen sitten viettään mökkibileitä näyttäen siltä että olen neljännellä kuulla raskaana ja naama on kun viisitoista kesäisellä. Itkettää jo valmiiksi, onneksi siellä sentään on viiniä tarjolla.
resres (Ei varmistettu)
8.7.2014 at 00:27Sen verran pitää vielä lisätä, että en siis ole raskaana, vaan synnyttänyt 8kk sitten. Synnytyksenkään piikkiin ei oikein tuota mahaa oikein voi enää laittaa (näen mielessäni itseni selittämässä kymmenen vuoden päästä ”Kyllä mä muuten ihan timmissä kunnossa olisin, mutta kun mulla on noi kaksi lasta.”) Mieskään ei auta, kun toi mulle karkkipussin kun olin allapäin ja pakkohan se oli syödä..kokonaan. Ehkä mä vaan esittelen sektioarpea ja kerron karmaisevia synnytystarinoita tai sitten liimaan post it-lapun otsaan jossa lukee ”ei raskaana-kiitos kysymästä”
murina
8.7.2014 at 07:19Vedät sitä viiniä kaksin käsin, niin jos sitten välttyis niiltä ”oletko raskaana?” kysymyksiltä? :D (tai heität juomat dramaattisesti ensimmäisen kysyjän naamalla, siis niin että kaikki näkee. Sekin varmaan tehoaa)
tinttiti (Ei varmistettu)
8.7.2014 at 09:28Voi mitä painajaisia! Omat painajaiseni liittyvät usein murhaajiin, not nice. Mutta ahdistavimmat uneni koin kesällä 2012 työskennellessäni kananmunatehtaalla. Minulla on stressaantuneena ja todella väsyneenä tapana nähdä ”valveunia” joissa olen unen ja valveen rajamailla, enkä oikein hahmota mikä on totta ja mikä ei. Ei ollut siis vain yksi yö jonka vietin munia pakkaillen vaikka minua väsytti niiiiiiin paljon. Mutta kun työkaverit katselivat vieressä niin ei oikein voinut antaa unelle tilaisuutta..
Nykyään opiskelen opettajaksi ja teen paljon sijaisuuksia. En oikein enää viitsikkään kotona nukkua vähissä vaatteissa kun aina niinä öinä makuuhuoneemme onkin täynnä oppilaita nauramassa takapuolelleni. X)
Jullu
8.7.2014 at 11:31Taisit joskus kysellä Instagram-vinkkejä ja tuli tällainen juttu vastaan Hesarin nettisivuilla ”suomalainen oravakuiskaaja hurmaa Instagrammissa” eli Kosta Punkka (kpunkka) postaa eläinkuvia. Lapset vois tykätä!
Jullu
8.7.2014 at 11:32Voihan kirjoitusvirhe. Piti siis kirjoittaa Konsta eikä Kosta!
JH (Ei varmistettu)
8.7.2014 at 12:40Liitynpä tähän bikinikeskusteluun. Itsehän tuskailin vähän aikaa sitten vanhojen bikinien kanssa, kun eivät mahtuneet kunnolla päälle ja näyttivät erittäin epäimartelevilta (en ole synnyttänyt, syytän gradustressiä ;) ). Hetken asiaa märehdittyäni totesin, että parempi lopettaa itsensä ruoskiminen ja ostaa uudet (lue: isommat) bikinit, joissa on muutenkin parempi olo kun eivät purista mistään kohdasta.
Tänään sitten luin tämän kirjoituksen:
http://www.huffingtonpost.com/jenny-trout/i-wore-a-bikini-and-nothing-ha…
ja hoksasin jälleen kerran, että aivan sama minkä mallinen/kokoinen on, jos itsetunto on kohdallaan. Kauneimpia ovat ne ihmiset, jotka ovat sinut itsensä ja kehonsa kanssa. Käsitän, että tuon tasapainotilan saavuttaminen on stnan vaikeaa tässä yhteiskunnassa. Yhteiskunnassa, jossa joka tuutista töötätään sitä ilosanomaa, että bikineissä (yms kehonmyötäisissä asuissa) on hyväksyttävää talsia vain jos on siihen muottiin sopiva keho. Uskon kuitenkin, että tämä käsitys ei muutu, jos se hyväksytään hiljaa ja vahvistetaan sitä panikoimalla kehoistamme. Jos se vartalo ei ole samassa muodossa kuin aikaisemmin, elämäntilanteen tai fyysisten/henkisten kokemusten (esim. se synnytys) vuoksi, niin mitä sitten? Relataan vähän. Jos terveydentila ei ole vaakalaudalla ja polvet kestää, niin ehkä hätää ei oikeasti ole. Kokemuksesta voin sanoa, että en kokenut olevani onnellisempi vaikka laihdutin 20 kiloa, ja jokaisen laihdutetun kilon jälkeen peilin kautta löytyi uutta korjattavaa. Onneksi tajusin, että onni löytyy muista asioista kuin vaakalukemasta tai pienemmästä vaatekoosta.
Toivon kaikille ihanaa kesää, nauttikaa lämmöstä ihan minkälaisissa bikineissä/asuissa haluattekaan, vartalotyypistänne riippumatta. <33
My&Mini (Ei varmistettu)
8.7.2014 at 14:59Kohta kolme :D Reps, kops!
Seregi
24.7.2014 at 11:39Mun painajaisissa mä yleensä lennän tosi korkealla, mutta vatsa viistää maata :D