Totta kai meillä käydään kroonisesta väsymyksestä huolimatta säkenöivän teräviä keskusteluja. Kuten esimerkiksi meidän molempien mielenkiinnon kohteesta – elokuvista.
”Muistatko silloin viime RA:ssa – tai ehkä sitä aiemmassa – tai sit jossain, missä me ollaan käyty… Joo niin ehkä mä sun kanssa kuitenkin kävin… vai oisko se ollut jo aikaisemmin…niin se yks joka oli tosi hyvä, se sellainen… Mitä hittoa siinä nyt olikaan…?”
”Niin?”
”No siinä oltiin jossain maalla. Vähän ehkä Kuusamo-meininki.”
”Ai miten?”
”No silleen, että maalla, mutta ei… …maaseutu. Vaan jotenkin… …metsä. Kuusia. Enemmän niinku kuusia eikä niinku peltoja.”
”Niin mitä siinä elokuvassa tapahtui?”
”Äää no siinä… …ehkä siinä oli jotain nuoria. Ehkä. Tyttö vaikka.”
(repeäminen)
”Ai ehkä nuoria ja Kuusamo-meininki? Mitä muuta?”
”No… Siinä oli… …jollain tais olla pipo.”
Ahahahahahahaha – pipo!
(hetken hiljaisuus)
”Ai tarkoitatko sä Winter´s Bonea?”
”Joo!!!!”
Noniin. Täydellistä kommunikaatiota. Ymmärrämme toisiamme. Saumatonta ajatuksenjuoksua. Miksi ihmeessä selittää vaikeammin, kun toinen kuitenkin ymmärtää niin paljon pienemmälläkin vaivalla?
Vähän niin kuin se kerta, kun mä sijoitin mielessäni Andorran johonkin Etelä-Amerikkaan ja olin hyvin yllättynyt siitä, että kyseisen maan edustaja oli mukana Euroviisuissa.
”Andorra. Laama”, minä totesin.
”Anteeksi mitä?”, Joel kysyi.
” Isot villapaidat.”
”Anteeksi MITÄ?”
”Eiku mä vaan… Miks mulla on päässä laama?”
Hieman myöhemmin:
”Andit! Mä kato vaan sekoitin Andeihin!”
Piuhat ovat joskus hyvin pitkät ja mutkikkaat. Ja jossain siellä väleissä piileskelee tietämättäni laamoja ja pipo.
44
Torey
1.3.2016 at 17:09Itsehän hukkaan sanoja ja sit mies saa mun pantomiimi esityksistä ja äänistä arvata mitä millonkin tarkotan. Useimmiten unohdan liesituulettimen nimen, miten voi muka olla niin vaikea muistaa! ”Keittiössä se hurr-laite.”
krista
1.3.2016 at 17:11Ahhahahahaha, mahtava! :D
Maria
2.3.2016 at 07:55Ihanaa et joku muukin unohtaa tavallisten asioiden nimiä!
Liisa
1.3.2016 at 17:28Me ihmetellään ihan jatkuvasti Ilon muistia. Mistä hiton lokeroista se kaivaa niitä asioitaan? Esim. Viime viikolla kertoi aivan yhtäkkiä ilman minkäänlaista johdattelua erään tapahtuman kahden vuoden takaiselta Vietnamin-matkalta jonka aikana hän oli vähän alle 2-vuotias. Sitä tapahtumaa ei siis oltu muisteltu koskaan tässä välissä. Tai luettelee vuoden takaisen Bangkokin-matkan kaikki kulkuneuvot, mainiten taksien merkit ja värit. Jne. MUTTA muistinpa itsekin yllättäen Maija Mehiläisen heinäsirkkaystävän nimen kun sitä mietittiin! Enkä tod ole katsonut kyseistä ohjelmaa sitten lapsuuden. Pokkana vaan kaivoin jostain aivojen peränurkasta, että Flip se oli. Että ei tämä omakaan pää mikään pelkkä hattuteline vielä ole!
(Ei liity postaukseen mitenkään, tuli vaan mieleen. :D ) Miten remppa edistyy? Liityin muuten juuri Periscopeen, tehkää siitä livelähetys! Lol
nellisi
1.3.2016 at 20:35Siis JOO! Puutalobabyn periscope-lähetykset olis aika huikea juttu! Kannatetaan. Sitä snäppiä en oo vieläkään oppinu käyttään, mutta Periscope on onneks helppo joka mulle. ;)
krista
1.3.2016 at 20:59Ääk mun on pakko varmaan myöntää: oon kuullut Periscopesta nyt talven aikana usein, mutta oon ihan lumiukkopihalla siitä. Joku videobloggauspostaussomejuttu? Täh? Was? :)
krista
1.3.2016 at 23:37Tähän muuten klassikkokysymys: mikä on Peppi Pitkätossun hevosen nimi? :)
–
Mutta hei meillä huomattu ihan sama, viimeksi toissapäivältä. Silva horjahti meidän ulkoportailla ja sitten vähän ajan päästä sanoi: ”nämä on ne portaat, joilla isi ja Seela silloin kompastuivat”. Kyllä. Onneksi ei käynyt pahemmin; Joelilla siis askel lipesi portailla ja luisui ne alas Seela sylissään. Siitä on nyt jotain 1 v 9 kk aikaa. Ja Silva tuosta vaan yhtä äkkiä muisti!
Anmini
2.3.2016 at 08:54Pikku-ukko tietenkin 😊
Lini
1.3.2016 at 17:34En jostain syystä tosi usein muista ”jalapeno”-sanaa. Mies kyllä tietää mitä tarkoitan kun sanon ”niitä vihreitä”.
Mamma rimpuilee / Laura
1.3.2016 at 20:19Mulla on jalapenojen kanssa sama! Tai siis muistan sanan, mutta en, että oliko ne niitä tulisempia vai oliko ne ne turkinpippurit. Mieheni aina muistaa sen puolestani! :D
Nnuu
1.3.2016 at 20:38Meillä käydään samanmoisia keskusteluja biiseistä. Onneks miehelläni on niin hyvä muisti, koska mun kuvailut on just tasoa ”siinä on kaks tyyppii rappusilla. Jotain tummaa. Ja se on tosi hyvä biisi. Joku aita” :D
cpop
1.3.2016 at 22:22Mahtavaa, kommunikointia parhaimmillaan. Meillä tulee kanssa tällaisia kivoja ”sanaselityspeli”-hetkiä ehkä about kerran päivässä! :D Sitten kun on vielä tällainen suomi-englanti-espanja kombo laajentamassa sanavarastoa, niin aijaijai… Pitäis ehkä asentaa joku piilokamera johonkin nurkkaan tallentamaan näitä aivopieruja.
cpop
1.3.2016 at 22:28Onkohan tää joku miesten ominaispiirre vai mikä, tää taito muistaa ja yhdistellä yksityiskohtia elokuvista/biiseistä/sarjakuvista/politiikasta/historiasta/tmv… Just tollasia tilanteita missä ite oot silleen ”Mikä se oli se elokuva, mikä tuli sillon ehkä 20 vuotta sitten ja missä oli sellanen nainen.. sillä saatto olla vaalee tukka…” ja tyyppi on jo silleen ”Joo se on *tähän oikea vastaus*” !!!
Yks kerta kysyin mieheltä että ”tiiätkö muuten kun yritän muistaa yhden piirretyn, joka on esitetty joskus 80-90-luvulla.. ja siinä on joku lintu.. joka saattoi olla musta” Ja PING! Ehkä sadasosasekunnissa tuli oikea vastaus… Ihan älytöntä!!
Karin
2.3.2016 at 00:40Mulla on Andorran kanssa ollut sama. Hävettää. Ollaan Krista samaa vuosikertaa, ehkä silloin opetettiin koulussa väärin tai jotain… Mitään hyvää syytä tähän aivopieruun ei ole.
*
Mullakin sanat usein hukassa. Mun mies joskus huvittuneena seuraa kun yritän selittää sanaa, ja keksin sen itse. Parhaimpia on, kun muistan että mitä sana muistuttaa, esimerkiksi joku pulsaattori ”on vähän niin kuin pulsun ja perkolaattorin sekoitus”. Ja sitten osaan itsekin yhdistää sanat. Joskus suutun miehelle, kun se ei edes yritä arvata oikein (mun mielestä), vaan jumiutuu vaikka johonkin tietokonejuttuun, vaikka olen sanonut että se liittyy keittiöön.
Ja joskus pitää käyttää muunkielistä nimeä, vaikka inhoan lainasanojen ylimääräistä käyttöä. Tulee heti olo, että ”yritän olla fiksu”. Oikeasti vaan muisti pätkii.
Jodelie
2.3.2016 at 13:20Kuulostaa ihan multa! :D
Mä myös unissani kyselen: ”Mikä on se sininen?” tms. (Vastaus on kuulemma: ”ruusu.”)
Possu
2.3.2016 at 15:23Lisää sananselityksiä: ”Hei, tuotko mullekin jälkiruuaksi sellaisen keltasen kaarevan?” tai tallitöissä ”annatko sen sellasen missä on viis niitä piikkejä ja kahva?” tai mieheni suosikki: miks mä tänne tulin (mihin tahansa huoneeseen)…Viimeiseen ei vielä ole osunut yhtään oikeeta vastausta, mutta kahteen ekaan välittömästi!
Metsärusakko
2.3.2016 at 17:25Mun piti ihan googlettaa toi leffa, ku nimi tuntu niin tutulta. Ihan en saanu kiinni tosta kuusamolaisesta teinipiposta, vaikka elokuvan olenkin katsonut :D
liiisa
3.3.2016 at 11:55Heippa Krista! Mulla on vähän radikaali ehdotus: Oletko harkinnut, että postaisit metsähallituslaista? Asia tarvisi PALJON huomiota nyt.
Tässä linkki HS juttuun, jossa kerrotaan esim. : .”Uuden muotoilun mukaan luonnonsuojelualueilla ei ole ”lähtökohtaisesti tuottovaatimusta”.” http://www.hs.fi/kotimaa/a1456894561972
Ja tässä adressin keräyssivulle, jossa tilanne tiivistetään: ”Metsähallitus hallinnoi kolmannesta koko Suomen pinta-alasta. Metsähallituksen yhtiöittäminen huonontaisi olennaisesti eduskunnan ja kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa Suomen luontoa koskeviin päätöksiin. Esimerkiksi tiedonsaanti vaikeutuisi entisestään.”
http://pysaytetaanmetsahallituslaki.fi/
Nättiä päivää:)