Kesäpäivä Korkeasaaressa!
Mutta mikä oli Korkeasaaressa parasta?
Ensimmäinen lapsi:
– pikkupandat!
– pehmis!
Toinen lapsi:
– pehmis!
– äiti! (”koska äiti sinä olet aina parasta”)
…sekä:
– kivellä istuminen!
(”Minulla on PALJON valtaistuimia!”)
Oli siellä kai jotain eläimiäkin.
30
Lilah
23.7.2018 at 11:11Sama kokemus just Ähtäristä. 2v kertoili nukkumaan mennessä että oli lammas ja lehmiä (nämä siis kaksi viimeistä mitä farmilla katsottiin). Karhun muisti kun muistuttelin, vaikka oli sille laulellut karhu nukkuu repeatilla puolisen tuntia kunnes karhu heräsi. Joka aitauksen vieressä oltiin pieni ikuisuus, kun neiti ilmoitti ”ei vielä mennä, minä katson vielä visenttiä (tai mitä siellä ikinä olikaan).”
KatKat
23.7.2018 at 12:10Hih! Yhden tutun lapsen mielestä Korkeasaaressa parasta oli ollut ne puiset eläimet, joiden päällä saa istua. Ja oman lapseni Korkeasaari-vierailun kohokohta pari vuotta sitten oli valtavat jäätelötötterömainokset. Jos sitä jättimäistä muovitötteröä ihan vähän vaan nuolaisi, saattoi selvästi maistaa oikean jäätelön maun…mmm… lapset <3 <3 <3
Nellisi
24.7.2018 at 10:31Me oltiin viime kesänä kotieläinpihalla, eikä silloin vajaat 3-vuotiasta olis voinu eläimet vähempää kiinnostaa, kun pihapiiriin saapuessamme neiti näki leikkimökkejä. Äiti ja mummu olis halunnu katsella eläimiä, mut ei auttanut, kun lapsen veri veti leikkimökkiin. :D
Triit
26.7.2018 at 22:45Kuulostaa tutulta. Viime kesänä käytiin ja parasta oli ne puueläimet ja jätski, erityisesti saareen matkalla (siis ennen portteja) ollut kettu. Kaikkein kiinnostavin oli kuitenkin lähellä ollut seikkailupuisto Korkee 😂. Mentiin sitten sinne toisella kertaa viime vuonna ja tänä vuonna pelkästään Korkeeseen.
Ähtäriä mietittiin kesälomareissun kohteeksi, mutta todettiin, että sinne mentäisiin sitten vaan aikuisien takia. Lapset tällä hetkellä arvostaa enemmän retkeä leikkipuistoon 😀.
Anna
27.7.2018 at 08:51Lueskelin tuossa keväistä kotiloongelmaasi mansikoiden suhteen. Meilläk kotilosota käynnissä. Pari niksiä joilla noita voi yrittää hallita, mutta tuskin kokonaan hävittää. Tontin rajat kannattaa kattaa tuhkalla tai happamalla kuorikatteella. Teoriassa kotiloiden ei pitäisi mennä niiden yli. Meillä kuitenkin kuorikatteellakin nähty pari kotiloa joten ehkä seuraavan kerran kokeilen sitten tuhkaa. Tuo tuhkakate estää kotiloita harhailemasta naapuripihalta teille (teoriassa ainakin). Jos ei koko pihaa pysty/halua rajata niin voi rajata vain kasvimaan/istutusalueen johon niitä ei tahdo.
Keväällä kannattaa laittaa tyttöjen kanssa kisa pystyyn kuka löytää eniten kotiloita/kuinkapaljon kotiloita voitte yhdessä löytää. löytyykö tänään enemmän kuin eilen ;) Minä ainakin keräsin keväällä ennen kasvillisuuden super röyhähdystä joka aamu ja joskus illallakin puoli turkkailaisen jogurtin tölkillistä kotiloita. Vedenkeittimestä kiehuvaa vettä niskaan ja vessanpöntöstä ajas. Pihaan noita ei kannata jättää edes nirtsittyinä kun keverit tulevat ja syövät menehtyneet lajitoverinsa. Minä suunnittelin jo että palkkaisin kesätöihin nuoria keräämään kotiloita tontilta. 50 senttiä kotilolta niin pääsisi jo aika hyville päiväpalkoille jos olisi ahkera.
Sitten yksi minkä huomasin että kotiloiden munia voi myös löytää. Kävin kaikki kukkapenkit ja kasvimaat istutusharavan kanssa läpi muutaman sentin syvyydeltä (en tietenkään kaivanut kukkasipuleita ylös vaan kiersin ne). Kotilon munat olivat 1-2cm syvyysdessä pieninä (tai suurempina) rykelminä. kuin pieniä läpinäkyviä silika rakeita. Laitoin munat samaan ämpäriin kotiloiden kanssa. Ihan tuhertamistahan se oli, mutta yllättävän koukuttavaa. Kun löysi ensimmäiset niin oli pakkoa haravoida ja etsiä lisää ja lisää ja lisää. Ja sama pätee kotilojahtiinkin. Kun niitä on jo vaikka kuinka niin sitä aina ajattelee että katson vielä tuolta ja tuolta ja tuolta ja…
Sitten voi niittää vuodenputket, nokkoset ja muut kotiloita houkuttelevat rikkakasvit pois, mutta ainakin meillä se on mahdottomuus ja toisaalta haluaisin myös pitää pientä niittyä pihassa, joten kaikkia ei vaan saada pois, mutta tänä kesänä olen kyllä pari kotiloiden suosikkapaikkaa hävittänyt.
Paras aika kotilojahtiin on ihan aamusta tai sitten illan alkaessa viilentyä. Sateella niitä myös löytyy.
Ja toivottavasti teillä ei (vielä) ole yhtä suurta ongelmaa kotiloista kuin meillä.
krista
27.7.2018 at 10:50Huh, aikamoinen sota teillä! Oon vastaavia kuullut muiltakin, puutarharyhmässä näkyi just tuollaisia sankollisia, joita joku keräsi pihaltaan… Jaiks! Meillä ei siis tänä kesänä (eikä muinakaan kesinä nyt viime vuosina) ole ollut kotiloita ollenkaan, mutta eka kesänä täällä tosiaan yritettiin kasvattaa tomaatteja, ja etanat söi ne (yöks). Sen jälkeen en ole laittanutkaan just siksi, kun jotenkin ajattelin, että ne menee kuitenkin etanoiden suihin. Nyt on mansikat amppeleissa, ja ensimmäiset menivät lintujen suihin, mutta sen jälkeen ollaan saatu syödä itse omat mansikkamme. Kop kop puuhun, että tuollaiseen kotilosotaan ei joudutakaan! Koisotaa ja jauhokoisasotaa on käyty kyllä sisällä joitain vuosia sitten, mutta ulkosodat vielä onneksi kokematta :D
Anna
27.7.2018 at 14:07Aivan, joo. Jotenkin tulkitsin heti että kotilot asialla, mutta etanat ovat paljon kesympi versio. Tosin ällöttäviä nekin. Toissa kesänä löysin melkeen jokaisesta maahan laittamastani perunasta etanan(!) sieltä sisältä. Oli iso reikä ja pohjalla etana. Yök :P Sen jälkeen ei olla kasvatettu perunaa. Ehkä isoon parvekeruukkuun voisin laittaa.