”Korona-altistuksia koulussanne” ja niin edelleen

Käsi ylös: kuinka monen kohdalle on osunut jo korona-altistustapaus lapsen omassa koulussa tai päivähoidossa?

Täällä pääkaupunkiseudulla pitäisi varmaan kysyä jo niin päin, että käsi ylös, kuinka monelle ei ole osunut.

Meillä on nyt kokemusta molemmista. Päivähoidon altistumistapaus tapahtui jo aiemmin syksyllä – ihan sattumalta me oltiin silloin juuri ”omalla lomalla”, eli vältettiin omakohtainen kokemus ihan just siihen lähelle osumisesta.

Koulussa puolestaan on tuoreempi tapaus. Itse ei siis olla altistuneita, mutta oman koulun sisällä kuitenkin.

Ja kyllähän se tietysti vähän aika paljon kuumottaa.

Tiedottaminen on kulkenut niin kuin se täällä kai standardin mukaan kulkee: altistuneille on (käsittääkseni) ilmoitettu henkilökohtaisesti, me muut saimme viestin Wilmaan. Jotkut toki huomasivat viestin sieltä aika viiveellä – itse katson Wilman aina säännöllisesti muutaman kerran päivässä, viimeksi aina aamulla ennen lapsen kouluun lähtöä.

Oli kyllä jännä fiilis, kun sitä viestiä oli tavallaan ”odottanut” tietysti jo sieltä elokuun puolivälistä asti. Ja sitten kun se tuli – wutum – sellainen lyhyt jysähtävä pysähtynyt hetki. Kääk, nyt se on tässä. Sitten yrittää tulkita, että mitä siinä sanotaan.

Ja kun siinähän tietysti ei sanota juuri mitään. Viestitään minimi-informaation antaen, heh. Se on sellainen epidemiologisen toiminnan ”allekirjoittama” perusviesti, taitaa olla sama pohja kaikille ainakin Helsingissä. Turha yrittää lukea pilkunvälejä, kun siellä ei ole  kerrassaan yhtään mitään. Muuta kuin päivämäärät ja keep calm and carry on. Etäännytettyä viestintää.

Olen itse ehdottomasti avoimen viestinnän kannalla: ihmiset kun nyt ovat sellaisia, että kun tietoa ei ole, arvailut ja spekuloinnit alkavat. Ymmärrän hyvin, että esimerkiksi luokkaa ei julkisesti (vaikka mediaan asti) kerrota, mutta silti jonkinaisteinen tieto olisi oman koulun osalta hyvin tervetullutta. Esimerkiksi isoissa kouluissa tieto siitä, missä rakennuksessa tai kerroksessa, ala- vai yläasteella. Ja niin edelleen. Voisi edes vähän tietää jatkotartuntamahdollisuuden osalta, että millaisissa riskeissä liikutaan.

Se ihan suututtaakin, kun olen nähnyt jonkun muun koulun viesteissä lausahduksen, että ”koulun tiloissa ei ole tartuntariskiä”. Eihän sellaista voi näinä aikoina luvata! Tartuntariskihän on aina ja kaikkialla, missä ihmisiä (etenkin sisätiloissa) liikkuu. Meillä ei onneksi tuollaista lausetta ole päästetty läpi, realistisemmin muotoiltu on se, että tartuntariski on pieni.

Hassua myös huomata ajattelevansa, että ”no hei tämähän on aika hyvin”. Eli lokakuun puolella vasta ensimmäinen oman koulun altistus. Ei jää varmasti viimeiseksi (valitettavasti), ja sekin saattaa osua kohdalle, että ollaan sitten jossain vaiheessa itse altistuneita.

Onko teillä niistä kokemuksia, oletteko saaneet omaan lapseen osuneita altistuksia koulun tai päivähoidon kautta?

Ja miten kaikki on teillä sujunut: onko teillä ollut homma hoidettu ja viestitty hyvin? Näitäkin olen kuullut, että tieto altistuksesta on tullut siinä vaiheessa, kun karanteeni on jo loppumassa, uhhuh. Mutta ehkä tilanne jo parantunut? Toivottavasti on!

Mutta varmasti mahdollisuuksien mukaan koulut ja päivähoidot tekevät parhaansa, sen kyllä vahvasti uskon. Tsemppiä kaikille tulevaan viikkoon, altistuneille ja altistumattomille!

 

(Ja etenkin tsemppia ja kiitokset kaikille opettajille, varhaiskasvattajille sekä koulujen ja päiväkotien muulle henkilökunnalle! Te, me vanhemmat ja lapset ja koko yhteiskunta – me ollaan samassa veneessä, tehdään yhdessä parhaamme! Me niii-iiin arvostetaan teidän työtä näissäkin olosuhteissa: kiitos!)

18