Koronapäiväkirja 4: näin matkustimme lentokoneessa

Paluuta Suomeen odottaessamme olimme erittäin tietoisia siitä, että matkustaminen Suomeen on meille yksi suurimmista vaaranpaikoista saada tartunta. Oman perheemme (ja sen riskiryhmäläisen), lähipiirimme riskiryhmäläisten sekä kaikkien muiden ihmisten ja koko kotimaamme takia halusimme olla niin huolellisia kuin mahdollista. Siksi suunnittelimme matkustamisen hygienian hyvin tarkkaan. Näin toimimme.

Vielä viikko sitten tämä postaus olisi saanut varmasti naureskelijat liikkeelle: ahhhahahaha mitä hysteriaa ja silleen. Ehkä näin käy vieläkin, mutta en välitä. Tärkeintä on, että virus ei tartu – mieluummin liian varovainen kuin liian varomaton.

1. Asioihin koskeminen

Vältimme kaikenlaista koskemista. Lapset (5 ja 7) ovat onneksi sen verran isoja ja sääntöorientoituneita, että hekin pystyivät tähän sitoutumaan tai ainakin tekemään parhaansa; toki vahingossa joku saattoi jotain räpeltää ja siihen suhtauduttiin mahdollisimman pehmeästi muistuttaen – ei haluttu riitoja tai lattialleheittäytyviä metrinmittaisia.

Ei siis kaiteisiin koskemisia, ei nappien painamisia ja niin edelleen. Kun istuttiin lentokentällä tuolilla, lapset pitivät kädet polvien päällä eivätkä räveltäneet käsillä pitkin penkkejä (niin kuin tavallisesti tekevät).

2. Hanskat kädessä

Tähän on useampaa linjaa (koska likaiset hanskat ovat totta kai riski myös), mutta onneksemme me olimme vahingossa pakanneet kymmenet lasten perushanskat mukaan, ja lisäksi meillä oli reipas määrä kumihanskoja aikuisille.

Etukäteen pesimme siis kaikki lasten hanskat, niitä oli viisi paria per lapsi. Pestyt ja desinfioidut kädet laitettiin hanskoihin. Hanskat vaihdettiin matkan aikana sopivissa kohdissa, esimerkiksi turvatarkastuksen jälkeen. Siinä vaiheessa kädet desinfioitiin ja puhtaat kädet taas hanskoihin.

Tämän tarkoitus oli etenkin se, että pienet kädet eivät hakeudu suuhun tai nenään. Eli hanska estää sitä sormien suuhun menemistä (sitä meilläkin on vielä olemassa) edes jonkin verran.

Aikuisilla puolestaan oli kumihanskat, joita vaihdettiin vieläkin useammin – siksi, koska aikuiset hoisivat ne kaikki koskemiset, mitä matkalla on pakko tehdä. Hanskoja vaihdettiin usein, ja kädet aina desinfioitiin ennen kuin puhtaat hanskat laitettiin käteen.

Lasten hanskoille oli pussi, jossa oli puhtaat, ja lisäksi toinen pussi, johon laitettiin suoraan käytetyt. Aikuisten kumihanskat laitettiin käytön jälkeen roskiin. Puhtaiden hanskojen paketti oli Joelin housujen taskussa niin, että siitä pystyi kahdella sormella (desinfioinnin jälkeen) vetämään uudet hanskat esiin.

Hengästyttääkö – voi kuulkaas tämä vielä jatkuu.

3. Maskit

Kasvosuojia oli Espanjasta lähes mahdotonta löytää – puolivahingossa meille ajautui niitä kuitenkin kolme kappaletta. Emme saaneet sellaisia 3m-hengityssuojaimia eli ”niitä oikeita”, vaan suojaimemme olivat niitä kertakäyttöisiä sairaalavälineitä.

On puhuttu paljon siitä, että maskit eivät (välttämättä) suojaa tartunnalta, mutta yhtä olennaista ne estävät: sitä samaa kuin hanskat eli lasten nenänkaivuuta ja sormien laittamista suuhun. Sillä oletuksella tietysti, että lapset eivät koske maskeihinsa. Me päätettiin kokeilla, että toimiiko – että onnistutaanko pehmeästi ohjeistamaan niin, että lapsi ei saa koskea maskiin – ja kyllä, meidän osalta se onneksi toimi.

Kasvosuojia näkyi Malagan päässä paljon, Helsingissä enää muutama. Meillä lapsille laitettiin maskit lentokentälle tullessa ja otettiin pois koneeseen tullessa (vaikka siellä niitä olisi toki tarvinnut myös; mutta siinä tuli se raja vastaan, että lennosta olisi tullut liian tukala). Sitten takaisin päälle, kun lähdettiin poistumaan koneesta, ja pois otettiin vasta kotipihalla.

Kolmas maski oli ”varalla”, ja se vara tulikin täyteen, kun tajuttiin, että lennolla minun takanani (istuin käytävän toisella puolella muusta perheestä) yskitään ja köhitään. Itse laitoin siis sen kolmannen maskin päähän lentokoneessa ja pidin Suomen kentän tullipisteeseen asti.

3. Turvatarkastus

Nykyisin tiedetään, että turvatarkastus on se pahin paikka – etenkin ne mustat laatikot!

Sovimme, että vain yksi meistä koskee mustiin laatikoihin, ja Joel ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Me muut seisoimme tumput suorina ja Joel laittoi tavarat bokseihin. Meillä ei ollut takkeja sun muita, joita olisi pitänyt laittaa bokseihin erikseen.

Esimerkiksi nesteet oli pakattu tupla-minigrip-pusseihin. Eli kun pussi piti laittaa laatikkoon, turvatarkastuksen jälkeen siitä voi kuoria boksiin koskeneen pussin pois päältä ja laittaa roskiin. Yksi jäi vielä tajuamatta: myös tietokoneet ja laitteet olisi kannattanut laittaa pusseihin, jotta ne eivät olisi koskeneet boksiin. No, ei tajuttu – sen sijaan ne desinfioitiin kotona.

Okei. Systeemi vähän sortui, kun Joel joutui satunnaiseen erityistarkastukseen. Sillä aikaa minä jouduin ottamaan tavarat pois bokseista. Että ei tämä nyt ihan täydellistä ollut tämä meidän plänin toteuttaminen, ha.

No, kerrotaankoon myös isompi moka. Joko minä itse tai hermostuneelta vaikuttava lentokenttävirkailija (en tiedä, kumpi) pinosi mustat laatikot ja olimme jo poistumassa jo turvatarkastuksessa. Kunnes Joel kysäisi: ”mihin sä laitoit koneen ja piirtopädin”. Johon minä: ”Eäää en mihinkään? En mä edes nähnyt niitä!” Nooooouh! Äkkiä takaisin bokseille! Ja siis kyllä, ihan hullua: ne vempeleet olivat siellä laatikkopinossa!

Pinoaja (joko minä tai lentokenttävirkailija) ei ollut kiireessä erottanut, että laatikossa on jotain, vaan oli pinonnut laatikot päällekkäin ja laitteet jäivät sinne väliin. Uuuuuh! Oli aika vähällä, että sinne menivät laitteet.

Että joo, toistetaan sitten. Plänin toteuttamisemme ei todellakaan ollut täydellistä.

4. Muista kaukana pysyminen

Kentällä kuulutettiin, että metrin etäisyydet muihin. Helpommin sanottu kuin tehty siinä ruuhkassa. Mutta yritimme kuitenkin pysyä muista ihmisistä kaukana. Esimerkiksi portilla ja laukkuja odottaessa pysyimme muista mahdollisimman kaukana.

Yritimme myös siirtyä kauemmas, jos huomasimme jonkun köhivän.

5. Oma vessapaperirulla

Joel halusi, että meillä on oma vessapaperirulla mukana; itsehän olisin käyttänyt julkista paperia. Mutta oli nyt sitten kuitenkin, ja siitä oli muuten muutakin hyötyä kuin vessassa käydessä. Sitä käytettiin desinfiointiaineen kanssa lentokoneessa. Siitä seuraavassa.

Vessassa käytiin vain kerran, Malagan päässä kentällä oli pakko käydä. Kädet pestiin huolella saippualla, ei kuivattu kuivaimella (vaan siihen omaan vessapaperiin) ja pesun jälkeen vielä desinfioitiin. Ja uudet hanskat käteen.

6. Vetoketjujen desinfiointi

Jossain vaiheessa matkaa tajusimme, että koskemme likaisilla hanskoilla usein laukkujen vetoketjuihin laukkua avatessa. Desinfioimme laukkujen vetskareita.

7. Lentokoneessa desinfiointi

Heti koneeseen tultuamme lapset olivat paikoillaan hetken, kun aikuiset tekivät desinfiointiperaation: turvavöiden sulkimet, ikkunanluukut, käsinojat sekä tarjottimen avausklipsu sekä tarjotin. Sitten hanskat pois.

Hanskoja olisi voinut pitää toki koko lennon, mutta se olisi voinut olla tukalaa. Annoimme siis lasten tehdä askartelukirjoja ja leikkiä leluilla pöytätason päällä ilman hanskoja.

Ylivoimaisesti suurin osa koneellisesta ei edes koskenut tarjotintasoihin ja hyvä ratkaisu varmasti. Olisi kuitenkin ollut pitkä lento, jos lapsilla ei olisi ollut mitään tekemistä. Nyt lento meni hyvin äänikirjoilla (kaksi Supermarsua) ja askartelukirjoilla.

8. Kotona pesulle

Kotona jätimme kaikki päällä olleet vaatteet (hiuslenksuja myöten) pussiin eteiseen, ja aiomme ”unohtaa” ne sinne joksikin aikaa. Sitten koko porukka suoraan pesulle.

9. Matkalaukut

Matkalaukut seisovat nyt eteisessä ja ne avataan mahdollisimman kiireettä, vain silloin kun jotain tarvitaan. Ennen kuin matkalaukku avataan, sen kahvat ja vetoketjut desinfioidaan.

(eteisestä kuuluu ähinää juuri nyt, kun tätä kirjoitan – ilmeisesti Joel on just avaamassa laukkuja)

10. Koneessa olleet lelut ja tussit

Koneessa oli vain kovia leluja ja tusseja, jotka on desinfioitu ennen kuin ne on otettu käyttöön kodin päästä. Askartelukirjat ”unohdetaan” laukkuun joksikin aikaa.

*******

Totta kai tämä menee helposti myös överiksi. Esimerkiksi kun matkalaukun avaa matolle, pitääkö alla ollut matto laittaa pesuun? Kun käsilaukusta kaivaa jotain, pitääkö pestä kädet?

Olemme yrittäneet pitää pään kylmänä tuollaisilta, eli jossain vaiheessa sitten vaan ajatusketju (ja toimintaketju) pitää katkaista.

Kuulostaa ehkä hullulta, mutta ollaan sitten hulluja. Ollaan ainakin huolellisia hulluja sitten.

…huolellisia hulluja, jotka meinaavat unohtaa pädin ja kannettavan turvatarkastuslaatikkoon, mutta eipä siitä sitten enempää.

 

EDIT: Jälkikäteen tuli mieleen vielä:
– Laitettiin lasten hiukset korkeille nutturoille ja kiinni pinneillä, jotta ei tule irtohiuksia kasvoja kutittamaan. Tarkoitus myös vähentää kasvoihin koskemista.
– Säädettiin ilmastoinnit puhaltamaan meistä poispäin ”ympyrän muotoon” niin, että se ei kyyditä muiden köhäisyjä meihin päin.

30