Kotimaista ruokaa jääkaapissa – realistinen pistokoe

Yhteistyössä: Hyvää Suomesta -merkki ja Blogirinki

Yltiörehellinen vastaus kysymykseen: millä perusteella valitset ruokakaupassa ostoskoriisi jonkun tuotteen?

Kristan TOP3:

– tottumus
– hinta
– tuotteen ”yleinen hyvänä pitäminen” (epämääräinen mielikuva siitä, onko tuote jollain tavalla ”hyvis”)

Joelin TOP3:

– hinta
– maku
– säilyvyys

Oikeasti Joel sanoi heti kärkeen myös ”lihapitoisuus”, mutta ehkä se ei esimerkiksi jugurtin valintaan niin hyvin päde.

merkki munat

Vuosien varrella täällä blogissa käytyjen kommenttiboksikeskusteluiden perustella voisin väittää, että itse asiassa moni teistä on paljon tiedostavampi kuluttaja kuin minä. Ja se on hyvä. Ihailen sitä. Tämähän ei siis ole mikään valistusblogi, jossa yksi paasaa ja muut nyökytellen kuuntelevat. Vaan me täällä kuuntelemme toinen toisiamme. Kerromme ”näin meillä”, mutta emme silti oleta, että kaikki muut sillä sadasosasekunnilla kääntävät kelkkansa ja alkavat tehdä niin kuin mekin. Mutta aina joku tietää jotakin, ja hyvät ideat ja ajatukset ideat ikään kuin elävät ja leviävät molemmin puolin. Hehe joskus huonotkin.

Kuvitteellinen esimerkki: postaanpa vaikka blogiini kuvan perus-nuudeleistani. Nam nam. ”Onko noissa natriumglutamaattia?”, kysyy joku. ”Tuossa on muuten tosi paljon E-koodeja”, kommentoi toinen. ”Tälle ois kotimainenkin vaihtoehto”, sanoo kolmas. Ai? No, mikä ois parempi? Joskus iskee vähän anarkiakin: ”nyt mä hemmetti vie syön nämä mun natriumglutamaatti-e-koodi-ylikansalliset-pahisnuudelini ja that´s it”. Mutta ehkä sinne aivojen takalohkoon jää jotain kytemäänkin. Joskus. Ja pienetkin jutut ovat enemmän kuin ei-mitään. Nyt seuraa hyvää palautetta täältä minulta sinne teille päin: just silloin, kun tällainen keskustelu käydään hyvässä hengessä ja syyllistämättä (niin kuin täällä tehdään! Ei siis tyyliin: ”miks sä syöt tuollaista p*skaa?” vaan ”hei ootko huomannut, että…”), toisten tietämyksestä on hyötyä. Tieto leviää. Joku on suositellut jotain – ja ehkä seuraavalla kerralla ruokakaupassa olenkin valinnut juuri sen enkä niitä natriumglutamaattinuudeleita (nam). Tai sitten voin valita edelleenkin samoin kuin ennen, mutta ainakin tiedän vaihtoehdon sille.

Ja edes ministi-ministi parempia valintoja saattaa minun lisäkseni tehdä joku muukin lukija, joka on samanlainen”mielikuvaostaja” kuin minä. Että tavallaan haluaa tehdä hyviä valintoja, mutta on arjessaan liian laiska/kiireinen/keksi-joku-tekosyy-tähän tihrustamaan jokaista etikettiä sanasta sanaan. Silloin luottaa suosituksiin ja toisten mielipiteisiin.

Eli: kiitos! Tehkää niin jatkossakin! Suositelkaa ja jakakaa tietämystänne!

merkki puuro

Mistä ne mielikuvat sitten syntyvät? Aion nyt tässä välissä myös vähän puolustaa itseäni: en ole siis sellainen mielikuvaostaja, että ostaisin vain kansainvälisintä jyräävintä merkkiä tai aggressiivisimmin mainostavaa ökyjättiä. Muhun vaikuttavat mielikuvat ovat enimmäkseen sellaisia ”hyvyysmielikuvia”. Mielikuva mausta, tietysti – pohjautuen omiin kokemuksiin tai suosituksiin. Some vaikuttaa minuun paljon; sieltä tarttuu mukaan mielikuvia terveydestä tai vaikka onko joku kotimaista/luomua/muuten hyvää. Muiden kommentit – joo ja mainontakin, jos osuu vaan oikeanlaiset mainosargumentit maaliin. Eli että ”tällä saa naisia!” -mainoslupaus ei minuun välttämättä uppoa, mutta ”tämä tekee hyvää sulle ja sun lapsille ja koko maailmalle” osuukin sitten vähän paremmin kohteeseensa.

Yksi olennainen mielikuvatekijä heijastuu minulla automaattisesti silmän verkkokalvolle myös siinä hetkessä, kun ruokakaupassa ojennan kättä kohti hyllyä. Jos tuotteen etiketissä vilahtaa jotain sinistä tai vihreää logoa – vihreä tavallisesti vaikka johonkin lehteen viittaavaa; sininen puolestaan Suomen lippua tai joutsenta tai jotain vastaavaa muodostava – niin aivoni tekevät aika isolla todennäköisyydellä luokitelman ”hyvis”. Ihan silleen tiedostamatta.

Osaankohan mä kertoa tän oikein…? Eli että en (valitettavasti) tiedostaen pyörittele kaupassa eri tuotteita käsissäni merkkejä etsien, koska tekniikkani  on enemmänkin ”kamat äkkiä kasaan ja ulos”. Mutta jos sieltä se merkki vilahtaa, se viestittää alitajuntaani jotain ”tää on hyvä” -viestiä, ja käteni ehkä vähän isommalla todennäköisyydellä osuu juuri siihen.

Tämä Hyvää Suomesta -merkki taitaa olla itselleni yksi niistä tutuimmista:

Ruokaa omasta maasta_logo

Jos mietin, että miksi haluan ostaa suomalaista – että onko se vain itseisarvo vai onko sille joku ns. oikea syy – itselleni nousee ensimmäiseksi (tässäkin kyse mielikuvista) mieleen ruoan puhtaus ja turvallisuus. Heh eli ensin tulee mieleen se oma napa; että mitä siitä suusta sisään meneekään. Mutta heti sitten seuraavaksi tulee mieleen työllistävä vaikutus. Ei kovin pieni juttu sekään. Täällä (Ruokatieto yhdistys ry:n sivu) lisää perusteita, miksi valita suomalaista.

Kun Hyvää Suomesta -merkki ehdotti minulle tätä blogiyhteistyötä, jouduin (taas kerran) ihan ensitöikseni vastausviestissä toteamaan, että ”tiedättehän, että en ole mikään ihanteellinen esikuva tässä”. Ei kuulemma haitannut – että hyvä vaan, jos on rehellinen. Suositeltiin testaamaan heidän netistä löytyvää Ruokaguru-testiään (täällä). Klikkasin sinne, ja:

testi fail

Jea. Hyvä alku. Täten opin siis, että Hyvää Suomesta -merkin käyttäjiä on noin 240 kotimaista yritystä.

Asiantuntemusta ja esikuvaa ei siis tässä osoitteessa ole tarjolla, mutta rehellisyyttä kyllä sitäkin edemmän. Niinpä eilen illalla päätin tehdä pistokokeen omaan jääkaappiimme ja katsoa, kuinka monta Hyvää Suomesta -merkillä varustettua tuotetta sieltä löydän.

Itse asiassa pelkäsin pahinta. Mulla ei rehellisesti sanottuna ollut minkäänlaista käsitystä, että löytyykö jääkaapista yhtä ainutta tällä merkillä varustettua tuotetta. Jaiks.

Jääkaappi oli täynnä, kun Joel oli juuri muutamaa tuntia aikaisemmin käynyt kaupassa:

jääkaapin sisältö

…ja jääkaappi-inventaario paljasti Hyvää Suomesta -merkkiä kantaviksi:

20151115_152352

Jea! Ei läheskään niin huono saldo kuin pelkäsin! Mutta olisi voinut olla parempikin.

Kuivakaapista olisi ehkä löytynyt lisää, mutta nämä siis jääkaapista kaikki.

Uskallatko ratsata oman jääkaappisi – kuinka paljon sieltä löytyy Hyvää Suomesta -merkittyjä tuotteita? …ja ylipäänsä tiedätkö, millä tuotteilla tämä merkki on?

Mä en tiennyt.

Jatkossa lupaan kiinnittää asiaan vähän enemmän huomiota. Huomaatteko – opin :)

 

PS. Tämän bloggauksen jälkeen itsevarmuutta puhkuen (heh eli en) menin uudestaan testaamaan sitä hemmetin Ruokaguru-testiä. Kolme pistettä. Jaahas. Paljoko sulla tuli? Testi siis täällä.

Ruokaa omasta maasta_logo

blogirinki_logo_180

Tämä Hyvää Suomesta -merkin yhteistyökampanja ehdotettiin minulle Blogiringin kautta.

8

You Might Also Like

  • vannikkila
    16.11.2015 at 11:05

    Mun lista näyttää oikeastaan todella samalta kuin sun: Tottumus/mieltymykset, hinta, suomalaisuus. Ja jos suomalaista ei ole tarjolla, tulee valittua se omasta mielestä turvallisin vaihtoehto. Usein tämä kyllä oikeasti tarkoittaa vain tuttua merkkiä, ei mitään perustietoa tuotteen aidosta turvallisuudesta. Mutta kyllä, minä seuraan joko juuri noita joutsenmerkkejä tai avainlippuja :) Varsinkin lihassa suosin suomalaista yli muiden (vaikkakin joskus hinta menee ohi mikäli esim. naudan sisäfilettä haluaa ostaa) tai ainakin suomalaisten yritysten tuotteita.

    (Pisteitä testissä 1715)

    • krista
      16.11.2015 at 11:33

      Joel valitsee meillä lihan, ja mulla on sellainen tuntuma, että sekin suosii suomalaista just lihassa. Ja sitten se lihapitoisuus on sillä se ykkösjuttu, mitä se katsoo – makkaroissa, lihapullissa ym.

      Mulla tais olla niiden kolmen oikean vastaukseni kanssa jotain 1200 pistettä. Enimmillään oon tainnut saada kuusi vastausta oikein, kun oikein monesti testasin :)

  • riistahurjastelijamamma
    16.11.2015 at 11:21

    2975 pistettä.
    Fondit tuli, kiitos! Testattiinkin jo kertaalleen kanalaatua, tosi hyvää oli.

    • krista
      16.11.2015 at 15:24

      Hyvät pisteet! Tähän mennessä taitaa olla parhaat kuulemani :)

      Kiva, että toimi! Mihin ruokaan laitoitte?

      • riistahurjastelijamamma
        16.11.2015 at 17:58

        Kasarigourmetkärpäsen puraisemana täyttelin paprikoita eilen. Tein kolmenviljanhelmi-kvinoa mössöä (ja sit tuli kasviksia ja punaisia linssei vielä), helmi-kvinoaan lirautin siis sitä kanafondii ja oli tosi onnistunut maku. Ei paljoa kannata lutrata, on suolaisaa ja makua tosi paljon. Ja sit tänään puolisko piristi sairastupaa hirvenjauhelihakeitolla, liemeen livahti ruokalusikallinen kasvisfondia, oli ihan timanttiliemi.
        Näistä on näemmä meille paljon iloa. Nelivuotiaskin brassaa: minä olen kokki äidin kanssa ja nyt laitetaan vondiruokaa.

        • krista
          17.11.2015 at 13:21

          Ääk mikä ruokakateus iski! Tahtoo! Oi, kun pystyis pureskelemaan… Oh!

  • A
    16.11.2015 at 11:54

    Siinä vaiheessa kun asuu Itävallassa ja bongaa että itävaltalaiset mansikat maksavat tuplan siitä mitä pohjois-italialaiset (maiden rajalle noin 50km), niin alkaa hiffata, että kotimaisuus ei välttämättä ole se ainut autuaaksi tekevä kriteeri. No nyt kotosuomessa ruuan alkuperä kiinnostaa kyllä, mutta ihan yhtä hyvin mulle maistuu ruotsalainen maito kuin suomalainenkin. Tai omput ostan kotimaisena aina kun niitä löytyy ja Puolan omppoja en osta. Espanjalaiset (bonnysa) tomaatit maistuu pahvilta, niiden sijaan espanjassa ollessa kun ostaa ihania rumia muotopuolia (ne on parhaan makuisia) tomaatteja, niin oi kun ne on hyviä.

    Lihan suhteen oon kranttu, kotimaista vaan … paitsi että makkarat on sit Saksasta, Italiasta, Espanjasta, kustakin niitä parhaita sortteja. Maitotuotteet pääosin Suomesta, mutta voivat ne olla Ruotsista tai Virostakin, niin ja juustot taas mikä mistäkin, suomalaista arkijuustoa, italialaista parmesaania, espanjalaista manchegoa jne. Hedelmät sieltä missä on sesonki (nyt viedään lähes viimeisiä suomalaisia omenoita joten niitä kilokaupalla), pakastemarjat vaan Suomesta, juurekset suomalaisia jos vaan löytyy. Ylipäänsä hevi-osastolla koitetaan suosia sesonkikasviksia, siitä kiittää kukkarokin. Kalatiskillä matkataan usein Norjaan ja oluthyllyssä taas maailman ympäri. Suomalaisen ruuan hyvä puoli on keskimäärin puhtaus (mikä ei tarkoita ettei tätä muualla saavutettaisi) ja työllistävyys, huonoina puolina sit esim. joskus mauttomuus tai järjetön hinta / energiankäyttö (esim. suomalaiset paprikat talvella).

    • krista
      16.11.2015 at 15:32

      Totta – yksi juttuhan ei ole mikään autuaaksitekevä – esimerkkinä just vaikka suomalaiset tomaatit talvella. Siksi ne ”hyvät valinnat” jotenkin niin vaikeilta tuntuvatkin; aina on näitä ”puolensa ja puolensa! -juttuja. Ehkä siinä ydinjuttuna eniten onkin, että ylipäänsä kiinnittää huomiota näihin. Että ei ihan-ihan sokkona osta. Varmaan tällaiset ”suosittelumerkinnät” on se sitten kotimaisuutta/luomua/reilua on yksi hyvä suuntaviiva, ja sitten vähän omaa ajattelua/keskusteluiden seuraamista päälle.

      …mutta se pitää kyllä sanoa, että jos mun pitäisi joka ikisen yksittäisen meille ostettavan ruokatuotteen osalta laskea ekologisesti/taloudellisesti/kaikilta mahdollisilta puolilta PARAS tuote, niin mä tulisin HUL-LUK-SI :D Eli pitkälti tällaiset sinisten/vihreiden merkintöjen ja näppituntumien ja mielikuvien ja suositteluiden pohjalta sitä tietysti aika moni meistä menee – mutta joka ikisen tuotteen kuljetuskustannuksia ja hiilijalanjälkiä tuskin kukaan (?) pystyy aukottomasti laskemaan :( Vaikeita valintoja nämä ruokakauppahommat!

  • Emilia
    16.11.2015 at 14:15

    Kun kerran pyysit kommentteja, niin… munantuotannosta pitäisi mun mielestä puhua paljon enemmän. Siihen liittyy tosi paljon ongelmia, mistä ihmiset eivät vain tiedä. Bongasin tuosta teidän valokuvasta Vapaan kanan munat, niitä äitinikin ostaa ja olen yrittänyt sille selittää, että ne ovat pahimman luokan brändäystemppu. Vapaan kanan munat ovat oikeasti lattiakananmunia ja niillä on vähemmän liikkumatilaa per kana kuin luomukanoilla. ( http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/11/11/kuningaskuluttaja-vieraili-kanaloissa ) Tarkemmin sanoen kanojen tiheys saattaa olla 9 kanaa neliömetrillä, tämä määrä on lain mukaan sallittu. Ulkoilumahdollisuutta ei yleensä ole, yleensä ei edes päivänvaloa, ja suurin ongelma on luonnottoman suuret kanaparvet, joka aiheuttaa kanoille monenlaista stressiä, sulkien nyppimistä ja lajitoverien nokkimista hengiltä. Yhdessä kanalassa voi olla tuhansia kanoja ja päällekkäin, ritilähyllyissä, jopa neljässä kerroksessa. Nämä siis ”vapaan kanan munia”. (http://www.animalia.fi/animalia-toimii/toimintakohteet/tuotantoel%C3%A4imet/siipikarja/erilaiset-kanalat )

    Toinen iso munantuotantoon liittyvä ongelma on kukkotipujen tappaminen. Kun tiput kuoriutuvat, niiden sukupuoli tarkastetaan heti kun pystytään. Naaraskanat menevät kasvattamoon ja niistä tulee munijakanoja. Kukkotiput tapetaan ja jauhetaan turkiseläimille rehuksi. Valtavaa haaskuuta.

    Mä luin näistä asioista Elina Lappalaisen kirjasta Syötäväksi kasvatetut. Siinä käytiin läpi Suomen yleisimmät tuotantoeläimet kana, broileri (eri lajike kuin kana!), lehmä ja sika, ja kerrottiin tosi rauhallisesti, minkälaisissa olosuhteissa eläimiä maassamme kasvatetaan. Kirja on saanut Tieto-Finlandia-palkinnon ja jaettiin viime eduskuntakauden alussa kaikille kansanedustajille luettavaksi. Suosittelen lämpimästi kaikille. Pokkaripainoksena maksaa muuten viitisen euroa.

    Munista vielä. Syön niitä yhä itsekin, mutta olen vähentänyt tosi paljon. Esim. leipomaan pystyy tosi hyvin ilman munia. Monesti voi käyttää esim. banaania tai jos tekee vaikka jotain kasvispihvejä tai -pullia, niihin voi lisätä sidokseksi kikhernejauhoa. Kikhernejauhoista voi tehdä myös omeletin tapaista ruokaa.

    Luomutuotantoon kannattaa tutustua, on siinäkin ongelmia, mutta kanoilla on sentään hiukan paremmat olosuhteet kuin ei-luomuilla. Ulkokananmunat on myös hyvä vaihtoehto, niitä vaan on vielä tosi vähän saatavilla.

    • krista
      16.11.2015 at 15:55

      Kiitos tosi hyvästä kommentista ja linkeistä!

      Tämä kana-asia on mulle itselleni jotenkin niin ahdistava, että hädin tuskin pystyn ajattelemaan asiaa. Mähän oon kasvissyöjä (ollut jo varmaan 20 vuotta) ja kananmunaakin välttelen silloin, kun se on ”ilmitasolla” tyyliin munakasta tms. Mutta jossain satunnaisessa kerran kuukaudessa -pullassa annan mennä. Muu perhe kuitenkin syö sekä lihaa että kananmunaa. Mutta omalta kohdaltani oon tehnyt tällaisen valinnan.

      Ymmärsinhän oikein: vapaan kanan munat on kuitenkin paremmat kuin tavalliset? Mutta luomumunat kaikkein parhaita? Täytyy vinkata Joelille, että ostaa jatkossa niitä. Täällä meidän huudeilla muuten on yleistynyt, että ihmisillä on pihoillaan omia kanoja – se on kyllä ihanaa <3

      • ninieni / goneWIthTheFairies
        16.11.2015 at 21:55

        Itse olen hankkinut munani viime aikoina MunaEggsPressiltä, joka muuten käy kerran kuussa myös Arabianrannassa, seuraavan kerran 10.12. ;) MunaEggsPress myy siis Vaahteramäen tilan ulkokanojen munia kiertäen ympäri (ainakin) Etelä- ja Keski-Suomea. Ulkokanat pääsevät ulkoilemaan ympärivuoden (vrt. luomussa kanat ulkoilevat vain kesäkaudella) ja mun mielessäni ne näyttäytyvät ”hyvän omantunnon kananmunina”. :) Näin lihansyöjänä enää toivoisi, että myös broilerin lihaakin olisi tarjolla free range -versiona. :P

        https://www.facebook.com/groups/827477007270617/
        http://www.syotavaksikasvatetut.fi/tag/free-range/

      • mursu
        16.11.2015 at 22:16

        Hei muutes, tuliko teille aikoinaan minkäänlaisia erimielisyyksiä teidän lasten ruokavalioon liittyen? Siis ku sä oot kasvissyöjä ja Joel ei. Ja onko Silva huomannut että sä et syö lihaa ja tajunnut ihmetellä sitä? :)

        • krista
          17.11.2015 at 13:26

          Meidän osalta asiat soljahti luontevasti näin varmaankin siksi, että tuo Joel vastaa meidän ruokahuollosta. Jos mä olisin alkanut vaatia, että lapsetkin ois kasvissyöjiä, niin sitten (mun mielestä ainakin) MUN ois pitänyt ottaa se vastuu, että ruoka on varmasti riittävän monipuolista ja niin edelleen. Siihen kuitenkin pitää lasten kanssa kiinnittää niin ekstrahuomiota. Ja se ei ole kuitenkaan mun ominta alaa; kun taas Joel tykkää ruoanlaitosta. Niin se on ollut vaan jotenkin luontevinta näin.

          Silva ei ole itse asiassa koskaan ihmetellyt. Jännä. Ehkä sille on niin tavallista, että äiti syö eri ruokaa, että se ei ole vielä tullut edes ajatelleeksi asiaa :)

      • Emilia
        17.11.2015 at 00:38

        Siis juu, ymmärsit suurin piirtein oikein! On lattiakananmunat varmaan parempi vaihtoehto kuin häkkimunat, mutta toisaalta ”vapaan kanan munia” ostaessaan sit antaa sen viestin, että tuo brändäystemppu kannattaa :/ Eli jos on pakko, niin mieluiten ehkä sellaisia, missä lukee reilusti lattiakanala.
        _
        Kanalle paras vaihtoehto lienee ulkokanala, mutta niitä on toistaiseksi Suomessa tosi vähän. Vaahteramäen munat -niminen yritys myy suoramyyntinä ja niillä on tosi suosittu FB-ryhmä, jos teema enemmän kiinnostaa!
        _
        Mut tosiaan tavallisista marketissa myytävissä munista luomumuna on ei-täydellinen, mutta saatavilla olevista vaihtoehdoista paras. Luomukanalakin on hyvin usein vain yksi lattiakanalan muoto, mutta luomusäädökset määräävät tavallista lattiakanalaa enemmän pinta-alaa per kana, ikkunan, pääsyn ulos sään salliessa kesäaikaan jne. Näistä linkeistä lisätietoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kananmuna ja http://www.siipi.net/index.php/kananmunatiedotus/tietoa-kananmunasta/331-erilaiset-kanalat
        _
        Olen yrittänyt perustella kalliimpien luomumunien ostamista itselleni kanan hyvinvoinnin lisäksi myös sillä, että eivätpä ne luomumunatkaan nyt kilohinnaltaan niin kallista ruokaa ole. Just tänään katselin Prismassa hintoja – Rainbow-luomumunat olivat hiukan alle 6 euroa kilo – kalliimpia kyllä kuin lattiakananmunat, mutta jos vertaa vaikka leikkeleen tai juuston kilohintaan niin eihän se sitten paljoa ole. Soijaproteiini ja linssit ja pavut on kyllä halvempia!

  • Iitanen
    16.11.2015 at 14:30

    Mulle kotimaisuusaste ruoassa on todella tärkeää, paitsi työllistävältä vaikutukseltaan, myös ekologiselta kannalta. Olen kasvissyöjä, joten eläinperäisistä tuotteista syynään varsinkin maitotuotteet. Kananmunia ei taida ulkomaisia kaupassa ollakaan. Kasvishyllyltä lähtee kotimaisia mukaan aina, kun se on mahdollista (paitsi kasvihuonetomaatit, niiden hiilijalanjälki on niin suuri), tofu ja viljatuotteet ovat meidän ruokakorissa aina suomalaisia. Pyrin ruoanlaitossa eettisyyteen ja pieneen hiilijalanjälkeen, ja olen aina välillä saanut pitää miehelle luentoja, miksi ostetaan tiettyjä raaka-aineita. Opiskelin ravintola-alalla ja teimme kurssilla selvitystä raaka-aineiden logistiikasta Suomessa. Hullua on se, että tästä Kuopion läheltä tulevat sipulit lähetetään ensin pääkaupunkiseudulle tukkujen keskusvarastoon, ennen kuin ne matkaavat taas naapuriin S-markettiin!

    • krista
      16.11.2015 at 16:00

      Oho, no tuo sipulien matka kuulostaa kyllä TOSI hullulta! Apua ja jostain mä joskus kuulin/luin (toivottavasti tämä ei ole joku uutisankka), että tyyliin Norjassa pyydetty lohi (tai joku vastaava, ÄÄÄK saatan muistaa ihan väärin) saattaa käydä matkan THAIMAASSA pakattavana. Sarjassamme TÄH. Voikohan tuo olla tottakaan…? Ehkä ei; kuulostaa niin älyttömältä :D

      • krista
        16.11.2015 at 16:02

        Ei hemmetti, löysin mä lähteenkin tälle: http://maailma.net/artikkelit/miksi_norjalainen_lohi_fileoidaan_thaimaassa Onkohan tuo luotettava lähde? Kuulostaa vaan niin… …käsittämättömältä.

        • Iitanen
          16.11.2015 at 18:00

          Tällainen toiminta, jossa ilmoitetaan alkuperämaa, mutta ei sitä, millaisen matkan raaka-aine on kauppaan tullessaan matkannut, on aika yleistä. Kannattaa tutustua WWF:n ruokaoppaaseen (http://wwf.fi/ruokaopas/), jos haluaa tehdä eettisempiä valintoja ruokailun suhteen. Erilasten merkkien suhteen suosittelen pitämään myös silmät auki. Esimerkiksi avainlippumerkki voi toiselle tuoda mieleen täysin suomalaisen tuotteen, mutta tosiassa tuotteen raaka-aineet voivat tulla mistä päin maailmaa tahansa, kunhan itse tuote on valmistettu Suomessa. Suomen Kuvalehdestä löytyi mielenkiintoinen artikkeli tällaisesta sinivalkopesusta http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/talous/valmistettu-ehka-suomessa-sinivalkopesu-saa-tuotteet-nayttamaan-kotimaisilta/

        • riistahurjastelijamamma
          16.11.2015 at 18:01

          Joo tää on ihan standardia. Pohjois-Norjassa on autioituvia kalastajakyliä ja tyhjyyttään kumisevia kalankäsittelylaitoksia. On niin paljon halvempaa lähettää kalat käsiteltäväksi kaukomaille, kuin siinä laiturin tyvessä ruostuvassa fileoida…. Kamala maailma, missä elämme.

          • riistahurjastelijamamma
            16.11.2015 at 19:44

            siis— ruostuvassa teollisuushallissa fileoida… piti kirjoittamani.

          • krista
            17.11.2015 at 13:27

            Aivan käsittämätöntä.

    • Karin
      17.11.2015 at 01:43

      Tavallaan ymmärrän tuon sipulin matkan Suomen sisällä, jos kyse on isoista määristä. Kun yksi rekka ajaa keskitetysti läpi Suomen täydellä lastilla ja ilman turhia koukkauksia, päästöjä tulee todennäköisesti vähemmän kuin jos monta kuorma-autoa tai pakettiautoa kävisi kaikilla pikkutiloilla ja veisi pienempiä eriä milloin mihinkin kauppaan tai pikkuvarastoon odottamaan kauppiaiden tilauksia.
      Eli vaikka tuntuu järjettömältä, niin kyllä noi on laskettu, että kannattaa. Ja jos se kannattaa, se on todennäköisesti myös ekologisempaa, koska ajoaika ja -kilometrit maksaa, eikä todennäköisesti ole niin suurta hävikkiä ainakaan ennen kauppaa.

      • Iitanen
        17.11.2015 at 11:08

        Tottakai keskittäminen on järkevää ja tuo säästöjä, mutta tukkujen keskittyminen nimenomaan pääkaupunkiseudulle on ongelmallista. Suomi on pitkä maa, joten luulisi olevan järkevää perustaa keskusvarastoja myös keski-Suomeen, ja kuljettaa raaka-aineita sieltä lähialueille. Onneksi kesäisin lähitilojen tuotteita voi ostaa torilta :)

  • murina
    16.11.2015 at 15:27

    Pääsin kahdeksanteen kysymykseen. Mutta toi testi oli mun mielestä vähän hölmö, kun heti tipahti jos vastasi väärin. – mun ostoskriteerit on 1) kotimaisuus (koska työllistävä vaikutus) 2) hinta 3) luomu

    • krista
      16.11.2015 at 15:40

      Ois kyllä tosiaan voinut antaa jotain ”armoa” (tai miinuspisteitä) vääristä, kun osa oli sellaisia numerokysymyksiä, että ei niitä VOI tietää, jos ei… …no, tiedä :D Ehkä se on sitten ajatus, että siitäpä oppii :)

  • Mari
    16.11.2015 at 15:31

    Ei varsinaiseen kysymykseen, mutta viimeiseen kuvaan liittyen: juoko Seela vielä korvikketta, kun kakkos Tuutia näyttäis teillä kaapissa olevan? Itseäni jo hieman mietyttää oman 9 kk tyttelin siirtyminen vuosikkaana lehmänmaitoon, kun ei vielä rintamaidon ja veden lisäksi muuta nesteitä ole saanut… 3-vuotiaan isosiskon kohdalla homma meni niin reisille, ettei tänäkään päivänä suostu juomaan mitään valkeita nesteitä:/. Onko Seela jo kuitenkin siirtynyt lehmänmaitoon? Miten siirtyminen hänen kohdallaan natsasi?

    • krista
      16.11.2015 at 15:39

      Seela joo juo vieläkin öisin korviketta – tämä ”pahe” alkoi, kun pehmeän laskun pois yöimetyksestä. Tarkoitus on lähiaikoina vaihtaa se veteen, kunhan arki (lue: nukkumiset) taas vähän tasaantuvat. Nyt akuutti myllerrysvaihe ollut päällä, kun mä oon ollut sairaalassa/kipeänä alakerrassa nukkumassa jne.

      Silva joskus vähän yli 1-vuotiaana alkoi saada päivän ruokajuomaksi maitoa (tai vettä) ja se on tykännyt aina myös tavallisesta lehmänmaidosta. Alussa muistaakseni hetken ajan miksattiin puolet-ja-puolet, mutta homma meni suht kivuttomasti. Seela kuitenkin edelleen totaalihylkii lehmänmaidon makua, juo mieluummin vettä. Siksikin ihan hyvä, että saa sitten edes yöllä sen riittävän kalsiumin – vaikka ei tuo tietysti muuten hyvä tapa millään olekaan. Vähitellen varmaan aletaan miksaamaan tavallista maitoa korvikkeeseen päivisin ruokajuomana, niin saataisiin tuokin puoli haltuun.

      Korvikekin Seelalle kelpaa tasan tuo yksi. Ja tietysti imetys siihen asti, kun imetin. Jännä, kun muuten ruokien suhteen Seela on niin hyväruokainen :)

      • Nellisi
        16.11.2015 at 23:24

        En oo sen naamapalluran rekisteröimisen jälkeen vastannut puhelimella, joten en tiedä miten nyt käy. En siis oo ihan varma pitäiskö mun eka kirjautua johonkin tällä puhkullakin…

        Mutta maidosta tuli mieleen tämä hetki sitten lukemani juttu maidosta. En saa jostain syystä nyt linkkiä tähän, mutta kirjoita googleen: maidon juonti haitallista ja klikkaa eka juttu auki. Sai ainakin mut miettiin vähän asioita uusiksi. Meillä kyllä edelleen käytetään maitoa, mutta mutta… Pistää miettimään. Enkä niin hanakasti varsinkaan sitä enää tarjoa.

        • krista
          17.11.2015 at 13:36

          Pallura toimii! :)

          Mä kans oon tuosta maitojutusta joskus lukenut – aika ajatuksiaherättävää. Mä oon ajatellut sen niin, että se hyvin kyseenalaistaa sen, että maito on joku ”suomalaisten ihmejuoma”; ei kai sitä juuri muualla juodakaan näin niin kuin Suomessa. Mutta ajattelen, että kalsium ON hurjan tärkeää ja sitä on hyvä saada. Eli ajatuksella, että kohtuus kaikessa. Maidon mainostus on kyllä ehkä ollut joskus vähän överi; että sitä pitäisi lipitellä ihan jatkuvasti. Vesi on meillä perusjanojuoma :) Maito on itse asiassa Silvalla monesti myös sellainen, että sitä jos antaa ruoan kanssa, se täyttää mahansa vaan sillä. Mieluummin annetaan ensin vettä ruoan kanssa ja lasi maitoa lopuksi :)

          • Nellisi
            17.11.2015 at 19:39

            Kalsium on ehdottoman tärkeää joo ja tuolla linkissä olikin korvaavia vaihtoehtoja maidolle. Meillä likka syö tosi paljon maustamatonta jogurttia, joten maidottomiakin päiviä toisinaan tulee. Sitten välillä sitä juodaan paljon enemmän. Mutta joo, ehkä me suomalaiset nostetaan tosiaan maitoa turhan paljon jalustalle. ;)

            Pakko muuten tosi ohi aiheen sanoa, että meillä on täällä ilmeisesti minikokoinen Seela-fani, koska meidän likka 1v2kk kiskasee sisälläkin usein pipon päähänsä ja leikkii ja puuhastelelee sitten tyytyväisenä. :D

  • mismiss
    16.11.2015 at 16:50

    Mun jääkaapista löytyi 5kpl (voi, Oivariini, maito, munat, kinkkuleikkele)… Normaalisti varmaan löytyisi enemmän, mutta tällä hetkellä on vähän tiukka ruokabudjetti ja noiden lisäksi ei kaapissa paljon muuta olekaan… :–D

    • krista
      17.11.2015 at 13:37

      Ihan hyvä saldo, jos kokonaissaldokin on vähäinen! Meillä ei muuten just nyt kinkkua jääkaapissa ollutkaan; jos ois ollut, siinä varmaan ois ollut merkki kans… Voipakettia en huomannut ratsata!

    • krista
      17.11.2015 at 13:41

      Totta! Siitä oli joskus, että ne on nykyisin ilmoitettava tuotteissa. Hyvä niin – toisaalta samaan hengenvetoon muistettava, että mä oon niin huono etikettien tihrustaja… :(

  • Elisa Männikkö
    16.11.2015 at 18:35

    En ole kovin asiantunteva näissä asioissa ja fiilispohjalta yritän toimia oikein kuten sinäkin. Toi kasvissyönti on uskoakseni iso ekoteko – itsellä jäänyt vielä suunnitteluasteelle.

    Itseäni askarruttaa ruoka-asioissa, kuinka eko se luomu oikein on. Eläimiä kannatan toki kohdeltavan mahdollisimman hyvin. Muutoin tekisin mielelläni valinnan sen perusteella että mikä on tuotetun ruokayksikön kokonaiskustannus luonnolle. Maanviljelyn tehostus ei-luomu keinoin voi kuitekin olla kokonaisuudessaan luontoystävällisempää kuin tiukkapipoinen luomuilu.
    Erityisesti geenimuuntelu on niin tunneladattu aihe, että objektiiviset päätökset sen osalta ovat harvassa.

    Ihan ruoka-aiheen ulkopuolelta: vaateteillisuus kiinnostaa myös. Kuinka paljon pohditte näitä asioita? Olisi kiva lukea postaus myös tästä :) Reima esim. oli jokin aika sitten tapetilla Bangladeshin tehtiden suhteen http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/13/reiman-paita-13-euroa-ompelijalle-2-senttia Ei aavistustakaan, miten asian laita on nyt. Meilläkin on Reiman vaatteita.

    • krista
      17.11.2015 at 13:57

      Kiitos! Ihan siis siitä, kun mainitsit kasvissyönnin ekotekona. Sitähän se on, mutta itsellä on niin kivuliaanrealistinen käsitys omasta ei-optimaalisesta kulutuksesta, että en halua edes omissa ajatuksissani millään tavalla ”kiillottaa omaa kruunuani” yhtään. Koska tiedän, että monessa asiassa vois tehdä paremmin. Mutta kun JOKU MUU sanoo, että ”onpa ekologisesti hyvä juttu, että oot kasvissyöjä”, niin tulee sellainen lämmin olo, että jee kiitos – edes jotain :)

      Ja joo, Reima nostettiin tapetille tuosta – ”pääsi” ikään kuin esimerkiksi jutusta, jota tosi-tosi monet vaatevalmistajat tekee… Mä ajattelen, että se saattoi olla tavallaan Reimalle hyväksi! Koska Reimahan reagoi ja liittyi joihinkin… sopimuksiin, joiden nimiä en ulkoa muista :) Lähiömutsi teki tästä ansiokkaan haastattelu/pohdinta/selvitystyön, täällä: http://www.mutsiavautuu.com/2015/09/lasten-ulkovaatteiden-eettisyys-case.html …ja Reiman omalta sivulta vastuullisuudesta: http://www.reima.fi/fi/yritys/nain-toimimme

  • Sanjana
    17.11.2015 at 15:27

    Nyt piti näin hintaa tarkkailevana opiskelijanakin katsoa asiaa. Yhdeksän purkkia maitoa (erilaisia)), kaikissa ko.merkki :) sulatejuustoa, oltermannia ja jotain arkijuustoa jämät – kaikissa merkki. Kinkkuleikkeleessä ja kanassa myös. Kananmunat suomalaisia, kinkkusuikaleet kans. Kahdenlaista makkaravalmistetta, kummassakin merkki. Kaksi voipakettia, eri merkkiä mutta merkki kummassakin. Ketsuppia ja sinappiaki löytyy, niissä avainlippumerkki, mutta ei tätä hyvää suomesta-merkkiä. Ja vielä maustamaton jogurtti, merkin saanut sekin :) eniten jäi ihmetyttämään esim.keiju-levite, mainostetaan suomessa valmistettavaksi mutta merkkiä ei ole saanut – mikä lie aines on ulkomailta kun ei mainittu. Vihanneksia yritäm ostaa suomalaisina mahdollisimman paljon, mutta kaikkia ei saa tähän aikaan vuodesta kotimaisina :/ pottu on meillä kyllä aina suomesta!

  • Hollannikas
    17.11.2015 at 16:05

    Asutaan Alankomaissa ja suositaan täkäläisiä paikallia tuotteita. Poimitaan itse melkein kaikki kasvikset kuukausimaksua vastaan luomutilalta, vain talvella ostetaan kasviksia. Silloin suositaan myös paikallista ja alankomaalaista ruokaa. Mä näin että sulla on goudaa mikä on vähän hassua sillä se on rekisteröity hollantilainen juusto. Itse ostan (buffalon maito) mozzarellan mieluusti italialaiselta valmistajalta ja fetan kreikkalaiselta. Muuten kyllä suosin paikallisia tuotteita. Täällä on nyt muodissa pienten kivijalka ruokakauppojen paluu ja esim meidän kylässä on 10 eri pientä etnistä ruokakauppaa lauantaisen ruokatorin lisäksi. On ihana ostaa ruokaa torilta ja näistä kaupoista kun myyjät tietävät tarkkaan mistä ruoka on tullut ja ovat monesti itse poimineet ne.