Kotimaisuutta mökkimetsässä

Tämä postaus on tehyt kaupallisessa yhteistyössä Avainlipun kanssa.

Kahdenkeskisellä kävelyretkellä suomalaisessa mökkimetsässä – ja mukana suomalaiset eväät. Eli tietysti hampurilaiset, haha!

Mutta siis ihan oikeasti, katsokaa vaikka!

Hampurilaissämpylät ovat ihan herkkua: ne ovat Vaasan THE BRGR -burgerisämpylät. Ne on leivottu Suomessa, ja todisteena siitä pakkauksessa on Avainlippu. Välissä on Keiju-rypsiöljyssä – Avainlippu – paistettua marinoitua Jalotofua, silläkin on Avainlippu. Välissä väkevää Auran sinappia, Avainlipulla totta kai.

Eväät on kääräisty Fredmanin folioon – Avainlippu. Jälkkäriksi Elosen minidonitseja, Avainlippu löytyy. Lopuksi suu pyyhitään Pirkka-talouspaperiin, Avainlipulliseen.

Meidän retkirepun taskusta löytyy muuten aina myös Elovena-välipalakeksejä ”hätävarana”, etenkin lapsia ajatellen. Ja niissä on Avainlippu.

Kannan kännykkää ja huulirasvaa mukanani Ovelian heijastinvyössä, se on aivan huippu (aiemmin blogissa täällä). Oveliat ovat Suomessa valmistettuja ja niillä on Avainlippu. Jalassa meillä molemmilla on Helsingin Villasukkatehtaan ihanat lämpöiset villasukat. Olen käynyt heidän villasukkatehtaallakin (muistoja täällä), tuossa 10 minuutin ajomatkan päässä Helsingin Roihupellossa. Avainlippu siis niilläkin, totta kai.

Retkijuomana on kahvin lisäksi Hartwallin Jaffaa, Avainlippu. Ja jos illalla joisin Fizz kuivan omenasiiderin, silläkin olisi Avainlippu.

Ja arvatkaa mitä: mikään tästä luettelosta ei ollut lavastettua tai tätä tarkoitusta varten kaupasta ostettua! Ihan oikeasti yhdeltä tavalliselta pieneltä mökkimetsäretkeltä löytyi näin monta Avainlippua, kun alkoi vaan sillä silmällä laskea!

Meidän metsäretkellä käyttämien Avainlippujen määrä ei varmasti ollut mikään yllätys – olenhan mä ennenkin laskenut meidän kodista spontaanisti löytyviä Avainlippu-tuotteita. Kaksi vuotta sitten ratsasin meidän keittiön, ja laskentatulos näytti tältä. Myöhemmin tein saman operaation kosmetiikka- ja hygieniatuotteiden suhteen, tulokset täällä.

Kun valitsee siitä kaupan hyllyltä (tai verkkokaupan klikkauksesta) kotimaisen tuotteen, tekee samalla useampia arvovalintoja. Kotimainen tuote ensinnäkin työllistää, jo se on tietysti iso juttu. Avainlippu on siis merkki suomalaisesta työstä. Mutta lisäksi tulee myös eettinen ja ekologinen puoli: lähellä tuotetun asian jäljitettävyys ja läpinäkyvyys ovat usein parempia kuin jos ne olisi valmistettu jossain kaukomaissa.

Näitä ei varmasti ole tehty kenenkään pikkukätösin!

Itse olen kokenut, että tämä Avainlippu on juuri tällaista arkista valintaa helpottava juttu: jos ei ole aikaa tai mahdollisuutta googlata joka ikisen tuotteen taustoja, voi yhdellä silmäyksellä nähdä, että missä tuotteessa on ainakin taustat hyvässä kunnossa.

Mutta hei eipä tyydytä pintaan vaan pureudutaan seuraavaksi ihan syvällisesti siihen, että mitä tämä merkki oikein tarkoittaa. Avainlipun taustalla nimittäin on hyvinkin selkeä kriteeristö.

Avainlippu-tunnuksen saadakseen tuote tai tuoteryhmä pitää olla Suomessa valmistettu. No sehän on selvää, sillä Avainlippu on nimeomaan merkki suomalaisesta työstä.

Mutta lisäksi mennään myös syvemmän alkuperämatematiikan puolelle: tuotteen tai tuoteryhmän kotimaisuusasteen täytyy olla vähintään 50 % omakustannusarvosta. Aimitäettä?

Eli: tuotteessa on tietysti monenlaista pientä osasta. Mistä on peräisin vaatteen ompelussa käytetty ompelulanka? Entä sen pakkaus, esimerkiksi pahvilaatikko tai särkyvän tuotteen pehmusteet. Joskus ollaan niin mikrotasolla, että sellaisia ei tule edes ajatelleeksi: esimerkiksi vaatteessa on tuote- ja hintatiedot usein sellaisella pahvisella etikettilappusella. Mutta millä se etikettilappu on siihen tuotteeseen kiinnitetty? Sellaisella muovisella kiinnikkellä – missä se on valmistettu? – vai kenties paperinarulla ja hakaneulalla? Mistä ne ovat peräisin?

Kaikki tämä siis lasketaan. Omakustannusarviossa otetatan huomioon tällaiset tuotteeseen kohdistuvat kustannukset: raaka-aineet, tarvikkeet, osa- ja puolivalmisteet, pakkausaineet ja -tarvikkeet, muuttuvat ja kiinteät henkilökustannukset, alihankinnat, muut välittömät kustannukset, markkinointikustannukset, tuotekehityskustannukset, poistot ja korot sekä muut välilliset kustannukset. Osa tuotteen tarvikkeista tai osista voi siis tulla jopa ulkomailta, sillä kaikkea Suomessa ei valmisteta – tiettyjä osia ja raaka-aineita voi olla mahdoton löytää. Mutta kokonaisuus ratkaisee, ja siksi juuri tällaisella kotimaisuuslaskelmalla huomioidaan kaikki tuotteen valmistukseen kohdistuvat kustannukset sekä työ.

Phuuuuuuuuh.

Mutta kaiken tämän joku siis laskee, ja sen jälkeen katsotaan, täyttyykö tämäkin kriteeristö. Keskimäärin tuo kotimaisuusaste on muuten Avainlippu-tuotteilla paljon isompi kuin tuo vaadittu 50 %. Keskimäärin se on yli 80 %.

Palvelujen suhteen sitä sitten vasta lasketaankin!

Avainlipun saamiseen palvelulle vaikuttaa ensinnäkin samat kuin tuotteessa: palvelu tuotettu Suomessa ja kotimaisuusaste vähintään 50 % omakustannusarviosta. Palvelussa tähän katsotaan henkilöstökustannukset, alihankinnat, materiaalihankinnat ja muut palveluun liittyvät kustannukset.

Lisäksi hakijayhteisön pääkonttorin on oltava Suomessa, sillä pitää olla merkittävä kotimainen omistusosuus ja Suomessa toimiva johto. Toimikunta arvioi myös esimerkiksi palvelukonseptin alkuperän, suomalaisen suunnittelun tai tuotekehityksen, palvelun vaikutuksen kotimaisten tuotteiden tai palveluiden aseman vahvistumiseen.

Eli todella monta merkitsevää tekijää!

Olisi aikamoinen suo vertailla joka ikiseltä käyttämältään tuotteelta ja palvelulta itse nämä kaikki. Siksi olen itse aina ajatellut, että tällaiset merkit tai sertifikaatit ovat vähän kuin palvelus meille tavallisille ihmisille. Tällaisten ansiosta meillä taviksilla on helpompi tehdä omien arvojen mukaisia valintoja omassa arjessa.

Avainlipun lisäksi Suomalaisen Työn Liitolla on kaksi muutakin merkkiä: Design from Finland– merkki sekä Yhteiskunnallinen Yritys -merkki.

Sinivalkoinen Valinta -sivustolta voi näppärästi hakea tuotteita ja palveluita, joilla on Avainlippu, Design from Finland- tai Yhteiskunnallinen yritys -merkki. Sieltä kannattaa muuten käydä kurkistamassa myös hyviä kotimaisia isänpäivälahjavinkkejä! Kuten vaikka tällaisia:

Metsäretken jälkeen kurkistetaan vielä sisälle mökkiin. Pöydällä on lasten jäljiltä Kimble, sillä on Avainlippu. Niin on muuten Aliaksella ja muillakin Tacticin peleillä!

Keittiössä tiskivuoroa odottaa Sini-tiskiharja, Avainlippu. Tiskit pestään helpolla suihkutettavalla Kiilto-käsitiskiaineella, ja pöydät pyyhitään Kiilto-yleispuhdistusaineella, Avainliput molemmissa. Kun lähdetään veskikäynnille, napataan mukaan Lotus Embo, Avainlipulla totta kai.

Veskikäynnin jälkeen kädet pestään LV biohajoavalla nestesaippualla. Tämä on meidän perheen lempparisaippua ja Avainlippu on sen kyljessä, toki. Vesi tulee tosi näppärästä Plastexin hanallisesta kanisterista, Avainlipullisesta.

Sisällä mökissä meillä on jalassa Helsingin Villasukkatehtaan villasukkien lisäksi joululahkaksi saadut Lahtisen huopikkaat, Avainlipulla totta kai. Ja meidän lämpimät merinovillakerrastot me on pesty vuosikausia Serto-silkki-villa -hienopesunesteellä. Silläkin on Avainlippu.

Jos kävisi vielä rantasaunalla, sieltä löytyisi varmasti jonkun edellisen käyttäjän sinne jättämä perinteinen Linna Shampoo. Ja siinä Avainlippu. Hyllylle on muuten kesältä jäänyt myös OFF-hyttyskarkoite. Sitä ei lokakuussa tarvita, mutta Avainlippu näkyy siinäkin.

Varmasti jäi paljon Avainlippuja huomaamatta mökiltä – en kaivanut kaikkia kaappeja ja omsta kosmetiikastakin löytyy ainakin LV:n päivävoide ja LV:n käsidesi sekä Devisolin D-vitamiinit – mutta pikaisella matematiikalla…

*laskee*

…kaksikymmentäkuusi Avainlippua osui silmään tavalliselta mökkivuorokaudelta!

Yksi Avainlipun vahvuuksista onkin muuten tämä: erittäin monesta tavallisesta arkisesta tuotteesta on olemassa kotimainen, hyvä vaihtoehto, eli Suomessa valmistettu tuote tai palvelu. Silloin se on helppo valinta!

11