Kotityömatematiikkaa

Kaikki lähti siitä, kun eräänä iltana referoin puolihuolimattomasti Joelille blogituttavien uusimpia tekstejä. (kyllä: kotiäitipäivät ovat joskus niin tapahtumaköyhiä, että kuulumisetkin kerrotaan virtuaalimaailmasta)

Sinä päivänä olin lukenut, kuinka phocahispidan perheessä jaetaan vauva-arjen tunnit. Erityisesti minun silmääni osui kohta, jossa mainittiin 2,5 tunnin omasta ajasta joka päivä. KAKSI JA PUOLI TUNTIA! Lisäksi postauksessa kerrottiin, että perheen kotitöiden vastuualueet on määritelty selkeästi ja molemmat hoitavat itsenäisesti omat osuutensa.

Kuulosti hienolta. (Okei mun silmät sumenivat sen 2,5 tunnin vapaa-ajan jälkeen. KAKSI JA PUOLI TUNTIA! Vau.)

Yllättäen Joelkin innostui:
”Mahtavaa, vihdoinkin mun kaikesta tilastomatematiikan lukemisesta on jotain hyötyä!”

Öööö täh?

Kävi ilmi, että kotitöiden jakamista ei luonnollisestikaan voi tehdä keskustelemalla. Tarvitaan taulukoita ja matematiikkaa. Ja tämähän on tietysti tärkeä projekti: niin tärkeä, että tänään ei tosiaankaan siivota vaan kehitetään täydellisen objektiivista matemaattista mallia, joka jatkossa hoitaa koko paskahomman puolestamme.

Näin ainakin Joelin puheista ymmärsin.

Okei, käy minulle. Mitä tahansa muuta paitsi siivoamista.

Aloitetaan: ensin määritellään ne tekemiset, mitä meidän ”kotityöt” pitävät sisällään. Imurointi, luutuaminen, ruoan laitto, astianpesukoneen tyhjentäminen, kakluunien lämmittäminen ja puiden haku…

Hmm. Yhtä äkkiä tajusin, että minua on kusetettu – tähän asti Joel on tehnyt näistä osan. Loput on jätetty tekemättä. Minun kahden ja puolen tunnin unelmani johtaakin selvästi siihen, että MINUN pitää alkaa tehdä enemmän kotitöitä. Damn.

Protestoin ja ilmoitin, että jos en ole jakoon tyytyväinen, sitä ei sitten oteta käyttöön. Okei okei jatketaan vaan – pääasia että tällä laskelmalla voidaan siirtää se siivoaminen seuraavaan päivään.

Sitten pisteytetään. Joel ehdotti, että molemmat saavat jakaa eri kotitöille sata inhottavuuspistettä – tietysti toiselta salatusti ja niin edelleen. Protestoin taas. Väsyneen kotiäitipäivän jälkeen jaksan laskea korkeintaan yhden käden sormilla viiteen.

Lasketaan viiteen siis. (onpa joustavaa tämä tilastomatematiikka) Yksi piste niille hommille, jotka tuntuvat vähiten kamalille. Viisi pistettä inhokeille. En muuten todellakaan pese vessanpönttöjä. VIISI!

Seuraavana haasteena edessä on tietysti se, että tähän tieteelliseen tutkimukseen osallistujien vastaustekniikka vaihtelee. Minä olen äärivastaaja: heittelen spontaanisti lapulle ykkösiä ja viitosia: okei teen, okei teen, EN TEE, EN TEE, okei joo, EN. Joel taas käyttää suvaitsevammin myös kakkosia, kolmosia ja nelosia.

Tarvitaan siis luonnollisesti vastausjakauman standardointia.

Tässä vaiheessa minä muistan, että imetystee on vielä keittämättä. Hei ja voisin etsiä kotihaalarin neulemallia, ja ja ja… Hoida sinä tämä tilastointi ja ilmoita mulle vaan lopputulos.

Joel jää kynä sauhuten tilastoimaan.

Ja kappas, valmista tuli! Näin:

Krista:

• pölyjen pyyhintä
• pyykkien pesu
• keittiön pöydät
• peilien pyyhintä
• eteisen kunto
• sohvan kunto
• hoitopöydän siisteys
• vaatehuoneen siisteys
• postin haku
• lehtiroskien lajittelu
• sisäkukkien kastelu
• tietokonepöydän siisteys
• yleinen järjestely

Joel:

• imurointi
• luutuaminen
• ruoan laitto
• astianpesukoneen tyhjennys
• paistinpannujen tiskaaminen
• kissanhiekkojen vaihto
• kissankakkojen noukkiminen lauteiden alta (kyllä)
• wc-pöntöt
• veskien ja keittiön lavuaarit
• sängyn petaus
• roskien vienti
• kissan ruoka & vesi
• kakluunien lämmitys ja puiden haku

Joelin hommat kuulostavat minun korviini huomattavasti veemäisemmältä  kuin omani – kertonee siitä, että malli oli onnistunut?

Jesh, mahtavaa! Olemme kehittäneet täydellisen kotityömallin!

Paitsi että hmm. Kuinka usein meillä pyyhitään pölyt? Pestään peilit? Kerran vuodessa. Sängyn petaus jäi Joelille – no, Joel on ollut kolme tuntia töissä siinä vaiheessa, kun me vauvan kanssa herätään.

Entä sitten listaamattomat? Eteisen lamppu on palanut.
”Ollaan pimeässä. Ei oo listalla”, Joel toteaa.

Kuka pesee uunin?
”Se kuuluu keittiön pöytiin”

”No eihän. Vaan ruoanlaittoon.”
”Eihän.”

”Kuka sen on ennen tehnyt?”
”Sun äiti.”

*******

Tunnin kuluttua meillä hirnutaan naurusta. Joel heittelee vauvan tavaroita pitkin hoitopöytää: ”Katso kuinka sotkuista!” Minä uhkaan kipata kaikki pyykit eteisen lattialle – ai niin, paitsi eteinen oli mun vastuulla. Syön jugurttia ja heristän samalla lusikkaa kädessäni: ”Miksi et ole laittanut tätäkin jo astianpesukoneeseen!”

Jipii! Nyt voidaan siis jättää siivoamatta samaan tapaan kuin ennenkin. Mutta tiedetäänpähän, kuka on jättänyt siivoamatta.

keittiön pöydät – Krista

sängyn petaus – Joel

pyykit – Krista

lehtiroskien lajittelu – Krista

kissan ruoat – Joel

eteinen – Krista

imurointi – Joel

vaatehuoneen siisteys – Krista

Tämä ei sittenkään taida ihan toimia meillä.