Kaikki lähti siitä, kun eräänä iltana referoin puolihuolimattomasti Joelille blogituttavien uusimpia tekstejä. (kyllä: kotiäitipäivät ovat joskus niin tapahtumaköyhiä, että kuulumisetkin kerrotaan virtuaalimaailmasta)
Sinä päivänä olin lukenut, kuinka phocahispidan perheessä jaetaan vauva-arjen tunnit. Erityisesti minun silmääni osui kohta, jossa mainittiin 2,5 tunnin omasta ajasta joka päivä. KAKSI JA PUOLI TUNTIA! Lisäksi postauksessa kerrottiin, että perheen kotitöiden vastuualueet on määritelty selkeästi ja molemmat hoitavat itsenäisesti omat osuutensa.
Kuulosti hienolta. (Okei mun silmät sumenivat sen 2,5 tunnin vapaa-ajan jälkeen. KAKSI JA PUOLI TUNTIA! Vau.)
Yllättäen Joelkin innostui:
”Mahtavaa, vihdoinkin mun kaikesta tilastomatematiikan lukemisesta on jotain hyötyä!”
Öööö täh?
Kävi ilmi, että kotitöiden jakamista ei luonnollisestikaan voi tehdä keskustelemalla. Tarvitaan taulukoita ja matematiikkaa. Ja tämähän on tietysti tärkeä projekti: niin tärkeä, että tänään ei tosiaankaan siivota vaan kehitetään täydellisen objektiivista matemaattista mallia, joka jatkossa hoitaa koko paskahomman puolestamme.
Näin ainakin Joelin puheista ymmärsin.
Okei, käy minulle. Mitä tahansa muuta paitsi siivoamista.
Aloitetaan: ensin määritellään ne tekemiset, mitä meidän ”kotityöt” pitävät sisällään. Imurointi, luutuaminen, ruoan laitto, astianpesukoneen tyhjentäminen, kakluunien lämmittäminen ja puiden haku…
Hmm. Yhtä äkkiä tajusin, että minua on kusetettu – tähän asti Joel on tehnyt näistä osan. Loput on jätetty tekemättä. Minun kahden ja puolen tunnin unelmani johtaakin selvästi siihen, että MINUN pitää alkaa tehdä enemmän kotitöitä. Damn.
Protestoin ja ilmoitin, että jos en ole jakoon tyytyväinen, sitä ei sitten oteta käyttöön. Okei okei jatketaan vaan – pääasia että tällä laskelmalla voidaan siirtää se siivoaminen seuraavaan päivään.
Sitten pisteytetään. Joel ehdotti, että molemmat saavat jakaa eri kotitöille sata inhottavuuspistettä – tietysti toiselta salatusti ja niin edelleen. Protestoin taas. Väsyneen kotiäitipäivän jälkeen jaksan laskea korkeintaan yhden käden sormilla viiteen.
Lasketaan viiteen siis. (onpa joustavaa tämä tilastomatematiikka) Yksi piste niille hommille, jotka tuntuvat vähiten kamalille. Viisi pistettä inhokeille. En muuten todellakaan pese vessanpönttöjä. VIISI!
Seuraavana haasteena edessä on tietysti se, että tähän tieteelliseen tutkimukseen osallistujien vastaustekniikka vaihtelee. Minä olen äärivastaaja: heittelen spontaanisti lapulle ykkösiä ja viitosia: okei teen, okei teen, EN TEE, EN TEE, okei joo, EN. Joel taas käyttää suvaitsevammin myös kakkosia, kolmosia ja nelosia.
Tarvitaan siis luonnollisesti vastausjakauman standardointia.
Tässä vaiheessa minä muistan, että imetystee on vielä keittämättä. Hei ja voisin etsiä kotihaalarin neulemallia, ja ja ja… Hoida sinä tämä tilastointi ja ilmoita mulle vaan lopputulos.
Joel jää kynä sauhuten tilastoimaan.
Ja kappas, valmista tuli! Näin:
Krista:
- pölyjen pyyhintä
- pyykkien pesu
- keittiön pöydät
- peilien pyyhintä
- eteisen kunto
- sohvan kunto
- hoitopöydän siisteys
- vaatehuoneen siisteys
- postin haku
- lehtiroskien lajittelu
- sisäkukkien kastelu
- tietokonepöydän siisteys
- yleinen järjestely
Joel:
- imurointi
- luutuaminen
- ruoan laitto
- astianpesukoneen tyhjennys
- paistinpannujen tiskaaminen
- kissanhiekkojen vaihto
- kissankakkojen noukkiminen lauteiden alta (kyllä)
- wc-pöntöt
- veskien ja keittiön lavuaarit
- sängyn petaus
- roskien vienti
- kissan ruoka & vesi
- kakluunien lämmitys ja puiden haku
Joelin hommat kuulostavat minun korviini huomattavasti veemäisemmältä kuin omani – kertonee siitä, että malli oli onnistunut?
Jesh, mahtavaa! Olemme kehittäneet täydellisen kotityömallin!
Paitsi että hmm. Kuinka usein meillä pyyhitään pölyt? Pestään peilit? Kerran vuodessa. Sängyn petaus jäi Joelille – no, Joel on ollut kolme tuntia töissä siinä vaiheessa, kun me vauvan kanssa herätään.
Entä sitten listaamattomat? Eteisen lamppu on palanut.
”Ollaan pimeässä. Ei oo listalla”, Joel toteaa.
Kuka pesee uunin?
”Se kuuluu keittiön pöytiin”
”No eihän. Vaan ruoanlaittoon.”
”Eihän.”
”Kuka sen on ennen tehnyt?”
”Sun äiti.”
*******
Tunnin kuluttua meillä hirnutaan naurusta. Joel heittelee vauvan tavaroita pitkin hoitopöytää: ”Katso kuinka sotkuista!” Minä uhkaan kipata kaikki pyykit eteisen lattialle – ai niin, paitsi eteinen oli mun vastuulla. Syön jugurttia ja heristän samalla lusikkaa kädessäni: ”Miksi et ole laittanut tätäkin jo astianpesukoneeseen!”
Jipii! Nyt voidaan siis jättää siivoamatta samaan tapaan kuin ennenkin. Mutta tiedetäänpähän, kuka on jättänyt siivoamatta.
keittiön pöydät – Krista
sängyn petaus – Joel
pyykit – Krista
lehtiroskien lajittelu – Krista
kissan ruoat – Joel
eteinen – Krista
imurointi – Joel
vaatehuoneen siisteys – Krista
Tämä ei sittenkään taida ihan toimia meillä.
8
iitukka
26.10.2012 at 16:06Tää oli hauska :) Sisäistä järjestelmällisyys- ja listausfriikkiäni houkuttaisi tuollaisen systeemin kokeilu. Nykyisellään meillä on niinkin tasa-arvoinen systeemi, että minä hoidan lähestulkoon kaikki kotityöt ja mies tekee jotain, jos sitä pyytää. MUTTA en koe voivani valittaa, koska mies hoitaa kaikki yöhulinat. Ja meillä on siis kaksivuotias, joka itkeskelee öisin painajaisiaan (?) ja reilu puolivuotias, joka muuten vaan ähisee, itkee ja tietysti syö monta kertaa yössä. Minä siis tietysti kyllä imetän öisin, mutta sekin hoituu niin, että mies nostaa vauvan viereeni syömään ja syötön jälkeen nostaa sen takaisin omaan sänkyynsä. Mä olisin ihan hajalla jos joutuisin olemaan öisin vielä enemmän hereillä, joten puurran sitten päivät… Katotaan mikä meininki on sitten kun yöheräilyt lapsilla vähenee/loppuu. Koska en ajatellut kuitenkaan loppuelämäkseni ruveta kotityöautomaatiksi!
Kuikuilija (Ei varmistettu)
26.10.2012 at 16:16Phiuh, koko blogi koluttu läpi! Eikä siihen mennyt kuin 10 tuntia.. :D Mutta olen iloinen että tein, koska blogisi saa minut aivan uskomattoman hyvälle tuulelle! Mun rakkaani aina sanoo, että olen ihan älyttömän tiukkapipoinen siivouksesta ja miksi — eihän mua oikeesti niin paljon edes häiritse ”pieni” kaaos. Siivoanhan itsekin vain silloin, kun minua huvittaa.
Teidän kotinne näyttää myös tosi persoonalliselle ja ennen kaikkea KODILLE. Ei Ikean tai Askon kuvastolle eikä puhtaan ja tarhattoman valkoiselle sisustusblogille, vaan ihan niinku elämälle. Purr! Purr!
Hassua, kun olin eilen Ikean sivuilla valinnut meillekin vain valkoista ja harmaata, ihan kuin mun olisi pakko tunkea sitä meillekin joka paikkaan… Kiitos sinun, olen jälleen avartanut maailmaani ja voisin ehkä katsella huonekaluja kirpputorilta, etsiä itselle sopivia värejä ja huonekaluja. Silti toivoisin, että joskus joku muu olisi neuvomassa miten saisin värejä yhdisteltyä harmonisesti…
Elkku
26.10.2012 at 16:38Huippu tsysteemi! Hyvät naurut taas. Kiitos!
phocahispida
26.10.2012 at 16:41Meillä ei tosiaan työmatkat vie aikaa. :)
Jotenkin tuntuu siltä, että kun omia hommia koettaa tehdä pätkissä, ajatus katkeaa täysin kirjoittaessa tai partion nettisivuja hoitaessa tms., jos koko ajan pitää hypätä jonnekin. Samoin lenkille tai kavereita ei voi lähteä kumpikaan tapaamaan niin sujuvasti, ellei tiedä etukäteen, että: ”Hei klo 16-18.30 käy mulle joka tapauksessa”.
Kun on kuunnellut kymmenen tuntia vauvan kitinää putkeen ja estänyt tätä tuhoamasta asuntoa, pieni hermolepo on paikallaan, vaikka kuinka lapsestaan pitäisi. Kaiken sen perustyytymättömän lapsen kantelemisen jälkeen on pakko vähän venytellä ja oikaista itseään, kenties nukkua univelkoja pois, ellei halua kroonista päänsärkyä. Ehkä isompien lasten kanssa samanlaista hengähdystaukoa ei enää tarvitse niin paljon.
Minulle tuo 2,5h ei ole niinkään tärkeä kuin miehelle, joka haluaa että päivässä on ainakin pari tuntia, jolloin saa halutessaan olla ihan rauhassa.
iitukka
26.10.2012 at 16:58Phocahispida: Kyllä ainakin parivuotiaan kanssa tarttis kipeästi sitä hengähdystaukoa! Ei ole fyysisesti niin rankkaa, mutta uhmaikäisen kanssa henkisesti sitäkin rankempaa… Uhmaikäinen + vauva = ei lisää lapsia tähän taloon! :D
S-S
26.10.2012 at 17:21<3 Ihania ootte!
T: Päikkäreiden aikana omaa aikaa viettävä kohtalotoveri ;)
Kippuralla
26.10.2012 at 19:22Meillä on oikeasti pudonneet omenat kauas puusta. Nimittäin lasten huoneet on talon siisteimmät, lelut paikoillaan ja lattia näkyy! Mulla on siis vielä toivoa..
Laura S (Ei varmistettu)
26.10.2012 at 21:57Haha, superhauskan tekstin ja kuvien lisäksi repeilin tuolle Liisan mikrokuituliina potkarille :) mahtava idea!
Ihanaa kun muillakin jätetään välillä siivoamatta, ei kaiken tarvitse olla aina niin tiptop. Meillä on kyllä kaunis koti, se on vaan useimmiten piilossa sotkun alla…
Nani
26.10.2012 at 22:02Ihana postaus jälleen kerran, kiitos!
Tiikerin faniklubi toivoo postausta idolinsa voinnista, onnellisena ihastelin tuimaa kissaa petivaatteissa. :) :)
Adiina
27.10.2012 at 09:17:D
SiniJnsn
27.10.2012 at 13:45Meillä on kanssa aikojen alusta asti väännetty peistä siitä, kuka siivoaa ja mitä, ja ennen kaikkea MILLOIN. Kaksi koiraa tuo sisälle jumalattomat määrät karvaa ja hiekkaa, eikä kumpikaan meistä ole erityisen perussiisti. Päädyttiin siihen, että kerran viikossa (yleensä lauantaisin) käärittiin yhdessä hihat ja siivottiin koko kämppä yhtä huutoa (ja kyllä se välillä aikamoista huutoa olikin) katosta lattiaan.
Ja sitten rojahdettiin hikisinä ja voipuneina sohvalle ihailemaan puhdasta kotia, kunnes muistettiin että ruokakaupassakin pitää vielä käydä, ja jaa mitäs me syötäisiin ja kuka sen vielä jaksaa laittaa valmiiksi. Ai niin ja pyykkiäkin pitäisi varmaan pestä, ettei tarvitse lähteä kierrättämään alushousuja ja sukkia ’feel and smell’ -periaatteella.
Ja sitten välähti. Mehän ulkoistetaan nämä inhottavat hommat. Ja nyt meillä käy kerran viikossa siivooja.
Pyykit pesen tosin yhäkin itse, mutta nyt on paine pois kattilasta. Ihanaa.
Iksu
27.10.2012 at 19:09Mun mottoni on ”siisti koti – hukattu elämä” ;)
Pieni Nutturapää
27.10.2012 at 22:35Haha, mainio :)
Mutta mua jäi kovasti häiritsemään toi lehtiroskien lajittelu! Tai siis miksi ne lajitellaan, kun kaikki lehtiroska menee siihen yhteen ja samaan lehtiroska-astiaan? Vai onko multa lajitteluneurootikkona mennyt jotain oleellista ohi..
Helmi K
28.10.2012 at 09:45Aahahahaaaaa, ihan mahtavaa! Varsinkin nuo kuvat, vaatehuoneen kohdalla olin jo ihan kippurassa, kiitos :)
Vierailija-R (Ei varmistettu)
28.10.2012 at 14:23Heh! Nauroin ääneen tälle! Pakko näyttää miehellekin tämä! Voin niin kuvitella meidät tekemään juuri näin: insinöörimies haluaisi tehdä tilastoja ja lopulta molemmat tehtäis kumminkin ihan yhtä vähän kotitöitä kuin ennenkin. Taidetaan siis jatkaa samalla linjalla kuin tähänkin asti: sotkua kertyy ja se joka ekana ehtii hermostua tiskivuoriin tai mainoksista notkuvaan ruokapöytään siivoaa heti kun ehtii. Yleensä molemmat hermostuu tasaisin väliajoin ja siivotaan. Sit sovitaan aina, että ”tästä lähtien voitais molemmat laittaa likaiset astiat heti koneeseen ja viedä mainokset paperinkeräykseen ja imuroida vaikka kerran viikossa”, ”joo, tehdään niin”. Ja sit taas havahdutaan sotkuun ja kumpikaan ei oo tehnyt mitään. :D en tiedä mikä siinä muka on niin vaikeaa. Kaite se on vain joku perusluonne, mitä ei saa muutettua vaikka miten tykkäiskin sitten siitä siivotusta kodista. :)
P.S tykkään kans hirveästi siitä, että täällä blogissa uskalletaan näyttää koti sellaisena kuin se on! Joka blogissa kun tuntuu näkyvän vain niitä puhtaita, tyhjiä, valkoisia sisustuslehtikoteja ja sitä aina miettii, että näinkö kaikki muut asuu?!
Kristaliina
28.10.2012 at 22:00Joo, mahtava liikeidea, Liisa, nuo mikrokuituvaatteet! Kuka tarvitsee enää robotti-imuria, kun voi tehdä tuollaisen vauvan :) Tää vaan nyt heti työn alle, ja tässähän meillä on mainoskanavablogi valmiina – täytyy vaan pitää tää tosi salaisena, ettei kukaan pölli ideaa :D
SiniJnsn: Siivoajan palkkaaminen vois periaatteessa olla hyvä idea, mutta meillä se ei ihan toimi – meillä kun suurin ongelma on ympäriinsä kertyvät tavararöykkiöt. Ja kun siivoaja ei voi tietysti tietää, että mihin mikäkin tavara kuuluisi laittaa. Päädyttäisiin tilanteeseen, että pitäisi siivota ennen siivoajan tuloa :) Toisaalta olisipa paineita päihittää noita röykkiöitä…
Ai niin ja röykkiöihin liittyy tuo lehtiroskien lajittelukin. Meillä siis kertyy postit (Hesareineen) pinoihin pöydille, ja niistä pitäisi sitten joskus löytää laskut sun muut… Eli siis lajittelu tarkoittaa tässä oikeastaan sitä, että mikä menee roskiin ja mikä ei :) Tuossa kuvassa on useampi lehtiroskapussi, mutta se johtuu vain siitä, että:
roskien vienti – Joel
…ei ole hoitanut hommaansa :D
Hih ja kiitos kehuista kodin sotkuisuuden suhteen, tuossa sotkemisessa me kyllä ollaankin jotenkin ihan luontaisesti hyviä :D
Tinde85 (Ei varmistettu)
3.11.2012 at 14:56Aivan huippujuttu :)
Miitu (Ei varmistettu)
4.11.2012 at 20:57Tässä olis teille valmiiksi jo vauvan siivousasuste :D
http://www.iltalehti.fi/perhe/2012110416282868_pr.shtml
Kristaliina
4.11.2012 at 21:42Perhana veivät Liisa meidän liikeidean!!!!
Iltiksen juttu on julkaistu 4.11. ja Liisan idea 26.10. – ihan selvä idearyöstö; voi ne varkaat, ryövärit! :D
Miitu (Ei varmistettu)
4.11.2012 at 23:01Tai sit vaa hokasivat, että kohderyhmä valmiina – eiku markkinoimaan :D Ja siis olishan mikrokuitukankaasta tehty puku hitusen vähemmän alleviivaava, joten sitä vois käyttää ilman, että naapurit tekee ilmoituksen lapsityövoiman käytöstä.
ps. pääsenkö hiljaiseksi (ööö ehkei sittenkää onnistuis) kumppaniksi?