Yksi parhaista jouluperinteistä – leffoja yömyöhään!

Tämä postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn ja Indieplacen kanssa.

Yhdeksän yötä jouluun on!

Lapset odottavat tietysti jo jouluaattoa; itsehän odotan ihan yhtä paljon myös jouluaaton iltaa, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Meillä Joelin kanssa nimittäin on siinä ihan omanlainen jouluperinne, joka on peräisin jo jostain ammoisilta ajoilta ennen lapsia.

Jouluaattoillasta meillä alkaa leffojen katsomisputki! Joka ilta leffaa (tai joskus myös sarjaa), jea! Välipäivien iltoina meillä siis valvotaan – ja välillä aivan liian pitkään, haha.

Muutamina vuosina tämän #vieläyksi -henkisen leffaputken teemana on ollut joululeffat.

Ai mitkä leffat? No joululeffat! Esimerkiksi Die Hard, Cremlins sekä Lethal Weapon. Mä tarkoitin siis sellaisia joululeffoja!

Haha ja pari vuotta sitten meidän leffaputken spontaanisti syntynyt teema oli Tom Cruise. Älkää kysykö, miksi. Mutta Top Gunista se lähti! ”Ride into the danger zone” ja silleen. ”Take my breath away – tu dum – tu dum.” Oi, se oli hienoa se!

Tällaisia (kröhöm) klassikoita löytyy muuten Viaplayn vuokraa&osta -osiosta, kaikkien näiden hinta taisi olla 3,90e/kpl, jos oikein katsoin. Eli jos tiettyä (kröhöm) klassikkoa etsii joulunpyhille, niin tuolta kannattaa kurkistaa – ja tuota vuokraus&osto -osiota voi käyttää myös silloin, jos ei muuten olisi Viaplayn tilaaja.

Mutta siis tietysti suurin osa Viaplayn sarjoista ja leffoista me tietysti katsotaan tuolta isosta Viaplayn perusvalikoimasta! Silloin ne kuuluvat totta kai normaaliin kuukausihintaan.

Meidän viime aikoina katsottujen sarjojen ja leffojen näkymää.

Viime jouluna meidän välipäivien klassisessa leffaputkessa oli pieni muutos: silloin me nimittäin päädyttiin katsomaan poikkeuksellisesti sarjaa. Vähän ennen joulua olimme nimittäin alkaneet kastella Viaplaysta Fargo-sarjaa – ja pyhien tullessa oltiinkin jo sen verran sarjakoukussa, että emme saaneet käännettyä joulukelkkaa sarjoista leffoihin. Niinpäs hupsahtikin kaksi Fargon tuotantokautta siinä viime vuoden jouluaaton ja loppiaisen välissä, hupsis! Tästä sarjasta aiemmin kirjoitinkin, täällä.

Fargoa olisi näköjään vielä kolmaskin tuotantokausi Viaplayssa tarjolla – uuu! Ja hei iloiseksi yllätyksekseni nyt just huomasin, että Viaplayssa on nyt myös Fargo-leffa, siis se alkuperäinen Fargo, vuodelta 1996. Oi, mä katsoin silloin aikoinaan sen Rakkautta&Anarkiaa-festareilla. Tykkäsin tosin paljon sen tunnelmasta!

No niin, täten siis päätetty, että Fargo-leffa ainakin katsotaan meidän välipäivien leffaputkessa! Ja onhan se vähän niin kuin jouluinenkin, lunta ja silleen.

Tämän joulun leffaputkessa meillä on suunnitelmissa (nyt tuon Fargon lisäksi) jo yksi varma tapaus. Se on Avengers: Endgame, ja se tuli Viaplayn leffavalikoimaan just pari päivää sitten. Uuuu! Montas yötä sinne jouluun olikaan…?

Että joo-o, nyt vaan pitäisi malttaa niihin joulunpyhiin asti!  Me ollaan nyt viime vuosina katsottu tosi paljon noita Marvelin supersankarileffoja – ja niitähän on mun arvion mukaan tehty jotain 293 kappaletta, haha. Vähintään. Ja jopa minä olen niihin hurahtanut, vaikka Marvelin supersankarit ei ole mulle lapsuudesta niin tuttuja olekaan kun esimerkiksi Joelille. Mutta jotenkin oon niistä silti innostunut, kiitos vaan tuon Joelin loputtoman painostuksen houkuttelun.

Mutta onhan ne ihan huikeita! Ja niiden tyyli vaihtelee mahtavasti; eniten mä itse oon tykännyt sellaisista, joissa on vähän sellaista itseironista huumoria mukana.

Ruudulla pilkahtaa pysäytyskuva Viaplaysta löytyvästä Leave No Trace -leffasta.

Ja sitten on vielä yksi leffa, jonka katsominen on ollut mulla pitkään mielessä – ihan erilainen kuin supersankarit. Tai ehkä ei niin erilainen? Mutta siis leffa nimeltään Ferdinand. Kyllä, se härästä kertova lasten animaatio.

Tuo Ferdinand tuli nimittäin leffalevitykseen pari vuotta sitten silloin, kun me oltiin just Espanjassa. Ja se leffahan siis tietysti sijoittuu Espanjaan! Mietin jo silloin, että menisin sen siellä katsomaan – espanjaksi, jepjep. Jätin sen kuitenkin kielimuurin takia väliin, mutta siitä asti se on muistunut silloin tällöin mieleen. Oon vähän odotellut, että koskakohan sen voisi katsoa yhdessä lasten kanssa…?

Eli nyt sen voisi ehkä (kröhöm) silleen ”esikatsella” ja sitten tietää, onko sopiva meidän herkkislapsille nyt, vai odotellaanko vielä pari vuotta.

Eikä! Ja nyt huomasin (kun Viaplaun lastenleffojen valikoimaan päädyin), että siellähän on myös Dumbo. Siis se uusi Tim Burtonin ohjaama Dumbo! Siitä tiedän, että se on vielä liian jännä meidän lapsille. Mutta mä haluan! Ihan siis jo Tim Burtonin takia!

Kääk, ehkä meidän tän joulun katsomisputkeen tuleekin ihan vahingossa joku lastenleffateema. Tosi reilua katsoa salaa lastenleffoja sillä aikaa, kun lapset nukkuu, ha.

Ja sitten pakko-pakko-pakko jakaa pari omaa vinkkiä meidän omista viime kuukausien lemppareista. Ensin sarjoista. Kaikille uutta koukuttavaa sarjaa etsiville: tässä se kuulkaas nyt on!

Nimittäin Perpetual Grace, Ltd. Ja siis Viaplaysta löytyy tämäkin sarja.

Me katsottiin tämä tuossa marraskuussa ja huh heijaa, mitea mahtava sarja. Tämä oli just sellainen ”pakko nähdä vielä yksi jakso, ei mennä vielä nukkumaan!” -koukuttava sarja. Aito #vieläyksi siis. Paras sarja pitkään aikaan!

Lyhesti: sarja kertoo siis pienen seurakunnan erikoisesta pastorista vaimoineen – ja heidän poikansa petosyrityksen käynnistämästä huikeasta rikosvyyhdistä.

Ennen kaikkea siinä aivan mahtavia henkilöhahmoja, sopivasti vinksahtaneita juonenkulkuja ja keskusteluja. Mahtavaa dialogia! Ja visuaalisesti se on tosi kekseliäs ja hieno. Aijaijai, ja vielä useampi tämän hetken lemppparisarjanäyttelijä mukana: esimerkiksi ”Lostin Locke”(Terry O’Quinn) ja ”70’s Shown Red” (Kurtwood Smith).

Oikeastaan sanoisin, että kaikin puolin just täydellinen sarja meidän makuun, tälle iso iso iso suosittelu! Kakkoskautta odotellessa!

Ja toisena isona suositteluna täytyy vielä mainita leffoista Leave No Trace – sekin me katsottiin varmaan just viime kuussa.

Elokuva kertoo metsässä, yhteiskunnan ulkopuolella asuvasta isästä ja teini-ikäisestä tyttärestä, ja tarina perustuu löyhästi tositapahtumiin. Nyt tulee pienenpieni spoilerivaroitus: mä tykkäsin elokuvassa jotenkin erityisen paljon siitä, että elokuvassa ei tapahdu mitään ihan järkkytraumakamalaa.

Heti tällaisesta asetelmasta kun tulee mieleen kaikki ”jotain hirvittävää tapahtuu lapselle” tai ”perhesuhteiden taustalta paljastuu jotain karmeaa” -leffat, ja siksi oli vaan niin ihan ihanan virkistävää katsoa tämä. Tässä elokuvassa oli oikeastaan pelkästään pohjimmiltaan hyviä ihmisiä (tosin erilaisilla ajatusmaailmoilla), mutta silti elokuva ei ollut tipantipantipantippaa tylsä.

Ja lisäksi metsässä asuvaa fiksua teini-ikäistä tyttöä näyttelevän Thomasin Harcourt McKenzien rooli oli aivan huikea. Ihan poikkeuksellinen. Ei yhtään näytelty, vaan ihan niin kuin olisi aitoa tilannetta seurannut.

Jätti-iso suositus siis tälle: etenkin jos tykkää ajatuksia herättävistä mutta ei-järkkykamalista leffoista, niin tämä se on!

Erinomaista joulun välipäivien leffakatsottavaa!

Onkos kenelläkään muulla samanlaisia suunnitelmia tai perinteitä joulun välipäivien iltoihin?

Jätä kommenttisi alle, niin osallistut samalla arvontaan, jossa yksi onnekas voittaa itselleen 2 kk ilmaista katseluaikaa Viaplayn Leffat ja Sarjat -paketin parissa! Tuo just sama paketti meilläkin on ollut nyt reilun vuoden jo. Arvonta on voimassa su 22.12. klo 20 asti, ja arvonnan säännöt löytyvät täältä.

Mutta siis ai että, mä vaan rakastan sitä tunnetta, kun koukuttuu katsomaan jotain sarjaa tai leffaa niin kovasti, että ei malta mennä nukkumaan. Siinä on jotain sellaista piilotettua… no, silleen sopivasti paheellista ja huikentelevaista fiilistä. Mäpäs en menekään nukkumaan vielä (vaikka olen aikuinen ja tiedän, että pitäisi), häh hää. Sopiva pahe perheellisellekin.

Seuraavana aamuna mukamas sitten vähän harmittaa se valvominen, mutta ei oikeasti edes harmita. Odottaa vaan seuraavaa iltaa, että pääsee valvomaan vähän lisää!

Ihan parasta. Ehkä paras meidän jouluperinne myös!

Kaupallinen yhteistyö: Viaplay ja Indieplace.

7