Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen World Visionin kanssa.
Kukkakaaligratiini.
Aikuisiällä olen saanut kuulla useasta lähteestä, että kukkakaaligratiini on tosi hyvää. Maista, maista, niin muutat mielesi. Ja olen kyllä maistellutkin, syönyt ihan – mutta nautintonäkökulmaa en pysty tuosta ruoasta enää itselleni saamaan, kiitos Kuusamon lukion 90-luvun puolivälin kouluruokalan.
Silloin nimittäin kukkakaaligratiini oli (näkkileivän lisäksi) kasvissyöjän pääasiallisin ravinnonlähde kouluruokalassa. Pakastevihanneksia, ja kermaa päälle.
Haluan kuitenkin antaa armoa tuota 90-luvun kouluruokalaa kohtaan toteamalla, että todennäköisesti heidän ei olisi tarvinnut sen ajan pykälien mukaan tehdä edes sitä – eli hyvää hyvyyttään varmasti avasivat minulle (ja parille muulle kasvissyöjälle) sen pakastevihannespussin! Siihen aikaan ei kasvisruokien proteiininlähteistä tiedetty: kasvisruoka oli kasviksia ja se siitä.
Pääsin maistamaan nykyajan kouluruokaa!
Vaikka kumiperunat ja rössypotut (kuusamolaiset tietää) värittäisivätkin kouluruokamuistoja (ja niitä on hauska muistelukauhistella, haha) niin ihan jo kasvatuksellisista syistä olen ollut tarkkana siitä, miten kouluruoasta lasten kanssa puhutaan .
Meillä ei siis kuulla aikuisilta peräisin olevia kumiperunavitsejä; tosin lapset ovat kyllä itse omaksuneet termin jostain muualta. Tai vähintäänkin laitetaan vitsailut siihen skaalaan, että tämä oli tietysti sitä aikaa, kun hiihdettiin takaperin ilman sauvoja kouluun kesät talvet. Nykyisin kouluruoka on ihan erilaista!
Lisäksi tietysti kannattaa ihan pysähtyä ajattelemaan, miten mahtava juttu kouluruokailu on lapsille. Sitä on Suomessa tarjottu jo kohta 80 vuoden ajan. Ja ajatelkaa nyt: ilmainen terveellinen ruoka joka ikinen arkipäivä, kaikille suomalaisille koululaisille! Kaikesta ei tarvitse tykätä, mutta kouluruokailua kannattaa arvostaa ja siitä myös puhua kodeissa arvostavasti. Koska lapsethan tietysti omaksuvat asenteet ihan sieninä!
Mieluummin terveellistä ravintoarvoiltaan mietittyä kouluruokaa kuin pelkkää näkkärin pureskelua tai ei sitäkään!
Koulupäivän aikana nautittu ruoka auttaa jaksamaan – ja oppimaan! Niinpä siihen kannattaa suhtautua kotona positiivisesti ja ilolla, voi kertoa vaikka omista lempiruoistaan ja lueskella oman lapsen koulun ruokalistoista, että millaisia ruokia nykykouluissa syödään.
Esimerkiksi meidän lasten koulussa on kiva, että tarjolla on joka päivä kaksi vaihtoehtoa (liha ja kasvis), ja jokainen saa valita, että mitä ottaa. Ei siis ole mitään sellaista, että pitää ennakkoon ilmoittautua kasvissyöjäksi. Ruokalajeja saa myös miksailla, esimerkiksi lastani huvittaa erityisen paljon ajatus, mitä kaikkea tortilla-lätyn väliin saa laitettua. Uskon, että tällainen vapaus valita saattaa jopa kannustaa maistelemaan ja lisätä kasvisruoan menekkiä, kun se on tarjolla myös sekasyöjille. Tai voi ottaa vähän vaikka molempia!
Arvostushattua kouluruokailua kohtaan voi nostaa myös siitä näkökulmasta, että Suomessakin on paljon lapsia, joille kouluruoka on ainoa ravitseva, vatsan täyttävä ruoka. Tämän tiivistää se, että kouluruoan menekki on useissa kouluissa maanantaisin suurimmillaan.
Kouluruoka kuuluu kaikille maailman lapsille: haastan sinut mukaan lahjoittamaan 7 euroa World Visionin kouluruokakampanjaan ja mahdollistamaan kouluruoka lapselle. MobilePay: 47727, postauksen lopussa lisää!
Maailman mittakaavassa kouluruoka on myös ihan huikean tärkeä juttu.
Erilaiset kouluruokaohjelmat ovat yksi erittäin keskeinen keino maailman akuutin ruokakriisin päihittämisessä. Miljoonille lapsille kouluruoka on päivän ainoa ruoka; se auttaa ehkäisemään aliravitsemusta ja nälkää, ehkäisee sairauksia ja auttaa jaksamaan koulutiellä – ja sen myötä avaa tietä paremmalle tulevaisuudelle.
Kouluruoka voi myös toimia köyhän maan vanhemmille syynä lähettää lapsi kouluun. Ja siellä lapsi pääsee paitsi syömään, myös oppimaan!
Maailmassa on arviolta 73 miljoonaa äärimmäisessä köyhyydessä elävää lasta, jotka eivät saa koulussa ruokaa. Etenkin näille lapsille kouluruokailu olisi todella tärkeä turvaverkko. Matalan tulotason maissa vain 18 % lapsista saa kouluruokaa. Tässä on vielä paljon työtä (ja sitä tehdään tosi aktiivisesti), ennen kuin ollaan World Visionin tavoitteessa: kouluruoka kaikille vuoteen 2030 mennessä.
World Visionin laskelman mukaan yhden lapsen kouluruoan kustannus matalan tulotason maissa on seitsemän euroa kuukaudessa.
Aina silloin tällöin vinkkaan jotenkin oikein osuvista hyväntekeväisyyskeräyskohteista, ja tässä on nyt mielestäni ihan nappiin etenkin kaikille meille, joiden lapset syövät koulussa tai päiväkodissa.
Voisitko sinä lahjoittaa seitsemällä eurolla kuukauden kouluruoat jollekin lapselle kaukana maailmalla? Juuri nyt voit osallistua World Visionin kautta maailman lasten kouluruokailun edistämiseen eurolla täällä. Mobile paylla lahjoittaminen on tosi helppoa, numero on 47727. Lahjoita kouluruoka lapselle!
World Vision edistää kouluruokailun saatavuutta monipuolisesti eri tavoilla: mm. työskentelemällä yhdessä päättäjien ja vanhempien kanssa, tukemalla koulupuutarhojen rakentamista (sen sadosta saa kouluruokaa!), rohkaisemalla yhteisöjä vaatimaan kouluihin kouluruokaa, tarjoamalla ruokaa päiväkodeissa ja muissa tiloissa sekä toteuttamalla kouluruokaohjelmia yhdessä Maailman ruokaohjelman (WFP) kanssa. Täältä voi lukea lisää!
Tätä postausta kirjoittaessani sain idean: oi pääsisinpä maistelemaan nykyistä kouluruokaa! Miltä oikeasti näyttää (ja maistuu) kasvissyöjän ruoka vuosimallia 2024? Siitä tietysti kuulee lapsilta, mutta olisipa kiinnostavaa maistaa itse!
Olin ideani kanssa yhteydessä Palvelukeskus Helsinkiin, josta tulee ruoat esimerkiksi meidän omien lasten koululle. Palvelukeskuksessa suhtauduttiin ajatukseen heti positiivisesti ja ystävällisen auttavaisesti! Niinpä jo paria päivää myöhemmin olin iloisesti kuhisevan Vesalan peruskoulun kouluruokalassa ja kauhoin mukaan kotiin maisteltavaksi quorn-kasviscurrya, riisiä ja salaattia. Myöhemmin pääsin vielä Pukinmäenkaaren peruskoululle kurkistamaan, että miltä se meidän lasten lempiruoka eli tortillat härkis-kasvistäytteellä oikein kouluruokana näyttää. Kiitos myös molempien koulujen keittiöhenkilökunnalle, rehtoreille ja muulle henkilökunnalle mukavasta, positiivisesta vastaanotosta! Oli tosi kiva kokemus ihan vaan käydä näillä kouluilla.
No, miltä se Vesalan peruskoulun kasviscurry sitten maistui?
Haha, kävipä jotenkin älytön mäihä. En siis mitenkään valikoinut sitä quorn-kasviscurry -päivää, mutta välittömästi jo tuoksusta tajusin, että tämähän on ihan mun ruokaa. Miten sattuikin! Saman tuoksun olisin voinut saada kotiin nepalilaisen ravintolan noutoruoasta tai Joelin kotikokkailuista!
Ja kun maistoin… No, sehän oli just tasan niin herkullista kuin tuoksu antoi olettaa – ja quorn siis proteiinina, eipä ollut mun kouluaikana tällaisia herkkuja! Kastike oli aidosti maukas: ei tulinen, mutta kuitenkin mausteisen täyteläinen. Ja salaattikin oli raikasta ja kurkut kivasti maustettu. Vau!
”Sehän oli siis ihan älyttömän hyvää!”, ihastelin illalla lapsille.
Lapset kohauttelivat olkapäitään: ”No niinhän se onkin.” Ihan niin kuin olisi maailman tavallisimmasta asiasta kyse. Ehkä nykyään onkin!
Vesalan peruskoulun ruokalan vieressä oli ihana trooppinen puutarha, jossa liikkui vapaasti mm. papukaijoja ja pupuja.
Kouluruoka kuuluu kaikille lapsille, meillä ja maailmalla!
Ja tarvitaan aktiivista toimintaa, jotta kouluruoka olisi kaikkien saatavilla vuoteen 2030 mennessä.
Suomi on itse asiassa globaalin kouluruokakoalition puheenjohtaja ja sitoutunut edistämään kouluruoan saatavuutta. Tällä hetkellä World Vision kerää nimiä vetoomukseen, joka toimitetaan tänä syksynä ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Taviolle.
Vetoomuksessa muistutetaan Suomea, että maamme pysyy sitoumuksissaan ja jatkaa tärkeää työtä tavoitteen saavuttamisessa ja globaalin nälän vähentämiseksi.
Tähän tärkeään vaikuttamistyöhön osallistuminen ei vaadi mitään muuta kuin allekirjoituksesi! Vetoomuksen voi allekirjoittaa täällä. Kannustan joka ikistä tekemään sen: ihan vaan jättämällä nimensä alle voi osoittaa, että me suomalaiset haluamme, että kouluruoan pariin pääsevät myös ne noin 73 miljoonaa äärimmäisessä köyhyydessä elävää lasta, jotka eivät saa koulussa ruokaa. Ja joiden tulevaisuuden kannalta sen ruoan saaminen olisi aivan ratkaisevan tärkeää!
Tämän voi ainakin jokainen tehdä!
Ja jos tämä aihe osuu ja uppoaa sinuunkin, lahjoita! Täältä pääset lahjoittamaan 7 euroa (tai enemmänkin!) sen eteen, että kaikilla maailman lapsilla olisi mahdollisuus kouluruokaan ja sen myötä terveyteen, oppimiseen, jaksamiseen ja parempaan tulevaisuuteen!
Voit myös tehdä lahjoituksen tekstarilla lähettämällä viestin KOULURUOKA7 numeroon 16499 (7 tekstarilla lähettämällä viestin KOULURUOKA7 numeroon 16499 (7 €). Voit myös lahjoittaa Mobile Paylla valitsemasi summan numeroon 47727.
Pienelläkin lahjoituksella on suuri merkitys!
Voisitko auttaa tässä? <3
16
Suis
15.8.2024 at 16:38Minä rakastan kouluruokaa! Opettajana on ihana palata pitkän kesäloman jälkeen töihin, kun saa taas lounaan jonka joku muu on suunnitellut ja valmistanut. Meidän kunnassa ruoat ovat pääsääntöisesti tosi hyviä ja salaattipöydässäkin on aina niin neljää eri lajiketta, joista yksi on yleensä joku proteiini. Ainut mitä voisi vielä kehittää, on se, että kasvisruoan saisi ilman eri ilmoitusta (on meillä onneksi vähintään kerran viikossa kasvisruokapäivä kaikilla) ja pehmeää leipää olisi tarjolla joka päivä, nyt sitä on vain keittopäivinä (se menetettiin jossain säästöissä pari vuotta sitten)
krista
16.8.2024 at 12:24Mä sain muuten Instan puolelta muiltakin opettajilta just tällaista viestiä – että opettajatkin ihan aidosti nauttivat kouluruoasta! Kiva kuulla!
–
Joo siis tuo on ihan huippua täällä, että kasvissyöjäksi ei tarvitse erikseen ilmoittautua, vaan molemmat vaihtoehdot ovat tarjolla kaikille. Joskus ei ole myös lihaa ollenkaan, esimerkiksi tortillapäivänä oli härkis-tortillojen lisäksi toisena vaihtoehtona (muistaakseni!) kasvislasagne. Mulla ei ole tietoa, koska tää on tullut, mutta mulla on sellainen näppituntuma, että tää on suht tuore juttu täälläkin. Ja uskon, että se aidosti lisää kasvisruokien menekkiä ja kiinnostavuutta, kun tosiaan saa maistaa vaikka molempia! Toivottavasti tällainen käytäntö laajenee muuallekin!
Lilah
16.8.2024 at 11:17Pakko todeta, että kouluruuissa taitaa olla tämän maan sisällä tosi isoja eroja ja ainakaan omalla paikkakunnalla suunta ei ole ollut ylöspäin omista kouluajoista. Lasten ruuasta on säästetty niin monta kertaa, että lopputulos on surullinen. Lienee turha kuvitella, että kilpailutuksen halvin olisi laadultaan paras tai edes keskinkertainen. (Tekemällä huonoa ruokaa hävikki kasvaa, sitten pienennetään valmistusmääriä ja maksimoidaan voitto.) Kotona kaikkiruokaiset lapset elävät välillä koulussa pelkällä näkkärillä enkä voi sitä paheksua, kun olen nähnyt ruuasta kuvia. Paljon kertoo sekin, että suurin osa opettajista ei heillä syö kouluruokaa. Kun vielä ruokala on niin ruuhkainen, että tietyt luokat joutuvat syömään aina kiireessä tai hädin tuskin löytävät istumapaikkaa, on enää vaikea ylläpitää positiviista puhetta kouluruokailusta sellaisena kun se arjessa toteutuu :-(
Kouluruoka on tärkeä juttu ja siksi toivoisin, että se Suomessa säilyisi myös laadukkaana ja löydettäisiin muita säästökohteita. Positiiviseen puheeseen ei kuitenkaan riitä pelkkä ruokailun olemassaolo. Herkulliselta näytti sun annos!
krista
16.8.2024 at 12:30Voin kuvitella, että eroja tosiaan on! Joka kunta varmaan jotenkin erikseen valitsee toimittajan ja kilpailuttaa jne? Tämä on varmaan klisee, mutta palautetta, palautetta, ja palautetta. Kouluruoka voi kuitenkin olla joidenkin lapsien päivän ainoa ruoka, ja tärkeää kaikille muillekin. Tästäpä tuli muuten mieleen myös se, että palautetta kannattaa varmaan laittaa myös tällaisissa (kuten meidän) tapauksissa, että kouluruoka on HYVÄÄ. Menee viesti asioista päättäville tahoille, että asialla on merkitystä! (ja että eivät seuraavassa kilpailutuksessa vaihda kehnompaan, haha)
–
Kiirettä ja melua on meilläkin omien lasten ruokalassa, se kuitenkin ollut ennen kaikkea rakennuksen suunnittelun ongelma eli esimerkiksi meidän lasten ruokala on mun mielestä tosi huonosti sijoitettu avoimen hälyisän kulkuväylän äärelle. Noissa kahdessa muussa koulussa, joissa satuin käymään, ruokalat olivat kivasti ”ravintolamaisempia”, eli tuo puoli paljon varmasti just koulurakennuksen arkkitehtuurista kiinni.
A
16.8.2024 at 12:14Kouluruoka <3 Jokainen lapsi tosiaan ansaitsee sekä koulun, että "jokapäiväisen leipänsä" (lasten oikeus).
—
Onkohan jokaisessa maakunnassa (tai pitäjässä) omat karsea perinneruokansa. Kainuun lahja maailmalle on "pottupuuro" (käytännössä kun liisteriä söisi). Siihen ei koske näin aikuisena pitkällä tikullakaan. Toisessa lapsuuden koulussa taas kollektiivisesti piti inhota muikkuja tomaattikastikkeessa (kilpailuna kuinka vähän sitä voi lautaselle ottaa, ettei opettaja ala valittaa). Voi miksi, tämä on siis nyt aikuisena ihan älyttömän iso herkku. Omissa muistoissa kouluruoka oli pääosin hyvää kuitenkin.
—
Lapsen kouluruuat Helsingissa tekee juurikin Palvelukeskus ja pääsääntöisesti ruoka saa kehuja lapselta (toki salaatit on joskus outoja, perunat kumia jne, mutta yleislinja on että ruoka on hyvää). Tykkään niin kovasti Helsingin periaatteesta, että joka päivä on tarjolla kaksi ruokaa, joista saa vapaasti valita (toinen tai molemmat kasvisruokaa — viime vuonna lapsen koulussa on usein kaksikin kasviruokapäivää viikossa, hyvä niin). Oma lapsi on sekasyöjä, mutta valitsee ruokansa sen perusteella kumpi on parempaa). Kasviproteiineja käytetään monipuolisesti (hyvä niin, meillä allergioiden vuoksi quorn ja nyhtökaura ei lapselle sovi, onneksi ainakaan vielä ei ole kuin kerran käynyt niin, että oli tarjolla kaksi lapselle sopimatonta kasvisruokaa; tästä syystä kuitenkin tsekkaan ruokalistat edelleen etukäteen ja toivon, että ois paljon härkis, papu ja kikherneruokia :)).
krista
16.8.2024 at 12:35Mmmmitä, muikkuja tomaattikastikkeessa! Ollaankohan me puhuttu tästä aikaisemminkin :D Meillä oli muikkuja MUSTIKKAKEITOSSA, apua mikä painajainen. Mä sain koulussa jo alakoulussa onneksi ”kalavapautuksen”, kun en vaan kyennyt, muistaakseni äiti meni lopulta rehtorille asti, kun mä vaan itkin ruokalassa. En toki sen kalan tilalle silloin mitään saanut, mitään vaihtoehtoja ei tietty silloin tunnettu. Apua näitä kouluruokamuistoja :D
–
Joo meillä kans lapset valitsee ruoan sen perusteella, kumpi on paremman näköistä :) Mä tykkään tosi paljon, että tuollainen valinnan vara on – ja se on yllättänyt kans, että tosiaan noita kasvisproteiineja on monipuolisesti käytetty. Meillä kans lapset pääosin tykkäävät kouluruoasta, tietenkään joka ruoasta ei voi tykätä, mutta aina ovat jotain syöneet, hyvä niin! Jos tulee sellaisia päiviä, että lapsi sanoi, että ei syönyt kovin paljon, kun ei tykännyt, pyritään suhtautumaan siihen silleen neutraalisti. Silleen ”voi harmi, no kaikesta ei voi tykätä, otatko tukevamman välipalan”.
Anna x
16.8.2024 at 23:24Asian vierestä jäi kiinnostamaan, että millä lailla ruokalan lähellä oli papukaijoja ja pupuja? Jotenkin hygieniariskiltä kuulostaa. Oliko eri rakennus kuitenkin?
krista
17.8.2024 at 09:19Eri rakennus :) Lasiseinistä kuitenkin kiva vehreä näkymä kasvihuoneeseen. Kasvarista lisää mm. täällä: https://yle.fi/a/3-6512810
Mukana
20.8.2024 at 23:06Lahjoitettu. Kiitos kirjoituksesta! Tärkeä asia.
krista
21.8.2024 at 14:04Kiitos, että lähdit mukaan tähän, tärkeä asia tosiaan! <3