3+1 krokotiilifanin kirjaa

Terveiset kirjastosta – tehtiin mahtavia lainalöytöjä meidän perheen krokotiilifanille!

…ja molemmat olivat vielä ihania juoneltaan (ei ihan itsestäänselvä juttu se), oh!

Tässä  3+1 krokotiilifanin suosikkikirjaa:

1. Gemma Merino: Krokotiili, joka inhosi vettä

Varoitus: sisältää juonispoilauksen :)

Pieni krokotiili haluaisi leikkiä sisarustensa kanssa, mutta ongelmana on, että hän ei pidä vedestä – ja jää siksi leikkien ulkopuolelle, niisk. Krokotiili on yksinäinen ja haluaa päästä leikkiin mukaan ja hän tekee kaikkensa nauttiakseen vedestä. Kunnes aivastuksen myötä hän huomaa, että… …hänhän onkin lohikäärme! :) Kirjan viimeisessä kuvassa krokotiilisisarukset lentävät lohikäärmeen selässä taivaalla.

Kirjassa on ihana pieni vivahde erilaisuuden ymmärtämisestä ja omien vahvuuksien löytämisestä. Kolmevuotiaalla se ehkä jää huomaamatta, mutta aikuinen ainakin vähän liikuttuu. <3

2. Emilia Urberuaga: Kroko ja kuu

Tämän kirjan krokotiili rakastaa kuuta – jopa niin paljon, että nappaa sen taivaalta ja vie kotiinsa, jotta saisi aina ihailla sitä. Mutta kuinkas käykään; Kroko huomaa muiden ihmisten ja eläinten kaipaavan kuuta, ja hänelle tulee siitä paha mieli. Siksipä Kroko päättää palauttaa kuun taivaalle – koska onhan paljon mukavampi, että kaikki saavat ihailla kuuta yhdessä.

Pientä ”opetuksellisuutta” siis tässäkin, ja vaikka vähän olenkin sellaisille ”opetussaduille” allerginen, tässäkin se on kivan vivahteikas eikä liian alleviivaava kuten esimerkiksi näissä oman lapsuuteni (kamalissa) kirjoissa.

Oikein kiva kirja siis tämäkin!

3. Richard Waring ja Holly Swain: Auttakaa! Anselmi on kadonnut

Tämä oli meidän ensimmäinen krokotiilikirja – tai no itse asiassa alligaattorihan tuo kirjan Anselmi tietysti on. Kirja taisi tulla jostain kierrätysryhmästä ostetun kirjapaketin mukana, ja sitä on luettu meillä aivan hurjasti. (koska krokotiili)

Kirjassa Tiina-nimisellä tytöllä on oma alligaattori nimeltään Anselmi, joka tangoa tanssiessan liukastuu saippuaan ja lentää pää edellä vessanpönttöön ja viemäriin. Jaiks! Ensilukemalla ministi mietin, että seuraako tästä akuutit ”mitä jos vessanpöntössä on krokotiileja” -traumat (itselläni taisi jotain tällaisia mielikuvia lapsena olla), mutta ei sentään, niin ei ole tapahtunut. Koska Anselmi on tietysti kiltti alligaattori, ja Tiinan ystävä.

Vaikka kirjaa on luettu meillä varmaan kymmeniä-satoja-ehkätuhansia kertoja, en ole itsekään siihen kyllästynyt. Kirjan kieli on niin kivaa, rytmikästä ja vaihtelevaa, että sitä lukee ääneen ilokseen.

Tuntuu jopa aika yllättävältä, että krokotiileistä (ja alligaattoreista) on löytynyt ihan vahingossa näin monta oikeasti kivaa kirjaa!

+1: Lionel Bender: Krokotiilit ja alligaattorit

Heh, tämä kirja on meillä ”pyydä isiltä, isi varmasti sulle tän lukee” -osastoa.

Kirja on Joelin vanha (samasta kirjasta aiemmin myös täällä) ja mummilasta löydetty – ja itselleni tuottaa hieman haastetta lukea tietokirjaa 3-vuotiaalle niin, että siinä olisi oikein mitään järkeä. Mutta kovasti näyttävät krokotiiliasiat kiinnostavan. Seelan lempikohta on se, miten joskus emokrokotiili saattaa hellästi pureskella munia saadakseen kuoriutumattomat poikasensa vapautumaan.

Suloista.

Tavallaan.