Eiliseen postaukseen on tullut ihan hurjasti kommentteja (ja lisää tulee koko ajan!) siitä, millaisia juttuja te arvostatte lasten vaatteiden hankinnassa.
Yhdestä kommentista tuli niii-iiin mieleen meidän parin päivän takainen juttu, että pakko jakaa tämä. Elina siis kommentoi: ”Ulkonäkö ei välttämättä aina tarkoita sitä mun mielestä kauneinta vaatetta vaan sitä mikä saa lapsen silmät sykkimään intoa ja ylpeyttä.”
Samaa mieltä! On ihan parasta, jos onnistuu löytämään jonkun just lapsen oman jutun, josta lapsi tuntee aitoa riemua. Ja se ei ole hintalapusta kiinni se!
Tämä meidän juttu ei nyt sinänsä ole vaate vaan varuste. Mutta bongasin juuri paikallisesta kierrätysryhmästä lasten repun. Eikä se ollut mikä tahansa reppu, vaan:
…OMG KROKOTIILIREPPU!!!
Hitsi olisitte nähneet Seelan, kun se näki ensimmäistä kertaa tuon repun – voi sitä läpikotaisen vilpittömän aitoa intoa ja riemua! Mua ihan itkettää, kun edes ajattelen sitä. Meillä olisi ollut kerhoreppuja entuudestaankin (Silvalle niitä kertyi pari), mutta koska tämä oli niin selkeästi juuri tämän lapsen juttu, niin halusin sen ostaa. Seelalle ikioman.
”Tää on ihan sun iki-iki-ikioma reppu”, minä iloitsin herkistyneenä ja lauseeni sisältöä sen kummemmin ajattelematta.
”Saa sitä siskokin käyttää jos haluaa”, Seela vastasi.
Niinpä. Tietysti, rakas. Oi siskojen välinen solidaarisuus.
Mutta siis: viidellä eurolla ostettu käytetty kierrätysryhmäreppu, ja maailman onnellisin lapsi <3 <3 <3 Repun kanssa käytetään tietysti:
…krokotiilikumisaappaita. Sekä vihreää ”krokotiilihattua” (jo liian pieneksi jäävä sadehattu).
Seela on kantanut nyt pari päivää reppuaan selässä koko ajan ulkona ollessaan – myös eilen hoidosta hakiessa lapsi leikki siellä hoitopaikan pihalla reppu selässään. Mitä siellä repun sisällä sitten kannetaan?
No unikrokotiiliä, luonnollisesti.
Mitä krokotiilimpi, sen parempi <3
79
Tilia
4.8.2017 at 12:37Pikkusiskojenkin *täytyy* joskus saada jotain omaa, vaikka valmiina jo olisikin yhtä ja toista krokotiilitonta. <3
krista
4.8.2017 at 12:46Kyllä! Vaikka meillä näköjään tuo siskon kanssa jakaminen taitaa olla tytöille jopa luontevampaa kuin itse omistaminen <3 Haha ja pakko mainita, että siis SISKON kanssa jakaminen on tuolle meidän nuoremmalle ihan eri kuin MUIDEN LASTEN kanssa jakaminen, tää tuli mulle yllätyksenä viime talvena. Eli että vaikka siskon kanssa kuinka haluaa jakaa kaiken, niin kun siihen joku vieras (tai tutumpikin mutta perheen ulkopuolinen) lapsi tulee, niin sitten onkin MUN MUN MUN. Tai oikeastaan MEIDÄN (lue: meidän perheen). Tuo oli enemmän tuossa alle 3-vuotiaana, nyt ei enää niin voimakkaana päällä :)
-
Silva taas on pitkän aikaa halunnut antaa/lainata omat parhaat lelunsa kaikille ystävilleenkin :D Ihan pitää välillä huolehtia, että se ei anna kaikkia lempparilelujaan pois :D Jos joku sanooo "ihana lelu", Silva helposti kysyy, että "haluatko sä sen? mä voin antaa.". Tullut selvästi ukkiinsa, hän on ihan samanlainen :D :D :D
Anni
4.8.2017 at 13:36Meillä ollut vuoden verran sama reppu 😀 Se on ollut tärkeistä tärkein ensihetkestä lähtien 💚
krista
4.8.2017 at 13:40Hieno reppu on kerrassaan! <3
-
Kerroin tuolla FB:n puolellakin juuri, että olin itse asiassa bongannut tällaisen kerran aikaisemminkin tuolta kierrätysryhmästä, mutta silloin sillä oli jo niin paljon ottajia, että olin auttamattomasti liian hidas. Katselin jo vähän nettikauppojakin silloin, että ois uutena ostanut, mutta en silloin löytänyt enää mistään, taitaa olla just edellis(?)vuoden malli. Mutta nyt tällä kertaa onnistuin onneksi olemaan nopea ja saatiin tuo krokotiilifanin superihanuus! :)
Anni
4.8.2017 at 13:45Minäkin ostin käytettynä ja ollaan nimikointien perusteella jo kolmas käyttäjä joten todella kestävä kauneutensa lisäksi! 😁
vannikkila
4.8.2017 at 15:44Tutut kumpparit ;)
–
Mut siis kyllä, se oma juttu kun löytyy, on se riemu ja ilo niin upeaa katsottavaa. :)
–
(Mies, ollessaan perheensä pikkuveli, oli kuulemma joskus lapsena huokaisten todennut ”olisipa jotain omaa, edes polkupyörä”. Minä 10 vuotta vanhempana isosiskona en voi ymmärtää :D )
Tilia
4.8.2017 at 18:34Olin jo lähempänä 30 vuotta, kun ”sain” ekat omat sukset! Tai siis itse ostin. Se tunne oli kyllä riemastuttava, vaikkei niissä isoveljen vanhoissakaan varsinaisesti mitään vikaa ollut.
Torey
4.8.2017 at 22:37Seela on ihana! Ihan mahti tyttö!
Pire
4.8.2017 at 23:17Seela on niin liikkis!<3
naurulintu
7.8.2017 at 10:15Pakko vaan jättää tähän mun kaikkien aikojen lempivitsini (ja se ainoa, jonka osaan kertoa):
Mitä eroa on krokotiililla? – Sitä vihreämpi mitä ui!
krista
7.8.2017 at 10:50apuanetajua apuaentajua apuaentajua :D (mietin vielä, pää lyö tyhjää)
Torey
7.8.2017 at 12:26Ei kans avaudu! Tiili? Muuttuu ajanmyötä vedessä vihreäksi? Vai täh? :’D
Maalainen
19.8.2017 at 17:18Ootkos huomannut, että Me and I:n uudessa mallistossa on krokotiili-tunika ;) Jos ei saa nimellä mainostaa, niin poista viesti :)
krista
19.8.2017 at 17:20Saa mainostaa! :) Joo, sain vinkkiä siitä – on iiiiii-iiiiihana! <3 Ois just Seelan näköinen kyllä, mietin että raaskisiko ostaa... :)
Maalainen
19.8.2017 at 21:25Ne on kyllä aika arvokkaita. Mutta on ne kyllä hyviäkin :)