Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jenkin kanssa.
Herra Hakkaraisen pastilleja on fanitettu meidän perheessä jo vuosi-vuosi-vuosikausia. Esimerkiksi viime talvena Espanjaan hamstrasimme niitä mukanamme purkkikaupalla ja pyysimme myös aina tuliaisiksi ystäviltä. Loppukeväästä bongasimme niitä Fugen Suomi-kaupastakin – triplahintaan luonnollisesti, kun ne on sinne asti kuljetettu. Espanjalaiset sen sijaan eivät taida näitä lasten ksylitolituotteita juurikaan tuntea.
Mutta suomalaiset tuntevat! Maailman ensimmäinen ksylitolituotehan on suomalainen Xylitol-Jenkki. Se kehitettiin 70-luvun alussa Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen ksylitolitutkimusta varten, ja ensimmäiset Xylitol-Jenkki -purkkapakkaukset tulivat kauppoihin syksyllä 1975. Se punainen tuttu lätkä ”Suomen Hammaslääkäriliitto suosittelee ksylitolia” tuli Xylitol-Jenkille vuonna 1988, ja vuonna 2009 EU myönsi täysksylitolipurukumin terveystuotteeksi.
Tämä on vähän sellainen suomalaisten ylpeys! Me kaikki tiedämme, että ksylitoli mm. katkaisee happohyökkäyksen ruoan jälkeen – meidän lapsetkin sitä sujuvasti toistavat. Tosin välillä sitten pohditaan yhdessä, että mitä se ”happohyökkäys” sitten oikein on…?
Nyt viime aikoina meillä on alettu kysellä purkan perään. Että kun monet ystävät syövät ruoan jälkeen pastillin sijaan jo purkkaa – voitaisiinko mekin…?
No totta kai voidaan!
Itse asiassa Silva on kyllä testannut purkkaa joskus 2-vuotiaana, mutta silloin se ei vielä ihan lyönyt läpi. Tai no lähinnä se ei lyönyt läpi äidille (lapsi kyllä mussutti mielellään), kun pelkäsin, että se vetäisee sen jotenkin kurkkuun tai vähintäänkin nielee. Ja kun kerran pastilleista meillä on aina tykätty niin kovasti, en ole hoksannut mitään tarvetta ostaa purkkaa. Ennen kuin nyt, kun lapset alkoivat itse sen perään kysellä.
Mutta hassua kyllä, siitä monen vuoden takaisesta kokeilusta oli selvästi jäänyt lapselle mieleen tämä: kun purkkaa on purtu tarpeeksi, se laitetaan pieneen paperinpalaan ja roskiin. Lapsi tosiaankin muisti tämän monen vuoden takaa!
Nyt saimme Jenkiltä (kaupallinen yhteistyö) iiiiison kasan heidän tämän syksyn uutuustuotettaan: Herra Hakkaraisen purkkaa! Mahtavaa! Pieni juttu, mutta jotenkin mun mielestä niin hyvin hoksattu siellä Jenkin markkinoinnissa: kun kerran suomalaiset lapset ovat rakastuneet jo entuudestaan noihin Herra Hakkaraisen pastilleihin, on kyllä tosi hyvä idea lanseerata myös lasten oma ksylitolipurkka tämän saman hahmon kanssa.
Uuu jee, lisää Herra Hakkaraista siis! Purkka-kippis sille!
Näin 4- ja 6-vuotiailla purkkaan siirtyminen tapahtuikin sitten ihan ongelmitta – olivat jo selvästi purkkaiässä! Ensimmäiset purkat syötiin yhdessä ruokapöydän ääressä (ensimmäinen lasten esittämä kysymys oli, että miten voi puhaltaa palloja) ja muistuteltiin siinä vieressä päivystäen, että ei saa niellä. Molempien lasten edessä oli omat pienet palat paperia ja lapset saivat itse päättää, milloin ottavat purkan pois suusta paperiin ja vievät itse roskiin. Ensimmäisillä kokeilukerroilla pureskeluaika jäi siis selvästi lyhyemmäksi kuin suositus (5-10 minuuttia), koska me aikuiset halusimme seurata vierestä. Mutta kun parin eka kerran jälkeen todettiin, että homma sujuu, saivat lapset poistua purkka suussa ruokapöydästä leikkimään.
Sitten he jossain vaiheessa itsekseen hakevat paperinpalan ja vievät roskiin, kun maku on purkasta hävinnyt.
Voi miten isot lapset jo!
Tällä hetkellä meillä on siis keittiön pöydällä pienissä astioissa sekä Herra Hakkaraisen purkkaa että Herra Hakkaraisen pastilleja. Lapset saavat ruoan jälkeen aina itse valita, että kumman ottavat.
Ehkä tämä on vielä uutuuden huumaa – näitä on nyt vajaan kaksi viikkoa ollut tarjolla – mutta tällä hetkellä lapset ovat valinneet sataprosenttisesti purkkaa. Purkan väri (keltainen banaani, pinkki mansikka ja sininen tuttifrutti) sen sijaan vaihtelee, eli sieltä ei ole selkeää makusuosikkia tullut.
Heh paitsi ehkä mulle; mä oon alkanut napsia näitä kans, kun se kulho on siinä niin tarjolla. Mä otan tavallisesti sinisen tuttifrutin. Nam!
Ksylitolin päivittäinen käyttösuositus on viisi grammaa, mutta tuollaisessa muodossa ilmaistuna oikeaa määrää on vähän hankala arvioida – kun eri tuotteissa on eri verran ksylitolia per pala. Ja palat painavat eri verran ja niin edelleen.
Mutta viisi grammaa ksylitolia tulee siis täyteen kymmenellä Herra Hakkaraisen pastillilla (jokaisen ruokailun jälkeen 2 kpl) tai viidellä Herra Hakkaraisen purkalla (jokaisen ruokailun jälkeen 1 kpl 5-10 minuutin ajan). Eli jos syö viisi kertaa päivässä, niin joka ruokailun jälkeen kaksi pastillia tai yksi purkka – aika helppoa väsyneempienkin aivojen muistaa.
Molemmat tuotteet ovat täysksylitolituotteita, eli niissä ei ole muita makeutusaineita kuin ksylitoli.
Sain Jenkiltä myös arvottavaksi tuollaiset samanlaiset isot tuotepaketit kuin minäkin heiltä sain: toinen tuotepaketti on Herra Hakkaraisen purkkaa (16 kpl pusseja) ja toinen paketti on Herra Hakkaraisen pastilleja (12 kpl rasioita).
Arvotaanpa siis!
Arvontaan voi osallistua kommentoimalla ma 24.8. klo 16 mennessä tähän alle. Kerro vaikka, että muistetaanko teillä syödä ksylitolipastilleja ja -purkkaa. Tai syövätkö vain lapset, vai ottavatko aikuisetkin lapsista mallia? :) Kerro myös, että kumman tuotepaketin haluat, jos voitat: onko teidän perheen suosikkeja pastillit vai purkka?
Kilpailun säännöt löytyvät täältä.
Meillä purkat siis ohittivat nyt ensihuumassa suosiossa sen vanhan suosikin eli pastillit – mutta veikkaan, että homma kyllä tasaantuu vielä. Varmasti molemmat ovat meillä käytössä jatkossa. Kiva vaan, että on vaihtoehtoja!
PS. Hauska juttu muuten: oletko koskaan ajatellut, että miltä maistuu ksylitoli? Sitä voi kokeilla ottamalla Jenkki Professional ksylitolisydämen, sen sisällä on nimittäin ihan ksylitolia jauheena! Eli sellaisen palan voi halkaista, kaataa sokerihippusten näköisen jauheen kädelle ja maistaa. Se oli aika yllättävää! Se maistui tosi paljon ihan sokerille, mutta sitten siinä oli sellainen jännän raikas loppumaku. Itse asiassa tosi hyvää se oli!
Kaupallinen yhteistyö: Jenkki
7
Karoliinan
17.9.2018 at 16:18Pastillit menee meillä :) koitettiin kesällä tarjota pariin otteeseen purkkaa 3vlle mutta kielloista huolimatta se meni ja nielaisi sen aina :D
krista
17.9.2018 at 16:25Joo sitten on varmasti parempi odottaa parempia purkka-aikoja :) Pastillit oli meillekin huiput ihan tähän asti, ihanaa että on sellaisia noille pienillekin, jotka purkkaa ei vielä hallitse!
Mursu
17.9.2018 at 16:40Meillä on molemmat käytössä, koska esikoinen ei voi tällä hetkellä rautojen vuoksi syödä purkkaa. Joten äiti ja esikoinen syö pastilleja (koska mä pidän päätöksistä enemmän) ja kuopus syö purkkaa. Molemmat on esillä pikkupurkeissa keittiön työtasolla.
krista
17.9.2018 at 16:43Mullakin oli leukaleikkauksen (ja rautojen) takia pitkään purkka poissa kuvioista ja söin lasten pastilleja :D Nyt syön lasten purkkaa JA lasten pastilleja, haha. Vois ehkä ostaa omiakin :D
zirpale
17.9.2018 at 17:00Kumpiakin Herra Hakkaraisia löytyy kaapista, mutta muistetaan syödä ehkä yhdet päivässä. Pitäisi kehittää joku rutiini niiden syöntiin, onko siitä vinkkejä? Näkyvillä niitä ei oikein voi säilyttää kun pikku apinat napsisivat hetkessä purkin tyhjäksi :)
krista
17.9.2018 at 21:38Meillä on ihan ehdoton niin näissä kuin vitamiineissakin just se, että niiden pitää olla näkyvillä. Tai no vitamiinit enemmänkin unohtuu, pastillien (ja nyt purkan) suhteen lapset on itse tarkempia muistamaan kuin aikuiset :D
–
Voisiko olla jotenkin niin, että on aikuiselle näkyvillä, mutta silti lasten ulottumattomissa? En kyllä keksi, että mikä se paikka voisi olla :D Joku ylähylly mutta avohylly…? Sielläkin on kyllä vähän kaukana, paras ois tietysti aina just siinä silmien edessä, ettei pääse unohtumaan… Mutta kun rutiini tulee, niin sitten helpottaa muistaminen – etenkin kun lapset muistuttaa :)
–
Mutta hei! Herra Hakkaraisellahan on sellaisia tarravihkosia, josta pastillista saa aina tarran! Toimisiko sellainen? Ikään kuin että siitä saisi sen rutiinin syntymään ja sitten muistaisi paremmin…? Meillä oli tarravihkonen pastillien mukana, hmm mistäköhän niitä saa… Jos kiinnostaa, voisin kysäistä, että saako niitä jostain!
Litsis
17.9.2018 at 17:02Meillä lapsia läjä. Pienin vuoden ja vanhin 9 ja loput siltä väliltä eli molempia menee.. myös aikuisilla :D kysyttäessä kumpaa niin kuulemma purkka-arvontaan mukaan :D
Karina
17.9.2018 at 17:11Meilla syodaan purkkaa mutta koulussa lapsilla on omat pastillipurkit mukana josta ottavat lounaan jalkeen. Joskus kotonakin vaihdetaan pastilliin kun lapsille (etenkin kuopukselle) alkaa maistua purkka vahan liikaa ja sita syodaan ”kuin leipaa” ja sitten on illalla vatsa loysalla.
Meidan lapset on jo sen verran isoja etta ollaan kokeiltu Jenkilta kaiken maailman maut, mita vaan kaupan hyllylta sattuu loytymaan – ne erikoismaut, kuten Rasperry lime tai citrus focus on ihania. Lapsille maistuu myos jo vahvemma maut joita ite kaytan hengen raikastamiseen.
Ja purkkapaketti olisi tervetullut siis!
R
17.9.2018 at 17:13Muistetaan! Ja purkkaa!
Rosie
17.9.2018 at 17:16Pastillit ovat jotenkin helpompia, ei tule myöskään jätettä! Kun vain muistaisi ottaa sen pastilli ruoan jälkeen… :D
krista
17.9.2018 at 21:41Joo etenkin jos lähtee kotoa ulos kiireellä heti ruoan jälkeen (kröhöm mitä joskus tapahtuu), niin pastilli on näppärä, kun ei tarvitse purkka suussa tuolla jossain ulkona katsella, että mistä löytyy roskis.
Suvi
17.9.2018 at 17:20Purkkaa ehdottomasti! Meillä on purkkapurkki keittiön laatikossa ja omatoimisesti muistavat ottaa ruoan jälkeen. Ja oon itselleni bongannut karkin korvikkeeksi mm. Polka-karkin makuista Jenkkiä 😊
leenu
17.9.2018 at 17:22Meillä on ihan rutiini ruokailun jälkeen, sekä pastillit että purkat käytössä eli molemmat kävis 🙂 Eskarilainen sai ottaa eskariinkin mukaan pastillirasian.
krista
17.9.2018 at 21:43Meillä pitäisi kans pitää tapana jonkun pienen pastilli/purkkarasian mukana kantamista. Se on meillä sellainen uupumaan jäänyt tapa. Joku pieni rasia voisi olla vaikka itselläkin käsilaukussa. Suomessa päivähoidossa ruoan jälkeen saa pastillin, mutta esimerkiksi Espanjan-päivähoidossa viedään omat eväät ja me yritettiin muistaa sinnekin laittaa aina pastillit ruoan jälkeen otettavaksi.
MR
17.9.2018 at 17:25Meillä suosikki on ehdottomasti pastillit! Ovat sekä aikuisten että lasten mieleen… :)
Anu
17.9.2018 at 17:29Auts, aihe kirpaisi pahasti. Koulussa kyllä pastillit menee ruuan jälkeen, mutta kotona tuppaa jäämään (koska mä aina unohdan ostaa purkkaa tai pastilleja…). Jos arvontavoitto osuu kohdalle, niin purkat olis mun lapsille paremmat.
krista
17.9.2018 at 21:44Nyt ostoslistalle vaan :) Äkkiä se uusi rutiini siitä syntyy! :)
Minna
17.9.2018 at 17:40Pastillit on meidän perheen suosikki sekä lapsella että aikuisilla. Meillä puree aikuiset muutenkin leukoja liikaa yhteen, niin pastillit on silloin parempi.
Miikku
17.9.2018 at 17:44Kyllä muistetaan syödä sekä pastilleja että purkkaa.
Valitsisin palkinnoksi pastillit
Puuraitti
17.9.2018 at 17:53Meidän 8v&6v syöneet jo vuosia purkkaa aikuisten ohella. Vanhempi tykkää kirpeämmistä, nuorempi makeammista mauista. Muistavat ottaa pääasiassa itse automaattisesti ruoan jälkeen. Purkkapurkki kiehtoo yllättävän paljon myös kavereita. Purkkakasa hupenee yllättävän nopeasti, joten 16 pussia olisi kiva lisä!
miida
17.9.2018 at 18:00Meillä lapsi syö pastilleja ja hakkaraiset on ihan lemppareita :) Eli valitsisin pastillit ;)
Mari
17.9.2018 at 18:01Lapset on jo sen verran isoja, että purkkaa syödään. Lapset muistaa paremmin ku vanhemmat.
krista
17.9.2018 at 21:46Meillä kans lapset muistaa paremmin (ja aikuiset muistaa lasten pastillit/purkat), mutta vanhemmilla on parannettavaa omassa ksylitolinsyönnissään, että se ois säännöllistä!
kukka
17.9.2018 at 18:01Jotenkin aina unohdan purkan olemassa olon… joten vastaus on aika ei-painotteinen… :(
Purkka maistuu paremmin kuin pastilli!
Tinttiti
17.9.2018 at 18:08Aika tasan menee, että kumpikin maistuu yhtälailla. Riippuu siis täysin aina vaan siitä, kumpaa on tarjolla.
Anna
17.9.2018 at 18:13Meillä ei olla koskaan tuijotettu saantisuosituksiin. Esikoisella meni pienenä vatsa sekaisin ksylitolista ja vielä kahden vanhana ei pystynyt syömään puoltakaan pastillia ilman että vatsa veti löysälle. Nyt tilanne on kuitenkin tasaantunut ja iloinen 4V saa ruuan jälkeen itse valita ottaako purkan vai pastillin. Molempia on tarjolla. 1V taas syö pastilleja ja oikein odottaa sitä ruuan jälkeen. Itse otan kumman milloinkin. Mutta voin vakuuttaa että meillä tuo saantisuositus ei täyty. Esim. aamiainen syödään hampaidenpesun jälkeen eikä sen jälkeen olla otettu pastillia tai purkkaa eikä aina iltapalan jälkeen kun siitä aika pian siirrytään hampaiden pesulle. Eli pastilli/purkka otetaan 1-2 kertaa päivässä. Lapset yhden ja minä kaksi kpl. Mutta hyvin tunnollisesti näitä syödää tuo oma määrämme.
Nuo purkat ovat kyllä hyviä, mutta niiden rakenne menee todella nopeasti aika ällöksi suussa. Paljon nopeammin kuin tavallisen purkan. Noita ksylitolsydämisiä söin ennen, mutta nykyään niitä ei meinaa löytyä kaupasta sitä suosikkimakuani (vihreässä pussissa) ja sitäpaitsi vaihtoivat rakeet/palaset jauheeseen mikä minusta oli heikennys kyseiseen tuotteeseen.
Kaikesta huolimatta iso peukku ksylitolille, hakkaraisille ja tälle suomalaiselle keksinnölle jota kuulemma ruotsissakin päivitellään ”miten ne voivat antaa lapsille karkkia päiväkodissa joka ruuan jälkeen?”
Ps. Meille voisi kotiutua pastillipaketti.
PPs. katsoin arvonnan sääntöjä ja siinä voittajaan otetaan yhteys FB viestillä tai instagramissa, mutta miten he löytävät kommentoijat nimimerkkien takaa?
krista
17.9.2018 at 21:55Mä oon ymmärtänyt niin, että ”omakin määrä” on ehdottomasti parempi kuin nollamäärä, koska sehän on silloinkin aina siitä happohyökkäysten määrästä pois! Ja purkkaa ei tarvitsekaan pitää (jos siis ei vaikka maistu enää) pitkään suussa, se 5-10 minuuttia riittää. Mutta joo on tämä kyllä tosiaan ihan mahtava keksintö! Ja vaikka mun lapsuudessa jo oli se purkka, niin tämä että on vielä nämä pastillit ja suomalaiset tosiaan on hyviä näitä syömään <3 <3 <3 Niin huippua!
-
Hei kuule mä tarkistan heti huomenna aamulla nuo kilpailun säännöt, niissä täytyy olla joku häikkä tuolla loppupäässä ja tuossa yhteydenottokohdassa! Nyt musta vaikuttaa siltä, että tuonne on lipsahtanut tuo kohta jostain vanhasta tekstistä! (se ei ole siis multa peräisin vaan saan valmiin linkin sääntöihin) Mutta siis tässähän osallistutaan blogikommentilla, ja yhteystiedot (meiliosoitteet, jotka jätätte kommenttiin) tulee sieltä eikä mistään FB/Insta-viestistä :) Ja meilillä ollaan tietty yhteydessä, en mäkään tätä muuten voi käsittää, että mitä tuo tarkoittaa. Eli tuossa täytyy olla joku virhe! Kiitos, kun olit tarkkana, pyydän korjaamaan asap!
krista
18.9.2018 at 09:23Korjattu! Sinne oli jäänyt säännöt tehneellä pohjaksi Insta/FB-kilpailu, mutta nyt korjattu! KIIIIIITOS, kun olit tarkkana ja kerroit, niin saatiin korjattua! <3
Anna
19.9.2018 at 09:31Jes :)
6tytönäiti
17.9.2018 at 18:20Pastilleja on pienimmällä ja isoilla purkkaa. Syövät niitä kyllä joka aterian jälkeen. Jos voitan niin purkat mieluummin, kun en ole niihin vielä tutustunut.