Purkkakausi korkattu!

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Jenkin kanssa.

Herra Hakkaraisen pastilleja on fanitettu meidän perheessä jo vuosi-vuosi-vuosikausia. Esimerkiksi viime talvena Espanjaan hamstrasimme niitä mukanamme purkkikaupalla ja pyysimme myös aina tuliaisiksi ystäviltä. Loppukeväästä bongasimme niitä Fugen Suomi-kaupastakin – triplahintaan luonnollisesti, kun ne on sinne asti kuljetettu. Espanjalaiset sen sijaan eivät taida näitä lasten ksylitolituotteita juurikaan tuntea.

Mutta suomalaiset tuntevat! Maailman ensimmäinen ksylitolituotehan on suomalainen Xylitol-Jenkki. Se kehitettiin 70-luvun alussa Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksen ksylitolitutkimusta varten, ja ensimmäiset Xylitol-Jenkki -purkkapakkaukset tulivat kauppoihin syksyllä 1975. Se punainen tuttu lätkä ”Suomen Hammaslääkäriliitto suosittelee ksylitolia” tuli Xylitol-Jenkille vuonna 1988, ja vuonna 2009 EU myönsi täysksylitolipurukumin terveystuotteeksi.

Tämä on vähän sellainen suomalaisten ylpeys! Me kaikki tiedämme, että ksylitoli mm. katkaisee happohyökkäyksen ruoan jälkeen – meidän lapsetkin sitä sujuvasti toistavat. Tosin välillä sitten pohditaan yhdessä, että mitä se ”happohyökkäys” sitten oikein on…?

Nyt viime aikoina meillä on alettu kysellä purkan perään. Että kun monet ystävät syövät ruoan jälkeen pastillin sijaan jo purkkaa – voitaisiinko mekin…?

No totta kai voidaan!

Itse asiassa Silva on kyllä testannut purkkaa joskus 2-vuotiaana, mutta silloin se ei vielä ihan lyönyt läpi. Tai no lähinnä se ei lyönyt läpi äidille (lapsi kyllä mussutti mielellään), kun pelkäsin, että se vetäisee sen jotenkin kurkkuun tai vähintäänkin nielee. Ja kun kerran pastilleista meillä on aina tykätty niin kovasti, en ole hoksannut mitään tarvetta ostaa purkkaa. Ennen kuin nyt, kun lapset alkoivat itse sen perään kysellä.

Mutta hassua kyllä, siitä monen vuoden takaisesta kokeilusta oli selvästi jäänyt lapselle mieleen tämä: kun purkkaa on purtu tarpeeksi, se laitetaan pieneen paperinpalaan ja roskiin. Lapsi tosiaankin muisti tämän monen vuoden takaa!

Nyt saimme Jenkiltä (kaupallinen yhteistyö) iiiiison kasan heidän tämän syksyn uutuustuotettaan: Herra Hakkaraisen purkkaa! Mahtavaa! Pieni juttu, mutta jotenkin mun mielestä niin hyvin hoksattu siellä Jenkin markkinoinnissa: kun kerran suomalaiset lapset ovat rakastuneet jo entuudestaan noihin Herra Hakkaraisen pastilleihin, on kyllä tosi hyvä idea lanseerata myös lasten oma ksylitolipurkka tämän saman hahmon kanssa.

Uuu jee, lisää Herra Hakkaraista siis! Purkka-kippis sille!

Näin 4- ja 6-vuotiailla purkkaan siirtyminen tapahtuikin sitten ihan ongelmitta – olivat jo selvästi purkkaiässä! Ensimmäiset purkat syötiin yhdessä ruokapöydän ääressä (ensimmäinen lasten esittämä kysymys oli, että miten voi puhaltaa palloja) ja muistuteltiin siinä vieressä päivystäen, että ei saa niellä. Molempien lasten edessä oli omat pienet palat paperia ja lapset saivat itse päättää, milloin ottavat purkan pois suusta paperiin ja vievät itse roskiin. Ensimmäisillä kokeilukerroilla pureskeluaika jäi siis selvästi lyhyemmäksi kuin suositus (5-10 minuuttia), koska me aikuiset halusimme seurata vierestä. Mutta kun parin eka kerran jälkeen todettiin, että homma sujuu, saivat lapset poistua purkka suussa ruokapöydästä leikkimään.

Sitten he jossain vaiheessa itsekseen hakevat paperinpalan ja vievät roskiin, kun maku on purkasta hävinnyt.

Voi miten isot lapset jo!

Tällä hetkellä meillä on siis keittiön pöydällä pienissä astioissa sekä Herra Hakkaraisen purkkaa että Herra Hakkaraisen pastilleja. Lapset saavat ruoan jälkeen aina itse valita, että kumman ottavat.

Ehkä tämä on vielä uutuuden huumaa – näitä on nyt vajaan kaksi viikkoa ollut tarjolla – mutta tällä hetkellä lapset ovat valinneet sataprosenttisesti purkkaa. Purkan väri (keltainen banaani, pinkki mansikka ja sininen tuttifrutti) sen sijaan vaihtelee, eli sieltä ei ole selkeää makusuosikkia tullut.

Heh paitsi ehkä mulle; mä oon alkanut napsia näitä kans, kun se kulho on siinä niin tarjolla. Mä otan tavallisesti sinisen tuttifrutin. Nam!

Ksylitolin päivittäinen käyttösuositus on viisi grammaa, mutta tuollaisessa muodossa ilmaistuna oikeaa määrää on vähän hankala arvioida – kun eri tuotteissa on eri verran ksylitolia per pala. Ja palat painavat eri verran ja niin edelleen.

Mutta viisi grammaa ksylitolia tulee siis täyteen kymmenellä Herra Hakkaraisen pastillilla (jokaisen ruokailun jälkeen 2 kpl) tai viidellä Herra Hakkaraisen purkalla (jokaisen ruokailun jälkeen 1 kpl 5-10 minuutin ajan). Eli jos syö viisi kertaa päivässä, niin joka ruokailun jälkeen kaksi pastillia tai yksi purkka – aika helppoa väsyneempienkin aivojen muistaa.

Molemmat tuotteet ovat täysksylitolituotteita, eli niissä ei ole muita makeutusaineita kuin ksylitoli.

Sain Jenkiltä myös arvottavaksi tuollaiset samanlaiset isot tuotepaketit kuin minäkin heiltä sain: toinen tuotepaketti on Herra Hakkaraisen purkkaa (16 kpl pusseja) ja toinen paketti on Herra Hakkaraisen pastilleja (12 kpl rasioita).

Arvotaanpa siis!

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla ma 24.8. klo 16 mennessä tähän alle. Kerro vaikka, että muistetaanko teillä syödä ksylitolipastilleja ja -purkkaa. Tai syövätkö vain lapset, vai ottavatko aikuisetkin lapsista mallia? :) Kerro myös, että kumman tuotepaketin haluat, jos voitat: onko teidän perheen suosikkeja pastillit vai purkka?

Kilpailun säännöt löytyvät täältä.

Meillä purkat siis ohittivat nyt ensihuumassa suosiossa sen vanhan suosikin eli pastillit – mutta veikkaan, että homma kyllä tasaantuu vielä. Varmasti molemmat ovat meillä käytössä jatkossa. Kiva vaan, että on vaihtoehtoja!

PS. Hauska juttu muuten: oletko koskaan ajatellut, että miltä maistuu ksylitoli? Sitä voi kokeilla ottamalla Jenkki Professional ksylitolisydämen, sen sisällä on nimittäin ihan ksylitolia jauheena! Eli sellaisen palan voi halkaista, kaataa sokerihippusten näköisen jauheen kädelle ja maistaa. Se oli aika yllättävää! Se maistui tosi paljon ihan sokerille, mutta sitten siinä oli sellainen jännän raikas loppumaku. Itse asiassa tosi hyvää se oli!

Kaupallinen yhteistyö: Jenkki