Auto on ollut talvella useamman kuukauden parkissa – on siis pieni riski, että akku (?) on tyhjentynyt. Mutta ei se mitään! Onneksi Joel kävi viime kesänä ostamassa sellaisen… jonkun…. autonkäynnistinsysteemin. Kutsutaan sitä nyt tässä autonkäynnistimeksi. Sen oikea nimi varmaan joku starttipluslisämegatröötteri.
Eli meillä on sellainen autonkäynnistin! Jea, hyvä me! Ja sitten se pitäisi vaan löytää.
(Jos haluat tässä vaiheessa arvata, mitä tässä on tulossa, lue vanha postaus Kuinka löytää doppleri puutalosta? Myös ehkä tämä kannattaa lukea. Luitko jo? Okei, olet jo hyvin kärryillä tässä hommassa.)
No niin. No niin. Lähdetääpäs sitten kelaamaan kollektiivisia muistijälkiä.
”Tän mä tiedän ihan satavarmasti! Se oli meillä viime kesänä niissä kestokasseissa, jotka oli mukana aina mökillä”, minä tiesin.
”Niin oli! Vahvistan!”
”Ne kassit lojuivat vuodenvaihteeseen asti purkamattomina yläkerrassa.”
”Kyllä! Niin lojuivat!”
”Ja sit just ennen Espanjaan lähtöä me vihdoinkin tyhjennettiin ne kassit!”
”Niin tehtiin.”
”Tässä sen taas näkee…” (mutinaa jupinaa)
”????”
”Ei ois kannattanut tyhjentää. Ois vaan pitänyt antaa olla.”
”????”
”Jos me ei oltaisi siivottu, me tiedettäisiin nyt ihan tasan tarkkaan, missä se autonkäynnistin on. Kaikki siivoaminen vaan sotkee.”
No, mihin se oltaisiin voitu sitten laittaa?
”Ehkä me oltais oltu niin näppäriä, että oltais viety se autoon?”, optimisti-Joel ehdotti.
”Ahhhahahahahaha. Ei oltais.”
”Ai?”
”Mä muistan, että mä puhisin ’toikin sit tosta johonkin’ ja oon ihan varma, että sä et todellakaan lähtenyt viemään niitä mihinkään autoon.”
(leikkii loukkaantunutta)
”Käy vaan katsomassa, jos haluat, siitä vaan”, vinoilen.
Okei, sit etsimään.
(Joel häviää huoneesta)
”Mihin sä menit?”
”Katsomaan lastenhuoneen lelukaappeja, että oisko se siellä?”
Ahhhahahahahahaha. Joel on tunnettu siitä, että se lähtee etsimään aina aivan järjettömiä paikkoja. Leivinjauhe hukassa? No ei se mitään, Joel lähtee etsimään pyykkikorista.
No, joskus se voi toki ollakin siellä pyykkikorissa. Ei kuitenkaan nyt.
”No jos nyt alettais vaan miettiä, mihin me se oikeasti oltais voitu laittaa. Joku sellainen helppo paikka, johon sen on vaan törkännyt.”
Katsotaan eteisen tavarakaaos. Ei. Eteiskaapin tavarakaaos. Ei.
Nyt pitää ihan kelata, kaivaa muistia. Olenko nähnyt jossain musta-punaista esinemötkälettä…?
”HETKINEN! MULLE VÄLÄHTI IHAN SELVÄ MUISTIKUVA!”, keksin.
”????”
”Mulla on muistikuva sellaisesta, että sellainen punamusta mötkäle on jotain ritilämäistä pintaa vasten! Ritiläkori!”
”NIIN MULLAKIN! JOO! SIELLÄ SE ON! IHAN VARMASTI!!!”
Juoksemme yläkertaan katsomaan tyhjäksi jäänyttä rullaritiläkoria.
Väärä hälytys. Vaikka lähellä se oli, väritkin jo täsmäsivät. Pakkausteippirulla on sitä paitsi tosi näppärä moneen asiaan, paitsi silloin, kun yrittää käynnistää autoa.
”Tuossa ne tyhjät kassit sit meille naureskelee hyllyn päällä”, huokaan. Tuonne me ne tyhjät kassit nostettiin sen jälkeen, kun ne oli tyhjennetty.
Hetken mielijohteesta nostan tyhjiä kasseja sisältävän kassin alas hyllyn päältä. Vähän niin kuin fiilistelyn vuoksi – tai lisämielikuvia muistista etsien.
”Hetkinen! Tämä tuntuu vähän painavalta!”
Mutta ei… Vain tyhjiä kasseja tyhjän kassin sisällä.
Kurkkaan epätoivoisesti joka koloon. Höh, ei. Tuonne sivullekin, niin näkyy jokainen mahdollinen kätkökolo…? Mutta ei.
Ei se ole täällä.
Silti… Miten tämä sitten on noin painava? Ei kai tyhjät kassit itsekseen näin paljon paina!
Joel jo poistuu huoneesta, mutta minä päätän vielä myllätä kaikki tyhjät kassit ulos kassista. Ei hitto!
Ta-daa.
Löytyi!
Jepjep. Tää on meidän elämää.
37
Enski
4.4.2020 at 12:00Toi näköhavainto on huvittava, itsellä samanlainen. Tyyliin, mies kysyy missä joku on, hetken mietin just että näin sen sellasta pintaa vasten, oiskohan varastossa, hyllyllä, toisessa pahvilaatikossa sen ja sen vieressä 😅 Mut monesti löytyy! Vaikka vuosi sitten muutettiin niin, että ite en pakannu ja kantanu kaikkea, nii oli kyllä hommaa miettiä missä joku on. Sit taas ku ite pääsee järjestää nii kyl muistaa yllättävän hyvin asioiden paikan! Ja kyllä, monesti sieltä mistä ensin käy ”nopeesti vilkasemassa”, sen jälkeen kaikki paikat perusteellisesti läpi ja palaa ensimmäiseen.
krista
6.4.2020 at 14:16Joo se on jännä, millaisia mielikuvia muistiin voi jäädä! Tavallaan se on varmaan sellaista, että se muisto siellä on (ollut), mutta piuhat on vaan sen verran ruosteessa, että muiston ”etsiminen” ei onnistu. Ja sit muistaa just jotain vähän niin kuin meedio: ”hmmm näen jotain mustavalkoista ritiläpintaa vasten”…. :D Joskus kollektiivisella muistelulla yhtäkkiä se muisto voi aktivoitua ja muistaa (luulee muistavansa) ihan selvästi yhtäkkiä jotain, mitä ei aikaisemmin muistanutkaan!
–
Ja hei mä oon todennut saman! Usein se on siellä ekassa paikassa, mutta ei ole vaan katsonut riittävän tarkasti! Oi kuinka monesti on käynyt jonkun paperilappusen kanssa niin, että se ON siellä paperiröykkiössä, mutta on vaan jotenkin jäänyt huomaamatta – ja sitten hepuloi ja kääntää koko talon ympäri :D Ja sit kun kaikkialla on mylläyskaaos, menee itku kurkussa sinne paperiröykkiöön, ja…. jepjep, siellähän se :D
Torey
4.4.2020 at 14:34Ootte ihan huippuja. 😂 Mua kiinnostais vaan tietää onko se jätetty sinne kassin pohjalle toisten alle vahingossa vai ajatuksella. 😄
https://naissanelioissa.wordpress.com
krista
6.4.2020 at 14:21Hahaa, no NIIN MUAKIN KIINNOSTAIS :D Tai no joo, mä voin kuvitella sen tilanteen. Näin se varmaan on mennyt:
–
Mä oon meillä se järjestelyvastuullinen (koska Joel laittaa asiat paikkoihin eikä sen jälkeen muista, mihin on laittanut) eli mä oon tyhjentänyt sitä kassia. Sitten on tullut kassin viimeinen tavara eli se autonkäynnistin. Mä oon ähissyt sen kanssa ja ähinällä yrittänyt epäsuorasti viestittää Joelille (en toki suoraan sanonut, koska pitäisihän se lukea ajatuksista), että sen pitäisi nyt ottaa se ja viedä johonkin työkalujen joukkoon. Ja lopulta, kun Joel ei ole lukenut mun ähinää vaan luultavasti lähtenyt huoneesta tekmään jotain muuta, mä EN OLE ottanut (tietysti) sitä sieltä kassista pois vaan oon vaan ähissyt itsekseni, että ”tämäkin tässä” ja tehnyt sellaisen täysin loogisen jutun, että jättänyt sen vaan sinne ja pakannut pussit päälle. Eli hmm onko se sitten vahingossa vai ajatuksella…? Ei ainakaan kovin pitkälle ajateltuna, sen voi sanoa :D
MariaKoo
7.4.2020 at 22:06Meillä oli joskus imurin suulake kateissa. Käännettiin koko kämppä, kontittiin sohvan alta, eteisen kaappien alta, yläkerta, alakerta, sängynaluset, kaapit.. ei missään! Perheessä oli silloin taapero, eli tosiaan ihan kaikki mahdolliset ja mahdottomat paikat. Lopulta menin ottamaan jotain muuta asiaa meidän ns.siivouskaapista (=ryönävarasto) ja vot! Sehän olikin siellä! Siinä kaapissa, missä _periaatteessa_ imuria säilytetäänkin!