Käänsimme tällä viikolla Silvan turvaistuimen ”kasvot eteenpäin” -asentoon.
(aiheesta on siis käyty välillä kiivastakin keskustelua blogissa aiemmin ainakin täällä ja täällä)
Mahdollisimman pitkään oltiin kääntöä venytetty, mutta nyt Silvan ollessa 3 v 9 kk iässä oli pakko myöntää, että nyt ne jalat eivät enää millään-millään-MILLÄÄN mahdu. Silva on ollut sitkeä sissi ja suostunut nätisti tähän asti istumaan ihan mykkyrässä-kyttyrässä-polvet-suussa; toki meidän autoilumatkatkin ovat tavallisesti niin lyhyitä.
Mutta kyllä mulla maha kääntyy ympäri pelkästä ajatuksesta, että nyt se kääntö sitten on tehty. Kun miettii tätä videota…
https://www.youtube.com/watch?v=s3K2qP_jFR0
Aaaargh. Ens maanantaina me ollaan muuten ajamassa vähän pidempi matka – käydään Ikaalisissa, heh Titi-nallea moikkaamassa, yllättäen. Ajattelin, että lämmitetään auto etukäteen ja yritetään laittaa sinne lapset sisävaatteissa; että jos vielä tämän matkan saataisiin ilman ulkovaatteita lapsi mykkyrälle sinne niin, että selkä menosuuntaan -matkustaminen onnistuisi.
Vielä edes tuon yhden kerran.
*******
Äskeisellä matkalla Thaimaassa me reppumatkustettiin tapojemme mukaisesti minivarustuksella. Mutta yksi juttu vei tilaa – jonkun mielestä varmaan ihan hassu juttu.
Molemmille tytöille oli pelastusliivit (tai no Seelalle kelluntapuku, joka ei ole pelastusväline) mukana ja ne puettiin venematkojen ajaksi. Ja venematkoja meillä tuli vain kaksi lyhyttä; niiden kahden pienen pyrähdyksen takia siis aika iso kantamus.
Me ei muuten olla käyty kesämökillä sen jälkeen, kun Silva oli pieni vauva. Syitä on monia; se, että mökkiä ympäröi vesi kolmelta puolelta on yksi niistä.
*******
Silva kyselee usein, että koska se saa mennä yksin, ilman vanhempaa jonnekin. Mummilaan – tai vaikkapa tien yli.
Lapsuuteni Kuusamossa juoksin jo 3-vuotiaana naapurin 5-vuotiaan kanssa lähiseutuja itsenäisesti, valvomatta. Oli järvi vieressä – kyllä. Oli liikennettäkin viereisen Hotelli Kuusamon pihalla – toki ”kuusamolaisittain” eli ruuhka oli silloin, kun kaksi autoa tuli yhtä aikaa samaan risteykseen :D
Olen miettinyt, että minkä ikäisenä olen ollut uimarannalla ilman vanhempaa… En ole ihan varma. Mutta luultavasti ainakin nuorempana kuin mitä tulen meidän tyttöjä koskaan päästämään.
Joskus olen lukenut nyt-seitsenkymppisten stadilaisten muisteluita siitä, miten kaupungissa leikittiin heidän lapsuudessaan ristiin-rastiin. Rakennettiin lautta Ruoholahdessa ja seilattiin sillä Kalasataman kohdille. Sai mennä, mihin huvitti; kukaan ei valvonut. Tai ehkä vanhemmat lapset valvoivat nuorempiaan.
Vähintäänkin sivulauseessa vähän hymähdellään hysteerisille nykyvanhemmille.
******
Nämä kolme esimerkkiä välähtivät mieleeni, kun näin ystävän Facebookiin linkkaamana tämän Tilastokeskuksen taulukon:
Imeväiskuolleisuus 1936-2010 100 syntynyttä kohden:
Lähde: Tilastokeskus/Lapsikuolleisuus 1936-2010 koko juttu ja sen tulkintaa (myös äitiyskuolleisuudesta) Tilastokeskuksen sivulla täällä. 1-4 -vuotiaiden kuolleisuuskäyrä näyttää tältä ja kaikenikäisten (19-vuotiaaseen asti ja tytöt/pojat erikseen) tältä.
No niin, käsi ylös – kuinka moni on joskus kuullut:
”Ei ollut ennenkään turvavöitä/pelastusliivejä/joku-turvalaite-tähän ja silti selvittiin.”
…tai vaikka:
”Ennen sitä selvittiin hyvin 12 lapsen kanssa, kun nykyvanhemmat eivät selviä yhdenkään kanssa.”
Tuo tilasto antaa aika hyvän vastauksen: ei muuten selvitty.
Ne, jotka eivät selvinneet, eivät vaan ole täällä sitä muistelemassa.
Oman äitini sisarusparvesta muuten vanhin (?) menehtyi ihan vauvana. Kysymysmerkki siksi, että en edes varmasti tiedä, oliko se vanhin. Niistä ei paljon puhuta. Olen joskus kysynyt, että mihin se Xxxx kuoli. Ei niitä kuulemma tiedetty siihen aikaan. Kuolipa vaan.
”Sen jälkeen ämmi olikin meidän seuraavien kanssa niin suojeleva – ylihysteeriseksi jotkut sanoivat – että ei edes navettaan suostunut lähtemään niin, että olisi jättänyt vauvan siksi aikaa yksin”, äitini ohimennen totesi.
???!?!!?!?!?!?!
Niii-iin. Navettaan. Vauvan. Yksin.
Niin tosiaan ennen tehtiin. Tilastokeskuksen sivulta: ”1930-luvun loppupuolella lähes joka kymmenes syntynyt lapsi kuoli alle 1-vuotiaana.” Ja vastaavasti: ”Nykyisin alle vuoden iässä kuolee vain muutama promille syntyneistä”.
Tämän bloggauksen (ja ennen kaikkea tuon Tilastokeskuksen sivun) saa vapaasti linkata vastaukseksi seuraavan kerran, kun joku päästää suustaan aivopierun alkaen sanoilla: ”Kyllä ennenkin selvittiin ilman…”
EI SELVITTY.
62
piupali
7.1.2016 at 14:34Mun edellinen vauva syntyi syöksyllä, juuri ja juuri ehdittiin sairaalaan. Oon saanut sen jälkeen kuulla kommenttia että ’nooo synnytettiinhän ennenki saunassa’ just sillä ajatuksella, että ei mitään hätää. Mun vakiovastaus on ollut aina että juu niin tehtiin ja siihen kuoltiin.
krista
8.1.2016 at 13:02Hyvä vastaus! Just tuollaisia pitäisi tallentaa omaan aivokoppavarastoon, että sieltä sopivan sauman tullen löytyisi nappakka vastaus! :)
Vannikkila
7.1.2016 at 14:35Kerronpa samalla myös yhden ystäväni tarinan . Hän nimittäin ei suostu pitämään turvaistuinta selkämenosuuntaan heti kun kaukalosta luopuivat. Hän oli esikoisensa kanssa aikanaan liikenteessä, farmariautolla ajoivat. Käytössä oli silloin vain kasvot menosuuntaan oleva istuin ja hän on siitä varsin onnellinen. Kunnes muistaakseeni liikennevaloissa joku nimittäin ajoi heidän peräänsä – takalasi sinkosi auton sisään sirpaleina. Jos istuin olisi ollut juuri suositusten mukaisesti selkä menosuuntaan, olisi sirusade iskeytynyt lasta kasvoille. Näkö olisi varsin todennäköisesti mennyt, ellei olisi käynyt pahemminkin.
–
Eli aina on plussia molemmissa. Joskus itsekin miettinyt, että suurin osa ajosta on kaupunkiajoja, eli todennäköisesti joku ajaa juuri perään. Meillä kyllä istuu omassa autossa kuitenkin selkä menosuuntaan, mutta eniten olen vainoharhainen sivuttaissuojien kanssa, niiden on PAKKO olla hyvät – kylkiä on kuitenkin kaksi ja jos vaikka auto pyörähtäisi sivuttain penkalta ojan puolelle, on sivuttain oltava tukea. Tämä on asia, joka minua osittain huolettaa meidän kakkosistuimessa, joka on omilla vanhemmillani. Siihen olen saanut hankittua lisätuet, mutta eipä ne ole yhtä hyvät kuin kunnon kiinteät tuet, mitä pääkäytössä olevassa istuimessa on.
Vannikkila
7.1.2016 at 14:37Pah, hirveä määrä kirjoitusvirheitä, kun yritin nopeasti kirjoittaa. Noh, enpä pääse muokkaamaankaan, joten koita kestää :D Pääpointtina, että kaverini oli onnellinen kasvot menosuuntaan olevasta istuimesta ja nyt entistä onnellisempi :)
Tindeka
7.1.2016 at 14:57Musta on aina jännä ku kasvot menosuuntaan -menoa puolustetaan kaupunkiajossa sillä, että todennököisin onnettomuus on peräänajo. Joooooo, voi ollakin, mutta peräänajossakin on ne kaksi puolta: peräänajajalle tulee törmäysvoimat nokan suunnasta ja peräänajetulle perän suunnasta. Mun laskukaavalla näissäkin tapauksissa se on fifty-fifty, onko se kasvot menosuuntaan parempi. Jännä miten KAIKKI aina ajattelee, että itse on se peräänajettu. Mä ite ajan tosi varovaisesti, pidän isoa turvaväliä. Ja silti koen, että se ei ainakaan täällä pk-seudulla turvaa mua millään tavalla siltä, etten ajaisi koskaan kenenkään perään. Siihen mun turvaväliin kun kiilaa samperin usein joku kahjo ihan puskuriin kii ja muutenki sattuu kaikkee yllättävää.
Sivutörmäyssuojista oon samaa mieltä, ne pitää olla hyvät. Ja kaverisi tarina on hyvä esimerkki siitä, että kyllä tuolla liikenteessä voi tapahtua ihan mitä tahansa. Mikään ei ole pomminvarmasti hyvä tai huono ratkaisu, kyse on todennäköisyyksistä ja pahimman skenaarion (lapsen kuolema) toteutumisen minimoinnista. Onneksi kaverisi kohdallaan kaikki meni hyvin. Mutta mieltäni se ei saa muuttumaan tuosta istuimen suunnasta (ja se ei toki tainnut tuon kommentin pointtikaan olla).
Vannikkila
7.1.2016 at 16:46Totta, se on 50-50 ja varsin usein vielä täys sata jos takaa tuleva tuuppaa sit vielä edellä ajavan perään. Ja itse en käännä istuinta, kun poika vielä näin päin viihtyy – eipä meillä ole farmariakaan, niin ei yhtä suoraan iske mikään tuulilasiin.
–
Itse veikkaan, et todennäköisesti omalla kohdalla joku tulee kylkeen tai perään taikka sit ite ajan liukkaassa mutkassa penkkaan.
krista
8.1.2016 at 13:05Sehän näissä tosiaan on, että ei voi TIETÄÄ, mistä ja miten se vahinko tulee, jos on tullakseen. Mä itse ajattelen, että silloin täytyy vain luottaa todennäköisyyksiin ja siihen, mikä on asiantuntijoiden mielestä se tuhoisin vahinko – eli just tuo eteenpäin retkahtaminen, mikä videollakin näkyy :( Mutta tietää ei tosiaan voi, se on aika karmivaakin :(
Hollannikas
7.1.2016 at 14:40Olen samaa mieltä mutta ehkä olisi relevantimpaa verrata Suomen lukuja jonkun muun maan nykytilanteeseen kuin menneeseen. Rokotteet, ravitsemus ja terveydenhoito on aika suuri osa tätä luvun paranemista. Täällä Hollannissa ei tunneta isompien lasten istuimia jotka kiinnitetään selkä menosuuntaan. Ikäsuositus on että 15kk iässä siirrytään istumaan kaukalosta kunnon istuimeen. Pyöräillään kaikkialle ja kellään ei kypärää (pyöräilyn saa aloittaa kun vauva osaa istua). Talvirenkaita ei autoissa käytetä vaikka talvi tulee joka vuosi. Kanaaleita joihin tippua on kaikkialla. Vauvat menevät tarhaan 3kk iässä ja siirretään nukkumaan omaan huoneeseen yleensä viimeistään samaan aikaan. Kuolleisuus täällä 4 alle viisivuotiasta lasta per 1000 kun Suomessa näyttäisi olevan 2.6 (lähde:http://www.globalis.fi/Tilastot/Lapsikuolleisuus). Ehkä nämä erot selittyvät juuri näillä kulttuurieroilla eli turvallisuuslaitteet vähentäisivät kuolleisuutta muttei ihan niin paljon kuin tilasto kuvassa antaa ymmärtää.
Mia-mamma
7.1.2016 at 16:42Ihan hyvä varmaan ois tollainenkin vertailu, mutta mun mielestä tätä ”onhan ennenkin selvitty” -asennetta on huomattavasti enemmän. Just tänä aamuna oli kaverilla fb:ssä kirjoitus, joka alkoi, ”meidän äidit veti viinaa ja tupakkaa raskausaikana…” Ja siihen kyllä tämän kirjoituksen linkkasin. Kiitos siis Krista!
Toinen Hollannikas :)
7.1.2016 at 17:51Toi suurempi lapsikuolleisuus täällä (Hollannissa) varmaan selittyy sillä(kin), että täällä suositaan vielä kotisynnytystä. Eli veikkaisin että synnytyksestä johtuviin komplikaatioihin kuolee täällä enemmän lapsia kuin Suomessa.
saria
10.1.2016 at 21:09Olen synnyttanyt toisen lapseni suunnitellusti kotona rautaisen ammattaidon omaavan maallikko(!)katilon avustamana. Ennen tata paatosta luimme useita meta-analyyseja koti- ja sairaalasynnytysten eroista, ja tohtorikoulutettavina myos syynasimme todella tarkkaan tutkimuksissa kaytety metodit ja aineiston analysointiin kaytetyt menetelmat. Muistaakseni puolisoni analysoi osan niista meta-analyyseista jollain toisille metodeillakin varmistaakseen ettei tulokset muuttuneet. Tulos oli etta normaalisti edenneen raskauden paatteksi kotona synnyttaminen ei ole sen riskimpaa kuin sairaalassakaan synnyttaminen. Kotisynnytyksissa on toisaalta taas turvatekijoita joita sairaalassa ei ole, kuten rauhallisempi ymparisto, ja vaikka se etta katilo ei lahde _hetkeksikaan_ pois synnyttajan vieresta. Nain kotikatilo pystyy esimerkiksi diagnosoimaan siirtoa vaativan ongelman riittavan aikaisessa vaiheessa. En siis sano etta kotisynnytys olisi turvallisempaa, vain etta on syita mitka selittavat miksi se ei ole vaarallisempaa (normiraskauden paatteeksi).
Henna
7.1.2016 at 14:50No juuri näin! Kohtasin tätä jo raskausaikana, että ennenkin ne lapset sieltä syntyivät ja nyt lapsen synnyttyä, että ennenkin selvisivät hengissä. Kauhulla olen seurannut keskustelua, jossa kehotetaan nukuttamaan vastasyntynyttä mahallaan. ”Oma äitikin teki niin 80-luvulla ja tässä ollaan”… Huh! Tilastothan nimenomaan kertovat kätkytkuolemien vähentyneen suositusten muututtua. Että tosiaan moni ei selvinnyt! Kaikki vanhemmat tekevät toki omat päätöksensä, mutta ei tulisi mieleenikään koskaan kehottaa ketään ”ottamaan riskiä” mutu-tuntuman perusteella tilastoja vastaan…
krista
8.1.2016 at 13:12Niinpä. Se, että KERTOJA on edelleen siinä, ei kerro kuin sen, että se kertoja on selvinnyt. Mutta tosiaan kätkytkuolemien määrä on vähentynyt suositusten muututtua, hukkumiskuolemat ovat vähentyneet (pelastusliivit ja valvonta), liikennekuolemat ovat vähentyneet (turvavyöt ja -istuimet)… Tuollainen ”kyllä mäkin selvisin” on vaan sokeaa, uhhuh…
Elina
7.1.2016 at 14:55Talvella lapset autossa sisävaatteissa on kiinnityksen ja matkustusmukavuuden kannalta ok, mutta jos jostain syystä auto sammuu, ajaa kolarin tai ojaan niin lapset on sitten kylmissään. Mun isä aina muistuttaa kuinka talvella ja kovalla pakkasella eritoten on hyvä olla lämmintä päällä, jos vaikkakaan keskeytyy.
krista
7.1.2016 at 19:02Itse asiassa (apua; nyt karmii, että muistanko väärin?!?!? mun pitää varmaan kaivaa tää jostain) MUISTAAKSENI (kaikki disclaimerit tähän!) Liikenneturvan edustaja sanoi, että sisävaatteissa olisi turvaistuimessa paras. Silloin saa napakasti kiinnitettyä. MUTTA tuossakin on tosiaan pointtinsa, että entä jos pakkasilla jäisi hankeen jumiin…
–
Meillä mennään lyhyet matkat (esim. hoitoon tai kauppaan) ihan ulkovaatteissa, mutta pidemmillä matkoilla ollaan jonkin verran kevennetty vaatetusta. Pitkiä matkoja tosiaan meillä kuitenkin ajetaan tosi-tosi harvoin.
Anna
7.1.2016 at 20:33http://www.mummypages.co.uk/mum-demonstrates-danger-of-kids-wearing-thick-winter-coats-in-car-seats
Tällainen linkki tuli vastaan Facebookissa. Vaikka kyseessä ei nyt olekaan mikään luotettavan lähteen tuottama juttu, tulee tuossa jutun lopussa olevassa videossa tosi hyvin esille se, miksi turvaistuimessa pitäisi olla sisävaatteissa. Kolaritilanteessa on kuitenkin yleensä niin kovat voimat kyseessä, että takin vuori ei taida siinä kauheasti estää istuimesta luisumista. En tiedä olisiko turvallisinta sitten pistää tuohon lapsen päälle takkia tai vilttiä tai muuta paleltumisvaaran vuoksi..?
krista
7.1.2016 at 21:42Joo ja tuon huomaa käytännössäkin siinä, että jos talvivaatteet päällä lasta laittaa istuimeen (jos ennen on ollut siinä sisävaatteissa), pitää tosi paljon löysyttää vöitä…
–
Sellaisia turvakaukalon päälle laitettavia toppapusseja oon muuten nähnyt! Varmaan ainakin ihan vauvalle sellainen ois turvallien tän kiinnitysasiankin kannalta!
Anneli
7.1.2016 at 20:44Ulkohaalari tai vastaavahan kannattaa napata mukaan autoon pitkälle matkalle, sitä ei vain pueta lapsen päälle ellei matkanteko jostain syystä tyssää.
Karin
8.1.2016 at 00:17Kyllä meillä on aina ulkovaatteet mukana, vaikka sisävaatteissa olisikin autossa sisällä. Turvakaukalossa oli kaukalopussi, mutta turvaistuimessa ei enää. Onko niitä edes?
Mutta mulla on autossa ihan vilttikin sitä varten, että ajaa kolarin tai jää muuten tien poskeen. Lisäksi on aiemmin ollut paksut työhanskat talvella tankkaamiseen. Ei ole aina kovin lämpimät hanskat mukana, niin eipä kädet palele huoltoasemalla.
lilah
8.1.2016 at 00:28Ehdottomasti istuimeen sisävaatteissa jos suinkin pystyy. Siihen voi laittaa vilttiä päälle alkumatkaksi ennenkuin auto lämpeää sisälämpötilaan. Kyllä ne toppavaatteet äkkiä saa päälle kassista takaluukusta tai lasten jaloistakin tarvittaessa.
nm. kotimatkalle huomenna pohjoisesta -30 pakkasista lähdössä. Istuimet otettiin autosta sisään lämpimään (turvavyöistuimet ja isofix, joten nopeat heittää paikoilleen) ja lapset matkustaa kerrastoissa ja villahaalarissa.
krista
8.1.2016 at 21:10Näin tehdään varmaan mekin!
jennilee
7.1.2016 at 15:36Täytyy tunnustaa että itselleni tulee helposti paska mutsi -fiilis tästä turvaistuinkeskustelusta. Käännettiin meidän turvaistuin kasvot menosuuntaan lapsen ollessa 1v10kk ikäinen. Syynä oli pahentuva matkapahoinvointi johon suunnan vaihtaminen selkeästi auttoi. Tuskailin asiaa viikkokaupalla ja tulin siihen tulokseen että kyllä meillä vaan on kokonaisuudessaan turvallisempi matka silloin kun kuskin(kaan) ei tarvitse kuunnella huonovointisena täyttä kurkkua karjuvaa ja välillä oksentavaa taaperoa. Kun itse olin kuskina oli tosi vaikeaa keskittyä muuhun liikenteeseen niissä tilanteissa, saatika sitten kun matkustin lapsen kanssa kahdestaan pidempiä matkoja autolla. Joo, olishan se ollut kiva noudattaa suosituksia tässäkin asiassa, mut joskus on parempi ottaa järki käteen.
krista
7.1.2016 at 21:57NIIN MULLEKIN. Mähän itse tuolla aiemmassa turvaistuinbloggauksessa kerroin, että mä itsehän oon tehnyt ihan megamokan näissä turvaistuinasioissa. Lyhyesti kerrottuna: Silva sai vauvana takapenkillä turvakaukalossa tajuttomuuskohtauksen, jossa oli ollut yksin tajuttomana jonkin ajan – ei ole edes tietoa, että kuinka pitkään. Siitä traumatisoituneena me siirrettiin turvakaukalo etupenkille koska LUULTIIN, ETTÄ SE ON OK, kun airbag on pois päältä. No: EI OLE. Ei todellakaan ole. Jos airbag olisi vaikka lauennut itsestään (niinkin voi kuulemma käydä), meillä ei olisi enää lasta.
–
Oli ihan KAMALAA ensinnäkin tajuta tekemänsä virhe (ja se ajatus, että mitä ois voinut käydä) ja toiseksikin myöntää sen paikkansapitävyys. Mä yritin muutaman kerran perustella omaa valintaani Liikenneturvan asiantuntijalle, mm. just sitä, että pystyn paremmin keskittymään ajamiseen, kun näen vauvan hyvinvoinnin enkä hätäile itkevää lasta takapenkillä jne jne jne. Mä luulin, että mulla oli hyvät perusteet ratkaisulle. Mutta, joo asiantuntijan kanta tuli selväksi. Oli vaan pakko myöntää itselleni, että on tullut tehtyä ihan kamala virhearvio, mikä olisi voinut olla kohtalokas. Onneksi ei ollut!
–
Että hyvin ymmärränä paskamutsifiilikset, itsekin niitä tässä(kin!) aiheessa kokeneena! Vaikakin siis eri ”kulmasta”, mutta samasta aiheesta kuitenkin. Sitten vaan täytyy kiittää onneaan, että mitään kamalaa ei sattunut! Ja tosiaan: silloin kun/jos sattuu, ei sitä koskaan tiedä, miten/mistä sitä sattuu. Suositukset ovat varmaan vähän niin kuin asiantuntijatiedolla perusteltuja todennäköisyyksiä, että mitä saattais sattua ja vaikka minkätyyppinen törmäys olisi seurauksiltaan tuhoisinta. Ja niin edelleen.
–
Tärkeintä tietysti, että mitään ei sattuisi <3
Napuna
7.1.2016 at 15:44Molemmilla vanhemmillani on melkein kymmenen sisarusta (saan kuulla usein, olivatko heidän heidän perheensä lestadiolaisia – ei, ehkäisyä ei vain käytetty siellä metsän keskellä) ja molemmista sisarusparvista näkee, että vanhemmat eivät todellakaan selviytyneet lapsikatraansa kanssa, vaikka saivat kaikki hengissä pidettyä. Ärsyttää todella, kun joku aloittaa ”ei minun lapsuudessani kyllä…” jaarittelun turvallisuusasioista. Vaikka sinä pysyitkin hengissä, vaikka sait ajella keskellä maantietä ilman pyöräilykypärää, niin minun kaverini kuoli rekan alle, tekisi mieli sanoa. Ja sanonkin.
krista
7.1.2016 at 19:05Tästä tuli mieleen taannoisen Oisko tulta? -blogin tosi koskettava kirjoitus, kirjoittajana Mirka Maaria <3 http://www.lily.fi/blogit/oisko-tulta/lapselle-rakkaus-tarkoittaa-aikaa Toivottavasti Mirka Maaria ei pahastu, että linkkaan…? (kysyn samalla)
–
Hyvin vastattu! Just tuolleen pitäisi osata tokaista takaisin; mutta miten sitä usein vaan jääkin sanattomaksi… Pitäis harjoitella :D
Ilse
7.1.2016 at 16:01Pieni tarkennus: linkittämäsi graafi kuvaa alle 1-vuotiaiden kuolleisuutta, jossa keskeiset kuolinsyyt ovat olleet ihan muut kuin tapaturmat. 1-14-vuotiaiden kohdalla tapaturmien väheneminen on ollut huomattavaa, mutta sitähän kyseinen graafi ei kuvaa. Teksti yhdistettynä vakuuttavannäköiseen tilastokäppyrään antaa siis harhaanjohtavan mielikuvan, kovinkaan moni tuskin käy lukemassa linkittämääsi tekstiä. Tarkkuutta!
krista
7.1.2016 at 16:05Kuvion otsikko ei näköjään ole kopioitunut, korjaan! Tässä 1-14 -vuotiaiden kuolleisuudesta: ”1–14-vuotiaiden lasten kuolleisuus on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana enemmän kuin puolittunut: lapsikuolemia oli 197 vuonna 1989 ja 92 vuonna 2010. Tämä vastaa noin 11:tä kuolemaa 100 000 henkeä kohden. 1–14-vuotiaiden kuolleisuuden väheneminen johtuu pääasiassa tapaturmakuolleisuuden vähenemisestä.”
–
Tekstissä tästä heränneitä omia ajatuksiani – itselleni nämä asiat ovat olleet (lasten ollessa tämänikäisiä) mielessä.
–
Lisäsin nyt kuvan alle linkit graafeihin, jotka kertovat 1-4 -vuotiaiden sekä vanhempien (19-vuotiaaseen asti) kuolleisuudesta. Ne näyttävät ihan samanmuotoisilta. Hyvä kuitenkin lisätä nuo vanhempien lastenkin graafit, kiitos siis huomiosta!
http://www.stat.fi/artikkelit/2010/art_2010-06-07_007.html
http://www.stat.fi/artikkelit/2014/art_2014-02-26_009.html
Tilastokäppyrä
10.1.2016 at 19:38Kiinnostavaa tässä on myös, että mihin vertaa. Jos verrataan esimerkiksi 80-luvun alusta 1-4 -vuotiaiden kuolleisuutta tähän päivään niin ainakin tuosta graafista luettuna eroa ei juuri ole – ja tähän aikaan monet nykyiset mummot lapsiaan kasvattivat. Toki jos verrataan 30-lukuun niin ero on varsin dramaattinen.
Ritu
7.1.2016 at 16:46Hyvin kirjoitettu, olen samaa mieltä noista ”näin ennenkin” kommenteista.
Haluaisin kysyä yhtä juttua ihan kaikella rakkaudella. Olette tosi tarkkoja liikenneturvallisuudesta ja turvaistuimista (niinkuin pitääkin olla). Ja tuo pelastusliivi-homma. Wau, esimerkillistä. Ihmettelen vaan, kun aiemmassa postauksessa lapset saivat leikkiä ja nukkua lentokoneessa lattialla. Etkö pelkää äkillistä turbulenssia? Meillä kaikki, ja lapset, ovat vöissä lennon alusta loppuun asti. Vessassakäyntejä lukuun ottamatta tietty. Koen sen vähän samoin kuin autossa, vöitä on vaan pakko käyttää. Lapsellekin (3v) tämä on aina saatu perusteltua, myös pitkillä lennoilla. Olen nähnyt kauheita, yhtäkkisiä turbulensseja, joissa aikuisetkin matkustajat ovat sinkoutuneet kattoon. En siis sano tätä pahalla, mietin vaan että näkeekö kukaan tätä asiaa samalla tavalla.
T. Lentoemäntä
krista
7.1.2016 at 16:57Näkee :) …ja tuosta turbulenssistahan oli aiemmassa postauksessakin puhe. Sinne keskusteluun pitikin kirjoittaa (jos en kirjoittanutkin), että ihme, ettei sitä turvavyönkäyttöä pidetä pakollisena, jos riski on kerran noin hurja. Joku muukin kirjoitti nähneensä vastaavia tilanteita – mutta ei niitä varmaan maallikko (tai ainakaan minä) tule ajatelleeksi, jos niistä ei ole omakohtaisia kokemuksia. Siitä voisi ihan hyvin varoitella enemmän, mun mielestä!
–
Tämän postauksen oli alun perin tarkoitus jatkua pohdintaan siitä, miten vanhemmuus on tavallaan jatkuvaa riskinarviointia. Että mikä on se riski, mikä otetaan. Ja mikä ei. Toiseksi kuvaksi oli tarkoituksena tulla Seela autossa siellä Thaimaan-reissulla… Ilman turvaistuinta (koska sitä ei saanut) ja vain sellaisessa ”keski-istuinvyössä”. Koska muuta ei ollut tarjolla. Sydän syrjällään oltiin, että nyt jos kolahtaisi, kävisi pahasti… Kuvatekstiksi olisi tullut ”ja tässä toinen näkökulma matkustusturvallisuuteen”… Mutta postaus olisi venynyt liian pitkäksi ja toisaalta kokemuksesta arvasin, että sitten tulisi iso liuta kauhisteluita (joka nousisivat ”lyömäaseiksi” esiin sitten esiin koko loppuelämäni ajan aina, kun mistään turvallisuuteen liittyvästä kirjoittaisin :D :D :D …niin kuin ehkä tää lentokoneturvavyöhomma nyt vastaavasti tulee :D), jotka veisivät keskustelun Johonkin Ihan Eri Suuntaan kuin mikä pointtini olisi yrittänyt olla :D Mutta tän ”vastakohtakuvan” pointti ois ollut se, että mitään esimerkkiturvallisuustuntijoita me ei toki olla. ”Ylisuojelevavanhempi” – ”hälläväliävanhempi” -akselilla varmaan kuitenkin omasta mielestä siellä jossain suojelevan päässä :D Varmasti jonku mielestä ylisuojeleviakin.
LauraEm.
7.1.2016 at 17:22Aamulehdessä oli kans joku aika sitten hyvä kirjoitus siitä, miten ennen ei todellakaan kaikki ollut paremmin. Mainittiin esim, että 1940-luvun loppupuoliskolla vesiin hukkui joka vuosi keskimäärin 260 lasta. Nykyään luku on neljä. Neljä! Että kyllä ollaan karseita hermoheikkohössöttäjiä, kun vahditaan lapsia niin ettei ne kuole. Ihan naurettavaa on!
krista
7.1.2016 at 21:49Nää on niin isoja lukuja, että näiden pitäis kyllä ravistella hereille! Mutta ilmeisesti jotkut ei vaan halua nähdä asioita… Ennen oli paremmin… EI OLLUT :)
Karin
8.1.2016 at 00:30Suuri ero, vaikka ehkä suhdeluku pitäisi olla mukana. Tavallaan suhde on suurinpiirtein 260:8.
-47 syntyi melkein 110 000 lasta ja 2000-luvun alkupuolella luku on ollut alle 60 000/vuosi. Noin tuplasti enemmän 40-luvun lopulla siis.
Mutta ei se sitä tosiasiaa poista, että 260 lasta on ihan hirveän paljon.
Karin
8.1.2016 at 00:32Tai no, suhde on noin 33:1.
Heispi
7.1.2016 at 17:28Mä oon yrittänyt ”mielikuvitusharjoitella” tilannetta, jossa turvallisinta olis ajaa ojaan. Hurjalta tuntuu ja kun pojat on molemmilla puolilla, niin johonkuhun sattuu varmasti jos käy väärin. Toki tavoite onkin silloin että sattuisi mahdollisimman vähän.
–
Nää ennenvanhaan jutut nostaa mulla sykkeet niin ylös! Ennenvanhaan oikeasti luultiin, että maapallo on tasainen.
–
Mut joo nää on vaikeita juttuja. Ja jokainen perhe tekee just ne arvonsa itse.
Mäkin olen kakarana liikkunut paljon yksin jo pienenä. Toki maalla.
Mutta maailma on muuttunut, vaikka se oli ”turvallista” silloin ei se ehkä ole sitä enää.
–
Ajatuskin poikien päästämisestä yksin uimaan tuntuu niin utopistiselta! Ei se silti iästä ole kiinni, vaan siitä minkälainen lapsi on. Jos tulevat isäänsä pääsevät varmasti pari vuotta nuorempina yksin uimaan kuin jos tulevat äitiinsä :D
krista
7.1.2016 at 18:58Joo ja mä tosiaan kans (tuosta yksinliikkumisesta puheen ollen) olen keikkunut meidän vanhan turvavyöttömän auton keskipaikalla, siinä vanhempien istuimen välissä… Onneksi mitään ei sattunut; ei olisi muuten tätäkään kirjoittajaa tätä kirjoittamassa!
–
Tuosta molemmin puolin istuttamisesta… Tuli mieleen, että aiemmissa Liikenneturva-bloggauksissahan tuli kans sellaisia kysymyksiä, jossa lapsia on vielä enemmän – että mitenkäs SITTEN. Että tietää optimaalisimman ja toiseksi optimaalisimman; mutta mitä, jos sitä optimaalista ei vaan riitä kaikille. Mutta sitähän tämä on, tällaista jatkuvaa riskienhallintaa ja riskien arviointia.Mä itse ajattelen, että täytyy vaan yrittää kuunnella asiantuntijoiden mielipiteitä ja tehdä parhaansa sillä, mitä pystyy. Sillä tavallaan ikään kuin niitä todennäköisyyksiä aina ottaa huomioon – mutta loppupeleissä sehän tosiaan voi olla vaikka sit se lentokone (heh heh) joka tipahtaa ylhäältä päin auton päälle, jolloin ei ole väliä, missä istui ja kuka. Mutta tosiaan, että KAIKKIA MAAILMAN lentokoneentipahtamisriskejä ei voi huomioida; täytyy huomioida ne, mitkä asiantuntijoiden mielestä on olennaisimpia.
–
Heh miten epäselvästi taas ilmaistu :D Ajatus lähti liitämään :D
Leya
7.1.2016 at 17:34Niinpä, kuka niistä on jäänyt kertoilemaan! Mun mielestä ihan käsittämätöntä, ettei arvosteta sitä kaikkea työtä mitä eri asiantuntijat ovat tehneet selvittääkseen näitä asioita ja kehittääkseen turvallisempia tuotteita, vaikka nyt sitten niitä turvaistuimia. Vähän samaan sarjaan menee mun mielestä osalla nämä ”ei silloin kivikaudellakaan juotu maitoa tai syöty sitä sun tätä”… huoh! Ei tarvitse aina hypätä ääripäästä toiseen, sillä kultaisella keskitiellä usein on aika hyvä kulkea :)
krista
7.1.2016 at 21:48Kyllä – ja mä nään punaista, jos vaikka tutkimustieto kuitataan just jollain ”no kyllä sitä ennenkin elettiin” -tuhahduksella… Elettiin joo, ja kuoltiin aiemmin (ja nuorempana). Ja me ollaan etuoikeutetettuja, kun meillä on käytössä hyvää tietoa ja vaikkapa terveydenhuoltoa, joka pitää meidät paremmin ja pidemään ja varmemmin hengissä!
Annu
7.1.2016 at 20:41Hmm, mielestäni autoillessa kaiken a ja o on se että on rauhallinen, kiireetön ja muut huomioiva kuski! Toki siis muksuilla pitää olla asiaankuuluvat istuimet ja mielellään vyötkin päällä, heh. Ja kaikilla muillakin autossa matkustavilla! Ja ennen kaikkea kännykkää, eikä mitään muutakaan räplätä vaan kädet pidetään ratissa!
Pelkään että tuo puhelimen näppylöinti aiheuttaa turhia kuolemia, samoin turvavöiden käyttämättömyys!
Tosiasiahan on että esim huumekuskit lisääntyvät ja rattijuoppoja on liikenteessä vähemmän..Nämä kun saataisiin pois liikenteestä niin olisipa hyvä! Ehkä siihen keksitään joku keino tulevaisuudessa.
Nää on näitä…
krista
7.1.2016 at 21:46Liikenneturvalta muuten tuli just vasta uusi video (huomasin facebookissa, ja leffassa se tuli kans alkumainoksissa) näihin kännykkänäpelöinteihin liittyen. Se on varmasti nykyajan iso turvallisuusriski liikenteessä!
Annu
7.1.2016 at 20:47Ainiin, edelliseen vielä että kyllä muistan kun lapsena meillä ei ollut edes turvavöitä autossa, varsinkaan missään ”pikkumatkoilla” ja turvaistuimetkin oli jotain laatikkomallia. ..en edes tiedä miten vauvat matkustivat autossa -80 luvulla?
Ja kyllä sitä 2 vuotta vanhemman isosiskoni kanssa tuli kuluttua kaikki paikat ulkona, möyrittiin lautakasan alla ja lorkittii ojissa, käytiin kahdestaan metsässä eikä edes ilmoitettu kenellekään. .. ja tehtiin niitä surullisen kuuluisia lumitunneleita.
Omaa lapsuutta kun muistelee niin on kyllä ollut enkeleitä mukana!
Anneli
7.1.2016 at 22:14Olen täysin samaa mieltä. Pienen vauvan äitinä autoilun turvallisuusasiat ovat myös minulle erittäin tärkeitä. Silti, vierastan jonkin verran nykypäivän tietynlaista paniikinlietsontaa johon valitettavan usein liittyy myös raha ”uusimpien ja entistä turvallisempien” varusteiden muodossa. On selvää, että tukeva, lapselle sopiva, mallihyväksytty ja oikein kiinnitetty turvaistuin autossa on ehdoton. Yhtä tärkeä asia minulle kuitenkin ehdottomasti on ajoturvallisuudesta huolehtiminen; kuskin vireystila ja mielentila, ei kiirettä ja kaahaamista, kännykät kassissa ja auto turvallisesti pakattuna. Kun nämä asiat ovat kunnossa, koen että pohdinnat istuimen asettelusta ja markkinoiden parhaasta mallista (huutomerkein varusteltuna keskustelupalstoilla!!) ovat jo toisarvoisia, eivätkäkä lisää enää matkustusturvallisuutta merkittävästi.
-Jenni-
8.1.2016 at 11:10Äiti kertoo aina että me oltiin vauvana takapenkillä vain pehmeissä kantokasseissa 80-luvulla. Mä oon vähän jostain saanut kiinni sellaista ”elämä kantaa”-asennetta, koska välillä tapahtuu niin uskomattomia asioita,että niitä ei järki selitä. Jos jotain on käydäkseen niin aina sille ei vain voi mitään♡.
pire
7.1.2016 at 21:20Olen kans monesti miettiny miten paljon kaikkea pahaa lapselle voi sattua missä henki vois mennä. Ja jos huono tuuri olisi ollut niin niin olisi voinut käydä useastikin jo tämän 1,5v aikana kun on nuin kerkeävä tapaus… Useat kerrat on saanu olla sydän sykkyrällä ja eikä se tule loppumaan. Välillä miettiny että vaikka kuinka yrittää lastansa suojella ja riskit minimoida niin kyllä tämä lapsen kasvattaminen tuntuu silti joskus kuin jäis herran haltuun…
krista
7.1.2016 at 21:44Kyllä! Eikä kaikelta voi suojella IKINÄ; se on karmea ajatus ja sitä tietysti ainakin itse mieluummin oon ajattelematta :D Mutta ei kai sitä muuta voi kuin tehdä parhaansa, minimoida riskit ja sitten vaan elää. Toivoa parasta ja… …hitsi vaikka en ole uskonnollinen, niin tulee mieleen, että toivoa ”jotain suojelusta”. Tai jotain <3
ElinaBeE
7.1.2016 at 21:41Huuuh meilläkin esikoinen täyttää ensi kuussa 3 vuotta ja mahtuu enää todella huonosti meidän pienessä autossa matkaamaan selkä menosuuntaan. Kyseessä on iso, yli 105cm poika ja vieläpä tosi pitkäjalkainen tapaus. En millään haluaisi häntä vielä kääntää ja onneksi suostuu vielä istumaan polvet suussa (ajomatkat ovat yleensä 10min ja pari kertaa kuukaudessa noin 40min).
Mun omalla äidillä oli aina myös ihan hirveä määrä ”turvallisuussääntöjä” ja silloin lapsena harmitti hirveästi kun kaverit sai tehdä aina niin paljon enemmän. Vaikka siitä ei ole kuin 20 vuotta, tuntuu että vanhemmat ovat nykyään paljon tarkempia mitä turvallisuuteen tulee ja se on kyllä tosi kiva huomata!
anneb
7.1.2016 at 21:43Itse olen nuori äitijoten mun suusta on vaikeaa etää ”kyllä sitä ennenkin”-kommenttia,koska jo mun nuoruudessa on alkanut olemaan, enemmän turvallisuus juttuja, kun esim. 70-80-luvulla.
Mutta mitenhän mä kääntäsisin tän mun ajatukseni, niin että ei tulkittaisi väärin.. tän kanssa aina ongelmaa.mä en vaa osaa ulostautua niin, että se todellinen kanta selviäis, kunn en ole jokotai-henkilö. vaan veteen piiretty viiva-tyyppiä.
Elikäs. mä en rehellisesti sanottuna ole pohtinut näitä asioita, ei sen takia, että haluaisin kieltää pelon ja olla vaan ajattelematta näitä asioita, lakasta maton alle ja mennä muiden mukana. vaan että nämä asiat eivät minua pelota. tai voisinko sanoa näin, että mahdollisuudet käyvät mielessä, mutta ne eivät pyöri ajatuksissa. Kun meidän mukelo siirtyi kaukalosta istuvaan malliin, en ollu edes tutustunut miten lapsen kuuluu istua, ja en raksta lastani yhtään sen vähemmän kun ne, jotka tekevät kaikki suositusten ja turvallisuden mukaisesti.
yksinkertaisesti asia ei käynyt mielessä ja lapsi on ollu aina niin pitkä, että kauaa ei olisi viihtyyt selkä menosuuntaan päin, eikä se ollut aikanaa edesmahdollista, kun autossa oli vain kaksi ovea ja tonen taittuvista penkeistö oli rikki.
enivei.. pelko.. pelolla pystytään myymään mitä vain, ”jos et tee näin, todennäköisyys lapsesi kuolemaan on tämä jä tämä..” -tämä on paras keino ja vetoaa vanhempiin aina, ja hyvä.. näin on saatu imeiväiskuolleisuutta vähenemään ja tapaturmakuolemst vähentyneet..
Mä ajattelisin näin, että 2010-luvun lapset elävät niin turvallisessa maailmassa,mitä ikinä on pystynyt fyysisesti olemaan, vanhemmat ovat hyvin valistettuja sairauksien hoitoon, tapaturmien ennaltaehkäisyyn ja yleistietous lähens kaikesta on parhaimmillaan kuin ikinä. autot ovat turvallisia, on turvaistumet huippulokkaa, sairaanhoito ja ennaltaehkäisy parasta mitä koskaan.. Silti niitä tapahtu kuolemia, ja siltä voi välttyä. ja jos kuolema olisi ollut ns. välettävissä tiedolla ja paremmalla välineiwstöllä , niin hyvä että näitä keinoja kehitellään.
Mutta kyllä mä vähän yritän rentoutua ja kaivaa sen lapsen kuoleman pelkäämisen pois päivittäis ja viikottais muistista. Ei niin pysty elämään, pelkämäällä aina jotain ikävää. pelko vetää puoleensa, näin se vain on. On hyväpitää turvallisuus seikat mielessä ja toimia asioiden mukaan, mutta jos se alkaa rajoittaa normaalia arkea niin pitää jo miettiä mistäon kysymys.
Itsellä veden pelko tulee jostain syvätä, kyllä mä lapsen kanssa rannalla oon käyny ja telttailemassa rannalla, muttaq se on vaatinut työtä, että luotan siihen että mitään ei tapahdu, valitsen paikan jossa matala ranta, kalliorannat ja äkkisyvät ei tule mieleenkään. (lapsi alle 3v)Mutta nyt alan jo luottaa lapsen omaan itsesuojeluvaistoon, ei enää mee päåtä pahkaa joka puolella, vaan osaaoikeasti varoa.
Maailma ei ole muuttunut pahemmaksi vaan paremmaksi kuin koskaan. jostain syystä on sellanen illuusio, että pahaan suuntaan ollaan menossa, ei olla. meillä on kaikki hyvin.lapsilla on parhaimmat kasvualustat tulevaisuutta varten kuin missään muualla maailmassa on koskaan ollut..
anneb
7.1.2016 at 21:45arghh.. sori, tuli pötköä… eikö enterit toimi..täytyykö sitä viivaa käyttää, jotta sais jaettuu kappalisiin ?
krista
8.1.2016 at 13:14Enterit harmi kyllä laittavat vain seuraavalle riville (kun pitäisi mun mielestä tulla kaksi väliä, että ois helpommin luettavaa) enkä ole saanut tuota ominaisuutta korjattua… Viivaa oon alkanut itse hätäratkaisuna käyttää!
Tsemppiä
7.1.2016 at 22:00Mä eksyin kerran lukemaan kirjaa 30-50 luvun synnytyksistä Suomessa, saunassa joo synnytettiin, mut ei se mitään luomua ollut, vaan kätilö tuli viinapullon kanssa, ja välillä oli molemmat ihan jurrissa synnytyksen ajan. Kivunlievitystä tavallaan… Ja riskit korkealla, synnytyskuolleisuus ei tuossa tilastossa näy, mutta kehitys on siinäkin ollut ihan huimaa.
Minävain
7.1.2016 at 22:29Sitä vaan mietin, että kuinka turvallista tollanen jalat suussa matkustaminen on.. sitähän jää aikamoiseen mykkyrään ja sit jos vielä auto puristaa lisää, ni jotenkin ite ainakin ajattelisin, että siinä vaiheessa kun ei enää mahdu istumaan selkä menosuuntaan, niin ei mahdu. Ja sit istutaan naama menosuuntaan. Tämä tosin vain oma mielipide, tällä niin sanotulla ”maalaisjärjellä” ajateltuna.
Karin
8.1.2016 at 00:44Autot on rakennettu niin, että ”puristuvat” edestä ja takaa, ei niinkään penkin kohdalta, erityisesti takapenkin kohdalta. Itse en näe sitä suurena riskinä, ja jos jalat ovat vinosti ylöspäin eivätkä 90 asteen kulmassa selkään nähden, rutistuminenkaan ei olisi niin paha.
Pahinta olisi olla aikuinen etupenkillä hyvässä ryhdissä, ja kojelauta tulisi suoraan kohti polvia (edestä taaksepäin), jolloin lonkkanivelet voisivat periaatteessa murskautua.
Anni
8.1.2016 at 19:07Meillä myyjä muotoili sen niin, että ”mieluummin jalat katki kuin niska katki”. Ja mä ostin sen ;).
krista
8.1.2016 at 21:14Liikenneturvan edustaja sanoi keskustelussa, että epämukavuus ei ole turvallisuusriski. Tuo ”mieluummin jalat katki kuin niska katki” on just kuvaava – riskit ja vamman vakavuuden mahdollisuudet ovat siis erilaiset. Toi video kuvaa sen hyvin!
Silmukan saalistaja
7.1.2016 at 22:46Tuli vain mieleen, että onko teillä mahdollisuutta hankkia turvaistuimiin sylityynyjä tai ostaa turvaistuinta, johon sellaisen saa? Meillä sellainen on turvaistuimessa, joka on nyt pienemmän (1v) käytössä, koska kaukaloon ei enää mahdu. Isompi 4v on jo painoltaan liian iso käyttämään sylityynyä, mutta teidän Silvalla paino raja ei varmaan ihan vielä tulisi vastaan? Tyyny siis asetetaan lapsen ja turvavyön väliin. Tyynyssä on tähän tarkoitettu syvä ura. Tyyny on tietysti myös sen verran iso, että se pitää lapsen tarvittaessa (onnettomuus, äkkijarrutus) paikallaan. Suosittelen lämpimästi! :)
Krista kirjautumatta
7.1.2016 at 23:06Oi en ole tuollaisesta kuullutkaan! Vau, tuollainen meille! Täytyypä heti huomenna googlailla, kiitos!!!
lilah
8.1.2016 at 00:45Sylityyny? Puhutaanko nyt siis palkki-istuimesta? Niissähän osassa palkki kiinnittyy auton vöillä, osassa istuin isofikxillä ja palkki kiinnittää lapsen. Tässä voidaan sitten olla montaa mieltä kumpi on turvallisempi kasvot menosuuntaan istuttaessa, liikenneturva vannoo edelleen 5-pistevöiden nimiin vaikka osa testeistä sanoo muuta.
Liisa
8.1.2016 at 08:25Mihin tätä sylityynyä siis tarvitaan? En hahmota. Eikä google anna yhtään osumaa.
krista
8.1.2016 at 13:16Mäkään en löytänyt tällaista googlella! Tajusin ensin tuosta, että sellaisen sylityynyn saisi istuimeen ikään kuin palkin tyyppisesti sihen vaiheeseen, kun on pakko kääntää eteenpäin. Mutta tarkoititko kuitenkin ihan palkki-istuinta? Jos on linkkivinkkiä, niin saa laittaa! :)
Silmukan saalistaja
8.1.2016 at 16:12Kyseessä on Concord turvaistuin. Tässä linkki, jossa myös kuvat, joista asia selviää: http://www.jollyroom.fi/produkter/concord-transformer-pro-turvavyoistuin-isofix-raven-black
Eli turvaistuimen saa kiinni isofixeillä. Ja tyynyn kanssa pienikin lapsi on turvaistuimessa tukevasti eikä pääse liikkumaan. Meillä 1v:llä tyynyn yläosa yltää kainaloihin. Itse ollaan ainakin tästä tykätty ja todettu hyväksi :)
krista
8.1.2016 at 17:03Aaaa joo, just tää tällainen palkki-istuin tää taitaa olla! Mä ymmärsin ensin väärin; intoilin jo, että tuollaisia tyynyjä ois erikseen myynnissä.
Silmukan saalistaja
8.1.2016 at 18:18Kyllä niitä ainakin on ollut muistaakseni erikseenkin myynnissä, ainakin Concordilla.
krista
8.1.2016 at 21:14No hitsi mä googlailen vielä vähän lisää!