”Eiks äiti laita uikkareita?”, Joel kysyi.
”Nääh – mä vaan loikoilen tässä viltillä”, minä vastasin.
Niin että ketä mä oikein tässä yritän huijata…?
Tästä se käynnistyy – niin siis tota jospa vaikka äitikin tulisi tähän vähän leikkimään, ihan varovasti tähän reunalle vaan…
Sit seuraava steppi onkin jostain syystä:
Okei no hitsi jos mä sit:
Äääää äitipärskytys:
…ja kohta ollaan tilassa, että
…jonka jälkeen:
No niin. En sitten laitakaan tätä mekkoa päälle, kun lähdetään lääkärissä käymään.
Meillä on ollut kumiallas tuossa pihalla nyt kolmena kesänä. Kaikista lasten lukemattomista uintikerroista ehkä yhden kerran mä olen onnistunut olemaan menemättä sinne jossain vaiheessa itsekin.
Ei vaan voi vastustaa.
Mutta niin mä vaan uskon. Jos lopettaa elämässä spontaanit kumiallaspulahtamiset, on menettänyt jotain tärkeää. Aina pitää olla valmis sukeltamaan kumiseen altaaseen kesämekko päällä.
possu
4.7.2015 at 17:51Pool Party!
Kristaliina
4.7.2015 at 18:02No todellakin!
Mä oon itse asiassa haaveillut sellaisesta ja vuosia ennen lapsia: että ois kumiallasbileet ja drinkkejä, joissa on päivänvarjo :) Yhtenä kesänä ostin altaankin sellaisia bileitä varten, mutta Joel oli jostain syystä sitä mieltä, että veden kantaminen ylämäkeen mökkiterassille kumialtaaseen ei ole kovin hyvä idea, kun vettä on kolmella puolella kesämökkiä. Pöh. Tylsimys. (siis sehän se niihin kantohommiin ois joutunut) :D
possu
4.7.2015 at 19:06Ehdotin just miehelle, että hommattas muutama allas ja järkättäis teineille kavereineen party limuineen ja muine eväineen. Ja sitten tietysti K-18 juhlat aikuisille :D
Kristaliina
4.7.2015 at 20:42Uuuuuuuuuuu! Oi kyllä, kyllä!