Haluatko hymyn huulillesi: pieni (iso) tarina maailmalta

Tämä julkaisu on tehty kaupallisessa yhteistyössä Suomen World Visionin kanssa.

Lauantain melankolian jälkeen maanantai tarjosikin pienen vilauksen toivoa.

Sain nimittäin maailmalta kuulumisia, jotka nostivat hymyn huulille ja aiheuttivat pienenpienen onnensykäyksen jonnekin vatsanpohjaan – hei mähän muistan tuon kohdan, jossa ilo hykerryttää! Niinpä haluan jakaa teillekin tämän pienen tarinan.

Tai no eipäs vähätellä, ei tämä ole pieni vaan yhdelle perheelle tosi iso, oikeastaan jopa mullistava!

Sain nimittäin kuulumisia Maureenilta, muistatteko hänet? Ryhdyimme siis reilu vuosi sitten World Visionin kautta hänen kummeikseen. Maureen asuu Länsi-Keniassa, Ngoswetin alueen maaseudulla. Sillä samalla alueella, jonne me täällä blogissa ostettiin muutama vuosi sitten niitä äitiyspakkauksiakin!

Maureen koulun jälkeen vedenhakumatkalla vuosi sitten. Kuva: Sara Pihlaja.

Iiik mitä kautta edes lähden tätä tarinaa kertomaan? Lähden ehkä alusta! Tarinan kertomiseen on luonnollisesti Maureenin perheen lupa.

Kummiksi ryhtyessämme meille tuli siis ihan uutena positiivisena yllätyksenä sellainen, että omaa kummilasta ja perhettä on mahdollista tukea myös suoraan.

Varsinainen kuukausittainen kummimaksu menee tietysti koko yhteisön lasten olosuhteiden parantamiseen – ja tämä on ehdottomasti hyvä juttu. Sillä tavalla saadaan rakennettua kestävimmät ratkaisut ja yhteisön itsenäistä toimeentuloa tulevaisuudessa tukeva pohja.

Mutta aika moni varmasti haluaisi jossain vaiheessa kummiutta tukea sitä omaa kummilasta ja perhettä myös suoraan. Ja olen niii-iiin iloinen, että tällainen mahdollisuus on hallitusti ja koordinoidusti järjestetty – ettei kenellekään tule kiusausta laittaa vaikka rahaa kirjekuoreen tai muuten sooloilla.

Maureenin kotipiha vuosi sitten. Kuva: Sara Pihlaja.

Kun me viime talvena ensimmäistä kertaa ”tutustuimme” Maureeniin ja hänen perheeseensä, saimme nopeasti huomata, mikä heidän elämässään oli yksi suurimmista arkeen konkreettisesti vaikuttavista haasteista: puhtaan veden puute. Kaivo oli kaukana, ja veden kantaminen oli päivän aikaavievin askare. Heti koulupäivän jälkeen Maureen lähti pitkille raskaille vedenkantomatkoille.

Vettä tarvitaan 6-lapsisen perheen juomiseen, ruoanlaittoon ja peseytymiseen, eli välttämättömyyksiin. Mutta lisäksi vesi voisi tuoda parempaa toimeentuloa myös kasvien kautta: Maureenin yksinhuoltajaäiti Caroline on tarmokas ja vahva nainen, joka pyrkii kaikin voimin rakentamaan toimeentuloa perheelleen. Osana sitä hän kasvattaa pihallaan hedelmiä ja kasviksia, joita olisi tarkoitus riittää sekä omalle perheelle ravinnoksi että myytäväksi asti.

Painotan nyt tässä välissä vielä sellaista, että tällaista ei keneltäkään kummilta oleteta tai vaadita. Se kuukausittainen kummimaksu on ”se juttu”, ja tämä seuraava kertomus on meidän oma-aloitteista ekstraa sen päälle.

Silloin heti viime talvena meille tuli hyvin vahvasti sellainen olo, että haluamme auttaa Maureenin perhettä nyt ihan heti tässä asiassa. Haluamme, että heillä on mahdollisuus puhtaaseen veteen! Halusimme selvittää, mitä konkreettista voisimme tehdä sen eteen.

Ja kun meillä kerran oli siihen taloudellinen mahdollisuus, me teimme sen: lahjoitimme viime tammikuussa World Visionin kautta Maureenin perheelle 150 euron rahalahjan. Tällaisen 100-150 euron lahjoituksen saa siis halutessaan tehdä omalle kummilapselleen, korkeintaan kerran vuodessa.

Kesällä saimme sitten tällaisen kuvan ja Maureenin äidin käsin kirjoittaman kirjeen – se oli skannattu ja lähetetty kuvana, sillä koronan takia tavallinen posti ei kulje.

Vesiputkia! Ja Maureenille koulupuku!

Käytäntö menee siis niin, että jos tällainen rahalahja tulee kummilta lapselle, paikalliset työntekijät yhdessä perheen kanssa suunnittelevat tarkkaan, mikä lasta ja hänen perhettään hyödyttää parhaiten pitkällä tähtäimellä. Usein hankinta liittyy juuri puhtaaseen veteen, tai sillä voidaan myös esimerkiksi korjata perheen taloa tai ostaa vaikka kotieläin, joka tuo perheelle toimeentuloa.

Oli aivan huikeaa lukea Maureenin äidin kirjeestä tästä tulevasta arjen muutoksesta – vaikka siinä vaiheessa putket eivät olleet vielä maassakaan. En pysty sitä oikein edes kuvailemaan: että itsellä on mahdollisuus tehdä jotain tärkeää toisen perheen hyvinvoinnin eteen. Tulee jotenkin sellainen tunne… sellainen… sellainen, että siitähän tässä ihmisyydessä lopulta on kyse.

Kirjeen ylälaitaan Maureen itse oli harjoitellut matematiikkaa. Samanlaisia laskutoimituksia kuin meidän koululainen! Kirjeeseen oli piirretty myös kuva vesiputkista sekä yksi lehmä.

Ihana viesti kaukaa kenialaiselta maaseudulta meille.

Tietysti vielä siinä vaiheessa mietitytti, että voi toivottavasti nuo putket tosiaan pian saadaan ihan toimiviksi asti. Kun ei tietysti yhtään tiedä, miten Länsi-Keniassa tällaiset LVI-työt tapahtuvat ja millaisella aikataululla.

Nyt ihan viime viikolla paikallinen World Visionin työntekijä oli kuitenkin päässyt käymään Maureenin perheen luona, ja tältä siellä näytti. Jahuu, vettä tulee!

Tällä hetkellä ratkaisu on väliaikainen, mutta jo erittäin toimiva: vesiputket on nyt kytketty kylän väliaikaiseen vesilähteeseen.

Kylään ollaan nimittäin rakentamassa myös vesijohtoverkostoa (sekin World Visionin ja meidän kaikkien kummien kuukausilahjoitusten avulla), mutta se on tällä hetkellä vielä kesken. Perheen vesiputket on kuitenkin asennettu niin, että kun lopullinen vesiputkisto valmistuu, perheen on helppo vaihtaa siihen.

Perhe kertoi World Visionin työntekijän välityksellä meille, että he saavat jo nyt enemmän satoa papaija- ja banaaniviljelmistään, kun vettä on saatavilla myös kasteluun. Näyttääkin jo vähän vihreämmältä! Ja tosiaan koko aikaavievä vedenkanto on nyt pudonnut Maureenin päivän töistä pois. Toivottavasti hän saa entistäkin paremmin nyt aikaa koulunkäyntiin (tosin hänen äitinsä on panostanut koulunkäyntimahdollisuuteen koko ajan), läksyihin ja leikkiin!

Toivottavasti tunnistan oikein – tässä edessä on käsittääkseni perheen pihaan kasvatettuja banaanipuita! Ja tuolla taka-alalla häämöttää myös hedelmäpuun näköinen puu. Olisikohan se sitä papaijaa? Ja miten vihreää verrattuna aiempiin kuviin!

Jännä juttu: raskaan syksyn aikana kolhuja kokenut oma jaksaminen sai nyt näistä meidän kummiperheen kuulumisista pienen hyvän, positiivisen sykäyksen. Hei, me selvitään kyllä. Autetaan toinen toisiamme silloin, kun pystytään ja kun voimavaroja tai muita mahdollisuuksia riittää!

Tämä vuosi 2020 on ollut jotain ihan muuta kuin kukaan varmasti osasi ajatella.

Mutta kenties tämän raskaan vuoden voi päättää johonkin hyvään. Voi tehdä jotain, mikä antaa toiselle (ja samalla itsellekin) pilkahduksen toivoa.

World Visionin kummina voi antaa lapselle ja perheelle aivan valtavan paljon. Köyhissä oloissa elävälle lapselle voi olla henkisesti myös hyvin tärkeää tieto siitä, että joku jossain ajattelee ja välittää. Jonkun suomalaisen puutaloperheen jääkaapin ovessa on lapsen kuva. Joku sitä kuvaa katsoo, ajattelee lasta, toivoo hänelle hyvää tulevaisuutta, uskoo ja kannustaa.

Kummiksi ryhtymällä voit antaa jollekin kehitysmaan lapselle ”joululahjaksi” paremman vuoden 2021 – ja toivon paremmasta tulevaisuudesta!

Lämmin suositus: World Visionin kummina toimiminen antaa paljon myös kummille itselleen. Olemme onnellisia, että olemme näin kirjeitse saaneet tutustua Maureenin perheeseen!

 

PS. Kerroin aiemmin täällä, miten ryhdyimme Maureenin kummeiksi. Kirjoituksen keskustelussa tuli myös paljon hyviä kysymyksiä kummiudesta: niiden perusteella kirjoitin vielä ”näin se toimii” -jutun tänne, eli siellä tarkempia tietoja ja meidän kokemuksia kummiksi ryhtymisestä! Kannattaa lukea!

24