Maanantaiaamupäivä.
Käynnistelin päivän hommia koneellani, aamukahvikuppi puoliksi juotuna. Kirjanpitoa, jea. Joel teki töitä omassa kopperossaan työhuoneessaan ja lastenhoitaja leikki iloisesti tyttöjen kanssa olohuoneessa.
Jostain syystä katsahdin ulos.
Mitä ihmett…? Sininen hiekkalapio kelluu jossain ruskeassa? Ulkona ei ole tuttua nurmikkoa vaan JÄRVI?!?!?
”Joel? Tuus kattoon! Hitsi katso, miten kovasti tuolla on satanut…”, aloitin ja kävelin toiseen päähän taloa. Katsoin ulos ikkunast…
”VOI J*MALAUTA!!!!!”
Tilannearvio päivitettiin 20 sekunnin välein uusiksi.
”Pari senttiä enää, että se tulee sisäll…”
SE VESI TULEE SISÄLLE!
”Tuohon matto rullalle ja sitten pyyhk…”
SE TULEE KAIKEN LÄPI!
”Rullaillaan vähän mattoja tässä varalt…”
TÄÄLLÄ KASTUU KAIKKI!
Ja lopulta oltiin tilanteessa, jossa:
MEIDÄN PITÄÄ LÄHTEÄ ULOS TÄSTÄ TALOSTA!
PAKKAA KAMAT!
LAPSILLE VAATTEET!
TIETOKONEET HYLLYJEN PÄÄLLE!
SÄHKÖLAITTEET KIINNI!
TÖPSELIT POIS SEINISTÄ!
PASSIT MUKAAN!
Toimi, toimi, toimi!
Rautaisen pihaporttimme alta suihkusi koko ajan lisää vettä valtavalla paineryöpyllä.
Kadun viemäri, joka ei jaksanut vetää sademäärää. Luulen, että katu on rikottu, jotta vesi saatiin laskemaan.
Parisuhdeplussana sanottakoon, että me Joelin kanssa ollaan tavallisesti hyvä tiimi pikaista toimintaa vaativassa tilanteessa, jolloin hätä alkaa orastaa. Toimimme hyvin yhteen silloin(kin). Juuri nyt itselläni meinasi alkaa lipsua paniikin puolelle, Joel oli rauhallisempi. Olen Intiassa tulvassa kahlannut syvässä vedessä reisiä myöten ja tiedän, miltä ne virtaukset tuntuvat. Lämpimässä vedessä. Entäs sitten jääkylmässä vedessä lapsia kantaen. Viime vuoden tulvista olin nähnyt kuvia, joissa virrassa ajelehti holtittomasti autoja, ihmisiä hukkuikin.
Ja kun emme voineet tietää, mitä ulkona ja tulevaisuudessa odottaa.
Taukoaako sade vai yltyykö? Millainen tilanne on porttimme ulkopuolella? Kun avaamme sen, ryöpsähtääkö sieltä tonni vettä syliin?
Sen tiesimme, että meiltä on yksi uloskäynti ja myös meiltä lähtevä katu vie vain yhteen suuntaan. Olemme notkelmassa ja ”se pohjimmainen” eli jos sade ja virtaus yltyy, se kaikki tulee meitä kadulla vastaan.
Vaihtoehdot: 1. istumme sohvalle ja odotamme, koska peppu kastuu 2. kiipeämme kattoterassille odottelemaan sateen loppumista 3. kahlaamme vedessä vielä nyt, kun se on vasta polviin asti (meidän aidatulla suljetulla pihalla; kadun tilannetta emme tienneet) ja jätämme talon.
Valitsimme kolmosen.
Vesi oli mutaista ja niin kylmää, että se satttui kipeää, mutta onneksemme pahin portin alta tuleva vesiryöppy oli jo selvästi laantunut. Ulkokenkämme kelluivat värikkäinä pisteinä ruskeassa aallokossa. Vastaan tuli talonmiehemme hälyttämä kaupungin huoltoauto kadun viemäriä avaamaan; se viemäri oli todennäköisesti syy tulvaan.
Ihanat ystävämme ottivat meidät päiväksi evakkoon.
Vesi laski.
Vesi jätti korkeusmerkintänsä aitaan.
Joel kävi katsomassa taloa, ja mutavyörystä huolimatta se näytti olevan ihan asuttavassa kunnossa.
Talon omistaja buukkasi siivousfirman siivoamaan talon niin, että pääsimme jo illaksi kotiin.
Vakuutusyhtiö kerrankin ei ollut niin helppo kuin tavallisesti: esimerkiksi yöpymistä hotellissa ei oltaisi kustannettu, jos emme olisi päässeet yöksi kotiin (onneksi pääsimme). Suosittelivat vuokrasopimuksen purkua, rahojen takaisin vaatimista ja niin edelleen. Tääääh? Huvitti; siltä se Suomen standardeilla toki vaikuttaakin.
”Ja täytyyhän se asunto kuivattaakin”, virkailija totesi.
Täällä eletään niin eri tavalla. Siivousfirma moppaa lattian ja elämä jatkuu. Eihän me nyt sopimusta purettaisi, kun mehän rakastetaan tätä taloa. Vähän satoi tässä vettä. Kerrankos sitä.
Ystävillä tuli myös vedet sisään, suoraan pistorasian alta. Huoltomies porasi reiät ikkunankarmiin. Työnsi poransa juuri siihen pistorasiaan, josta tulvi. Kato, noista rei’istä se nyt sitten näppärästi poistuu. Poistui, kyllä.
Illalla päästiin kotiin. Lattiat oli mopattu. Elämä jatkuu.
31
Lilah
9.1.2018 at 14:02Pakko kysyä, siis oikeasti rakenteita ei kuivata mitenkään? Onko teillä laattalattia ja betoniseinät? Sisäilman lämpötila? Pistorasiat lähellä lattiaa jäi veden alle? Espanjan ja Suomen asumisen standardit toki on erilaiset, mutta sikäläisessä talvikelissä tulisi väkisin mieleen kumpi käy nopeammin, homehtuminen vai kuivuminen.
krista
9.1.2018 at 15:17Ei kuivata :) Ja aivan sataprosenttisen varmasti on kosteutta niin kuin (arviolta) joka ikisessä talossa täällä. Ikkunat vaan auki ja toiminta niin kuin Saila ja E tuossa jo alla kuvailee. Meillä on harvinaisuutena lattialämmitys, se pyydettiin laittamaan päälle. Hyvin erilaista tosiaan kuin Suomessa, mutta ei täällä tällaisesta olla moksiskaan, se on niin yleistä :)
krista
9.1.2018 at 15:28…ja sisäpistorasiat eivät jääneet veden alle, ne on sijoitettu onneksi korkealle! Sisälle vettä ei onneksi päässyt kuin muutamia senttejä, vaikka ulkona sitä oli 30-40cm.
Saila
9.1.2018 at 14:39Kuulostaa tutulta. Portugalissa jos astianpesukone päästää vedet lattialle tai kylppäri tulviin niin, että muodostuu vesiputous kerrostalon portaita pitkin, kuivataan vain vedet ja homma hoidettu! Etelä-Euroopassa ei pahemmin tunneta eristeitä tai villoja, ja talot ovat pääosin kiveä. Siinähän kuivuvat :D. Käly remontoi kylpyhuoneensa ja heidän käyttämänsä urakoitsija ei osannut tehdä Suomen standardien mukaisia vesieristeitä, eikä niitä ilmeisesti edes kukaan kaipaa. Tuntuu hullulta, mutta ilmeisesti homma pyörii näinkin! :)
krista
9.1.2018 at 15:21Just näin! Vaikka se Suomen standardeihin katsottuna tuntuu ihan älyttömältä, niin niin se vaan täällä menee. Törmäsin yhteen juttuun, jossa sanottiin, että Espanjassa ei tunneta homeongelmia paitsi Aurinkorannikon suomalaisten keskuudessa :D Tästä ajattelin kirjoittaa joskus erikseenkin jutun, tää on kyllä mielenkiintoinen ero. Mutta tosiaan rakennustekniikassakin on isoja eroja! Ja tietysti ilmastossa. Ja joskushan käy niinkin, että just suomalaiset vuokralaiset aiheuttaa asuntoon ongelmia, jos eivät osaa esimerkiksi tuuletustekniikoita ym. Niinpä tässä asiassa on mun mielestä parasta mennä ”maassa maan tavalla” -mentaliteetillä eli toimia just niin kuin vuokranantaja/paikalliset neuvoo. Ne varmaan tietää parhaiten omat talonsa :)
E
9.1.2018 at 15:00Kun ei ole eristeitå niin ei ole tarvetta kuivatukselle. Talven ajan seinät ja lattiat ovat märät (tosin eivät noin lyhyessä ajassa välttämättä kastu läpimäräksi) mutta kesällä kuivavat. Ja jos nyt jotain homepilkkuja tulee seiniin, niin kloriitilla lähtee :)
Kaikkialla Alppien eteläpuolella näin mun kokemuksen mukaan.
krista
9.1.2018 at 15:22Just näin! Home pestään kloritilla (tai joillain vastaavilla aineilla, joitain erityisesti ekoaineitakin on) ja sit maalataan päälle maalilla, jossa on homeentorjunta-ainetta. Ja tuuletus on tärkeää! Mutta tosi erilaista kuin Suomessa siis.
maaritanneli
9.1.2018 at 17:31Turkissa asuessani aiheutin itse kerrostaloon vesivahingon.
Vedet oli poikki ja olin avannut keittiön hanan, jotta huomaisin, milloin vettä taas saadaan. Noh, sähkökatko tuli siihen lisäksi, niin lähdin ulos.
Hana jäi auki ja kattila tiskialtaassa esti veden pääsyn viemäriin.
Kotiin palattuani (tunteja myöhemmin) vastassa oli 5cm vettä koko kämpässä.
Alakerran naapuri lainasi märkäimuria ja kaikki vettä imevät materiaalit otettiin käyttöön.
Sitten vaan tuuletettiin ja siinä se. Kesällä sit kuivuu.. (tapahtuma sattui talviaikaan)
krista
9.1.2018 at 19:27Hui! Voin hyvin ihan nähdä silmissäni, miten tuollainen tilanne pääsee tapahtumaan, oikein voisin kuvitella itseni tuohon tilanteeseen, jaiks! Mut joo, just tälleen toimittaisiin varmasti täälläkin samanlaisessa vahinkotilanteessa.
coxia
11.1.2018 at 21:37Luin ton otsikon että ”kun kotiin tuli VAUVA”, ja olin vähän ihmeissäni ensin 😂
krista
11.1.2018 at 21:38Haha! Se tuli jo 5,5 vuotta sitten, ja 3,5 vuotta sitten seuraava :D