Kun takalasi sanoi POKS

POKS kuului mini-Hyundain takalasista.

Vilkaisu peiliin. Kyllä, lasi on atomeina!

Olimme autossa koko perhe, tytöt istuimissaan takapenkillä. Auto oli ollut usean päivän parkissaseisomisen jälkeen luminen; oli ollut ne lauhat, ja sitten taas lumisade ja pikkupakkanen. Ennen lähtöä skrabasin muut ikkunat, mutta takalasin sain sulaksi lasinlämmittimen avulla. Kiinnitin siinä skrabatessani huomiota siihen, että sekä etu- että takalasissa oli molemmissa paksut jääkerrokset lasin ylä- ja alareunassa, mutta keskeltä lasi oli vain ohuessa jäähuurussa.

Takalasin puhdistuttua napsautin lämmittimen pois. Ja noin 1,5 kilometrin päässä kotoa siis – risteysalueella noin 20 kilometrin tuntivauhdissa – POKS.

Risteysalueella ei voinut pysähtyä, joten varovaisesti ajoin ministi eteenpäin seuraavaan mahdolliseen pysähdyspaikkaan. Ropi-ropi-ropi kuului takaa, kun lasisäpäleet varisivat sateena peräkonttiin. Onneksi ei lasten päälle – herranjestas.

Auto parkkiin. Lapset ulos. Porukan tarkistus. Ei säpäleitä muualla kuin peräkontissa. Mutta näky oli tämä:

Mitä just tapahtui? Ja mitä mä nyt teen?

Autossa on viiden vuoden takuu ja se on vasta neljä vuotta vanha; vain 22 000 km ajettu. Ja siinä parhaat mahdolliset Ifin vakuutukset. Niinpä tuudittauduin aika vahvaan luottamukseen siitä, että totta kai joku tämän korvaa.

Soitto Ifiin. Juu ei. Ystävällinen henkilö kertoi, että vaikka olisi kuinka hyvä vakuutus, Ifi ei korjaa sisäisen jännitteen takia rikkoutumista – vain silloin tulee korvaus, jos rikkoontuminen on tapahtunut lasiin kohdistuneesta iskusta.

Mutta ei siihen mikään osunut. Parkissa se oli ollut nätisti meidän kotipihassa eikä varmaan mikään nastakaan voi takalasiin lentää. Risteysalueella tosiaan kun oli hiljaiset vauhditkin.

Huh mutta onneksi on se viiden vuoden takuu! Vai…?

Auto on ostettu Automaasta, jota ei enää ole. Mitäs sitten…? Kännykkägooglaan maahantuojaa ja soitan sinne; puhelu yhdistetään eteenpäin. Puheluun vastannut henkilö kehottaa viemään merkkihuoltoon – hänen puheistaan tulkitsen, että homma hoitunee.
”Jos sieltä takapenkiltä ei nyt jotain kiveä löydy”, henkilö vitsailee.
”No ei löydy – lupaan”, minä nauran takaisin.

Soitto huoltovaihtoehtoon numero yksi:
”En usko, että sitä mikään takuu korvaa. Jos siinä olisi ollut valmistusvikaa, niin olisihan se hajonnut jo aikaisemmin eikä neljän vuoden käytön jälkeen”, huoltohenkilö murahtaa.
”Mutta takuuta on jäljellä vielä vuosi.”
”Se on silti jo neljä vuotta vanha lasi, tuskin sitä korvataan.”
”Miksi se takuu sitten on viisi vuotta, jos neljän vuoden ikäistä ei korvata?”

Enpä sitten mennyt sinne merkkihuoltoon. Sitä paitsi he laskuttivat minulta (muistaakseni) viime vuonna vuosihuollosta yli 600 euroa siitä ilosta, että ”ei ole mitään vikaa”, joten saattoi mulla ehkä olla jotain hampaankolosssa entuudestaankin. Plus että ovat olleet jotenkin poikkeuksellisen tylyjä kaikilla asiointikerroilla. Vuosihuolto onkin juuri ajankohtainen, ja tällä kerralla kysyin samalla hintatarjousta etukäteen; se oli lähes puolet halvempi kuin viime vuoden hinta.

Merkkihuoltovaihtoehto numero kaksi sijaitsee Konalassa. Ja meidän auto ilman takalasia parkissa Käpylässä. Siitäpä sitten 15 kilometrin ajomatka isoja väyliä ilman takalasia… Taksikuski (jouduimme ottamaan taksin hajoamispaikalta) painotti, että ilman lasia ei kannata ajaa: auton pakokaasut saattavat kiertää sisälle ja kuski ihan huomaamattaan vaan menettää tajunsa.

Hupsis.

Myös lasin reunat olivat säpäleinä.

Siinä sitten pähkäilimme, että mistä tähän hätään saadaan ikkunanpeittovarusteita; roskapussia tai pahvia ehkä jostain löytyisi, mutta olisi tietysti suotavaa nähdäkin siitä jotain läpi, kun tuolla liikenteessä ajaa.
”Jos mä vaan ajan – ei kai siinä mitään käy”, mä yritin.
”ET AJA”, Joel totesi.

Okei. Okei.

Onneksi apuun saatiin appiukko, joka löysi kotoaan läpinäkyvää muovia ja jeesusteippiä – mahtavaa! Ajaessa ei melkein edes huomannut, että takalasi puuttuu!

Saavuin sitten merkkihuoltamolle numero kaksi.
”Ja nimi sitten siihen paperin…”
”Hetkinen, mutta mitäs se sitten maksaa, JOS se sitten tulisikin omasta kukkarosta.”

Korjaajalla ei ollut tietoa, mutta hän heitti hinta-arviota – lähes tuplasti sen määrän kuin merkkihuolto numero yksi.

Irrotin kynän paperista.
”Nyt kyllä hintaero on niin iso, että tämä täytyy tarkistaa. Xxx sanoi tällaisen-ja-tällaisen summan.”

Henkilö klikkailee konettaan ja laskee samalla vuosihuollon hintaakin. Ja yllätys: molemmat hinnat yhtä äkkiä kymppiä halvemmat kuin kilpailijalla. Sanovat mitä sanovat fiksatuista hinnastoista, mutta hinnat kannattaa selvästikin kysyä ennakkoon. Näköjään vaihtelevat suht merkittävästi. Vaikka korjaamoilla on kokemusteni mukaan taipumusta käyttäytyä ikään kuin kukaan ei koskaan aikaisemmin olisi ollut niin köyhä ja rahvaanomainen, että tiedustelisi hintoja. Hintoja? Mitä ne ovat?

No, hinnat kelpasivat. Sinne jäi sitten auto lasinkorjaukseen ja samalla vuosihuoltoon, ja minä taksilla kotiin.

Myös tämä kakkospaikan korjaaja oli hyvin skeptinen takuun korvaavuudesta. Kysyin, onko tämä tyypillinen vika – kuulemma ei ole koooooskaan nähnyt eikä kuullutkaan tällaisesta. No, google (ja Instaan ja Facebookiin teiltä saamani kommentit) näytti tällaisia tapauksia vaikka kuinka paljon. Korjaaja selitti, että ei takalasi voi mennä rikki itsestään; että siihen on ehkä osunut jokin. No, netti kertoi muuta. Juttelin myös parin taksikuskin kanssa päivän aikana ja he spekuloivat, että kenties lasissa on ollut jotain vääränlaista jännitettä ja sitten lämpötilavaihtelut saivat sen hajoamaan. Jotain tällaista veikkaisin itsekin.

Vähän (paljon) kyllä hirvittää, että tämän korjaajan ”ei näitä ole ennen tapahtunut” -näkemykset nyt välittyvät sinne merkin maahantuojallekin, kun he hoitavat takuuhakemuksen eteenpäin. Laitan sinne maahantuojalle itsekin viestiä tapahtuneesta ja kuvia. Saas nähdä, lukeeko niitä kukaan.

Maksajan lisäksi asiassa kummastuttaa myös se, että ai tällaistakin voi käydä. Lapset siis takapenkillä – mitä jos lasi olisi satanut heidän päälleen? Voisiko niin tapahtua? Meillä oli peräkontin ”kansi” pois paikoiltaan ja lasi satoi siis peräkonttiin. Jos se kansi olisi ollut kiinni, olisiko lasia kimmonnut lasten päälle?

Sen verran siis googlasin, että näitä on ilmeisesti tapahtunut monenmerkkisille autoille, ei (kai?) siis mikään Hyundain tyypillinen vika. Ja tuo meidän auto on tähän asti toiminut neljä vuotta ihan ongelmitta; kelpo auto ja hyvä ajaa, tyytyväinen olen ollut. Tähän asti.

Mutta niinhän sitä sanotaan, että ongelmatapauksissa se asiakkaan mielipide loppupeleissä punnitaan. Että miten reklamaatiopuoli hoidetaan.

Nyt sitä ehkä sitten näkee, onko se ”viiden vuoden takuu” vain tyhjä mainoslause vai korvaavatko todella. Maahantuojan edustaja puhelimen päässä kuulosti suht positiiviselta (toki sanoi, että puhelimessa ei voi ottaa kantaa), huoltamoiden edustajat skeptisiltä ja ammattiautoilijat (taksikuskit) olivat sillä kannalla, että totta kai tuollainen pitää korvata, kun kerran takuu on annettu ja voimassa.

Odotan mielenkiinnolla.

Veikkauksia, miten käy?