Saanko esitellä – tirpan (2v 5 kk) ensimmäinen pääjalkainen (kuningas)!
Jalkoja tuli vähän useammat, sillä ensimmäiset eivät miellyttäneet taiteilijaa. Ja tuo oikeanpuolimmainen on tietysti käsi, jos joku pönttö ei noista selvistä sormista tunnistanut.
Suu on oikeasti hymyssä, mutta paperi pyörähti välillä nurinpäin.
Ja huomatkaa, että silmiäkin on tasan kaksi – vielä muutama viikko sitten niitä oli paljon enemmän.
”Oho, käsi meni silmään”, kommentoi taiteilija itse.
PS. Okei mä autoin vähän tuossa kruunussa.
Saranda
8.9.2014 at 11:40Iih niin söpö! :))
Cpop
8.9.2014 at 11:50Ihana :D meillä piirrellään aina vaan ökkejä(örkki) ja vastaavia mut ihmisiä ei oo napero innostunu piirtämään. Tässä meiän naperon n.2v3kk piirtämä ökki
https://fbcdn-sphotos-a-a.akamaihd.net/hphotos-ak-xpf1/v/t1.0-9/p180x540/10422192_10152379468428889_5100903892249624687_n.jpg?oh=b7835da345f0035dcf70a92c8097db19&oe=548FFFFB&__gda__=1419162093_a0e130877a4b5648bb1ccd68af3fcbae
Kristaliina
8.9.2014 at 13:50Ihan mahtava, ja taidokkaasti väritettyjä silmä(?)palleroita! :)
possu
8.9.2014 at 22:06Me vaihdettiin joskus äiti piirtäjäksi, eli muksut kerto mitä tulee mihinkin, millä värillä jne ja mä piirsin (melkein Kylli-täti…), ne oli aika hauskoja juttuja.
SP (Ei varmistettu)
8.9.2014 at 12:19Isin kuva, osa 4? :)
Kristaliina
8.9.2014 at 13:48Isi on kunigas! :D
Totuus, miksi tirppa isiä oikeasti nimittää:
”Isi on kakkamestari” :)
Kiisa
8.9.2014 at 12:29Nää on vain aina yhtä liikuttavia.
4-vuotiaan siskonpojan silmää yksityiskohdille on hauska seurata. Piirtää ensin siia perusihmisen ja alkaa sitten lisätä tarvittavia piirteitä. Napa löytyy aina, nyt on mukaan tullut etenkin äitiä piirtäessä varsin tärkeä yksityiskohta: tissit!
Lustu
8.9.2014 at 13:04Ihan sairaan hieno! :) päiväkodintätinä nään näitä hienouksia paljon ja olen ollut niiin kateellinen vanhemmille jotka saavat sisustaa näillä söpöyksillä, mutta onneksi lokakuussa saapuva esikoiseni voi jonkun ajan päästä tehdä minullekkin muutaman ikioman pääjalkaisen :)
Vierailija (Ei varmistettu)
8.9.2014 at 13:32Hei,
olen lukenut blogiasi kauan mutta nyt on viime aikoina tuntunut ettei kirjoitettavaa, siis luettavaa, oikein ole, tai ainakaan samalla tavalla laajempia, ajatuksia herättäviä juttuja kuin joskus, vaan enemmän lähempänä facebook-posteja ja instagrammia. Vähän sääli.
Kristaliina
8.9.2014 at 13:45Ööö tota mulla on nää kaksi pientä lasta :)
Vierailija (Ei varmistettu)
8.9.2014 at 14:37Joo siis ymmärrän sen toki, tarkoitin vaan että kun tämä on kuitenkin Lilyn ns. virallinen äitiblogi, niin olisi hauska lukea ihan oikeita juttuja. Mutta kun on kiire on kiire, ei siinä mitään.
murina
8.9.2014 at 15:01Mä oon nyt ihan ihmessäni, että mitä mä just luin?
”olisi hauska lukea ihan oikeita juttuja”, kuka sen muka määrittelee, mitkä on oikeita juttuja?
Iitanen
8.9.2014 at 15:55Oon ihan samaa mieltä. Musta nää lapsiperheen pienten hetkien jakaminen on juuri äitiysblogien suola. Ei lapsen piirtämistaidon kehittymisestä tarvitse kirjoittaa mitään kilometrin mittaista syväluotaavaa artikkelia, varsinkin kun kyseessä on blogi, joka perustuu Kristan mahtavaan kirjoittamiseen, huumorintajuun ja lapsiperheen arkeen. Ei yhteiskuntakritiikkiin, tuotearvosteluihin tai mihinkään ”isompaan kokonaisuuteen”.
Kristaliina
8.9.2014 at 16:24Kiitos <3 Kiitos kun kirjoitit näin, just nyt merkitsee mulle tosi paljon <3
Vierailija (Ei varmistettu)
8.9.2014 at 19:01Siis äh, ei olisi pitänyt sanoa mitään. Tarkoitin vaan että joskus pari vuotta sitten tykästyin blogiin kun siinä oli erilaisista asioista pidempiä ja analysoivia ja fiksuja juttuja, ja niitä ei ole aika pitkään aikaan ollut. Ja toki nuo piirrustukset ja työkavereiden tekemät kuvat kertovat siitä mistä tarkoituskin, mutta eivät ole ”se juttu” mitä varten tähän blogiin ihastuin. Ei kannata ottaa niin vakavasti, pahalla ei ollut tarkoitus.
Vierailija (Ei varmistettu)
8.9.2014 at 19:05Ja tämä oli tarkoitettu tuohon yo. vastaukseksi.
Kristaliina
8.9.2014 at 19:45Hih joo tällä univelalla ei paljon fiksuja juttuja irtoa – tanssitunninkin jouduin skippaamaan, kun totesin, että en ole 1,5 tunnin yöunilla edes kelpoinen auton rattiin, että pääsisin sinne :)
Mutta nää on näitä ”aika aikaa kutakin” -juttuja. Toivottavasti. Tai ainakin tosiaan toivon, että se järki alkaa taas joskus tässäkin päässä liikkumaan eikä tää nykytila ole pysyvä :)
Puutalon alkuaikoina oli itse asiassa (Silva-vauvan väysymyshuuruaikoihin) paljonkin just sellaista lyhyttä ”arkiväläystyyppistä” juttua; se taisi olla se alkuperäinen puutalobabylandiatyyli. Eli näitä:
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/kirkuva-vauva
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/selkakakka
http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/luomuhippiaidit-tissit-paljaana-sambaa
…ja sit pidempiä juttuja on tullut silloin, kun on siihen aikaa ja fiilistä.
Mulle itselle on ihan hurjan tärkeää, että en ota paineita siitä, että pitäisi-pitäisi-pitäisi kirjoittaa jotain tietyntyyppistä. Bloggaukset syntyvät ihan senhetken fiiliksen mukaan. Vaikka päässä on tälläkin hetkellä jotain 85 sellaista ”hei tästä vois kirjoittaa” -juttua; silti päivän jutuksi voi päätyä ihan joku (itsellenikin) yllättävä, ohimenevä ajatus. Tämä blogi on kautta aikojen ollut mulle henkireikä ja jotenkin sellaisen itsensä toteuttamisen väline – yritän välttää siis sellaista riskiä, että hauskuus häviäisi ja bloggaaminen muuttuisi jotenkin pakkopullaksi. Silloin tää mulle rakas juttu ikään kuin menisi ”pilalle”. Sitä eijeieijeijei en halua :)
Niinpä välillä tosiaan tulee näitä ”postaanpa tirpan piirustuksen, kun mulla on 10 minuuttia aikaa” ja joskus (toivottavasti) niitä, että sitä alkaa ihan luonnostaan pidempään tilittämään (heh) jostain syvällisemmästä aiheesta.
Tekijänsä näköinen. Sitähän tämä toivottavasti on :)
Toveri (Ei varmistettu)
8.9.2014 at 17:43Olen tätä blogia lukiessani jostain saanut käsityksen, että Puutalossa just nyt nukuttaisi aika huonosti :)
Kristaliina
8.9.2014 at 18:55Hehee joo jotain sinne päin oon ehkä saattanut ihan silleen sivumennen mainita :D
Iiu (Ei varmistettu)
8.9.2014 at 14:58Mulla on äitienpäivälahjaksi tatuoitu pääjalkainen vasemmassa kädessä<3 Ja tietysti se on taiteilijan omakuva.Rakkaus<3
Manduca (Ei varmistettu)
8.9.2014 at 16:21Moroo! Hei eks ton Manducan vetskari kuulu olla auki noin pienellä et se paneeli tukee niskaa vai oonko mä nyt aivan hukassa? Mä oon vasta nyt 2v kantaessa laittanu sen vetskarin kii et se voi pitää kädet ”vapaana”… :P
Ootko kantanu muuten liinassa yhtään? :) se on kyllä parempi selälle!
Kristaliina
8.9.2014 at 16:29En mä tiedä :D Pitäis varmaan lukea käyttöohjeet :) Seela pitää jo tietty päätään tosi jämysti, ja tänään päikkäreille laitoin sen ”hupun”. Mä oon tän kaa ihan aloittelija, täytyypä testata!
Rengasliinasta oon tykännyt mäkin! Trikooliinakin on, mut en oo ihan sinut niiden sitomisten kanssa…
Vierailija (Ei varmistettu)
8.9.2014 at 22:51Vetska auki kun lapsi kasvaa, uskoisin. Se niskatuki on sit erikseen ja hyvä ihan pienellä joka ei päätä kannata tai nukkuu. Vetskasta tuleva lisäosa tarvitaan kun lapsen selkä on pidempi, mut en nyt mee sanomaan mitään lapsen pituusrajaa tähän.
Vierailija (Ei varmistettu)
8.9.2014 at 17:44”Oho, käsi meni silmään”
Sehän on FACEPALM! Tyttärenne on ajan hermolla!
Kristaliina
8.9.2014 at 18:28:D
Laurakaisa (Ei varmistettu)
8.9.2014 at 20:47Luin tuota sikäli ihan ystävällismieliseen sävyyn kirjoitettua kommenttia sellaisella siis että mitä HÄH -fiiliksellä, kunnes tajusin, että ehkä kaikilla ei tosiaan ole ollut sitä suunnatonta onnea olla yhtä aikaa kahden pienen äiti… (Edellinen lause tihkuu sarkasmia, toim. huom.) Minun mielestäni on täysin käsittämätöntä, ihailtavaa ja yybermahtavaa, että kykenet näin tiheään ja laadukkaaseen päivitystahtiin, olisi jäänyt minulta kyllä tekemättä!
Mari / Sunset and Fridays (Ei varmistettu)
9.9.2014 at 04:17Komppaan tätä kommenttia kyllä ihan täysillä. Mulla ei ole kun oma napa huolehdittavana ja saavutus on jos 2 kertaa viikossa jotain saan blogiin asti. En ymmärrä paljoko sun päivässä on tunteja hä? :-D JA KAKSI LASTA!
Toveri (Ei varmistettu)
8.9.2014 at 21:06Ja tähän samaan asiaan vielä lisäisin, että Krista osallistuu varsin aktiivisesti täällä kommenttipuolella keskusteluun ja täällä on paljon fiksuja kommentoijia. Hyvät keskustelut tällä puolella on mulle usein ns. puoli ruokaa eikä siis haittaa yhtään vaikka alkuperäinen postaus olisi lyhyt tai perustuisi yhteen välähdykseen arjesta.