”Kuka tietää, miksi loppiaista vietetään? Ei saa katsoa googlesta!”
Näin kirjoitin Facebookiini muutama vuosi sitten. Itsehän olin juuri katsonut asian googlesta.
Mutta täällä loppiaisen syystä ei ole epäselvyyttä – ja tää on täällä iso juttu, kai keskeisempi joulunajan juhlapäivä kuin itse joulu. Loppaisena siis ne kolme itämaan tietäjää tulivat Jeesus-vauvaa katsomaan.
Me sen sijaan skippasimme Jeesukset ja menimme katsomaan läheistä leipomoa.
Sen ikkunaan oli nimittäin ilmestynyt niin huikean näköisiä tötteröleivoksia, että pakkohan niitä oli ostaa maistiaisiksi. Vaikka mähän tunnetusti en ole mitenkään leivosihminen…
Plumitas del Rey luki ikkunan kyltissä. Kuninkaan höyhen?
Itse leivos oli… hrrr… erittäin makea. Päällys ei ollut marenkimainen niin kuin kuvittelin, vaan pehmeämpää. Ei kuitenkaan kermavaahtoakaan. Joelin mielestä maku ja koostumus olivat etäisesti tuttuja, ja yön yli nukuttua se muisti: Brunbergin suukot! Ehkäpä. Jotain sentyyppistä tuo kuorrute oli.
Ja ihan törrrrrkeän makeaa. Oikea megasokeriöverihyökkäys. Kenellekään ei maistunut paria lusikallista enempää.
Parempi menestys sen sijaan oli tälläinen pullakakku, Roscón de Reyes – kuninkaiden pulla?
Kakkumakuja leipomossa oli vaikka kuinka paljon (ilmeisesti tuolle täytteelle), ja me yritettiin valita mahdollisimman ”mieto” eli nata, kerma.
Ja joo-o, joo-o; tästä kyllä tykkäsin. Otin lisääkin. Kolmesti. Se oli ministi niin kuin laskiaispulla, mutta sitten kuitenkin makeampi. Heh noita päällisen sokeroituja (?) juttuja en sentään maistellut.
Ja tää siis oli iiiiiiiso. Ei mikään rinkelikokoinen. Kahdeksan ihmistä (joista osa lapsia) sai ehkä puolet syötyä.
Kakkuun kuuluu myös ylläri – sen sisään on leivottu ”lantti tai pieni esine” niin kuin jossain luki. Vähän niin kuin manteli meidän joulupuurossa! Sen saaminen kai tietäisi onnea; näin me arveltiin. Toivottiin myös, ettei lantti ole mikään oikea kolikko, joka voisi päätyä lasten kurkkuun…
Ja – tadaa – kenenkäs lautaselta se ”aarre” sitten löytyikään!
Jeee! Mun!
Se kyllä näytti siltä, että se olisi jotenkin homeessa. Onneksi se oli pakattu muoviin.
Mutta hetkinen, het-ki-nen! Mitäs, mitäs…? Ystävän miehen lautaseltakin löytyy jotain muovikäärettä, jonka sisällä on….
Ooooooo! Sen kakussa oli itämaan tietäjä. Oo äm gee. Vähänkö mun säälittävä homepapu just kalpeni.
Myöhemmin kakun alta bongattiin myös pahvinen kruunu. Ajattelimme, että se olisi ollut jonkinlainen kakun koriste (me urpot), mutta myöhemmin kotona google kertoi, että ilmeisesti ainakin Ranskassa loppiaiskakun ”aarteen” löytäjä saa sen pahvikruunun päähänsä. Hän saa toimia loppuillan kuninkaana, jonka toiveita totellaan.
Googlekaan ei kuitenkaan tiennyt kertoa, saako sen kruunun se, joka löysi itämaan tietäjän. Vai se, joka löysi homeisen pavun (ekana!).
Tästä se ehkä selviäisi, jos vaan kielitaito riittäisi:
Osaako joku kääntää?
31
Minttu
6.1.2017 at 18:04Se joka löytää ton itämaan tietäjän ”kuninkaan” on on kuningas eli saa ton kruunun! Ja se joka saa pavun, joutuu maksamaan ton ” loppiaispullan”. En kääntänyt tota lappusta sanasta sanaan, mutta näin siinä sanotaan :) ja muutenkin tuttu perinne mulle kun oon yli 10v elänyt espanjalaisen puolison kanssa. Tänään meilläkin (Suomessa) syötiin tota pullaa, olin itse sen tehnyt, koska Suomessahan noita ei myydä. Mutta toi on kyllä herkkua!! Perinteisesti tota pullaa syödään heti aamulla aamupalaksi.
krista
6.1.2017 at 18:10Eiiiiiih! Nooooooou! Mun papu oli siis ihan p*rseestä, pöh, ilmankos oli homeessakin :D Mutta toisaalta no, itse asiassa… …mä sen pullan olin joka tapauksessa jo maksanutkin :D :D :D
–
Onks niissä siis aina sekä papu että se kuningas? Me mietittiin, että voisko niitä kuninkaita olla vielä kaksi lisää siellä (kun loput jäi siis syömättä), kun kolmehan niitä siinä tarinassakin on :)
–
Tää oli kyllä tosiaan aika hauska tapa; pulla oli hyvää, mutta sit se yhdessä syöminen kans, kun tuo oli sellainen kaikille jaettava tosiaan. Harmi, että ei saa Suomesta, muuten vois jatkaa tätä tapaa Suomessakin! Tai sit voi vaan leipoa tavallisen pullarinkulan ja laittaa kermavaahtoa väliin :D Suomalainen versio :D
Riika A
6.1.2017 at 18:52”Dos sorpresas… …un haba y una figura”. Eli kaksi yllätystä, yksi papu ja yksi figuuri. :)
Jännä, miten paljon näitä espanjalaisia tapoja on mennyt multa ihan ohi, vaikka kielen mukana on tuota kulttuuriakin tullut opiskeltua ja Espanjassa ajoittain myös eleltyä – joulua en kuitenkaan ole siellä koskaan viettänyt.
Lilia
6.1.2017 at 18:08Sen verran tajusin, että ”peor es el haba a lo mejor la figura” kohdasta voi päätellä voittajan. Haba= papu, peor= huonompi, mejor=parempi ja figura on tietty tuo figuuri. Mutta paljon jää kyllä pimentoon: mitä tolla pavulla sitten tehdään, isketään multaan vai?
Lilia
6.1.2017 at 18:09Jaa arvoitus ehtikin jo ratketa, papu ei siis ollut mikään lottovoitto 😅
krista
6.1.2017 at 18:16Maksajan homepapu, perhanan perhana :D :D :D
Chaura
6.1.2017 at 21:15Mä kans leivoin itse meille kun ei Suomesta saa. Aika helppoa, vähän kuin pulla mutta jotain ainesosia muutellen. Meksikossa sisälle leivotaan pieniä jeesusfiguureja symbolisoimaan sitä, kun Jeesusta jouduttiin lapsena piilottelemaan kuningas Herodeksen vainolta! Siellä ei myöskään yleensä täytetä pullaa, joten maku on vielä lähempänä suomalaista. Niin ja juodaan kuuman kaakaon kera!
MarjaH
6.1.2017 at 22:52Luulen, että tuossa ylemmässä leivoksessa on sellainen pehmeä marenki, suukotkin on kait sen tyyppisiä :) Pehmeää marenkia tulee toisinaan käytettyä kakun kuorrutteena, se on aika näppärää siihen
Mervi (espanjanope ja espanjalaisen vaimo 😉
7.1.2017 at 00:06Tätä roscón-pullaa syödään perinteisesti sulaan suklaaseen kastettuna. Kaupassa myydään sitä, ei siis kaakaota vaan ihan sulaa, kattilassa lämmitettävää suklaata 😊