Joel palasi kuntosalilta nilkuttaen – oli murtanut isovarpaansa. Parka. Nyt varvas on ihan musta ja muhkurainen.
(anteeksi kuva)
”Voi ei! Mitä tapahtui? Tipautitko painon jalalle?”, minä kysyin.
”Eeeeen.”
”Ai löit vaan varpaasi johonkin kynnykseen?”
”Eeeen. Paljon nolompaa.”
?????
”Tää tapahtui itse asiassa jo matkalla salille.”
???? ?????
”Oli niin hyvä fiilis. Aurinko paistoi ja mulla oli hyvää musiikkia kuulokkeissa. Olin tyhjällä kujalla, meidän vanhalla kotikadulla. Ketään ei näkynyt missään. Aloin siinä vähän jammailla. Tanssin kävelyn lomassa musiikkia kuunnellen. Innostuin, vedin vähän kovemmin, vetäisin fiiliksellä jonkinlaista jalka-lantio-sheikkausta samalla kun kävelin, ja…
…pamautin jalkaterän täysillä katukiveykseen.”
Toisen vahingoille ei saa nauraa, mutta…. ahhahahahahahahaha! (anteeksi)
Illalla Joel uikutti kipeää varvastaan.
”On huono yhdistelmä olla kömpelö ja matala kipukynnys. Olisi ihan ok olla kömpelö ja kovanaama. Kömpelö ja nynny on vähän kurjempaa.”
Mun rakas. Kömpelö, nynny ja kadulla tanssahteleva <3
47
Stea
9.5.2018 at 11:45Voi voi! Varvas ja itse asiassa koko jalkaterä on kyllä tosi kipeä paikka, jos jotain sattuu. Minulle kävi pari vuotta sitten rullaluistinonnettomuus, kun pudotin luistimen varpaalle. ;) Ei murtunut, mutta oli ihan törkeän kipeä. Tuli ihan huono olo. Ja minulla on hyvä kipukynnys. T. 3 tuntia päivystyksessä ilman kipulääkkeitä munuaiskiven kanssa.
krista
9.5.2018 at 12:04Joo ja noi varpaat on kai sellaisia, että niille ei voi oikein edes tehdä muuta kuin antaa ajan parantaa (tai korkeintaan teippailla varpaita yhteen). Mietittiin illalla, että pitäiskö tuota käydä jossain näyttämässä, mutta toisaalta lääkäri varmaan sanoisi, että ”joo musta varvas näköjään on” :)
Puumis
9.5.2018 at 12:20Ainut mitä ne voi tehdä on vetää sen luun paikalleen, jos se on siis silleen ihan katki-poikki ja vinoon murtunut. (Joelin tapauksessa tosin kuulostaa siltä että ei ole vinksalleen murtunut?) Ja sitten ne tosiaan teippaa sen viereiseen varpaaseen ja jäykkäpohjaisilla jalkineilla (kuten puukengät) kävelyä suositellaan. T: Nimim. pikkuvarvas jäi kerran koulussa tuolinjalkaan.
krista
9.5.2018 at 12:48Joo aika suoralta tuo kai näyttää :) Onneksi! Ehkä pitää ostaa Joelille sit seuraavaksi puukengät – toivottavasti ei sit niillä ala tanssahdella, ettei mene nilkatkin :D
Nilviö
9.5.2018 at 20:58Hei noissa 1. varpaan murtumaepäilyissä itse asiassa kannattaa käydä näytillä ja arvioituttamassa kavantamisen tarve. Niihin liittyy enemmän leikkaushoitoa vaativia murtumia ja hoitamatta jäädessään ne voi aiheuttaa harmittavia jälkiseuraamuksia ja pitkäaikaista (loppuelämän) vaivaa. Kannattaa siis hakeutua lääkäriin jo huomenna.
krista
9.5.2018 at 21:22Hui! No, onneksi tässä näytetään selviävän vaan mustelmilla, Joel on jo tänään kävellytkin aika normaalisti :) (paitsi ehkä välttää vielä kävellessä tanssimista :D )
Kokosi
9.5.2018 at 23:31Itselläni murtui varvas kahdesta kohtaa itse asiassa juuri viikonloppuna. Sympatiaa sinne, on meinaan ikävä ja kipeä vaiva! Lääkäri totesi minulle päivystyksessä, että pottuvarvas on hieman poikkeava noista muista varvasmurtumista siinä, että ne mielellään kuvataan ja katsotaan hieman tarkemmin: omassakin tapauksessa röntgen paljasti, että murtuma meni nivelrakoon asti ja joudun ortopedin pakeille vielä erikseen varmistamaan, että varvas luutuu oikein – muuten tuloksena voi olla nivelrikko, mikä on pottuvarpaassa varsin kamala ajatus. Että jos kipuilu yhtään jatkuu, kannattaa käydä tarkistamassa tilanne :)
krista
9.5.2018 at 23:52Auts! Kuulostaa tosi kurjalta :( Miten sitä sitten käsiteltiin, kipsata kai ei voi? Tuolloin tuon satuttua googlasin, että joskus näitä joudutaan leikkaamaankin, uhh…
–
Joo ehdottomasti pitää mennä tsekkaamaan, jos vielä kipuilu jatkuu tai ei lähde paranemaan! Nyt tosiaan näyttää siltä, että ihan itsestaään paranee, mutta eihän sitä sit koskaan tiedä… Aikamoisia tapaturmia, tuollainen pikku juttu kuin varvas (ja tavallinen asia sen kolauttaminen) ja sit voi olla niin kipeaä, auts!
Kookos
10.5.2018 at 09:05Niin kuin tuolla aiemmin joku sanoi, teippaamalla kiinni toiseen varpaaseen, käyttämällä paksupohjaisia kenkiä ja tietty ihan vaan välttämällä varpaan käyttöä. Eniten pelkään kynnen irtoamista tai sitä, että kynnen alle pakkautuva veri pitää vapauttaa poraamalla kynnestä läpi tulikuumalla klemmarilla (?!), omissa mieliluvissa se on hirveää epämuodostuma-veresliha-kauhua ja splätteriä, vaikka lääkäri yritti vakuutella, ettei se edes koske :D
En olisi ikimaailmassa voinut uskoa että yksi pahainen varvas aiheuttaa näin paljon kipua ja vaivaa. Miekin vielä joelmaisesti samana päivänä osallistuin Helsinki City Survivors kisaan, ja sen sijaan että olisi varvas murtunut tiimiparia palomiesotteessa hiekkaesteen yli kantaessa, mursin sen illalla hotellissa varavuodetta avatessani :D
krista
11.5.2018 at 18:03Haha tyypillistä tosiaan :D Mutta hei onneksi ei murtunut edellisenä iltana, tai olisi jäänyt kisa väliin!
–
Ps. Sori, viestisi oli käynyt roskapostikansiossa! Tää tekee tätä joskus, että ihan kummallisista syistä tulkitsee viestejä roskaposteiksi…