Jorfie ja muut terkut Kuopiosta!

Olin tänä viikonloppuna Kuopiossa, esiinnyttiin siis Kuopio tanssii ja soi -tapahtumassa. Ja kai tän saa sanoa ääneen: oli IHANAA olla 1,5 vuorokautta ihan kokonaan ilman perhettä.

Ei muakaan oltu kuulemma kaivattu (no okei paitsi että oltiin kuulemma vähän), että hei tasoissa ollaan, tyypit.

Investoin ihan omaan hotellihuoneeseen niin kuin Frankfurtissakin. Yksin! Yksin! Vaikka rakastan nukkua oman perheen kanssa, niin oh sitä tunnetta käydä pitkän ajomatkan jälkeen rauhassa oman hotellihuoneen suihkussa, kääriytyä valkoiseen puhtaaseen hotellipyyhkeeseen, napata minibaarista kylmä valkoviiniminipullo ja pötkähtää sängylle rentout... vastaamaan blogikommenteihin.

Haha. Kukin rentotuu tavallaan.

Kuopiossa oli ihana fiilis. Meillä oli lauantain aikana kaksi esiintymistä, toinen aamupäivällä ja toinen illemmalla; ja yhdessä setissä aina neljä tanssia ja minä niistä kahdessa mukana. Välissä levätiin, syötiin kiinalaisessa (ja käännettiin päitä bling-bling-kultapuvuissamme) ja yleisesti sekoiltiin ja naurettiin.

Nautin myös täysin sieluin siitä, että nykyisin osaan selvästi irrottaa ajatukseni kotiympyröistä. Toivottavasti tää ei kuulosta kamalalta: mutta ei tullut kertaakaan sellaista oloa, että pitäiskö soittaa kotiin. Olin kotiin yhteydessä kahdesti: perjantai-iltana soitin, että olen turvallisesti tullut perille. Ja toisen kerran soitin lauantai-iltana, että nyt lähden ajamaan yötä myöten takaisin kohti Helsinkiä.

Ei vaan ollut tarvetta soittaa. Ei huolta. Oli hyvä olla ja tiesin, että kotona oli myös.

But first… …let me take a jorfie.

Kyllä. On tultu pitkä matka siitä, jolloin vielä tuntui, että pitää paniikissa juosta kotiin, vaikka oli ollut poissa vaan kaksi tuntia. Kerroin matkalla tanssinope-Ilonalle, että aloittaessani Bollywoodin neljä vuotta sitten mun piti ihan tsempata itseäni, että pystyin olemaan kokonaisen tanssituntikäynnin ajan kertomatta yhtään vauvajuttua. Ilona vannoi, että ei muista mun koskaan olleen mikään vauvankakkavaippajuttukertojahuurusekopää.

Mutta mä veikkaan, että se ei vaan muista. Itse muistan tyyliin esitelleeni itseni muille niin, että ”hei, mä oon Krista ja mulla on kotona vauva”.

Kuopio antoi parastaan. Olen siellä kerran ennenkin käynyt, kotimaanlomailumeiningissä monta-monta vuotta sitten. Ensi kerralla toivottavasti… …apua, mitä mä oikein ajattelen… …perheen kanssa!

Ha ha.

Ensi kerralla perheen kanssa.

Koska onhan noi nyt ihan älyttämän rakkaita.

Ja ois ne kyllä mahtuneet mun viereen sinne hotellihuonesänkyynkin.

 

PS. Jee jee jee netistä löytyy meidän tanssia Kuopiosta aika pitkä pätkä – tää on aamupäivällä Kuopion torilavalla.  Ja jee meitsikin näkyy aika paljon (eikä vain vilaukselta), jee jee jee! Menkää katsomaan! Löytyy Kuopion torin Facebook-sivulta täältä ja suora linkki toivottavasti tässä. Biisi on Prem ratam dhan payo – ja koreografia tietysti Ilona Kolachanan käsialaa.

18