”Leijonaa mä metsästän,
leijonaa mä metsästän.
Tahdon saada suuren,
tahdon saada suuren.
Enkä mä pelkää ollenkaan,
enkä mä pelkää ollenkaan…”
Kaunis kesäpäivä lapsuuden mummolassa. Lauloin innolla leijonanmetsästyslaulua koko päivän. Mutta illalla, kun piti mennä nukkumaan mummolan vintille… Iiik, leijona! Nyt se varmasti hyökkää tänne yöllä, kun sitä on härnätty ihan koko päivä!
Tämän päivän trendikatsauksessa leijonaa leijonalla.
Jossain vaiheessa (hetkeä ennen hukkumista babyn vaatepaljouteen) tein päätöksen, että kirpparilöytöjenkin määrää on jo rajoitettava: ostan enää vain sellaisia vauvanvaatteita, joiden kuosista tykkään erityisen paljon.
Ja sitten kävi mm. näin:
Jaiks. Koiralintutiikeriapinapöllökissapingviinitipunorsukrokotiili.
ps. Niin joo sittemmin olen kyllä päässyt metsästämään leijonaa oikeastikin. Samsungin pinkillä digipokkarilla.
Leijonaa mä metsästän…
…leijonaa mä metsästän.
Tahdon saada suuren…
tahdon saada suuren…
Enkä mä pelkää ollenkaan…
…enkä mä pelkää ollenkaan!
(paitsi jos oisin antilooppi, niin syytä ehkä olisi.)
2
wry
6.9.2012 at 22:12Tein juuri spontaanisti päätöksen, että mun on saatava nähdä oikeita leijonia niiden oikeilla kotiseuduilla. Vaikka ennen vuotta 2020, niin on aikaa kypsytellä ja kasvattaa tätä reissuhaavetta. Kertoisitko joskus sun omista matkoista? Kaipaisin kokeneelta matkaajalta neuvoja tyyliin ”kas näin otat rohkeasti ensimmäisen askeleen rinkan luokse, lukitset ulko-oven ja oikeasti lähdet”. :)
Kristaliina
7.9.2012 at 12:18Oi, miten mielelläni! Jee, nyt saankin sitten jossain välissä hyvällä omatunnolla sukeltaa reissumuistoihin ja jos joku valittaa, että ”no eihän tuo liity mitenkään babyihin tai puutaloihin”, voin vastata, että ”lukijan pyynnöstä” :)
Ja onnittelut: tuo päätös onkin se tärkein siinä lähtemisessä! Seuraava kynnys on se, että vaan varata paukauttaa ne lennot – ja sitten matka-ajankohdan lähestyessä sitä huomaa, että ups se on menoa nyt, ja kaikki muu siinä sitten kyllä jotenkin järjestyy…
Kaikista reissuista tuo safari on kyllä ollut mieleenpainuvin. On tosiaan nii-iiin eri asia nähdä noita eläimiä luonnossa. Leijonia, kirahveja (ne oli mun mielestä kaikkein mahtavimpia), satoja-satoja seeproja ja norsuja, tuhansien gnuiden laumoja (oltiin tuntikaupalla jumissa gnu-liikenneruuhkassa :D ), puhveleita, virtahepoja… Leopardit ja sarvikuonot jäivät meiltä harmi kyllä näkemättä, mutta niitäkin tuolla Serengetillä elelee.
Tuo safari oli kyllä myös kallein kaikista tekemistäni matkoista, mutta ehdottomasti joka euron arvoinen – eli sitä varten kyllä kannattaa vähän säästääkin.
Reissubloggauksia tulossa siis myöhemmin tällä kanavalla :)
annemi
7.9.2012 at 20:49Nää on UPEITA! mä vouhotin näistä sun kettu/karhu/kuviosysteemeistä tänään töissä työkavereille eikä mulla ole (eikä nyt ole tietääkseni ihan heti tulossakaan) vauvaa :D
Kristaliina
8.9.2012 at 19:49Hehee, annemi, no niin mäkin välillä vouhotan sun resepteistä vaikka en ikinä kokkaa. Bloggaus laajentaa omaa elämänpiiriä? :)
annemi
8.9.2012 at 20:22Haha, todellakin ;) onneksi mulla on neljä kummilasta joita voin ilahduttaa kuosivaatteilla!