Siinä ei ole mitään erikoista, että me melkeinunohdettiin meidän vuosipäivä.
Vaan siinä, että me lopulta noin klo 22 vuosipäivän iltana muistettiin se. Ensin minä muistin, että ”hei jossain tässä heinäkuun alussa se on”. Ja sitten Joel muisti, että ”hei joo se tais olla heinäkuun toinen päivä – tänään”.
Tai siis eilen.
Harvinainen ”kahden kesken” -päivä vuosi sitten Sienassa Italiassa.
Tuntuu jännältä ajatella, että Silva sai alkunsa aika pian meidän kolmivuotispäivän jälkeen – että me oltiin oltu yhdessä kuitenkin niin vähän aikaa. Tuntuu niin kuin lapsetonta aikaa olisi mukamas ehtinyt olla paljon pidempään. Kohta ollaan siinä tilanteessa, että ollaan oltu lapsiperhe pidempään kuin lapseton pariskunta. Älytöntä.
*******
Kuusi vuotta. Se on täten ihan virallisesti pisin parisuhde, mitä minulla on koskaan ollut.
Tärkein se on ollut jo pitkään.
Eikä muita enää tule. Tämä on se ihminen, jota rakastan. Koko loppuelämäni ajan.
PS. Meidän tapaamisesta mm. täällä ja täällä.
Taija (Ei varmistettu)
4.7.2014 at 09:20Hetkinen. Tätä postausta lukiessani tajusin, että meilläkin on miehen kanssa vuosipäivä. Kumpikaan ei muista sitä virallista oikeaa päivää, tässä heinäkuun alussa se oli. Ja nyt kun kirjoitan tätä niin piti tämäkin laskea: viisi vuotta yhdessäoloa. Ja ihana 1,5 vuotias tytär :) Jostain kumman syystä muistan kuitenkin AINA uutena vuotena, että puolikas vuosi tulee täyteen. Sillähän ei edes ole merkitystä! Lämpimästi onnea teille, kauniisti kirjoitat miehestäsi.
Jadekivi (Ei varmistettu)
4.7.2014 at 09:55Ihana, että muutkin unohtaa näitä tärkeitä päiviä :D
Meillä meni joulukuussa 4v hääpäivä ihan ohi. Muistin sen kolme päivää myöhässä, mies ei ois varmaan muistanut ollenkaan :P
Vierailija H (Ei varmistettu)
4.7.2014 at 12:03Onnea onnellisille <3
My&Mini (Ei varmistettu)
4.7.2014 at 17:46Voi apua. Kiitos postauksesta. Meillä on nimittäin vuosipäivä 4.7. ja multa ois unohtunut koko juhlapäivä ellet ois sattunut juuri kertomaan teidän päivätänne. Kiitos ja onnea! <3
Vierailija (Ei varmistettu)
4.7.2014 at 21:20Meillä hääpäivä on valittu niin ettei sitä unohda helposti…mutta muistaapa kuinka monta vuotta ollaan oltu naimisissa (vissiin neljä, kun tarkkaan mietin). Meidän tapaamispäivä…ööh, ei hajua tarkemmin (joskus syyskuun alussa -99, huh, kutakuinkin iäisyys sitten).
Mua hämmästyttää oma pitkä historiani miehen kanssa. Viisitoista vuotta ollaan tunnettu (siis oikeasti sehän on iäisyys, ei mene kauaa, niin olen yli puolet elämästäni tuntenut tuon sielunkumppanini). Melkein heti synkkasi. Seurusteltiin kolme vuotta, erottiin (oikea ihminen, tiesin, mutta tiesin jo alussa että väärä aika, liian nuoria, aivan liian nuoria, voi itku, tosta kolmesta vuodesta ainakin vuosi meni eroa tekien :(). Ehkä vähän sekoiltiin että ollaanko ystäviä vai ei (ystäviä aina ja ikuisesti, kyllä, mutta aika vaikeeta kun tiesin että on elämäni mies joka ei halunnut seurustella mun kaa). Kolmisen vuotta eron jälkeen päätin etten voi olla enää ystävä, koska hajottaa mua liikaa, päätin luopua ja luovuttaa. Se avasi miehen silmät, se alkoi tahtoa. Pikkuhiljaa luottamusta, yhteinen koti, elämän jakaminen, yhteinen asuntolaina, avioliitto ja lopulta oma pieni tyttösemmekin reilut kaksi vuotta sitten. Siitä päivästä kun päätin luopua miehestä on nyt reilut yhdeksän vuotta ja ne ovat olleet oikein hyviä vuosia ja toivottavasti niitä on tulossa paljon paljon lisää.
Joskus aattelin, että onpas tässä tarina äidin ja isän love storysta lapsille kerrottavaksi, mutta oikeasti voi olla että pitää kertoa joku sensuroitu versio (ainakin tuhota kolmen synkän vuoden päiväkirjat :)).
MarjaH (Ei varmistettu)
4.7.2014 at 21:41Meilläkin on ihan kohta vuosipäivä, kuusi vuotta naimisissa <3 Hassua ajatella, että siitä on jo niiiiiiin kauan… Sukulaiset luuli, että mä oon raskaana, kun mentiin niitten mielestä liian nuorina naimisiin (mä olin 20, mies 19). Empä ollut, hähää. Umpirakastunut sen sijaan olin. Nykyään rakastan.
MarjaH (Ei varmistettu)
7.7.2014 at 19:40Voi ei, ja nyt oon taas umpirakastunut *sydän*. Mun mielestä parasta naimisissa olossa on se, että aina voi rakastua uudelleen siihen puolisoonsa, ja olla ihan yhtä höpsö kuin silloin teininä *sydän*
Jonnaa
10.7.2014 at 23:01Ihanaa, meillä tulee syksyllä täyteen 5vuotta ja meijän tytöt on saman ikäset.kamala kun aika menee nopeesti