Kymmenen kuvaa kuulumisia

Ja katso – hänellä on kuvia!

Koska kaksi viimeistä postausta olivat olosuhteiden pakosta kuvattomia, niin pidetäänpä maailma tasapainossa ja laitetaan nyt sitten kuvia sitten senkin edestä hemmmetti vie. Kun kerran yksi uusi asia tässä taas toimii.

Tässäpä siis kuvalliset kuulumisemme parin viime päivän ajalta, kymmenen kuvan voimin.

1. Lentokoneessa

Lennot sujuivat taas kerran ihan käsittämättömän hyvin. Eräskin pieni pippurinuttura leikki kaikessa rauhassa Ryhmä Hau -leluilla neljä tuntia ihan itsekseen. Whaat? Toinen askarteli, tarraili ja puuhakirjasteli oikeastaan koko matkan.

Laskun aikana toisen lapsen korviin meinasi sattua, mutta pienet rusina-askit pelastivat tilanteen. Lähtökentällä Helsingin päässä oltiin laitettu puuduttavia korvatippoja myös.

2. Peilikaappi

Ehkä ensimmäinen hetki, kun sellainen stressimuhkura alkoi päästäni pehmetä: ensimmäisen vuorokauden jälkeen (kun siivousfirma oli käynyt) alkoi saamaan ensimmäisiä tavaroita kylppärin peilikaappiin. Ah jotenkin konkreettinen tilanvaltausfiilis tässä: täällä me nyt asutaan ja tavaroita on kaapissa.

Kolme rekalla tullutta matkalaukkua/laatikkoa on vielä tälläkin hetkellä purkamatta, mutta nyt jo löytyy tyyliin puhtaat pikkuhousut ja kynsisakset tarvittaessa. Sanoisin, että helpottaa elämää (ja hermoa) merkittävästi.

3. Back to perhepeti

Olimme jo etukäteen puhuneet, että täällä lapset saisivat sitten mahdollisesti ihan omaan huoneen – siis sellaisen, jossa myös nukutaan. Tänne tullessamme huomasimme, että huonejärjestys ei anna sille kovin hyvin myöten, ainakaan vielä tässä vaiheessa, katsotaan vielä uudestaan tilannetta myöhemmin.

Niinpä palasimme vanhaan tuttuun perhepetiin.

Onneksemme saimme kuitenkin yhteen huoneeseen kolme suht leveää yhden hengen sänkyä vierekkäin – joten meillä on itse asiassa tilaa jopa aika mukavasti. Ensimmäinen yö oli katastrofi (aikuisille; lapset nukkuivat hyvin), mutta seuraavat kaksi ovat menneet jo paremmin, kun nämä sängyt näin saatiin siirrettyä.

4. Päiväunet

Unista puheen ollen. Päiväunet omalla pihalla <3 <3 <3

5. Tuttu leikkipuisto

Tässä vaiheessa (eka aamupäivä) olin vielä ihan pää tokkuraisena: silmät näkivät, että täällä me taas ollaan, mutta pää ei vielä suostunut tajuamaan sumun läpi mitään tunnetiloja, joita täällä olosta voisi mahdollisesti syntyä.

Lapsi puolestaan tulkitsi tuntemuksiaan leikkipaikalta kotiin kävellessään hyppelehtiessään.
”Ooooo ooooo ooooo me ollaan niiiiiiiin on-nek-kai-ta! Mutta VOIH – mua käy niin sääliksi kaikkia niitä suomalaisia, jotka eivät voi olla täällä…”

6. Kattoterassin  etätyöpiste

Kunhan vähän vielä tässä asetutaan, niin just tuossa kohdassa mä aion tehdä mahdollisimman usein töitä tänä talvena.

7. Ikea

Tästä on tullut jo selvä perinne: heti alkuun taksilla Malagan Ikeaan!

Tänä vuonna tärkeimmät ostokset olivat kaksi (halvinta mahdollista) työpöytää tietokoneille, muutamat matot, säilytyslaatikot, roskikset, pyykkitelineet, tiskiharja ja korokejakkarat veskiin. Pyykinkuivausteline täällä tällä kertaa jo olikin valmiina. Todennäköisesti käydään siellä myöhemmin myös toinen reissu, mutta näillä pääsi taas hyvään alkuun.

Jea Ikea! Yhdellä käynnillä ihan huomattavasti uuteen kotiin toimivuutta.

Ja lopuksi hodarit ja tilataksilla takaisin.

8. Pyykit

Mä vaan oon hullu pyykkimuija, se vaan pitää nyt tässä itselle taas myöntää. Tää tuottaa mulle valtavasti nautintoa: likaiset vaatteet koneeseen ja kohta puhtaina kuivumaan ulos. Kuvassa ensimmäinen täällä pesty pyykkikoneellinen. Kun muut ehkä ikuistavat vaikkapa ensimmäistä oluttuoppia, paella-annosta tai biitsikirmailua, mä ikuistan ensimmäisen pyykkikoneellisen.

Joo, oon säälittävä.

9. Uusi koti

Alkuvaikeuksia ollaan pitkälti jo päihitetty (remppamies muuten tuli sisään juuri tätä kirjoittaessani) ja uusi koti alkaa vähitellen näyttämään parastaan. Kyllä me täällä viihdytään <3

10. Ensimmäinen hoitopäivä

Tämä oli tietysti se tähän asti isoin steppi (jopa isompi kuin se ensimmäinen pyykkikoneellinen) uuteen arkeen Espanjassa: tänään on tyttöjen ensimmäinen päivähoitopäivä! Ensimmäinen aamujääminen sinne sujui aivan ihanteellisesti, tytöt jäivät sinne reippaina ja iloisina leikkimään – viime talvelta tuttuja kavereitakin sieltä heti löytyi! <3

Pieniä vastoinkäymisiä koimme aiemmin myös päivähoitoasiassa; saimme vähän ennen tänne lähtöä kuulla, että meidän perheen niin niin niiiiiiiin fanittama ihanistaihanistaihanin päivähoidon vetäjä (ja koko homman suuri sydän) on juuri lopettanut työnsä paikassa ja siirtynyt toiseen päiväkotiin – ja sinne on meille autottomina ihan mahdoton kulkuyhteys. Hup-sis APUA ja muutama hätääntynyt kirosanakin! Selvitin jo sydän pamppaillen muitakin hoitovaihtoehtoja, mutta onneksi tuttuun hoitopaikkaan sitten olikin löytynyt uusi hoitaja pika-aikataululla. Ja tämän aamun ensivaikuteman perusteella pystyin huokaisemaan ihan lopullisesti helpotuksesta: selvästi ammattitaitoinen ja kokenut hoitaja, josta välittyi juuri sellainen lämmin tunnelma, jota olemme tuolla ennenkin niin kovasti rakastaneet.

Kotiin päin kävellessä askel oli jo kevyt.

Tästä tulee varmasti ihana talvi <3

 

 

37