Siitä on nyt kymmenen vuotta, kun istuimme (kylmissämme) ensitreffeillä Koffin puistossa.
Vuosikymmen!
Me ollaan nyt mökillä, kaksi päivää ihan kaksistaan. Eilen saatiin aurinkoa, nyt viileänä päivänä istutaan takan äärellä. Ei ole kiire mihinkään. (paitsi kohta lähiseudun venesataman posliinivessaan, kun juodaan riittävästi kahvia – TMI sori)
Huomenna sataa vettä, mutta sekään ei haittaa.
Me ollaan oltu yhdessä vuosikymmenen auringot, pilviset ja sateet. Me ollaan oltu yhdessä 3650 auringonnousua ja -laskua (plus karkauspäivät): alkuhuumat, rakkauskriisit, maailmanmatkat, sitoutumiset, synnytysponnistukset, niskakakat, yövalvomiset, Espanjan-talvet, kahdenkeskeiset pienet hetket, jokapäiväiset halaukset ja haaveet siitä, miten toivottavasti vielä vanhuksinakin katsotaan tuossa mökkiterassilla yhdessä auringonlaskuja. Me aiotaan jatkaa yhdessä seuraava vuosikymmen, seuraava ja sitä seuraava.
Mä pähkäilin tässä, että mitä oikein kirjoitan. Meidän tutustumistarina on sataan kertaan kerrottu. Ja kerrattu joka vuosi. Hmmm. Tai sitten voisi tietysti kirjoittaa jotain romanttista. Sellaista sydänmenkuvilla säestettyä. Joel sanoi, että kirjoita, että… … … …
Kuuntelin hetken ja totesin, että kuule kirjoita itse. Annan näppäimistön Joelille.
Joel kirjoittaa:
”Tulevaisuutta koskevaa ahdistusta ei voi koskaan täysin välttää, mutta se on sitä jäytävämpi, mitä suurempi on epävarmuus jo tehdyistä valinnoista. Mitä jos kaikki menee pilalle, ei vain sattuman vuoksi, vaan koska olen itse aiheuttanut sen omaa lyhytkatseisuuttani? Ja päätöksiä, joista mikä vain voi näin jälkikäteen osoittautua vääräksi, on niin monia. Siksi on rauhoittavaa, onnellisuudelle valtavan tärkeää, että voi olla varma valinneensa jotain oikein, eikä ole tärkeämpää valintaa kuin se, keneen sitoutuu loppuelämäkseen. Jos en olisi varma tehneeni tässä oikean päätöksen, siitä johtuva epätietoisuus ruokkisi kaikkea muuta ahdistusta. Mutta olen varma, eikä siksi mikään vähäisempi epävarmuus tunnu ylittämättömältä.”
Kröhöm, rakas. Olikos tämä nyt varmasti sitä romanttista…?
Oli se. Just sun tavalla. Rakastan sua!
74
riikasusanna
2.7.2018 at 15:43Oi te ihanat ❤ ONNEA ja monta, monta vuosikymmentä lisää! Ah!
krista
2.7.2018 at 16:11Kiitos! <3
jkv
2.7.2018 at 15:49Mun mielestä toi Joelin oli nimenomaan just romanttista ja olisin ihan ymmyrkäisenä onnesta, jos joku sanois mulle tai musta noin. Mulle toi ois romanttisempaa kuin sydämet ja ylitsevuotava rakkaushehkutus. Mut mä oon tutkija ja tieteilijä itsekin, niin ehkä siksi.
Onnea 10-vuotispäivästä! <3
krista
2.7.2018 at 16:14Kyllä! <3 Kaikki romantiikka ei ole kuohuviiniä kynttilänvalossa, vaan romantiikkaa (ja kauniita sanoja) on myös tämä. Ja just tämän oman (analyyttisen) tutun puolison suusta kuultuna se on juuri sitä rakkautta: niitä sanoja, joihin voin aina luottaa <3 Ällösöpöromantiikkahuuma voi haalistuakin, mutta nämä sanat ja ajatukset on ja pysyy <3
Anna A
3.7.2018 at 13:29Komppaan tätä kommenttia täysin! Rakkautta ilman epäilystä <3
Anna
2.7.2018 at 16:07Tuohan oli ihan valtavan romanttista! Ei sitä olisi voinut kauniimmin ilmaista. Tai sitten olen vaan outo kun minusta tuo on paljon aidompaa ja rehellisempää kuin isot kimput punaisia ruusuja ja kuluneet lausahdukset rakkaudesta ja ikuisesta onnesta ja harmaista hapsista ja ryppyisistä käsistä kiikkustuolissa :D
Ps. Olen lukenut jo vuoden 2017 alkuun. Tämän vuoden puolella aion ottaa blogin kiinni ja ensi vuonna alkaa lukea ihan sitä mukaa kun postauksia tulee (muutenkin kuin näin satunnaisesti).
krista
2.7.2018 at 16:18Kyllä, ja ruusikimput ja harmaat hapset ja ryppyiset kädet ovat tietysti ihania ja kauniita ajatuksia, mutta toisaalta joskus niissä voidaan myös toistaa ”rakkauskliseitä” ilman, että oikeasti silleen… …silleen vavisuttavalla tavalla tuntee toisen sanoista, että onko se juuri sitä vai toistetaanko tässä vain niitä sanoja, joita oletetaan sanottavan. Nekin toki voivat olla ihan yhtä totta. Mutta noissa sanoissa (ja tietysti kun tuntee puhujan läpikotaisin) on romanttista ja tärkeää se, että tuntee, että näin se toinen ihminen ajattelee, varmasti <3
-
Hihii, vuoden 2017 alussa, piti ihan miettiä, että missä me ollaan silloin.... Mutta ekaa pidempää talvea Espanjassa siis! Terkut sinne (lähi)menneisyyteen! <3 Ja huikkaa ihmeessä, kun olet päässyt nykyaikaan asti! :)
Anna
2.7.2018 at 18:31Varmasti nuo kliseetkin on monesti totta, mutta juuri tuo että asiaa on todella pohdittu ja siihen paneuduttu eikä ole mahdollista että se on vaan ilomen sen suurempaa tunnetta heitetty tekee siitä todella romanttisen.
–
Pitää muistaa huikata :)
Riika
2.7.2018 at 16:51Munkin mielestä tuo oli paitsi ihan mielettömän romanttista, myös uskomattoman kauniisti sanottu. Eikä vain siksi, että sanonpa nyt jotain kivaa tuolle, vaan puhdasta rakkautta suoraan sydämestä, ja vankkumatonta uskoa teihin kahteen. Hirveästi onnea molemmille! ❤️
krista
4.7.2018 at 17:53Kiitos! <3 Ja kyllä, juuri näin. Kun Joel jotain tällaista sanoo (tai tässä tapauksessa kirjoitti tuohon), niin tietää, että se on todella ajatellut näin ja on tätä mieltä. Se tuntuu totta kai ihanalta. Ja romanttiselta <3
A
2.7.2018 at 18:08Onnea ekasta kymmenestä vuodesta ja monta monituista onnellista vuosikymmentä lisää!
Meillä tulee miehen kanssa syksyllä 19 vuotta ensi tapaamisesta. Hassua että se nuori yliopiston fuksityyppi on ollut mun rinnalla melkein puolet mun elämästä. Ensi syksynä on sit vissiin aihetta juhlaan, 20 vuotta siitä kun tavattiin ja lapsen eka vuosi alkaa :)
krista
4.7.2018 at 17:55Ooo, vähän yli vuoden päästä jo 20 vuotta! Aika mieletöntä, teillä on siis kohta se vaihe, että olette olleet yhdessä pidempään kuin erillään – siinäkin on ajatuksena mun mielestä jotain ihan älyttömän hienoa <3
sssansan
2.7.2018 at 18:17Ihanastihan tuo oli sanottu, onnea teille :)
ps. Onkohan mahtanut näkyä teillä päin, mutta Tampereella näytti saavan Elisa-kaupasta krokotiilikuvaisia mainospalloja…? :-D
krista
4.7.2018 at 21:41Kiitos! <3
-
Ja oooo, krokotiilipalloja :D Täällä ei ole näkynyt, mutta pitää pitää silmät auki Elisa-kauppojen kohdalla!!!
AamuHali
2.7.2018 at 18:40Just oikealla tavalla romanttista ❤️ meillä myös kymmenen vuotta tänä kesänä täyteen, ja uskoisin oman miehen sanovan nuo samat sanat, jos osaisi noin analyyttisesti asian ilmaista. Nämä kaikki vuodet miehen järkähtämätön varmuus on ollut kallio, kun itse on kipuillut monenlaisten kanssa.
Silloin kymmenen vuotta sitten päätin löytää sen oikeanlaisen ihmisen. Tein oikein listan niistä asioista, joita tarvitsen voidakseni olla onnellinen toisen kanssa. Listasta tuli ihan erilainen kuin ne asiat, joita siihen saakka olin suhteilta halunnut. Myös suhde on ollut jotain muuta kuin silloin alle kolmikymppisenä olin ehtinyt kokea. Ei tullut suhdetta, jossa tulisin joksikin jännittävämmäksi kuin olen. Tuli suhde, jossa tulin entistä enemmän minuksi. Kun ensimmäisen kerran tapasin mieheni, tuntui yhtä helpolta kuin hengittäminen. Hengittäminen ei ole kovin jännittävää, mutta erityisen tarpeellista ja miellyttävää. Ja kun hengittäminen on helppoa, uskaltaa välillä pidättää hetken henkeä ja hypätä uusiin seikkailuihin. Tänä vuonna me lähdetään yhteiseen seikkailuun maailmalle, ja sekin tuntuu turvalliselta.
krista
4.7.2018 at 21:49Ihanasti kirjoitettu <3 Mulla ei varsinaisesti ollut listaa, mutta täytyy silti sanoa, että tämän kumppanivalinnan tein kuitenkin eri tavalla (eri asioita painottaen) kuin muutamat edelliset. Eli tavallaan hyvin samaan tapaan kuin sulla, tosi moni tuossa sun tekstissä kuulostaa ihan valtavan tutulta! Monesti oon ajatellut, että mun piti varmastikin käydä läpi ne "väärät valinnat" (vaikka mielelläni olisin jättänyt muutaman kömmähdyksen väliin näin jälkikäteen ajatellen :D ), jotta opin arvostamaan sitten sitä oikeaa ja ennen kaikkea pitämään siitä kiinni.
-
Mun mielestä siinä on jotain tosi oikeaa, jos kumppani tuo esiin ne parhaat puolet itsestä, ruokkii ja kehittää niistä. Ja tulee vaikkapa se pohja niille yhteisille seikkailuille! <3 <3 <3
-
Onnea teillekin tulevalle kymmenvuotispäivälle! <3 <3 <3
Sanna
2.7.2018 at 21:06Olen kateellinen, Joel on ihana!! Onnea teille tosi paljon♡
krista
4.7.2018 at 21:50Hihi! Kiitos! <3
Emilia
3.7.2018 at 13:23Onnea onnea<3 Meillä miehen kanssa on kuudes vuosi menossa ja odotan myös kokevani hänen kanssaan vielä nuo synnytysponnistukset ja niskakakat :D
krista
4.7.2018 at 21:51Haa siinä niskakakassa onkin sit odottamista – tai siis se iskee just silloin, kun on se valkoinen merinovillabody päällä :D Mutta siis kiitos! <3 Ja toivon sydämestäni, että ne kaikki on myös teillekin (sillä aikataululla kuin toivotte) edessä <3 <3 <3
Lilah
3.7.2018 at 13:30Onnea! Huh, pistit laskemaan. Olenkin ollut puoli elämää mieheni kanssa tänä vuonna. Tästä eteenpäin siis suurin osa ollaan oltu yhdessä! Niskakakat (x4) alkaa olla taakse jäänyttä elämää – palatakseen toivottavasti joskus lastenlasten muodossa.
krista
4.7.2018 at 21:53Ai niin, siellä ne niskakakat saattaa tulla vielä uudelleen vastaan :D
–
Puolen elämän yhdessäolo on kyllä tosiaan niin hienoa <3 Siinä ehtii kaikenlaista, ja varmasti parhaimmillaan hitsautuu yhteen tiimiksi, joka menee yli mistä vaan <3 <3 <3
krista
3.7.2018 at 16:27Anteeksi useamman teistä kommentinjulkaisuviive! Olivat jumissa roskapostisuodattimessa ja kännykkäsoveluksessa en niitä nähnyt ollenkaan (ollaan mökillä), nyt avasin kannettavan ja huomasin lähemmäs kymmenen viestiä (ihan turhaan) jumissa siellä! Pahoittelut! Nyt on kaikki vapautettu ja lähdetään (vesisateessa) kotiin päin, yritän ehtiä vastailla kommentteihin iltasella <3
-
Kiitos kaikille onnitteluista <3 <3 <3 <3 <3 <3
Eemil
3.7.2018 at 18:01Wau! Tosi kauniisti sanottu. Mä oon myös lukenut blogia ties kuinka kauan, ehkä viis vuotta (?), mutta kommentoinut ehkä kerran ennen tätä 😄
Meillä tulee puolison kanssa huomenna myös 10 vuotta yhdessä täyteen. Meidän lapset on tosin vasta 3v 8kk ja 10 kk, voi olla että mennään vaan koko perheellä syömään, kun ei lastenhoitohomma taida onnistua. Kivaa sekin ❤️
krista
4.7.2018 at 21:55Haa pääsin siis onnittelemaan sua JUST teidän kymmenvuotispäivänä (kun vastailen vähän viiveellä), eli: onnea! <3 <3 <3 Toivottavasti teillä oli kiva perheen syömishetki ja muutenkin ihana päivä <3 Vielä lasten ollessa pienempiä ne yhteiset hetket on usein perhehetkiä - ja toisaalta perheen kanssa sitä on myös hyvä juhlia, sillä vanhempien onnellinen suhde on tietysti lapsillekin rikkaus <3 <3 <3 Onnea, onnea yhteisistä vuosista! <3
Ninni B
3.7.2018 at 22:03Ihanasti sanottu, oli kyllä perustavanlaatuista romantiikkaa! Joelil ajatus oli niin hyvä että tekisi mieli kysyä sitä lainattavaksi kaason puheeseen!
krista
4.7.2018 at 21:55Hih kiitos! <3 Ja juu, saa varmastikin lainata, jos haluat :)
Ninni B
3.7.2018 at 22:05Niin ja lämpimästi onnea ensimmäisestä yhteisestä vuosikymmenestä! Teidän elämää on kiva seurata täällä!
krista
4.7.2018 at 21:56Ja kiitos itsellesi, kun olet mukana täällä <3