Noin puolet Bollywood Kamleeseista on jo tukevasti Saksan maaperällä – kun taas jotkut vielä (minä) ihmettelevät kotona, että mitäs sinne nyt pitikään ottaa mukaan…?
No, näillä pääsee jo pitkälle:
Kaksi mekkoa rannekorut kaulakoru korvikset rintsikat aluspuvut lilat legginsit mustat legginsit pinnit hakaneulat kynsilakka meikit tanssikepit mitä vielä apua.
Viimeiset treenit on treenattu keskiviikkona, ja jännitys väreili jo ilmassa. Mutta nyt pitää vain muistaa meidän opettaja Ilona Kolachanan neuvo: nyt ei enää pelätä (ja etsitä) virheitä – nyt nautitaan. Esiinnytään.
Me osataan kyllä.
Iiiiiiik ÄÄÄÄÄÄÄK apua-apua-APUA.
Hengitäsyvään hengitäsyvään hengitäsyvään. Me osataan kyllä.
Nyt myös se kotoa poissa oleminen on alkanut ihan konkreettisesti jännittää. Ei mikään muu juttu – Seelan yöt vaan. Välillä tuntuu ihan sellainen fyysinen pusertava tunne vatsanpohjassa, kun sitä ajattelee.
En voi väittää tietäväni, että hyvin ne yöt menevät. Itse asiassa epäilen, että jonkinasteisesti täällä perheen pienin itkee. Uhh sen kirjoittaminen muuten sai just akuutisti aikaan sen puristuksen tunteen. Mätiedänettäseitkeejasiltimäoonlähdössämikähemmetinpaskaäitimäoon! UUUUUH.
Toisaalta (mä jotenkin pelkään, että tää kuulostaa julmalta; mutta ehkä teidän mielestä ei kuulosta) mä jotenkin ajattelen, että kun sitten olen siellä, en luultavasti kovin kovasti murehdi kodin tapahtumia. Kun en niille sieltä käsin kuitenkaan mitään voi. Ja luultavasti siellä on niin paljon actionia käynnissä sen kahden päivän aikana, että ajatukseni pysyvät varmasti aika tiukasti siinä tilanteessa.
Apua toi kuulostaa julmalta.
Mun pieni vauva!!!!
Hengitäsyvään hengitäsyvään hengitäsyvään. Mä tulen takaisin kahden vuorokauden kuluttua. Ja Seela on jo 1,5 vuotta. Ehkä me selvitään.
Okei. Täten sit on spontaanit ahdistushuolet purettu; ajatus takaisin nykyhetkeen ja takaisin pakkaamaan, nainen!
Huomenna siis aamulennolla Frankfurtiin, jossa Bollywood-legenda Saroj Khan pitää meille tanssiworkshopin. Ja sunnuntaina kilpaillaan Euroopan Bollywood-tähteydestä! Äääk! Siitä kirjoitin aiemmin täällä.
Ei voi muuta sanoa kuin kerran elämässä. Vau. Kaikkeen sitä joutuu. Äh: pääsee.
Pidättehän aivan hurjasti peukkuja! Yritän päästä kirjoittamaan tuoreita tunnelmakuvauksia blogiin – tai ainakin Instaan. Mutta vielä ei tietysti tiedä wifeistä sun muista. Että jos musta ei nyt pariin päivään kuulu, niin siellä mä sit oon! *) ÄÄÄK!!!!
*) Toivottavasti – tuli nimittäin viestiä, että lento ylibuukattu.
39
Vannikkila
9.10.2015 at 18:12Hyvin se menee! Ja ohje mitä meidän ryhmälle annettu – nauti, sillä puolet tanssista tapahtuu sun kasvoilla :)
krista
9.10.2015 at 18:18Kyllä! Bollywoodissa ilmehdintä on just tosi tärkeää; tuo gurukoreografi on sanonut, että liikekielen ”virheet” saa kyllä anteeksi, mutta ilmeitä ei. Tai jotain sen tyyppistä :) Eli jokaisessa liikkeessä täytyy kasvoilta näkyä se tunnetila, mitä sillä viestitään ja mitä laulussa sanotaan… …ja se on itse asiassa tosi hankalaa! Ettei esim. jännittäessä jäykistä naamaa mutruksi tai irvistä pelkkää pepsodentia :)
–
Kiitos! Pidä peukkuja!
Ii
9.10.2015 at 18:52Hei, aivan mahtavaa reissua toivotan sulle!
krista
9.10.2015 at 19:01Kiitos! :) Jännittävää!
-Jenni-
9.10.2015 at 19:52Tee joskus postaus siitä miten sait imetyksen loppumaan.
krista
9.10.2015 at 21:43Joo! :) Ens viikolle oon ajatellut imetysaiheista juttua, ja voin tuosta lopetuksesta kertoa hyvin siinä samassa! :)
Marsikka
9.10.2015 at 22:01Miten voi olla että lento ylibuukattu, just nyt!?! ;) Mutta jos ja kun reissuun pääset niin hyvin se varmasti menee, ja kotonakin selvitään! Mekin muuten just ollaan huomenna Frankfurtin lentokentällä..!
krista
9.10.2015 at 22:03Syysloma-aika… Kentillä kans kovat ruuhkat tulossa; en tiedä, näkyykö siellä päässä. Oispa mahtava sattuma, jos törmättäis – täytyy pitää silmät auki! :)
Marsikka
9.10.2015 at 22:10Ai niin kun nyt on lomat! Enpä muistanutkaan. Täytyy kyllä huomenna tiirata oikein kunnolla kaikkia vastaantulevia naisia. :)
MarjaH
9.10.2015 at 22:08Ihanaa matkaa!
–
Mä käyn aika usein työreissuilla, päivästä runsaaseen viikkoon. Siellä kaukana ei oikeasti tule murehdittua kodin asioita; niihin ei juuri nyt voi vaikuttaa, ja lapsella on aivan pätevä isä pitämässä huolta. Lähtö silti aina jännittää.
–
PS. Muista tuliaiset! ;)
Miitu
10.10.2015 at 10:30NAUTI! Kotiväellä menee hyvin 😊
Paprika Ilmaniem
10.10.2015 at 22:44Ooooh! En (ehkä, muistaakseni) ole kommentoinut tätä asiaa ollenkaan, mutta ihan mieletön juttu, että lähdit :) Varmasti huikea kokemus! En malta odottaa kuulumisia, miten tuo reissu sitten meneekään!
Sung Nohe
15.10.2015 at 12:04Tekstin alkupuolella vähän jännitti, kun ensin luulin että bloggaaminen loppuu kokonaan, mutta huh täähän olikin ihan vaan muutto, puutalobaby nimi on jo niin alitajunnassa, että kyllä sinne löytää ilman lily etuliitettäkin!