Vajaa kaksi viikkoa Espanjaan-muuttoon ja tahti alkaa kiihtyä muuttua sekopäiseksi.
Tähän asti olemme hoitaneet lähinnä paperiasioita, ja niiden kanssa ollaankin jo ihan hyvällä mallilla. Passit on tsekattu (mun oli vanhenemassa eli uusin sen), matkavakuutuksen laajennukset otettu, tsekattu pankkikorttien voimassaolot ja avainlukujen riittäminen, paku ja kuski löydetty viemään meidän kamoja terminaaliin, vuokralaiset on löydetty ja sopimus tehty, auto on huollettu ja katsastettu ja talvirenkaistettu, ja niin edelleen. Vielä puuttuu mm. influenssarokotukset ja Silvan uusien silmälasien tilaaminen. Ja ööö Sirkus Finandiassa käynti ja yhdet lastenjuhlajärjestelyt.
Mutta siis perjantaina töiden jälkeen käynnistyi sitten se juttu. Kahden viimeisen viikon puserrus.
Nimittäin talon tyhjennys vuokralaisia varten.
Uuuuuuuhuh-huh-huuh. Eli tästä lähtee. Kaikki kaapit, hyllyt ja tasot (ja läjät) tyhjäksi siis ja tietysti myös samalla joka nurkan kuuraus. Tämän viikonlopun aikana pakataan myös kasaan kaikki ne kamat, jotka lähtevät maanantaina rekkaterminaaliin ja köröttelemään kohti Fuengirolaa. Lentokoneeseen lähtevät tavarat pakataan sitten vasta lähdön aattona.
Että siis. Uuuuuuh-huh-huh-huuh.
Mutta siis eihän tässä ole kuin tehdä. Pää kylmänä. Asia kerrallaan. Sata yhtä aikaa ja sekaisin.
Tärkeintä on tietysti se, että löysimme puutaloon juuri oikeat vuokralaiset. Viime talvena talo oli talonvahtiperiaatteella ”puolityhjillään” ja täytyy sanoa, että se aiheutti kovasti huolta. Murtosuoja oltiin hankittu toki, mutta pakkasilla pelättiin putkien jäätymistä, vesivahinkoja sun muita. Eikä muutenkaan talolle tee hyvää olla tyhjillään.
Ja kokemus jo kertoo, että sitten se palkitsee, kun kaikki on valmista ja me asetuttu uuteen talvikotiin. Toisaalta se kertoo myös sen, että romahduksilta tuskin tullaan välttymään. Mutta niistä sit yli vaan.
Innostuin kuvaamaan Insta Storyyn eilistä iltaa ja tätä päivää. Lopussa meno menee vähän sekopäiseksi :D Laitoin sen kohokohtiin (se eka, nimellä ”muuttosiivousta”), täältä löytyy: https://www.instagram.com/stories/highlights/17973261868123739/
(valitettavasti taitaa vaatia Insta-kirjautumisen, että toimii, mutta kokeillaan)
Torey
21.10.2018 at 09:02Jotenkin ihan hurjaa, että ootte ihan just lähdössä taas matkaan, kun vastahan te palasitte kotiin! Aika menee ihan hurjaa vauhtia. 2kk ja on joulu! Siis mitä. :D
https://naissanelioissa.wordpress.com/2018/10/20/yhy-yhy-yy-ei-oo-minun-syy/
krista
21.10.2018 at 11:17No sanos muuta! Itsestäkin tuntuu, että tämä lähtö tuli nyt AIVAN liian nopeasti, ei tunnu yhtää ”jee jee”:ltä vaan pikemminkin ”ääääh”. Ihan vasta palattiin innolla kotiin – ja onhan siitä oikeastikin vaan 5 kk eli aika vasta se oli. Ja nyt taas uudestaan, uuuuh onkohan tässä nyt mitään järkeä :D :D :D
Tilia
21.10.2018 at 16:34Täältä ruudun takaa kun lukee, niin ei oo! :) Onneksi ei tarvi itse olla muuttamassa yhtään minnekään. Edellinen muutto 8 vuoden takaakin on vielä liian tuoreessa muistissa.
—
Me ei olla vielä ehditty edes talvikamppeita siirtää eteisestä kesäkamppeiden tieltä, mutta eipä kai enää kannatakaan. Ekat piparitkin jo leivottu!
Pinsku
21.10.2018 at 17:43Meilläkin oli joskus haaveena tuo että olisi talven (edes sen yhden) ulkomailla. Nostan hattua teille kun jaksatte nähdä kaiken tuon vaivan nyt ööö monettako kertaa peräkkäin?
Meilläkin esikoinen eskarissa niin jotenkin myös ajateltu ettei talvi ulkomailla olisi enää edes mahdollista mutta osoitatte että kyllä sekin onnistuu (varsinkin jos lähtee espanjaan ja onnistuu pääsemään suomikouluun 😀.) Mistä olette nuo vuokralaiset aina löytäneet? Itsekään en haluaisi jättää taloa tyhjilleen.
krista
21.10.2018 at 18:22Kun laskee aina muuton maasta toiseen, niin tää on nyt sitten… …viides muutto, ja puolen vuoden päästä taas kuudes :D Ja joo kyllä, mahdollista se on – ja kun on suomalainen koulu tosiaan, niin jopa suht helppoa (koulun puolesta siis). Suomalaisia kouluja on tietääkseni ympäri maailmaa siellä täällä.
–
Vuokralaiset ovat molemmilla kerroilla olleet tutun-tuttuja, mutta samanaikaisesti myös blogilukijoita – eli mullahan on tämä ”blogietu” tavoittaa ihmisiä, jotka ehkä vois olla kiinnostuneita. Kokeilin myös paria vuokra-asuntoja välittävää FB-ryhmää ja sieltäkin tuli kiinnostuneita, mutta mieluiten vuokrattiin just sitten tälle perheelle, jonka kanssa osui kaikki kohdalleen. Ihan kokonaan vieraille kun tuntuu hankalalta antaa omaa kotia, tuntuu aina helpottavalta, kun on jonkun tutun tuttu.
–
Jatkakaa vaan haaveilua, jos siltä tuntuu! <3 Tää on se vaikein kohta tämä muutoskohta aina, mutta kyllä tää tosiaan ihan täydellisesti sitten palkitsee. Kertaakaan ei olla kaduttu enkä usko, että nytkään!
Elmi
22.10.2018 at 15:50Tuttuja fiiliksiä, loppurutistus täälläkin. Seitsemän ulkomaavuoden jälkeen pakkaan oman ja lapsen elämän ja muutan ne Suomeen. Huh. Tsemppiä!
krista
22.10.2018 at 15:54Kääks seitsemässä vuodessa varmasti kertynyt pakattavaa! Kovasti tsemppiä sinnekin loppurutistukseen, rutistellaan yhtä aikaa siis! <3