Syysretki Lammassaareen

Kaupallinen yhteistyö: Reima

Tiesittekö, että Helsingissäkin pääsee kävelemään pitkospuita?

Tai no oikeastaan nämä Lammassaaren uudet leveät pitkospuut ovat nykyään enemmänkin poikittaispuut- mutta mahtava juoksubaana ainakin!

Ihan hassua; Lammassaari on tässä ihan meidän vieressä, ja mä kävin siellä eka kerran vasta viime kesänä! Mutta nyt, kun tuo on ”löytynyt”, siellä tulee varmasti käytyä useammin! Viikko sitten käytiin siellä eka kerran lasten kanssa syysretkellä. Mukaan oli pakattu reppuun eväät ja aikuisille kahvitermari <3

Lapset tutkivat, olisiko suistossa krokotiilejä.

Lammassaari on siis suojeltu saari aivan Arabianrannan kupeessa. Näkymä saaresta kohti kaupunkia on varmasti viimeisten vuosikymmenten aikana kovasti muuttunut, kun Arabianranta on rakennettu. Ennenhän tuossa talojen paikalla oli ilmeisesti vaan lähinnä sellaista varikkoaluetta, ja taisi siellä olla kaatopaikkakin.

Tavallaan tuo ”kaupungin kyljessä” oleminen antaa saaressa ololle hauskan vaikutelman. Siellä tuntee ja kokee olevansa ihan selkeästi luonnossa, mutta silti tutut talot seisovat ihan vieressä horisontissa.

Pitkospuuosuuden pituus on sellainen hyvinkin ”naperonmentävä”, noin kilometrin verran. Paljon näkyi myös rattailla liikkuvia perheitä pienempien lasten kanssa. Saaren puolella polut ovat tietysti muhkuraisemmat, mutta ihan kohtuullisen hyvin näytti isorenkaisilla rattailla eteneminen sujuvan. Myös kantoreppujen kanssa liikkuvia näkyy paljon.

Näin syksyllä trafiikki pitkospuilla on sen verran rauhallista, että tilaa riittää hyvin juoksenteluunkin. Haha paitsi silloin tietty tuosta edestakaisinjuoksentelusta lapsille kertyy about viisi kertaa enemmän kulkumatkaa kuin aikuisilla. Mutta kyllä aikuistenkin (näköjään) tekee mieli vähän pöllöillä.

Saarella ja pitkospuilla näkyy päiväulkoilijoita ja lintubongareita – sekä myös mökkiläisiä. Lammassaarella on siis myös mökkialue, alunperin Raittiusseura Koiton 1900-luvun alussa perustama. Mökkiläisten ja ulkoilijoiden väleihin liittyen olen nähnyt jonkin verran tulikivenkatkuista keskustelua paikallisissa FB-ryhmissä; ehkä se sellainen on pitänyt minut aiemmin poissa alueelta. Siellä on ollut kai luvatonta koirakieltokylttiä (todellisuudessa sinne saa viedä koiria) ja kränää mökkiläisten ja ulkoilijoiden välillä siitä, että missä kohdassa aluetta oikein saa liikkua ja missä ei. Tämä kaikki aiheutti minulle joskus sellaisen ”pitäkää tunkkinne” -fiiliksen. Mutta nyt, kun tuolla on käynyt, fiilis meni ihan kokonaan ohi. Ehkäpä tuollaisilla palstoilla näkyvät ne äänekkäimmät yksittäiset ”pysykää poissa” -ihmiset, ja suurimmaksi osaksi mökkiläiset ja ulkoilijat käyttävät saarta varmasti ihan sulassa sovussa. Yhteistä aluetta: tarkoitettu sekä mökkiläisille että kaikille kaupunkilaisille ulkoiluun ja virkistykseen <3

Saari siis kuitenkin on mökkialuetta ja ihan suoraan ihmisten mökkien eteen siellä ei tietysti saa mennä; mutta yleisillä luontopoluilla toki saa liikkua ja nauttia luonnosta, jota löytyy yllättävän läheltä Helsingin ydinkeskustaa.

Pitkospuiden lintubongauspaikalla; taustalla Arabianranta.

Pitkospuiden jälkeen tullaan siis itse saareen, ja siitä vasempaan lähtee luontopolku. Siitä muutaman minuutin kävelymatkan päässä kohoaa hieno lintutorni. Tornin huipulla kiikaroi lintubongailijoita, ja näköjään tornin penkki on myös ahkerassa retkieväiden syöntikäytössä :)

Hui! Aika jyrkkää.

Itse pähkäilimme hetken siinä eväspaikkaa – tornin penkki oli varattu ja emme halunneet lähteä enää pidemmälle, sillä lasten päiväuniaika läheni uhkaavasti eikä idea väsymysflipareista pitkospuilla tuntunut kovin houkuttavalta. Mutta hei! Tuossahan on pari tuollaista kaadettua puunrunkoa tukevasti päällekkäin, mennään siihen!

Hih alla olevasta kuvasta tämä näyttää ihan megaidylliseltä (ja oli sitä livenäkin toki), mutta paikka on oikeasti aivan kävelypolun kyljessä eikä mitenkään ”umpimetsässä”. Mutta oikein hieno retkipaikka silti!

Lampaiden luo asti emme tällä kertaa siis menneet – lampaat eivät siis asu Lammassaaressa vaan viereisellä Kuusiluodolla. Minulla ei ole ihan täyttä käsitystä, että miten sinne Kuusiluotoon sitten oikein pääsee (ja ovatko lampaat siellä muulloinkin kuin kesäisin), mutta siinäpä ehkä hyvä syy lähteä uudestaan tutkimusretkelle.

”Minä kuulen ne lampaat! Minä kuulen ne lampaat!”, väitti toinen lapsista kivenkovaa.

Juu. Se oli siis moottorisahan ääni.

Tämän postauksen alussa oli Reiman yhteistyötunniste – tyttöjen vaatteet ovat siis Reimalta saatuja (takit, pipot ja hanskat uusia ja muut vanhoja) – ja lisäksi lupasin kertoa tässä yhteydessä Reiman ja Visit Finlandin tämän talven liikuntahaasteesta.

Haasteen tarkoitus on saada maailman lapset liikkumaan miljoonan tunnin verran. Haasteeseen osallistujien kesken arvotaan pienempiä viikkopalkintoja, ja pääpalkintoina ensi maaliskussa 2018 Rukalle järjestetään viikon mittainen Reima Kidventure -tapahtuma, johon pääsee 15 eri maasta kustakin yksi onnekas perhe talven riemuja kokemaan. Tosi hauska ajatus; lapset eri puolilta maailmaa tutustumassa lumeen ja jäähän ja Kuusamon (mun kotiseutu!) talviseen luontoon <3 Maaliskuussa just Kuusamon talvi on parhaimmillaan; ei enää paukkupakkaset, vaan sellaiset aurinkoiset keväthanget. Talvi-idylli!

…ja samalla siis myös Visit Finlandin kanssa viedään talvista Suomi-kuvaa maailmalle ja markkinoidaan Suomea puhtaan luonnon talvikohteena <3

Kilpailuun voi siis osallistua Reiman sivuilla ilmoittamalla sinne lomakkeella lapsen liikuntatunnit TAI ReimaGo-sovelluksen välityksellä TAI jakamalla Instagramin tai Reiman Facebook-sivun kautta valokuvan perheen ulkoilusta käyttäen merkintöjä #millionhoursofjoy tai #reimakidventure.

Jos nyt oikein ymmärsin, liikuntatunteja voi laittaa tuonne vaikka joka päivä ja parantaa tietty samalla mahdollisuuksia voittaa. Toivottavasti en nyt luvannut liikaa, mutta noin mä sen ainakin ymmärsin :)

Takaisin Lammassaareen! Tai siis sinne tulemiseen:

Polku Lammassaareen lähtee Pornaistenniemestä, Vanhankaupungin kosken liepeiltä ja läheltä sitä hienoa siltaa (Matinkaaren silta näköjään kartan mukaan nimeltään; enpä olisi tiennyt). Siellä Katariina Saksilaisen kadun päässä ja Jokisuuntiellä on jokin verran parkkipaikkoja, ja pyörätelineet löytyvät myös läheltä polun alkua. Julkisilla lähelle pääsee ainakin busseilla 71 ja 78. Ratikkapysäkiltä (6 ja 8) on reilun kilometrin kävelymatka polun lähtöpaikkaan.

Jos olette lähellä tuota lohta särkeä whatever-kalaa, niin olette jo lähellä.

…ja Lasten takit siis Reimalta saatu – ajattelimme niitä lähinnä talvitakeiksi Espanjaan, mutta tytötpä sitten halusivat käyttöön ne heti, eli ne ovat olleet nyt pari viikkoa jo päällä hoidossakin. Ja huippuhyväthän nuo ovat just näille keleille: pitää tuulta ja hylkii vettä.

Silvalla on siis pinkinä Vantti-takki ja Seelalla krokotiilinvärisenä eli vihreänä. Ja pipot (kääntöpipomalli eli sisältä yksivärinen) ovat mallia Hirvi, pinkki ja sinikeltainen. Tässä lasten ulkovaatteet Suomen syksyyn ja Espanjan talveen <3

11