Kas näin vietetetään perjantai-iltaa puutalossa: perhe on kerääntynyt keittiön pöydän ympärille. Yksi sanoo repussa gää-gää gää, ja toinen istuu pöydän äärellä ja piirtää. Kaksi pidättää hengitystään (ja välillä haukkoo henkeään):
”Hieno! Hieno! Kulta se on upea! Vau! Hieno!!!!”
Okei okei on ehkä naurettavaa, kuinka vanhemmat ovat ylpeitä lasten taiteellisista tuotoksista. Söherö-söherö-söherö – uuuu aivan mahtavaa!
Mutta oikeesti! On! Taide! Enkestä!!!!
Isi:
…ja äiti – ei enää edes pääjalkainen, vaan napa ja kaikkea:
Enkestä. Enkestä.
Ja Seela oppi vilkuttamaan.
Enkestä.
Vierailija (Ei varmistettu)
30.1.2015 at 20:40Oota vaan, pari kuukautta ja piirretään ihan mitä vaan! Jos isänsä geenit on saanut. Eiku sähän Silvan oli synnyttänyt ;)
Kristaliina
30.1.2015 at 20:50Synnyttäneelle luonnollisesti kaikki kunnia! :)
Tarina muuten kertoo (kertomus saattaa olla värittynyt vuosien myötä), että Joel oli joskus lapsena piirtänyt jonkun hirmuliskon niiden olohuoneen seinään; kurkistamaan jotenkin sohvan takaa. Oli ollut niin hieno, että kukaan ei muistanut edes olla vihainen – jättivät liskon näkyviin ja osaksi huoneen sisustusta, kun oli ollut niin hienon näköinen :)
Piipo79
30.1.2015 at 21:10Siis superhyvin piirtää! Kädenjälki kuin Dalilla!
Kristaliina
30.1.2015 at 21:12Uuuuuu! Ja mikä parasta: taiteilijan äiti ottaa kaikki kehut ihan todesta! :D Niin onkin! Niin onkin! :D
Piipo79
30.1.2015 at 22:14Tosissaan mä olinkin! Oikeesti. Harvoin tuon ikäinen piirtää noin!
Uraäidin Ruuhkavuodet (Ei varmistettu)
30.1.2015 at 21:20Oikeasti – tosi taitavaa kynänkäyttöä! Ja ilmeet ja kaikki! Teillä on syytä olla ylpeitä =)
Kristaliina
31.1.2015 at 11:38Hehehehe ehkä huomaa, että ollaankin :D
Cpop
30.1.2015 at 21:20Ihania! Meilläkin asustaa pieni taiteilijasielu, joka ilmoittikin joku aika sitten minulle ”äiti, minä olen taiteilija”. Olen kyllä aika varma että sellainen taiteellinensilmä ja -osaaminen on geneettistä, koska olenhan itsekin artesaani, hahaha!!!
Kristaliina
31.1.2015 at 11:42Meillä nämä geenit eivät taida tulla minulta :D
Hmm tai siis mullakin itse asiassa oli kyllä hyvä numero kuviksessa (heh ihan niin kuin se mitään kertoisi) aina, mutta peitin sitä, että en oikeasti osaa piirtää, tekemällä kaikkia mahdollisimman erikoisia ”taideratkaisuja”. Tyyliin kerran lukiossa (flunssassa) sekoitin värit omaan räkääni – iyyyyh oli ARS-95 silloin tarkkaan katsottu ja vaikutteet imetty :D Yök, toivottavasti se maalaus ei ole enää tallella :D
Mutta joo läpi meni ja kymppi tuli aina; vaikka jos oikeasti ois pitänyt piirtää, en olisi tyyliin perspektiivejä osannut. No, eräänlaista luovuutta kai tuokin, hehe.
Vierailija (Ei varmistettu)
30.1.2015 at 21:26Silva on kyllä tosi taitava. Laitoit joskus aikaisemminkin kuvaa Silvan piirustuksista ja ajattelin silloin, että kokeillaanpa mitä meidän saman ikäinen saa aikaiseksi… Jouduimme kyllä todeta, että lahjat ovat jossain muualla kuin piirustuspöydässä. :D
Kristaliina
31.1.2015 at 11:48Jokainen lapsi on lahjakas tavallaan! <3 …ja siis totta kai onhan tällä taiteilijalla sitten myöskin ne omat osa-alueensa, jossa kehitys kulkee vähän hitaampaa tahtia – tämä näin tälleen disclaimerina siis :)
... (Ei varmistettu)
30.1.2015 at 23:12Ihan todella taitava piirros tuo ikäiseltä! Selvästi perinyt taiteelliset lahjat! Tiedän aikuisia jotka ei piirrä ihmistä noin hyvin. ;)
Kristaliina
31.1.2015 at 11:44Esim. mä :D
Anniinaalvar (Ei varmistettu)
31.1.2015 at 00:59Oletko valmistamassa elämään yhteiskunnassa? Luultavasti peilaat itseäsi ja loppupeleissä lapsesi kärsii. Sad but true. Jos et peilaa itseäsi superäitinä, annat ehkä lapsesi kasvaa normaaliksi. Vai odotatko, että murrosikäiselle voit heittää: Hei hei, tää maailma on just niin kuin tahdot. Ei lapset tuossa iässä ole neroja, taiteellisia tai edes identiteettikehittyneitä. Onnea vaan narsistiselle kasvatusideologialle. Tuskin löytyy psykologian oppikirjoista, psykiatrian oppikirjoista puhumattakaan.
Amanda1 (Ei varmistettu)
31.1.2015 at 08:39Kehuttu ja rakastettu lapsi kanavoi rakkautta ympäristöönsä aikuisenakin. Halvennettu ja rankaistu lapsi kanavoi aika paljolti vain vihaa. Taisi muuten juuri Jari Sinkkonen tässä yksi päivä puhua mediassa siitä, miten kaikki kasvatusideologiat voisi heittää romukoppaan, rakkaushan se on se, joka saa lapset kasvamaan.
Silva on ihan törkeän lahjakas! Muutamalla viivalla luonut ihan täsmälleen aidot karikatyyrit! <3
Torey
31.1.2015 at 08:52Anteeksi mutta meinaatko, että lapselle pitäisi sanoa ”paskat, pystyt parempaankin”? :D
Ei lapselle nyt joo tartte maalata maailmaa vaalenapunaiseksi, muttei sitä nyt ehkä tartte kertoa millaista paskaa täällä välillä on.
Itse olen joskus ollut lastenhoitajana perheessä, jossa höpöteltiin Jumalasta ja enkeleistä ties mitä ja sitten ”TÄÄ ROKOTUS TÄYTYY OTTAA TAI SIKAINFLUENSSA TAPPAA MEIÄT KAIKKI!”
Olin aivan järkyttynyt ja ei tulisi mieleenikään omille lapsilleni läiskäistä omia pelkoja ja kaikkea maailman kauheutta päin naamaa. Ei se ole lasten tehtävä murehtia!
Lasten tehtävä on oppia ja kasvaa rauhassa ja RAKASTAVASSA YMPÄRISTÖSSÄ. Oman tahtisesti! Ei lapset ymmärrä asioita kuten me aikuiset. Ja Silvan piirros on hitto soikoon hieno! Ja niin on minunkin tyttäreni taitava leikkaamaan saksilla vaikka harjoitusta vielä tarvitseekin! ”Hienoa kulta! Susta tulee vielä tosi hyvä saksilla leikkaaja” on huomattavasti parempi tapa kannustaa oppimaan, kuin ”joo ihan surkea, ehkä sä vielä joskus opit kunhan harjoittelet”.
Kristaliina
31.1.2015 at 11:59Tuohon harjoitteluun liittyen tuli mieleen – meillä on sellainen kirja kuin Aino ja tuhmat luistimet; siinä just harjoittelemalla oppii. Siihen on ollut tosi kiva viitata, että ”hei kyllä sä tän opit, kun harjoittelet – muistatko ihan niin kuin Aino oppi luistelemaan”. <3 Just saksilla leikkaamista meillä nimittäin eka kertaa tuossa vähän aikaa sitten kokeiltiin :)
Torey
31.1.2015 at 14:11Ja sakset ei oo ihan helppo juttu! Meillä kyllä saadaan leikeltyä lehdestä kuvat ja jne. Mutta nyt harjoteltiin ystävänpäiväkortteja tehdessä sydämien leikkuuta paperista ja siis viivaa pitkin leikkaaminen on kolmevuotiaalle todella vaikeaa. Kai nyt kun töissä olen huomannut, että se ei ole viisivuotiaillekaan kaikille ihan itsestään selvyys. Mutta siksi sitä harjoitellaan ja kun tuo meidän pieni ilmoitti ITSE leikkaavansa myös sydämiä, niin siinäpä sitten harjoiteltiin. :D
Psykologian opiskelija (Ei varmistettu)
31.1.2015 at 10:21Juuh, elikkäs…. Rakastamalla ja kehumalla lasta ei tehdä kenestäkään narsistia. Se että vanhempi on ylpeä lapsensa tekeleistä ei tarkoita sitä että hän suoraa huutoa toitottaisi lapselle että ”OLET NERO, OLET NERO!!!”, vaikka tässä postauksessa (minun tulkintani mukaan) huumorilla niin todetaankin.
Lapsen kehumista kannattaa joidenkin lähteiden mukaan kohdistaa nimenomaan tekemiseen ja yrittämiseen, ei lapsen lahjakkuuteen, sillä silloin lapsi oppii arvostamaan omaa tekemistään ja yrittämään uudestaan mikäli epäonnistuu, eikä liitä itseensä paineita olla lahjakas ja todistella sitä muille. Tässä nyt kuitenkin kyse oli lapsen piirroksesta enkä ymmärrä miten saat tästä tehtyä ”narsistista kasvatusideologiaa”.
On myös muistettava että psykologinen/psykiatrinen tieto on vain sen hetkiseen parhaimpaan tutkimustietoon perustuvaa, ja sen seassa on ihmisten omia käsityksiä ja näkemyksiä joiden pohjalta tietoa tulkitaan. Ei ole yhtä oikeaa tapaa kasvattaa lapsia, sanoipa tieteellinen tieto mitä hyvänsä, tiede on niin rajallista eikä pysty ottamaan huomioon kaikkia mahdollisia kasvatukseen vaikuttavia tekijöitä. Minusta on suorastaan törkeää tulla huutelemaan toiselle ihmiselle että hänen kasvatustapansa takia lapsi kärsii eikä kasva normaaliksi. Kannattaa ehkä muistaa myös se, että mitä tänne blogiin kirjoitetaan ei heijastele suoraan sitä miten puutalossa lapsille puhutaan ja miten siellä toimitaan, vaan kirjoittajan ajatuksia. Tällaisten blogin kautta välittyneitten rippeitten perusteella on röyhkeää arvostella toisten kasvatustapaa tuollaisin sanankääntein. Terveisin psykologian opiskelija.
Kristaliina
31.1.2015 at 10:59Tuossa kommentissa on yksi asia oikein: ”Tuskin löytyy psykologian oppikirjoista, psykiatrian oppikirjoista puhumattakaan.”
Kristaliina
31.1.2015 at 11:24…mutta pisteet siitä, kun kommentoit nimelläsi! Olitkin näköjään lapsuustuttu, terkkuja!
piupali (Ei varmistettu)
31.1.2015 at 11:44Varmaan tekee hyvää sun bisneksille tämmönen kommentointi! Varmistit että me ainakin etsitään jokin toinen firma kun suunnitteilla oleva seuraava reissu sinnepäin toteutuu ;)
Vierailija (Ei varmistettu)
31.1.2015 at 08:49Verrattuna meidän kolmivuotiaan piirustuksiin Silva on kyllä tosi lahjakas tällä saralla. Meillä piirretään lähinnä lumiukkoja ja pääjalkaisia lähinnä pyydettäessä.
Kristaliina
31.1.2015 at 11:51Lumiukossahan muuten on se ”keskimahapallo”; mä luulen, että lumiukkoaskarteluista (ja yhdestä palapelistä, jossa nukkejen vartaloita rakennetaan pala palalta) tuo tirppa keksikin laittaa tolle äidille masun.
Tirppa piirtää päivittäin ja paljon-paljon-paljon. Varmaan se on just se harjoitus, mikä tätä puolta on kehittänyt. Jännä huomata, että tämän ikäisillä on jo ikään kuin omat kiinnostuksen kohteet – ja tietysti esimerkki vaikuttaa myös tosi paljon, kun isi piirtää ja äiti tanssii; ne jutut just alkavat kiinnostaa…
Käpy
31.1.2015 at 13:11On ehkä yksi maailman parhaista tunteista olla ylpeä lapsestaan. Ihan kuin pakahtuisi ja lähtisi lentoon yhtä aikaa hymy suupielessä ja silmänurkassa vähän kyyneltä. On ne ihania!
Kristaliina
31.1.2015 at 13:25Oi miten hyvin kuvailtu!
Jonnaa
2.2.2015 at 14:55Meillä tehtiin eilen lumiukko pihalle, ja tämä kohta kolme vuotias teki lumiukolle myös navan?!?!? Hassua. Meiillä myös tyttö super taiteellinen. Haluaisi maalata päivät pitkät vaan