Vallankumouksellista! (eli minipieni muutos nukkumisasioissa)

A

Mä muistan sen tunteen, kun pitkään lapsi nukutettiin niin, että joku hengasi sen kanssa pimeässä makkarissa kunnes nukahti, sit hiivittiin pois (varoen vanhan talon natisevia lattialautoja)…ja sit kun saatiin tilanne menemään siihen, että iltasadun jälkeen sanottiin hyvät yöt ja laitettiin tuutulaulut soimaan ja seuraavan kerran lapsesta kuuli jotain aamulla. Siis tuntui että omaa aikaa tuli lisää monta tuntia (vaikka oikeasti eniten siinä rassasi se kun piti vaan olla hiljaa ja odottaa että lapsi nukahtaa). Tästä on jo vuosia, mutta muistan edelleen sen tunteen kun pääsi eroon ”nukuttamisesta” (niin ja lapsen luona oli silloin hänen pienenä ollessaan oltava jonkun, koska muuten hän ramppasi ees taas, mutta tosiaan sitten yksi ilta tapahtui niin, että iso tyttö halusi itse jäädä nukkumaan :)).

Miitu

No katohan – jes 😊 Aika luksusta. Mut noin niinku yleisenä kysymyksenä: Onko tässä jokin lapsen kehitykseen liittyvä yläikäraja vai aikuisten toiveisiin ja tarpeisiin liittyvä kisa? Meillä 3-v nukutetaan joka ilta. 6-v pystyy menemään yksin nukkumaan, mutta mielellään ottaa aikuisen viereen, jos vain mahdollista.
.
En todellakaan aina jaksais, mutta näen nuo hetket lapselle kahdenkeskisenä läheisyystankkauksena, mahdollisuutena purkaa vielä mieltä painavat asiat ja ennen kaikkea tilaisuutena olla vielä pieni, kun päivisin kumpikin harjoittelee enenevissä määrin omatoimisuutta ja itsenäistymistä.
.
Disclaimer tähän, että mahtavaa, jos lapset menee itsenäisesti ja hyvillä mielin nukkumaan. Lapset ja tilanteet tässä vaan on erilaisia, joten en aivan ymmärrä, miks tässäkin on niin ”parasta ennen” -leima päällä.

Tilia

Ikinä en ole lapsia varsinaisesti nukuttanut, ja hyvin on nukkuneet. Itsekään en saisi millään unta, jos joku siinä vieressä koko ajan kyhnäisi, laulaisi tuutulauluja, tuijottelisi ja silittelisi. :) Sekin on vauvan/lastenhoidossa jännä juttu, että moni vauva kuitenkin ulos vaunuihin päikkäreille nukahtaa ilman isompia uniseremonioita ja kädestä pitämisiä, mutta iltaisin kaikki voi olla toisin.
—
Haastavimpia vaiheita on minusta olleet siirtymät pinnasängystä lastensänkyyn, josta lapsi pääsee itse helposti pois. Silloin oli kummallakin lapsella aika, jolloin sängyssä pysyminen ei heti onnistunut yksin jäädessä, mutta viikon-parin harjoittelulla se nukahtaminen itsekseen onnistui taas.
—
Nuo tavat ja rutiinit on kyllä jänniä ja just tuo onnistuneen sattuman vahvistaminen. Itse olen aina jo ensimmäisenä yönä palauttanut lapsen omaan sänkyynsä nukkumaan, jos herää kesken. Ei jäänyt tavaksi koskaan se heräily, ja nukkuivat taas tyytyväisesti omissa punkissaan aamuun asti.
—-
Ja jos lapsi ei osaa omatoimisesti kaikkia nukahtamista viivyttäviä temppuiluja, kannattaa lukea hänelle Mikko Mallikas oikukas -kirja, niin sitten hän varmasti pääsee tästäkin ihanasta ikäkausikokemuksesta osalliseksi. :)

A

Mua huvittaa lukea vähän kun täälläkin on kommenteissa, että miksi lapsen vieressä pitäisi istuskella, että ei vaan meidän lapsen. Kun lapset on vaan niin erilaisia. Jotkut tarttee eri asioita kuin toiset (ja jotkut on kumma kyllä sitkeämpiä kuin aikuiset silloin kun ne jotain haluavat :D).

Nimimerkillä mutsi jonka lapsi vaati vieressä istuskelua nukahtamiseen jonnekin kolmivuotiaaksi ja risat…mutta toisaalta mutsi jonka lapsi on aina nukkunut ja edelleen nukkuu yönsä omassa sängyssä noin klo 20-6.30 (siis meillä ei todellakaan lapsi pyydä päästä nukkumaan viereen kuin ehkä aamulla klo 6.30 jälkeen jos vanhempia nukuttaa ja n halipula), yöheräämisistä lapsi palautetaan omaan sänkyynsä jonne hän onnellisena jää nukkumaan peittelyn ja pusun jälkeen (ts. ei ikinä yöllä haikaile meidän sänkyyn nukkumaan). Tiedän että aika moni lapsi tulee vanhempien sänkyyn nukkumaan (ja hyvä niin, jos se on vanhemmille ok niin miksei, meillä vain ei kukaan nuku, jos lapsi potkii välissä, joten tämä lapsen omassa sängyssä nukkumiseen totuttaminen oli meidän valitsema ”taistelu” (pick your fights) ja siitä pieni hinta oli auttaa lasta nukahtamaan omaan sänkyyn niin että aikuinen oli huoneessa). Yöllä meillä ei koskaan nukutuspalvelua tosin ole ollut, mutta illalla sitä vaadittiin ekat vuodet siihen että lapsi sai rauhoituttua (ja ”nukutuspalvelu” taas kävi tarpeettomaksi yllättäen ja pyytämättä kun yksi ilta lapsi ilmoitti, että äiti voit mennä pois, mä rupeen nukkumaan <3 … ja näin on tapahtunut sitten joka ilta siitä illasta lähtien :)