Lapsi ja skeittilauta – kuinkas sitten kävikään?

No Insta Storyjen seuraajat osaavat vastata otsikon kysymykseen helposti – hyvin kävi siis!

Kyselin tuossa jokin aika sitten (täällä) vinkkejä lapsen ensimmäisen skeittilaudan ostamiseen, ja siinä vaiheessa olimme tosiaan jo ”mennäänkö tänään ostamaan vai vasta huomenna” -tilassa. Eli kortti ojossa jo ostamassa.

Niin sitten tehtiinkin, olikohan samana iltana tai seuraavana. Ajettiin uberilla Decathloniin, joka on siis iso urheiluvälinekauppa täällä. Lautahyllyä hetken ihmeteltyämme saimme asiantuntevan myyjän paikalle ja vakuutuimme: tämä se on, meidän viisivuotiaan ensimmäinen skeittilauta!

Mitään en sitten näistä hommista tiedä – että sitten sellaisella pohjustuksella tämä, että saatan puhua seuraavassa ihan puutaheinää.

Moni suositteli lapsen skeittilaudaksi ihan tavallista lautaa, mutta me nyt sitten kuitenkin päädyttiin erityisesti lapsille suunniteltuun lautaan. Mutta jotenkin musta vaikuttaa, että tämä on yhtä aikaa vähän niin kuin ihan tavallinen lauta (ha! mikä logiikka!) ja sitten kuitenkin nimenomaan lapsille suunniteltu sellainen.

Lauta on käsittääkseni aikuisten lautaa vähän matalampi ja sitä on kevyt käännellä. Ja sitten silmiin näkyvä isoin ero on noiden renkaiden sijainnissa:

Renkaita pidetään siis ensin tuolla ihan päässä, jolloin lauta ei pääse kippaamaan. Mutta renkaille on laitettu valmiiksi reiät kahteen muuhun paikkaan siirrettäväksi. Eli myöhemmin taitojen kertyessä renkaat voi siirtää keskemmälle, jolloin onnistuu temppuilukin ja lauta on (kai) kuin tavallinen rullalauta.

Meidän ensikokemukset on ihan mahtavat.

Heti ensimmäisellä kerralla lapsi oppi ohjaamaan lautaa aivan käsittämättömän hyvin. Tai mun mielestä siis aivan käsittämättömän; en voi siis… käsittää (ha), miten tuollaisen laudankappaleen ohjaaminen oikein voi toimia.

Mutta jo eka kerran päätteeksi lapsi pokkana pujotteli pyöräteiden valkoisten katkoviivojen välejä, suihk suihk suihk. Vau.

Minä siis olin vauhdin antajana eli pidin kädestä ja kuljetin eteenpäin.

Meidän skeittailuharjoitukset lähtivät siis spontaanisti käyntiin niin, että alkuun minä ”kuljetin” lasta kädestä kiinni pitämällä, ja lapsi puolestaan opetteli ohjaamista ja tasapainoa.

Myöhemmin aloin päästää kädestä irti, jolloin lapsi meni omalla tasapainollaan niin paljon kuin vauhtia riitti. Loivassa alamäessä vähän pidempään.

Näiden johdosta lapsi jo ohjailee ja pitää tasapainonsa hienosti. Tassunkuvat laudassa muistuttavat kivasti, että missä jalkojen (kai) kuuluu olla.

Nyt tuoreimpana ollaan sitten jo harjoiteltu vauhdin ottoa. Ensin kädestä kiinni pitäen: potku, potku – toinenkin jalka kyytiin, ja oma tasapaino viiiiiuh. Skeittaamista harrastavan tutun vinkistä lapsi tekee näitä kumpi vaan jalka edessä. Varsinaista ”suosikkietujalkaa” ei taida vielä olla eli sujuu samaan tapaan molemmin päin.

…ja  muutamia kertoja lapsi on harjoitellut jo ”potku potku kyytiin” -taitoa ihan itsekseen. Jos olisi jokin loiva alamäki, sitä pääsisi harjoittelemaan vähän paremmin. Mutta tuossa paseolla on hyvin tasaista.

Ensi kesänä Suomessa sitten skeittipuistoon!

Vinkkejä, missä kannattaisi lapsen kanssa käydä skeittailemassa?

Myös kaikenlaiset treenivinkit erittäin tervetulleita!

22