Kumpi teillä jää kotiin, kun lapsi sairastaa?
Tuossa kysymyksessäni on mukana tausta-ajatus. Mietin nimittäin juuri tässä vesirokon kakkoskierroksella (oi kyllä) tätä asiaa. Että joskus aikoinaan on kai ollut oletus, että äiti jää aina kotiin sairasta lasta hoitamaan. Meillä lapsuuskotona taisi olla juuri niin, jos oikein muistan – välillä menin hoitoon myös naapurin mummun luo.
Mutta mulla on sellainen näppituntuma, että tämä on nykyään tosi paljon muuttunut niin, että hoitaja voi olla perheissä kumpi vaan vanhemmista. Onko?
Meillä itsellämme tämä on ollut nyt näistä vesirokko(huoh)syistä erittäin ajankohtaista. Ja homma on meillä ihan itsestäänselvästi järjestetty päiväkohtaisesti kalentereita vertaamalla: kumman on helpompi minäkin päivänä olla kotona?
Sairaustupameininki, vol. 2.
Freelancerin töistä ei sairauslomia tunneta – ja jos kovasti jättää töitä tekemättä tai tekee myöhässä, pienemmällä todennäköisyydellä tilataan uutta. Eli sairastaminen on aina pieni riski; toki asiakkaat ovat ihmisiä (ja usein vanhempia itsekin) ja ymmärtävät kyllä, toivottavasti. Mutta kuukausipalkkalaisen on tavallaan ”helpompi” jäädä sairasta lasta hoitamaan – mutta sitten taas jos kaksi lasta vesirokkoilee tällä tavalla vuorotellen, se tekee parin viikon kotona olon. Etenkin juuri uudessa työssä aloittamisen jälkeen… …ei kovin kiva juttu, sanoisin.
Tällä hetkellä meillä on menossa kuudes (välillä oli muutaman päivän terve jakso lasten välillä) arkipäivä, jolloin vanhempi on kotona – heh ja se kyllä tuntuu paljon pidemmältä. Viikonloput ja helatorstai päälle tietty myös. Katsoin tuossa kalenterista, ja näköjään tällä hetkellä työpäivinä kotonaolo on jakautunut (ihan sattumalta) 3 vs. 3 eli ihan vahingossa just tasan. Ensi viikolla, jos/kun tauti jatkuu, Joel ottaa vastuun kahtena ensimmäisenä päivänä mun pakollisten menojen takia. Ja jos tauti vielä sen jälkeen jatkuu, sitten loppuviikko on mun vuoro.
Käytännössä nämä vesirokot ovat nyt menneet meidän perheessä niin, että kotona oleva aikuinen on yrittänyt tehdä töitä etänä. Ryhmä Hau ja Oktonautit ovat hoitaneet enimmäkseen tuon meidän perheen lastenkasvatuksen viime viikkoina. Lapset ovat myös leikkineet keskenään, eli terve lapsikin on pidetty (yhtä päivää lukuunottamatta) kotona.
Mutta kyllä tämä videonkatselun määrä jo kipristelee omatuntoa. Samoin tekisi kyllä myös töiden tekemättäjättäminen.
Onneksi on viikonloppu tulossa, niin saa rauhassa sairastaa. Heh heh.
16
Mirva / Little Messers' House
26.5.2017 at 13:14Periaatteessa meilläkin katsotaan, että kumman aikataulut antaa periksi. Käytännössä se olen kuitenkin minä, joka 95% kerroista jää kotiin. Tämä sen takia, että mä pystyn tekemään etänä töitä ja mun kaikki kokoukset menee joka tapauksessa Skypen kautta. Ei siis tarvitse lomapäiviä käyttää lasten sairasteluun. Miehellä ei ole mahdollisuutta siis etänä tehdä töitä, joten vaikka se välillä on ottanu nuppiin, että ”saa” taas kotoota tehdä töitä ja hoitaa sairasta lasta (käytännössähän niitä hommia hoidetaan iltamyöhällä usein loppuun..) niin kyllä se kuitenkin on se järkevin vaihtoehto. Ihan varmasti jos olisi työkuviot toisinpäin niin mies olisi kotona! Nimim. tälläkin hetkellä kotitoimistolla sairaan lapsen kanssa… Netflix pauhaa kaiken päivää, mutta ihan oikeesti eikös niiden lasten ole tarkoitus levätä sairaana :) eli ei kannata mitään huonoa omaatuntoa potea sen telkkarin katselun takia. Terveenä sitten kirmaavat taas kaiket päivät pihalla ja telkkarin suuntaan ei vilkaistakaan!
krista
26.5.2017 at 15:50Paranemisia sinnekin! <3 Ja joo, näin täytyy ajatella - kohta tästä taas tervehdytään (tai no toivottavasti viikon päästä) ja sit taas ollaan aktiivisempia ja suljetaan telkkari ja videot! :)
Vyyhti
26.5.2017 at 13:15Onpas ajankohtainen asia kun ollaan tässä juuri kuumeisen lapsen kanssa kotona. Meillä samoin kuin teillä eli mietitään siltä kannalta kumman on helpompi olla kotona ja yritetään tehdä mahdollisimman paljon etänä (joka on onneksi meidän hommissa yleensä aika helppoa). Usein myös limitetään työpäiviä niin, että toinen ottaa ”aamuvuoron” ja toinen ”iltavuoron” ja yritetään hoitaa loput hommat viikonloppuna. Ollaan kyllä työsuhteessa, mutta työ on sellaista ettei sitä kukaan voi sijaistaa, joten paljon meidänkin sairastuvalla ollaan ohjelmien ääressä sen verran mitä lapsi jaksaa ja haluaa. Nyt on onneksi käynyt sillä lailla hyvä tuuri, että isommat sairastelut on sattuneet loma-aikoihin ja muut ovat olleet vain päivän tai parin juttuja.
Meillä kävi vesirokon kanssa niin, että olimme jo ehtineet tilata reseptin lääkäriltä (antibiootteja huonosti sietävän korvakierrelapsen vanhempina katsottiin mekin rokote pienemmäksi pahaksi), kun päiväkotiin tuli rokko ja tarttui lähes heti meidän naperoon. Ei silloin tiedetty, että rokote olisi kannattanut ottaa juuri ennen sairastumista, mutta en enää muista olisiko siihen ollut mahdollisuuttakaan. Tietysti siitä sitten tuli jälkitautina korvatulehdukset, liimakorvat ja uudet putkitukset, joten harmitti tosi paljon ettei oltu tehty rokotuspäätöstä edes viikkoa aiemmin.
Tsemppiä teidän väelle sairastuvan ja töiden kanssa tasapainoiluun!
krista
26.5.2017 at 15:56Paranemisia, onpas meitä sairastupalaisia täällä!
–
Joo meilläkin tää on johtanut ”iltavuoroihin” senkin takia, että etäilevän on vaikea saada riittävän paljon asioita päiväsaikaan hoidettua. Ja viikonloppuvuoroihin :)
–
Me jo toivottiin, että se meidän pikana otettu rokote ois estänyt rokon toiselta tai edes tehnyt lievemmäksi. Mutta ei se tainnut nyt sitten kuitenkaan ehtiä vaikuttaa, ehkä se tartunta oli tapahtunut jo ennen rakkulavaihetta (3 vrk on se aika, jonka verran altistumisesta rokotteen ”ehtii” ottaa). No, näillä mennään nyt ja toivotaan, että selvitään tästä ilman jälkitauteja, pitäkää peukkuja! Kiitos tsempeistä! <3
Piipo79
26.5.2017 at 13:25Meillä yritetään jakaa tasan, mutta työkalenterien mukaan, ja olen huomannut että tämä käytäntö on tuöpaikallani miespuoleisillakin eli iso plussa että asentet ovat muuttuneet!.Toisinaan tehdään keskellä päivää vaihto jos kummallakin tärkeää. Meillä ollaan pystytty tekemään aika hyvin etänä hommia kun kipeänä lapset eivät lähtökohtaisesti mitään aktiviteetteja vaadi vaan lepoa. Mummoa voisi teoriassa pyytää avuksi jos sattuisi niin että kummankin kalentereissa olisi jotain mitä ei voisi peruuttaa. Tähän mennessä niin ei ole ollut.
krista
26.5.2017 at 15:59Haa itse asiassa tuosta muistuikin mieleen, että meilläkin on itse asiassa tarkoitus tehdä maanantaina keskenpäivänvaihto. Hupsis, täytyykin merkata kalenteriin. Olin jo ajatellut, että se oli Joelin hoitopäivä :D Valikoiva muisti :D
–
Joo mäkin oon ollut huomaavinani, että asenteet ovat muuttuneet! Ja jopa niin paljon, että se on tosiaan ihan itsestäänselvää (työpaikoillakin), että miehillä tulee samaan tapaan sairaan lapsen hoitopäiviä kuin naisillakin. Tosi hyvä juttu!
Laurakaisa
26.5.2017 at 13:48Se, kumman on helpompi jäädä ko. päivänä kotiin eli kumpi saa helpommin siirrettyä ja peruttua sovittuja työmenoja. Minusta tämä on ihan itsestäänselvä ratkaisu. Usein ollaan menty myös aamupäivä-iltapäivä -vuorottelulla jos molemmilla on ollut jotain ei-peruttavaa. Meillä ei asu isovanhempia samalla paikkakunnalla joten kahdestaan noita joudutaan sumplimaan, joskus jossain ihan must-tilanteessa on hälytetty mummoja avuksi.
Ihmeelliseltä se tuntuu, mutta meidän lapset ei ole koko talvena olleet yhtään päivää poissa hoidosta kipeänä olemisen takia. Käsittämätöntä, kun pari vuotta sitten oltiin IHAN koko ajan sairastuvalla.
Paula
26.5.2017 at 13:57Nyt kun oon vauvan kanssa kotona niin mulle tietty lankeaa myös sairaan lapsen hoito, ennen vauvaa kotiin jäin oletuksena mä ellei ollu jotain tärkeetä työmenoa. Usein kans isovanhemmat on hoitanu jonku saikkupäivän. Tosin lapsen sairauspäivät on ollu ihan yksittäisiä tai max 2 putkeen (paitsi tää viimesin tappoflunssa, esikoinen oli viikon kipee, vauva on jo toisella kierroksella ja mun äiti sai keuhkokuumeen)
Riikka
26.5.2017 at 14:04Vuorottelu on omalla kohdalla toiminut hyvin ja pelailu vähän tilanteen mukaan, niin kuin monella muillakin. Joskus oli sellainen työkaveri joka oli 100-prosenttisesti aina itse pois töistä kun lapsi oli sairas ja yleensä vielä minimissään sen kolme pv kerralla. Se tuntui siihen maailmanaikaan vähän hassulta, ettei parisuhteen toinen osapuoli koskaan voinut paikata vuorollaan, mutta ehkä siihen oli joku kunnon syy. Ainakin joillakin työpaikoilla vaaditaan lasten sairastaessa myös puolison työpaikalta todistus ettei tämä toinen osapuoli ole voinut jäädä kotiin hoitamaan lasta. Se on kyllä tosi huono käytäntö.
laulau
26.5.2017 at 14:21Nyt meni ihan ohi sun työkuviot?! Ootko siis aloittanut jonkun uuden homman? :)
krista
26.5.2017 at 14:58Eijeijei, en, mulla samat kuviot kuin ennenkin, blogia ja friikkuilua :) Joel puolestaan on aloittanut huhtikuussa uudessa duunissa :) https://www.puutalobaby.fi/muutoksia/
Kaisa
26.5.2017 at 14:29Katsotaan työtilanteen mukaan. Ollaan myös pidempien saikkujen aikana tehty niin että kumpikin on tehnyt 50% työpäivää (esim. Mies töissä 5-9:30 ja itse 10-16). Miehen työnantaja on tykännyt järjestelystä, oma työnantaja ei ole suuremin kommentoinut.
Niina
26.5.2017 at 15:15Harvoin kommentoihin blogeihin mitään ja nytkin aiheen vierestä, mutta pakko hehkuttaa että sain tuossa toissa viikolla luettua blogisi kokonaan alusta loppuun! Tai ehkä pitäisi sanoa että tästä hetkestä alkuun asti, ajallisesti takaperin lukeminen oli pop ja tuli jopa uniin kun elin elämääni taaksepäin. :D Jännä miten sitä joskus hurahtaakin, vaikka olen aivan eri elämäntilanteessa ja reilut 10 vuotta nuorempi, tyyliltänikin ihan eri maata kanssasi mutta jokin tässä blogissa vain tempaisi mukaansa. :) Ehkä se on elämänmakuinen tapasi kirjoittaa ja kertoa asioita, sait minutkin ikisinkun haaveilemaan lapsiperhearjesta, haha. :D Espanjaan minkäkin haluan vielä joskus talvea pakoon, neljän kuukauden Erasmus-vaihto Barcelonassa viisi vuotta sitten pistää edelleen hymyn huulille. Tarvisi enää keksiä tarpeeksi hyvä keino karata täältä!
krista
26.5.2017 at 15:24Hih, minkä lukuponnistuksen oot tehnyt! :) Paljonko meni aikaa? Mä itse aina eksyn välillä lukemaan omia vanhoja, tekstejä, ihan niin kuin uutta lukisi joskus. Niin paljon on tullut kaikkea kirjoitettua :D Välillä mietityttää, että paljonkohan toistan itseäni, kun unohdan, että mitä oon vuosien varrella kirjoittanut :D
–
Kiitos ihanasta palautteesta myös! <3
Niina
26.5.2017 at 15:39Silloin aloitin kun olit viikon bloggaajana – mitä siitä nyt on, reilu kuukausi. :) Nyt sitten seuraillaan reaaliajassa!
krista
26.5.2017 at 15:43Vau, aikamoisella vauhdilla vieläpä! :) Mutta hei tervetuloa reaaliaikaan, kiva kun löysit blogiin mukaan! :)
murina
26.5.2017 at 15:57Se jää kumman on helpompi…. mun edellisessä työpaikassa se olin minä, mutta se jälkeen kun vaihdoin työpaikkaa niin miehen on ollut helpompi jäädä. Kummallakaan ei etätyömahdollisuuksia ole, vaan töissä on oltava konkreettisesti paikalla.
anicca
26.5.2017 at 16:45Tsemppiä sairastuvalle!
Meillä 95% mies on kotona jos lapsi sairastaa, koska hän tekee muutenkin etätöitä kotoa käsin toisin kuin minä. Itsekin kyllä toimistotöissä eli sikäli pystyn kyllä jäämään kotiin suht helposti jos tarvis, mutta mun työ on kuitenkin sen luonteista etten pysty tekemään oikein kotoa käsin hyvin eli siksi miehen helpompi tosiaan olla kotona. Tietty jos miehellä joku tosi dedis päällä yms niin sit mä joustan tarvittaessa.
Asun keski-Euroopassa ja täällä kyllä edelleen yleisesti meininki on se, että nainen on se joka jää kotiin hoitamaan sairaat lapset tai sitten hälytetään isovanhemmat apuun…
Piipu
26.5.2017 at 18:42Tilanteen mukaan molemmat ovat jääneet, minä useammin.
Ollaan molemmat oltu aina palkkatöissä, joita ei voi tehdä etänä. Käytännössähän max3pv voi olla palkallisesti pois, sen jälkeen palkatonta. Oma hommansa nykyään, jos 10v täyttänyt sairastuu, silloinhan hoitovapaalle ei voi jäädä, mutta ei sen ikäinen voi yksikään olla (vaikka mahataudissa).
Palkkatöissä on omat haasteensa, esim kun olin kolmivuorotyössä, en voinut olla yötyöstä pois, kun työvuoro oli eri aikaan kuin puolisolla. Eikä sinä yövuoron jälkeen nukuta, jos lapsi sairastaa :( (Jos nyt sairaan lapsen kansa yönsä viettänyt vanhempiaan niin hyvin nukkuneena töihin lähti..)
Onneksi vesirokko sairastettiin kun olin äitiyslomalla… Kaksi taaperoa ja vauva, jolle heti perään rs-virus. 5 viikkoa meni yhteensä! Se ei unohdu, vaikka vauvakin on jo koululainen :D
Lilah
26.5.2017 at 21:47Meidän lasten sairastaminen on niin harvinaista, ettei ole tarvinnut paljon päiviä jakaa. Jos mies on toimistohommissa, hän jää kotiin, jos reissussa tai sinne lähdössä (kuten yli puolet vuodesta), minä jään, koska miehen kotiin jäänti peruisi 1-3 muunkin työt. Lisäksi isovanhemmat asuu saatavilla ja voivat jeesiä jos mulla on jotain erityisen tärkeää töissä. Etänä pystyn jotain hoitamaan mutten läheskään kaikkea.
Omenapuustatas
26.5.2017 at 23:46Meillä sumplitaan tilanteen mukaan. Ja käytännössä ei ”hoideta” sitä lasta vaan tehdään töitä täysi päivä. Jos illalla näyttää siltä että toisen pitää olla kotona, herään itse aikaisin, klo 06-07 ja ehdin tehdä töitä 2-4 tuntia ennen kuin (sairas) lapsi herää. Sitten aamupalat ja taas töitä. Lapsi katselee tv:tä tai lepäilee. Yleensä kun meillä lapset on sairaana ne todellakin on sairaita eli nukkuu suurimman osan päivästä. Hyvin ehtii työpäivän tehdä.
Eli vuoden mittaan en ole monta päivää sairauden takia ollut pois. Pari päivää meni kuumeessa ja yks yhden päivän mahatauti. Muuten on töitä tehty enemmän tai vähemmän sairastuvalta. Ottaahan se joskus päähän – olisi kiva joskus keskittyä siihen lapsen hoitamiseen ja esim oksupyykin hoitamiseen eikä skype-palavereihin… ja juosta viime minuutilla toista hakemaan hoidosta. Mutta liian tunnollinen kun olen, en jätä hommia muiden hoidettavaksi eivätkä he niitä kyllä osaisikaan :)
Kaaka
27.5.2017 at 07:17Meidän vauva ei ole ollut vielä kipeä (ja itse olen edelleen siis kotona) mutta lapsuudenperheessä meille soitettiin _aina_ jompikumpi mummoista kylään. Toinen asui puolen tunnin, toinen puolentoista tunnin päässä. Ihan pari kertaa tais olla niin, että mummot ei jostain syystä voineet tulla, silloin isä jäi kotiin. Äiti pyöritti yhden hengen toimistoa, joten oli pakko olla tavoitettavissa, tästä on siis kolmisenkymmentä vuotta aikaa. Isällä oli oma bisnes ja alaisia, joten pystyi hätätilanteessa hoitamaan hommia puhelimitse tai pistäytymällä töissä välissä (10min matka).
–
Siitä mummojen hoidosta on kyllä jäänyt ihanat muistot, joskus tulivat huvikseen molemmat ja leipoivat, lukivat ja silittelivät sohvalla <3
Nina
27.5.2017 at 08:29Se jää, kumman kalenteri antaa periksi, ja yöeensä yritetään tyyliin vuoropäiviä, jos tarvii useamman päivän olla kotona. Kummallakin on mahdollisuus etätöihin, mutta lapsen vaatimustaso äitille on niin paljon suurempi kuin isille, että todellisuudessa isi pystyy tekemään oikeasti töitäkin, äiti lähinnä vastailemaan sähköposteihin.
Karkkibee (ent. Koo)
27.5.2017 at 09:17Ihan kumman työtilanteeseen sopii. Meillä vielä hyvä kun mun vanhemmat ovat pystyneet hoitamaan tosi paljon, ja äitini oikein nauttii sairaan lapsen hoitamisesta kun saa hoivata ihan olan takaa :D Nyt kun lapset isompia niin pari talvea onkin mennyt suht sairastamatta. Nyt en muuten enää vanhempiani pyytäisi flunssaista lasta hoitamaan kun ikää on, ja isälläni sydämen kanssa ongelmia niin en halua sitä tartuttaa.
–
Vesirokkoa noilla ei kummallakaan ole ollut. Ollaan odotettu että se niille tarttuisi mutta otetaan nyt sit rokotukset kun isommilla taitaa ikävämpi se tauti olla. Tyttö vielä pelkää rokotuksia hulluna (raivohullu potenssiin 10) niin ei olla senkään takia otettu kun noita rokotuksia on tullut kaikenlaisia ihan tarpeeksi. Nyt 10v jo onneksi tajuaa että se on omaksi parhaaksi ;)
Miitu
27.5.2017 at 09:37Me tehdään jo lähtökohtaisesti niin eri aikoihin töitä, että järjestelyt hoituu melkein sen piikkiin. Minä saatan mennä myöhemmin töihin, että illan/yön töissä ollut mies ehtii hieman nukkua ja iltapäivällä sitten läpsy uudestaan. Yhtään virallista hoitovapaata mies ei oo pitäny, kun päivämenot on ollu pakollisia, jolloin minä olen sitten jäänyt kotiin tai toisinaan ollaan saatu isovanhemmilta apua.
.
Mies hoitaa muutenkin arkisin suht paljon lapsia, mutta eihän tällainen tilastoissa näy, kun kuitenkin hoitaa myös kokopäiväisen työnsä ja ylimääräiset siihen päälle. Lasten asiat on siis hoidossa. Se, mikä puuttuu tässä systeemissä, on vanhempien oma ja yhteinen aika. Ehkä sitten 3-4 vuoden päästä. Nyt nautitaan siitä vapaudesta, mitä lasten kahdenkeskiset leikit sisällä (ja pihalla!) tuottaa.
Sade
27.5.2017 at 12:53Menee aika tasan, koska miehen on helpompi jäädä pois (voi tehdä etätöitä, jos lapsi ei ole kovin sairas tai nukkuu välillä) ja mä taas mieluummin jään pois. Itse en osaa nähdä työtä niin tärkeänä, kun se on vain, no, työtä, vaikka tykkäänkin kyllä työstäni ja koen sen mielekkäänä ja motivoivana, ja tokihan sitä välillä ottaa paineitakin deadlineista ja tuloksista. Vaikka mulle on monta kertaa selitetty, salaa en silti ymmärrä sitä kohua, joka syntyi viime kesänä kun Timo Soini oli lomalla eikä kerennyt kommentoida Brexitiä. Joo joo, olihan se ulkoministeri ja tärkeä tapaus ja niin pois päin, mutta first things first. Michael Jacksonkin oli tosi kuuluisa, mutta niin vain kuoli ja jäi keikka pitämättä. Kai se olis pitänyt haudasta nousta lavalle ;) No, menee vähän sivuun aiheesta jo.
Riinanen
27.5.2017 at 14:46Meillä varmaan mies ollut enemmän. On huomattavasti rauhallisempi kuin minä, joka uskon jokaisen yskähdyksen johtavan johonkin ihan kauheaan tautiin. Teen myös lyhennettyä työpäivää, joten voidaan pitkälti olla molemmat paikalla kun lapsi sairastaa. Mies tekee sen verran töitä samalla kun voi ja haluaa…