”Onko TÄMÄ meidän ikioma koti?”, ihmetteli Seela silmät innosta tuikkien eilen illalla, kun astuimme viiden kuukauden jälkeen ensimmäistä kertaa tänne omaan puutaloon.
”On, on! Nyt me tultiin takaisin tänne meidän Suomen-kotiin”, minä vakuutin.
”Vaaaau!”, Seela vastasi.
”Istukaapas siihen bussiin – muistatteko bussin?”, Joel kysyi. Bussiksi kutsutaan siis meidän eteisen portaikon alinta porrasta, jossa tytöt istuanakottavat aina tulo- ja lähtöhärdellihetkinä.
Silva istahti portaalle, mutta Seela jäi ihmettelemään:
”Mikä bussi?”
”Muistatko sä, mikä on bussi?”, Joel kysyi.
”En”, Seela vastasi.
Oho. Tämä tuli yllätyksenä.
Seela ei muistanut leluja, sänkyjä, vessaa, pihaa, hiekkalaatikkoa… Kysymykset jatkuivat.
”Muistatko sä tän-ja-tän-asian?”
”En.”
Voiko tämä olla totta? Menimme ruokapöydän luo.
”Mikä näistä tuoleista on sun paikka?”, minä testasin.
”No TÄMÄ! Tai sitten joskus tämä!”, Seela näytti paikkoja, joissa ei ole koskaan istunut.
Seela on unohtanut meidän kodin.
Yksi asia tuli kuitenkin mieleen:
”Mihin me istutettiin ne kukkasipulit?”
Niiden istuttamisesta on talven aikana puhuttu – että miten ne syksyllä laitettiin ja keväällä sitten päästään katsomaan, että miten ne tulevat pintaan.
Jälkiviisautta: olisi varmasti pitänyt jutella Suomen-kodin asioista talven aikana enemmän.
Ehkä jotain palautuu kuitenkin vähitellen mieleen. Ainakin lapsi tuntuu olevan kuin kotonaan.
Ehkä se on tärkeintä.
51
ElinaBee
2.4.2017 at 13:26Ihana! Meillä oli myös kaksi kotia koko mun varhaislapsuuden ajan ja tosi paljon unohtui ihan kolmessa kuukaudessakin – parasta oli kun lelut, kirjat ja vaatteet oli ihan uusia <3
krista
2.4.2017 at 13:34Joo, lelut on kyllä kiinnostaneet tänään jotain potenssiin sata :D Samoin on ihmetelty tätä meidän kotia ja että täällä on niin paljon värejä ja ISI ON MAALANNUT IHAN ITSE NÄMÄ KAIKKI <3 Silva tietysti kaiken muistaa, mutta sekin totesi alkuun, että "Vau! Tämä on ihan niin kuin sateenkaaritalo!" <3
-
Mulle tää oli yllätys senkin takia, että esim. Silva muisti tässä kerran ihan yllättäen, että se oli saanut ensimmäisen vauvanukkensa joululahjaksi silloin, kun oltiin ämmin luona - ja Silva on ollut 1v8kk silloin, ja asiasta ei oltu varmastikaan puhuttu, koska ei itsekään muistettu sitä vauvanukkeasiaa ennen kuin Silva sanoi. Mutta ehkä lapsen muisti on silleen valikoiva, että jotkut yksittäiset asiat jää ja jotkut voi sit taas unohtua. Ja veikkaan, että tavallaan Seelakin tuntee kodin tutuksi, vaikka ei suoraan osaa sanoa muistavansa. Mutta jännä juttu!
ElinaBee
2.4.2017 at 13:58Lapsen muisti on kyllä jännä! :D Stephenillä oli alle kaksivuotiaana oksennustauti ja annoin sille silloin sinisen ämpärin. Tuon taudin jälkeen ämpäri asui siivouskaapissa kunnes me viime kesänä muutettiin, jolloin Stephen oli jo melkein 3,5- vuotias ja siivouskaappia siivotessa hän heti osasi kertoa, että tuo oli muuten sitten se oksennusämpäri :D
Anni
2.4.2017 at 14:29Meillä odottaa viikon päästä paluu Suomeen kolmen kuukauden reissun jälkeen. Poika on suunnilleen Seelan ikäinen joten jännä nähdä ovatko reaktiot samat! Ollaan kyllä ajoittain puhuttu ” Sinisestä talosta” joksi kotiamme kutsutaan. Jännä nähdä miten käy.
Anu
2.4.2017 at 15:06Joo sama meillä! Muutettiin äsken Espoosta Veikkolaan ja poitsut menetti tutun päikyn. Olivat siis siellä 6h 2 pvä/vko kun mä olen vauvan kanssa kotona. Nyt ei otettu ollenkaan hoitoa vaan kaikki ollaan kotona. Just 4v täyttänyt muistaa hyvin juttuja/henkilöitä entisestä päikystä mut tää 2vee ei enää yhtikäs mitään. 2kk oli unohtanut aivan kaiken, myös lempparihoitajan! Hämmästelin oikeesti tosi paljon tätä mut toisaalta muutto uuteen kaupunkiin/taloon on varmasti vaikuttanut kuten arvelen et teilläkin vaikuttanut lennot sun muut!
Piipu
2.4.2017 at 16:29Jännä miten muisti toimii.
Just tällä viikolla kyselin nyt teini-ikäiseltä esikoiselta paikasta missä asuttiin koko hänen varhaislapsuus, kesällä ennen eskarin alkua muutettiin toiseen kaupunkiin. Hän muisti ihan eri asioita mitä olisin luullu, nimenomaan paikkoja ja asioita siis. Esimerkiksi se leikkipuisto, jossa oltiin joka ikinen päivä, oli täysin unohtunut! Toisaalta taas muisti luistelukentän, jolla oppi luistelemaan, vaikka siellä käyntejä yhteensä oli ehkä noin 10 parin talven aikana.
Milla / Periaatteen Nainen
2.4.2017 at 21:32Meillä lapset ovat yleensä kotiinpalatessa muistaneet hyvin paikat (no, ovat hieman vanhempia ja kuopuksesta en osaa sanoa, hänen ilmaisukykynsä on sitä kakka-kukka-tasoa vielä) mutta yleensä se ensimmäinen viikko kotona on ollut IHANA, kun kaikissa leluissa ja jutuissa on ollut mieletön uutuudenviehätys.
(Ja itsekin arvostanut aina Espanjan jälkeen vedenpainetta, sisälämpötilaa, puhtautta, parkettilattiaa, ötököiden puuttumista, tuttuja ruokatarvikkeita… eikä ole koko ajan ajatellut churroja tai aurinkoa.)
Jp ja kirppu
2.4.2017 at 23:43Seelan koti on siellä missä tekin ❤ Ja se on se turvallisin koti..
Lilia
3.4.2017 at 09:25Vähän haikeaa ja ihan mielettömän hellyyttävää! Eipä olis itselläkään tullut mieleen tollanen mahdollisuus, kun ei enää ihan pienestä lapsesta kuitenkaan ole kyse. Toisaalta oon huomannut, että lasten muisti on ainakin omasta näkökulmastani jotenkin tosi sattumanvarsainen: tulee sekä ”miten sä VOIT muistaa ton”-hetkiä, että ”etkö sä muks oikeesti muista”- hetkiä.
Tervetuloa Suomeen! Kyllä tämä tästä vielä ihanaksi kevääksi muuttuu!
Devika Rani
3.4.2017 at 16:21Oho! Onpas yllättävää! Olen sanaton!