Laitoin tänään Insta Storyyn pienen vilauksen koululaisen ruokapöydässä lukemasta kirjasta – ja vähän sellaisella saattella, että vaikea mennä kieltämään, kun itse teen ihan samaa.
Seuraavaksi sitten spontaanisti siinä kysäisin, saako teillä lukea ruokapöydässä. Ja tulos on ihan yllättänyt, vaikka ääniä on tässä nyt kertynyt vasta muutaman tunnin ajan. Tällä hetkellä nimittäin näyttää, että lähes 80 %:lla vastanneiden perheistä ruokapöydässä lukeminen on ihan sallittu.
Sanamuodot vaihtoehdoissa olivat ”juu lipsutaan” ja ”ei saa lukea”.
Usempikin huomautti viestillä että kyse ei ole lipsumisesta, vaan ruokapöydässä lukeminen on ihana tapa. Esimerkiksi aamupalapöydässä aikuiset voivat lukea sanomalehteä ja lapset kirjaa.
No kyllä! Kuulostaa hyvältä!
Tällaiset eri perheiden tapa- ja sääntöasiat ovat jotenkin hurjan kiinnostavia!
Mä oon esimerkiksi kokenut, että meillä ollaan (jostain mystisestä syystä) ruoka-asioissa monesti jopa aika tiukkiksia; esimerkiksi selvästi tiukempia kuin lapsuuteni kulttuurissa, jossa vaikkapa koko perheen yhtä aikaa ruokailu oli (muistikuvien mukaan) hyvinkin harvinaista. Jokainen söi vähän omia aikojaan, minä ihanasti Aku Ankkojen maailmaan uppoutuneena. Ei oikein ollut sellaista ruokapöytäkeskusteluiden ja yhdessä ruoan äärellä ajan viettämisen tapaa.
Sitä yhteistä aikaa vietettiin siis jollain muulla tavalla; eli ihan (täysin arvottamatta) perheen tavoistahan näissä on kyse.
Listasin seuraavaan kymmenen ruokailutapoihin ja -sääntöihin liittyvää kysymystä ja meidän vastaukset niihin – miten teidän perheessä toimitaan tällaisissa asioissa?
1. Saako ruokapöydässä lukea?
Saa – etekin silloin, jos koko perhe ei ole koossa (useimmiten kyllä on, tämä tulee myöhemmin kohdassa 4). Mutta jos pöydässä on eskarilainen, joka ei vielä itse lue, tuntuu muiden perheenjäsenten lukeminen tietysti epäreilulta. Silloin ei toinenkaan lapsi saa lukea.
Usein kyllä taitaa mennä niin, että aikuiset lukevat, ja lapset keskustelevat keskenään. Uuups.
Ei-oppikirjamaisena (en suostunut sanomaan, että huonona) tapana aikuisilla on myös räpeltää älylaitteita ruokapöydässä. Etenkin väsyneenä, jos vaan haluaa omaa rauhaa. En kuitenkaan tästä varsinaisesti itseäni soimaa: meidän perheessä käytetään kuitenkin niin paljon aikaa yhdessä oloon sekä lisäksi syödään monta kertaa päivässä yhdessä, että on ihan inhimillistä haluta joskus ruokapöydässäkin mörököllitellä ihan itsekseen omassa virtuaalimaailmassa.
Väkisin läsnäoloa on turha pakottaa joka ikiseen hetkeen, etenkin jos sitä tulee luonnostaankin paljon. Ja jos yhdessä ruokapöydän äärellä istutaan kuitenkin monta kertaa päivässä. Eli sellainen turha läsnäolopakkostressi pois.
2. Saako ruokapöydässä katsoa telkkaria tai muuta videoviihdettä?
No, meillä ei ole telkkaria. Ha. Mutta kannettavan videoviihteen kanssa vastaus on päänsäätöisesti ei.
Joskus hyvin hyvin harvoin, jos lapsilla on ollut vaikka joku elokuva kesken ja sitä ei ehdi illalla enää ruoan jälkeen katsoa loppuun, voidaan kannettava nostaa ruokapöytään ja silloin saa katsoa.
Mutta sanotaan, että harvemmin kuin kerran kahdessa kuukaudessa.
3. Noudatetaanko ruokarytmiä?
Kyllä! Meillä on hyvin selkeät ruoka-ajat tai pikemminkin ruokarytmit: aamupala, lounas, välipala, illallinen (ja toinen välipala välillä rytmistä riippuen, esimerkiksi klo 11-12). Meidän ruokarytmi on ”espanjalaistyyppinen” eli lounas on 14-15 aikoihin ja illallinen joskus 20.30. Erillistä iltapalaa ei ole kuin harvinaisissa poikkeustapauksissa.
Kellonajat ja ja järjestyskin kuitenkin voivat joustaa, jos päivässä on muuta ohjelmaa, joka määrittää päivän kulun. Mutta sellaista ”napostellaan siellä täällä pitkin päivää” -tapaa meillä ei ollenkaan ole. Tai sellaista, että jokainen hakisi jääkaapista itse jotain nälän hiipiessä.
4. Syödäänkö yhdessä?
Kyllä! Meillä syödään yhdessä arkisin vähintään kolme kertaa: aamupala, välipala ja päivällinen. Vapaapäivinä (tai flunssapäivinä tai kotikoulupäivinä) näiden päälle tulee myös lounas. Eli pöytään istutaan yhdessä ja suunnilleen yhtä aikaa, ja siinä sitten ruokailun yhteydessä rauhassa jutellaan ja vaihdetaan kuulumisia.
Paitsi kun tapahtuu kohta yksi, eli jos mörököllivanhemmat ovat keskustelleet mielestään jo ihan riittävästi sille päivälle, haha.
5. Herkutellaanko?
Kyllä! Vaikka jonkun mielestä ehkä säälittävästi, hah. Meillä siis useimmiten nykyisin kaapissa on esimerkiksi karkkia – mutta kun meillä ”syödään karkkia”, se tarkoittaa yhtä karkkia ruoan jälkiruokana. Jos joskus saa kaksi tai KOLME, niin lapset ovat ihan, että wou meillä on herkkubileet.
Lapset söivät karkkia ensi kertaa muistaakseni 3- ja 5-vuotaina. Ja muistaakseni he ovat kerran saaneet itselleen kokonaisen oman karkkipussin. Karkkipäiviä ei ole ja karkkiövereitä ei ole syöty muuten kuin kaverisynttäreillä – ja silloin se tietty kuuluu asiaan. Yleensä perheen herkkuasiat menevät meillä siis niin, että Joel on ostanut karkkia tai jotain donitsia (haha, nyt taisi paljastua se meidän salaherkuttelija) ja sitten muut syövät yhden karkin tai herkun välipalaksi.
Välillä myös välipala voi olla keksi (etenkin välipalakeksi) ja tosi usein myös jätski. Jäätelö on meidän perheen ”ydinherkku”, ja sesonkiherkkuja harrastetaan myös: laskiaispullia, munkkeja ja niin edelleen.
6. Saako ruokapöydästä nousta kesken ruoan jotain muuta tekemään?
Ei. Tää on sitä meidän tiukkisosastoa. Ruokapöydästä ei siis lähdetä vaeltelemaan kesken kaiken; tämä oli keskeistä etenkin lasten ollessa taaperoisia. Nykyisin tällaista ”sääntöä” ei muistakaan, kun se on niin itsestään selvä.
Ja ei siis siitä mitään sotatilaa tule, jos joku nyt poistuu jonkin asian muille näyttääkseen (kaivaa vaikka esiin päivällä tekemänsä taiteen ja esittelee muille) tai muuta sellaista – kyse ei ole mistään sakkorangaistuksen uhalla liikkumiskiellosta. Mutta ylipäänsä rutiinina on, että ruokapöydässä kun ollaan, niin siinä myös ollaan.
7. Saako ruokapöydästä nousta, jos muut vielä syövät?
Saa. Ketään ei istuteta muita odottamassa, vaan jokainen nousee, kun on valmis.
Juhlatilanteissa ja isomman seurueen kanssa tietysti noudataan seurueessa yhdessä todettua linjaa. Eli ei sellainenkaan lapsille vierasta ole, että odotellaan muita syöjiä. Ja varsinkin ravintolakäynneillä (niitä tuli etenkin Espanjassa lähes päivittäin) tätä myös tavallaan sivutuotteena treenataan.
8. Saako ruokapöydästä nousta, kun huvittaa?
Tiukkisosastolta taas päivää. Nimittäin ei saa. Kyllä siinä tavallisesti ”saako nousta pöydästä?” -kysymys luontevasti esitetään tai näytetään aikuiselle tyhjä lautanen. ”Saa nousta” -lausahduksen jälkeen noustaan.
Joel tuosta sivusta täydentää, että nykyisin meillä lapset kyllä taitavat ihan itsenäisesti lautasen tyhjennyttyä ottaa pastillin ja nousta pöydästä. Jaa, saattaa olla. Ehkä mä en ole huomannut, kun olen lukenut kirjaa (tirsk).
Mutta sen verran kuitenkin pitäydyn ensin esittämässäni (vanhassa) linjanvedossa, että jos ei ole syönyt kaikkea, lapsi kysyy aikuisen luvan ennen nousemista.
9. Saako ruokaa jättää?
Tässä me tasapainotellaan tiukkiksen ja rentouden välillä. En haluaisi ruokahävikkiä, toisaalta en myöskään ”kaikki on pakko syödä” -traumoja. Sanotaan niin, että yleensä lautanen syödään tyhjäksi.
Jos kuitenkin lapsi on selvästi täynnä tai näkee, että syöminen jostain syystä tökkii, saa myös jättää.
10. Syödäänkö muuallakin (kotona) kuin ruokapöydässä?
Pääsääntöisesti ei. Kuitenkin joskus leffaherkuksi voi olla popcornia, silloin voi herkutella sohvalla.
Mutta esimerkiksi leivän kanssa ei kävellä ympäri kotia. Pöydästä ei myöskään nousta silloin, kun suu on vielä täynnä ruokaa. (paitsi salaa)
Aikuiset sen sijaan kyllä syövät lounaita työpöytänsä äärellä ja napostelevat sipsiä leffan kanssa silloin, kun lapset nukkuvat. Haha.
Omalla pihalla, Espanjan-kotien parvekkeilla tai vaikka piknik-viltillä toki syödään hyvällä säällä.
+1. Tarjotaanko kavereille?
Kyllä! No, ajatellaan ennen korona-aikaa. Rakastan sitä, että pöytä on täynnä ihania, intoa pursuavia ja iloisia lapsia.
Miten teillä?
PS. Kuvissa meidän arkisia ruokia ja ruokahetkiä vuosien varrelta.
16
A
28.4.2021 at 20:57Meillä ruokapöydässä saa lukea aamupalalla ja iltapalalla, muuten pääsääntöisesti ei (paitsi aikuiset etätyölounailla surffailee digilaitteella uutisia tms). Samaten iltapalalla tai aamupalalla saattaapi olla jotain liikkuvaa kuvaa (joko telkun ääressä olkkarissa tai padi tai tietokone ruokapöydässä…lapsi siis söi aamupalat lähes aina olkkarissa edellsessä kodissa, koska aikuisten makkari oli avointa tilaa keittiön kanssa ja siksi aamulla keittiössä ei paljon hengailtu). Nykyisellään syödään ruokasalissa (hihi, mikähän se normaalimpi termi olisi, ruokailutila ehkä, mutta siis erillinen tila keittiöstä ja olkkarista, ihan luksusta kun mahtuu kunnon iso pöytä) ja ehkä tulevaisuudessa aamupalat keittiössä, kunhan ehditään hankkia sinne pikkupöytä (odotan innolla, koska keittiöön paistaa aamuaurinko). Joskus ruokapöytään pääsee isovanhemmat etänä (ts. videopuhelua isovanhempien kanssa ei tarvitse keskeyttää syömisen takia, vaan isovanhemmat voivat tulla ”samaan pöytään” etänä. Yhdessä syödään lounaita ja päivällisiä (aikuiset syö aamupalaa vaihtelevasti, itse luen hesaria ja juon kahvia kun lapsi syö aamupalaa ja mies nukkuu; iltapalaa syödään joko kaikki yhdessä tai lapsi aiemmin, mutta aikuiset seurana ja välipala-aikaan aikuiset monesti ottaa vaan kahvia).
—
Meillä ei ole ikinä tarvinnut lapsen kysyä lupaa poistua pöydästä, musta se on ylipäänsä outo tapa. Tilanteesta riippuen pöydästä saa poistua kun on valmis tai sit odotetaan muita. Koska meillä lapsi on aina ollut ”hyvä syömään” (jotain nirsoilukausia lukuunottamatta), saa ruokaa jättää jos ei jaksa, omaa kylläisyyttä on hyvä kuunnella (musta sääntö ”jos ei ole itse ottanut, niin voi aina jättää” on ok ja jos itse ottaa ja silmät söisi enemmän kuin vatsa, niin silloin pitää muistaa että lisää saa ottaa. Jos olisi ongelmia ollut syömisen kanssa, voisi mun mielipide olla tietysti eri. Mutta tosiaan hyvin harvoin mitään jää syömättä. Niin joo ja pöydästä poistuminen hengailemaan tai haahuilemaan ravintolassa tai kylässä jos ollaan syömässä, on ehdoton nounou, eli silloin istutaan nätisti pöydässä ja jutellaan ja odotetaan että muut on valmiit. Varsin hyvin lapsi sisäistää kyllä, että arkiruokailussa kotona on eri säännöt kun juhlavammissa ruokailuissa.
A
29.4.2021 at 08:33Herkutteluun vielä, että meillä lapsi saa varmaan päivittäin ”jälkkäriä”. Se on esim. itse tehtyä rahkaa, hedelmää, (joskus harvoin jos on leivottu jotain makeaa) pieni pala leivonnaista/pullaa, pala tummaa suklaata, jädeä (ostetaan esim. pakastimeen monipakkauksina miniversioita eri jäätelöistä, näitä on monta kivaa eri sorttia) tai pari karkkia. Eli jotain pientä makeaa on saatavilla jälkkäriksi (yleensä päivällisellä) ja herkut on meillä moodissa usein, mutta ruokailujen yhteydessä ja pieniä määriä. Ei siis olla mitään karkkipäivä-tyyppejä, eikä meillä edes pahemmin osteta karkkia (paitsi tummaa suklaata) ja kaapin herkkupurkista heitettiin just iso kasa vanhentunutta karkkia pois (ostettu esim. synttäriherkuksi tms). Samaten meillä voi ihan rauhassa olla kulhollinen karkkia pöydällä, eikä lapsi käy niitä mitenkään napsimassa (jo toki 9v. nykyään, muttei pienempänäkään ja sama xylitol-pastillien kanssa)…samaa ei voi sanoa miehestä (se vetää kulhollisen mitä vaan ajatuksissaan, jos se tekee töitä herkkukulhon vieressä).
—
Ruoka-ajat meillä on kaipa tyypillisen suomalaiset (tosin musta tuntuu ettei kenenkään lapsen kaverin perheessä syödä näihin aikoihin). Aamupala klo 7 (lapselle), lounas klo 11-12 välillä (lapsi koulussa 10.45), välipala klo 14-15 välillä (tämä vkl ja lapselle, aikuiset ei pahemmin välipaloja harrasta) ja päivällinen klo 16.30-18 välillä (arkisin yleensä aikahaarukan alkupäässä, kun lapsi on nälkäinen ja viikonloppuisin sit vähän myöhemmin), iltapalaa klo 19-20 välillä (aikuiset ehkä vasta lapsen mentyä nukkumaan).
Anna
28.4.2021 at 21:04Saako ruokapöydässä lukea?
Aika samoilla linjoilla ollaan, että jos kaikki istuvat yhdessä pöytään ja pöytä on katettu (nykyään usein varsinkin viikonloppuisin on, kiitos Lähiömutsin vaikutteiden) niin silloin ei lueta. Aamupaloilla, välipaloilla yms. taas voi lukea. Minulla myös usein pyörii äänikirja kun laitan ruokaa tai syön yksin. Mielellään kuuntelisin aamupalallakin äänikirjaa, mutta varsinkin kun on menossa joku Sinuhe egyptiläinen (juuri nyt) niin on parempi vaan tyynesti sulkea äänikirja lasten kokoontuessa keittiöön. Englanninkielisiä Pottereita kuunnellessa ei haitannut yhtään ;)
.
Saako katsoa telkkaria/muuta viihdettä?
Samat säännöt kuin lukemisen kanssa. ”Pikku ruokailuilla” (aamupala, välipala yms.) aikuiset usein katsovat välillä puhelinta. Ja kun 3/4 on syönyt niin usein aikuiset kaivavat puhelimet esiin odotellessaan viimeistä. Kuopus on todella hidas syömään ja haluaa seuraa keittiöön syödessään. Mutta liika huomio hidastaa syömistä entisestään.
.
Noudatetaanko ruokarytmiä?
Meillä on ainakin 2/4 (ehkä 3/4) sellaisia, että jos ruokaa ei saa ajallaan tulee kiukku. Eli meillä pidetään aika tarkasti kiinni ruoka-ajoista.
Aamupala on syöty valmiiksi ennen klo 9 (arkena usein 7 maissa ja viikonloppuisin usein aloitellaan vasta 8), lounas puolenpäivän kieppeissä, välipalaa 15-16 maissa ja illallinen 18-19 maissa.
Ennen syötiin neljän- viiden aikaan päivällinen, mutta lapsilla ei oikein silloin ruoka maistunut niin päätettiin, että siinä on vaan pieni välipala ja syödään illalla tukevammin.
.
Syödäänkö yhdessä?
Jos kaikki ovat kotona niin lounas syödään yhdessä. Ollaan jaettu niin, että aamuvirkkuna minä laitan aamiaisen ja syön lasten kanssa ja iltavirkkuna mies laittaa illallisen ja syö lasten kanssa/pitää seuraa. Aamuisin mies tekee usein vähän töitä ennen kuin syö ja iltaisin minä kaipaan omaa rauhaa, joten vetäydyn telkkarin (oikeasti tietokoneen) ääreen syömään.
.
Herkutellaanko?
Kohtuullisesti. Meillä on yleensä melkein aina keksejä kaapissa. Niitä ei syödä päivittäin, mutta kuitenkin useamman kerran viikossa. Joskus mies leipoo lasten kanssa ja joskus minäkin. Karkkeja meillä on harvemmin, mutta varsinkin aikuisilla säännöllisesti sipsipussit joista lapset saavat välillä muutaman.
.
Saako nousta kesken ruuan tekemään muuta?
Ei. Vessassa saa käydä, mutta siitäkin yritetään nyt opetella pois, kun kuopus 3V käyttää sitä päästäkseen kesken ruuan pois.
.
Saako nousta pöydästä kun muut syövät?
Saa. Mutta aikuisen luvalla. Joskus on tilanteita joissa esikoinen tahtoisi mennä katsomaan leffaa tms. eteenpäin kun toinen vielä syö ja silloin on käsketty odottaa. Meillä ksylitolpastillit ovat aikuisten annettavia, joten sen saatuaan ja syötyään (meillä on koira, joten pastillit aina pöydän ääressä jos koira on sisällä) saa mennä.
.
Saako ruokapöydästä nousta kun huvittaa?
Yleensä ei. Joskus esikoinen livahtaa kohteliaan huomaamattomasti, mutta yleensä vaaditaan se kiitos ja pastillia pitää odottaa. Pastillin saa kun jompikumpi aikuinen on syönyt.
.
Saako ruokaa jättää?
Jos aikuinen on annostellut ruuan niin saa. Ei meillä pakkosyötetä vaikka olisi itse ottanut, mutta silloin vaaditaan yrittämään syödä se minkä otti tai ainakin yhdessä sovittu määrä siitä.
Kaikkea maistetaan, mutta meillä maistamiseen riittää, että ruoka käy kielellä ja siitä saa maun. Jos ei tykkää niin syödä ei tarvitse, mutta muutakaan ei ole tulossa ennen seuraavaa ruoka-aikaa. Ja vaikka samaa ruokaa olisi maistettu ennenkin niin sitä maistetaan aina uudestaan, jos sitä lautaselle laitetaan. Esim. hernekeitto menee lapsille kun saavat dipata leipää siihen, mutta lusikalla ei oikein.
.
Syödäänkö muuallakin kuin ruokapöydässä?
Aamupala ja lounas aina pöydässä. Illallinen pöydässä jos on lämmin ruoka ja yleensä muutenkin. Jos illallisen aikaan on vaikka yhteinen leffa kesken voidaan syödä esim, voileipää, rusinoita ja banaania leffan äärellä. Välipala voidaan syödä muuallakin.
Ja nämä säännöt pätevät siis silloin kun lapset ovat kotona. Jos lapset ovat poissa niin syödään missä vaan :D
Anna
28.4.2021 at 21:08Lisäyksenä vielä, että meillä varsinkin kuopus on todella huono juomaan ja siksi meillä pitää aina juoda loppuun. Jos ruokaa saakin jättää niin juomista ei. Laitetaan alunperinkin kohtuudella juotavaa. Tämä on meillä ihan terveydellisistä syistäkin päätetty näin.
Tilia
29.4.2021 at 14:57Saa lukea, mutta vain sanomalehtiä ja mainoksia eli sellaisia, joiden likaantuminen ei haittaa. Akkarit, kirjat ja varsinkin kirjaston kirjat ovat pannassa. Tosin tiedän, että yksin koulun jälkeen olleessaan tästä lipsuvat ainakin Akkarin osalta. Ruokapöytään saa kesken ruokailun hakea lähdeteoksia, joihin on viitattu keskustelussa, esim. Vänrikki Stoolin tarinat, biologisen määritysoppaan tai tarkistaa sanan etymologian etymologisesta sanakirjasta. Hätätapauksissa saa myös googlettaa.
Meillä ruokapöydästä ei näe telkkaria, joten tähän ei. Ei myöskään älylaitteiden räpläystä ja katselua. Jos on joku sellainen ohjelma, mikä kuitenkin olisi suorana just nähtävä, voidaan kattaa olkkarin pöytään tai iltapala sohvalle, jolloin sovitusti voidaan joku ohjelma katsoakin. Esim. Linnan juhlat, vaalivalvojaiset tms. Myös lauantaisaunan jälkeen voidaan kattaa iltapala sohvatarjoiluun, mutta nämä on poikkeuksia, jotka vahvistaa säännön. Kun lapset murustavat omin päin kotona ollessaan olkkarin sohvalle tai vielä pahempaa, vierashuoneen vierassängylle, tulee noottia.
Ruokarytmi on meillä suht ehdoton. Välillä täytyy puolisolle jopa muistuttaa, että kun kuopuskin on jo aika monetta vuotta koululainen eikä kukaan ole nukkunut päiväunia ainakaan 7 vuoteen, voitaisiin vähän enemmän lauantain lounasajastakin tarvittaessa joustaa. Että kukaan ei kuole nälkään eikä ala edes kiukutella, vaikka tunnilla siirtyisi lounas tai päivällinen. Välipalasta on luovuttu oikeastaan kokonaan viikonloppuisin.
Yhdessä syödään kaikki ruoat. Jos on harkkoja, ruoka säädetään niin, että kaikki ehtii yhdessä syödä ennen niitä, ja tehdään jo edellisenä päivänä jotain nopeasti lämmitettävää. Tietysti välillä tulee tilanteita, että töiden tms. takia kaikki eivät vain ole kotona lähelläkään ruoka-aikaa.
Kyllä herkutellaankin. Kausijutut menee, joskus leivotaan jotain hyvää ja joskus lapset saavat käydä lähikaupassa ostamassa viikkorahoilla herkkuja. Ja joskus käyvät, vaikkei lupaa ollutkaan. Myös sukulaiset ja kummit antavat liikaa herkkuja lapsille, ja nyt kun ei ole niin nähty, lähettävät niitä postitse! Jouluna kaikki saivat myös aivan liikaa herkkuja ja pääsiäisenä överisti suklaata. Normaalisti ei ole jälkkäriä, viikonloppuna voi olla.
Ruokapöydästä ei nousta kesken mitään muuta tekemään. Vesssassa saa käydä, mutta sitä ennen pitää osata kohteliaasti sanoa: ”Anteeksi, joudun poistumaan hetkeksi.” Ekan kohdan oikeus lähdeteoksien hakuun on voimassa.
Ruokapöydästä saa nousta, kun muut vielä syövät, kun on sanonut kiitos. Ei saa kuitenkaan jäädä häiritsemään toisten ruokailua eikä tehdä kärrynpyöriä pöydän vieressä. Varsinkin iltapalalta olisi suorastaan toivottavaa lähteä eri aikaan, jotta ei tule ruuhkaa iltapesulla. Ravintolassa ei saa lähteä pöydästä eikä hyöriä ja pyöriä missään pöytien välissä. En päästä leikkipaikoille myöskään ennen ruokailua, silloin pitää odottaa pöydässä ja keskustella aikuisten kanssa ja oppia odottamaan. Parhaita lasten ravintoloita on ne, joissa ei ole mitään leikkipaikkaa vaan tuodaan vaikka joku väritystehtävä lapselle pöytään.
Saa jättää ruokaa, mutta on kohteliasta maistaa kaikkea ja opetella ottamaan sen verran kun syö. Tätä on opeteltu seisovissa pöydissä, miten tehdään aluksi arviota, mitä voisi haluta, otetaan ensin vähän ja haetaan tarvittaessa lisää. Ja pitsasta syödään myös reunat ja sushista riisit!
Aikuiset syö meillä myös etätyölounaat ruokapöydässä, ei koskaan koneella. Pieni tauko tekee hyvää ja kastikkeita ei ole hyvä kaataa työnantajan koneeseen. :)
Kavereille tarjoamisessa on meillä vähän kahta linjaa. Hyvien kaverien kanssa syödään päikseen molemmissa talouksissa, mutta jos joku etäisempi tulee yllättäen niin ettei ruokaa ole etukäteen varattu niin monelle, ei välttämättä kutsuta pöytään. Olen myös aika arka tarjoamaan ihan vieraalle lapselle ruokaa, jos en tiedä ruokarajoitteista enkä tunne yhtään vanhempia. Joskus olen laittanut lapsen soittamaan kotiin ja kysymään, saako syödä meillä, ja joskus lapsi itsekin tietää, että hänen pitää vaikka tunnin päästä mennä kotiin syömään, mutta haluaa jatkaa leikkiä vielä meidän ruoan jälkeen hetken aikaa, niin silloin en ole valmiiksi meillä syöttänyt. Välipalaa on tarjottu aina kaikille, jotka on siihen aikaan olleet kylässä.
nälkäinen
29.4.2021 at 15:02Nämä tavat on kyllä ihmisillä hauskan erilaisia.
Sitten jossain Ranskassa tuntuu, että kaikki syö ihan samoihin aikoihin..
Mutta mites te sovittelette päiväkoti/koulupäivinä tuon ”epäsuomalaisen” ruokailurytmin kanssa?
krista
29.4.2021 at 18:21Joo Espanjassa kans eka vuonna, tuntui ihan hankalalta, kun ei voinut mennä koskaan ravintolaan, kun oma ruoka-aika oli (silloin) ”väärään aikaan” espanjalaisten mielestä, ei silloin ravintolat olleet edes auki! Myöhemmin tuota ongelmaa ei sitten enää ollutkaan – heh siksi, että oma rytmikin oli kai muuttunut sellaiseksi :D Tai sitten ovat väljentäneet aukioloja, en tiedä.
–
Päiväkoti/koulupäivien kannalta toi on itse asiassa yllättävänkin sujuva: meillähän on siis vain päivällinen ja iltapala toisin päin. Eli lapset syö välipalan kuudelta ja illallisen 20.30 – kun kai suomalaisessa perusrytmissä se päivällinen ois kuudelta ja iltapala sitten kasin jälkeen. Eli ruoat on samat, mutta vaan toisin päin. Tää tapa alkoi meillä joskus vuosia-vuosia sitten siksi, että lapset ei olleet päivällisaikaan nälkäisiä ja se oli aina sellainen hankala ruoantuputushetki, mutta iltapalalla sitten olisivat puputtaneet leipää mielin määrin. Sitten tajuttiin, että tuo espanjalainen myöhäinen illallinen sopii meille! Tosin siellä se syödään vielä paljon myöhemmin, me ollaan ravintolassakin aina niitä alkupään asiakkaita ja kun me lähdetään ravintolasta kotiin (joskus ennen kymmentä), tulee vasta lapsiperheitäkin sisään :D
Kuunari
2.5.2021 at 20:49Ei kai tossa muuten, mutta päiväkodin/koulun lounas on klo 11-12 eikä klo 14-15, kuten teillä muutoin? Syökö lapset siis koulupäivänä klo 11-12 lounaan ja seuraavan kerran klo 18 välipalan vasta?
Meillä on kans välimerellinen ruokarytmi vapaapäivinä, mutta tosi vaihtelevat ruoka-ajat arkena, kun oma rytmi ei sovi kauheen hyvin yhteen päiväkodin kanssa. Päiväkodissa syödään lounas klo 11 ja välipala ilmeisesti klo 14 kieppeillä. Kotiin tullessa klo 16 jälkeen ei olla vielä yhtään valmiita syömään illallista, joten laps vetää yleensä toisen välipalan siihen väliin. Mut mites kun kouluissa ei oo välipalaa? Onkos eskarissa vielä?
krista
3.5.2021 at 09:03Lapset syö koulun/eskarin lounaan ja sitten syövät myös iltiksen/eskarin välipalan, eli iltiksessä on välipala myös. Joskus jos ei mene iltikseen, me syödään samaan tapaan välipala kotona siinä koulupäivän jälkeen. Ja Espanjassa ei ollut välipalaa hoidossa/koulussa erikseen eli silloin syötiin aina välipala siinä koulun jälkeen.
–
Eli jotenkin näin arkena: aamupala klo 8.30, lounas koulussa/eskarissa, välipala koulussa/eskarissa, välipala klo 18, illallinen klo 20.30. Jos on nälkä (esimerkiksi on syönyt huonommin koulussa/eskarissa) on pieni välipala vielä koulun jälkeenkin: hedelmää, hedelmäpruutta, välipalakeksi tms., isompi välipala (leipä tms) on sitten klo 18.
Esec
29.4.2021 at 21:521. Saako ruokapöydässä lukea?
Vain jos on yksin tai korkeintaan kaksin. Koko perheen kesken ei.
2. Saako ruokapöydässä katsoa telkkaria tai muuta videoviihdettä?
Ei ainakaan päivällisellä, MUTTA joskus harvoin jos ruoka on ns. myöhässä ja joku lempiohjelma on jo alkanut niin saa kyllä. Samoin live urheilu esim lätkän MM-kisat tms katsotaan ruoankin yhteydessä. Eli ei, mutta joskus harvoin poiketaan tästä. iPad/kännykkä tms ihan no go. Lounaalla voi olla radio päällä. Ja aamupalalla joskus noin pari kertaa viikossa on lasten ohjelmat päällä TV:ssä.
3. Noudatetaanko ruokarytmiä?
Viikolla kyllä. Viikonloppuisin välillä.
Ma-pe aamiaisen syö kaikki erikseen herätessään 7-8 välillä ja syö nopeasti. Viikonloppuisin nautitaan yhdessä aamupalaa pidemmän kaavan mukaan ja tyylin vasta klo 10:30.
Viikolla lounas joko kotitoimistolla, työpaikalla, koulussa tai päikyssä ja yleensä klo 12. Jos kotona useampi niin syödään yhdessä kyllä. Välipalaa syödään usein puistossa mukaan otettavien eväiden muodossa noin klo 15-16. Tämä usein hedelmiä, pähkinöitä jne.
Päivällinen syödään AINA kaikki yhdessä pöydän ääressä, noin klo 18. Pari kertaa viikossa treenien takia klo 19:15. Iltapalaa ei varsinaisesti syödä. Jos on nälkä vielä niin erikseen jotain pientä esim hedelmiä. Tai sitten leffaa katsoessa jotain naposteltavaa ehkä pari kertaa viikossa. Viikonloppuisin lounas ja päivällinen siirtyy vähän myöhemmäksi ja välipala usein unohtuu. Viikonloppuisin myös syödään usein ravintolassa.
4. Syödäänkö yhdessä?
Joo. Kaikki muu paitsi arjen aamupalaa ja välipalat.
5. Herkutellaanko?
Kyllä. Silloin kun on vieraita, juhlat tms. Tai leffaillan merkeissä tai kun lapset leiponut. Ei ole karkkipäivää. Tosi harvoin herkut on karkkia.
6. Saako ruokapöydästä nousta kesken ruoan jotain muuta tekemään?
Ei!
7. Saako ruokapöydästä nousta, jos muut vielä syövät?
Saa luvalla. Harvoin saa lupaa..
9. Saako ruokaa jättää?
Tässä me tasapainotellaan tiukkiksen ja rentouden välillä. En haluaisi ruokahävikkiä, toisaalta en myöskään ”kaikki on pakko syödä” -traumoja. Sanotaan niin, että yleensä lautanen syödään tyhjäksi.
Jos kuitenkin lapsi on selvästi täynnä tai näkee, että syöminen jostain syystä tökkii, saa myös jättää.
10. Syödäänkö muuallakin (kotona) kuin ruokapöydässä?
Sohvapöytä ääressä herkkuja, aamiaista keittiön saarakkeella. Muuten kaikki ruokapöydässä. Tai raflassa tai ulkona.
+1. Tarjotaanko kavereille?
Aina! Ja usein!
Hauska lukea muidenkin tapoja!
Jules
29.4.2021 at 22:301. Ruokapöydässä ei lueta. Sanomalehti on tästä viikonloppuaamuisin poikkeus.
2. Ruokapöydässä ei katsota TV:ta tai ohjelmia. Älylaitteetkaan eivät kuulu pöytään ja pääsääntöisesti puhelimeen ei vastata kesken aterian, Joskus, kun lapset olivat pieniä, on ravintolassa laitettu pikku kakkonen pyörimään vanhemman puhelimesta, jos annosten odotusaika on tiedetty pitkäksi.
3. Ruokarytmiä noudatetaan sinne päin. Tai siis aikojen suhteen voidaan joustaa ja nykyään myös aterioiden määrässä. Arkisin aamupala, (lounas töissä/koulussa), lapsilla välipala, päivällinen, lapsilla iltapala. Viikonloppuisin usein 4 ateriaa lapsilla. Yksi lämmin ruoka aina yhdessä, jos vaan kaikki ovat kotona. Yleensä se on päivällinen noin kello 16.30.
4. Yhdessä syödään ainakin päivällinen. Myös aamupala käytännössä aina, paitsi jos perheen isi on jo lähtenyt töihin. Iltapalallakin ollaan yhdessä. Usein vanhemmat juovat silloin vaikka kahvia.
5. Herkutellaan! Ei joka päivä, mutta kesällä jädet melkein joka päivä. Aikuiset iltaisin, kun lapset nukkuvat, soo soo. Nyt ovat lapsetkin syöneet suklaata, kun pääsiäisestä on herkkuja jäljellä isot kasat. Karkkipäivää ei ole ja lasten herkkumäärä on vielä maltillinen, vahvemmilla ei niinkään.
6. Kesken ruokailun pöydästä ei pompita. Vessassa voi käydä, muuten ei mielellään.
7. Pöydästä voi nousta, kun on valmis. Juhlaillallisilla odotetaan ja isäntäperheeltä kysytään, miten haluavat toimittavan. Isovanhempien luona lapset esim. saavat käydä alku- ja pääruuan välissä leikkimässä.
8. Jos on maistanut ja mielestään valmis, saa pöydästä poistua. Tästä kyllä lapset itse kysyvät, jos eivät jostain syystä halua/jaksa syödä loppuun. Pastillit ottavat itse mikron vierestä.
9. Saa jättää lautaselle, jos on maistanut. Maistamisasian ovat sisäistäneet hienosti! En pakottaisi, jos lapset sanoisivat, etteivät jostain syystä voi maistaa. Usein pyydän, että kasvikset/salaatti ainakin syödään. Tämä on meille tärkeää, että ei pakoteta. Seuraavalla aterialla sitten parempi onni.
10. Jos on leffailta, voidaan sohvalla syödä. Tai jos ollaan kotipihalla piknikillä. Muutoin syödään kotona pöydän ääressä keittiössä tai terassilla. Minä rikon tätä sääntöä, jos olen yksin kotona.
11. Kavereille tarjotaan aina. Lapset sen verran pieniä, että näistä on kyllä aina sovitti kavereiden vanhempien kanssa.
Taidan siis olla aika niuho! :D
Anne
1.5.2021 at 14:50Meillä ei vielä ole lukutaitoisia lapsia, mutta varmaan sitten kun on niin tilanteen mukaan saa lukea. Täälläkään ei päivällisellä tahdo ruoka maistua, hei olipa muuten hyvä huomio tuo ruokailujen kääntö. Kokeillaan kääntää välipala ja päivällinen tolleen kun teillä. Tuntuu että iltapalalla vetävät pohjattomaan kuiluun sitä leipää, jogurttia, hedelmiä ja mitä ikinä pöydästä löytyykään. Tosin me vanhemmat kyllä pidetään nykyinen rytmi, mutta tuskin siinä mitään onglemaa tulee jos kaikilla on hieman erilaiset ruoat 😅
Ilona
2.5.2021 at 11:11Annosteleeko teillä lapset itse ruuan lautaselle?
Meillä on 7- ja 4-vuotiaat lapset. Arkena ei välttämättä ole yhtään ruokailua, jossa kaikki syötäisiin yhdessä. Tää on mulle hankala, sillä mun ideaalimaailmassa päivällispöydässä vaihdellaan kuulumisia.. Aamuisin kuitenkin mä syön ensimmäisenä ja kiiruhtanut töihin kun lapset istuu vielä aamupalalla ja mies ei syö aamupalaa. Seuraava ruokailu kotona on päivällinen ja riippuu päivästä syökö kaikki, kolme vai vain lapset. Iltapalalla taas vain lapset syö (1 aikuinen kuitenkin pöydässä) sillä aikuisten iltapala on myöhemmin.. Viikonloppuisin meillä syödään sitten huomattavasti enemmän kaikki yhdessä. Tosin, viikonlopun spesiaali on aamupalat sohvalla lastenohjelmien tai joskus koko perheen elokuvan parissa. Lisäksi meillä on välillä ”perheohjelmia” kuten Talent tai Voice of Finland, joita välillä katsotaan ilta-aikaan ja tällöin saa iltapalaa sohvalla + usein jotain herkkua kuten karkki, poppari, banaanilastut tms. Meillä saa lukea ruokapöydässä vaihtelevasti. 7-vuotias lukisi aina jos olisi lupa. Rajoite on, että jos kaikki on pöydässä niin ei lueta ja välillä ihan kokoaan kiellettyä, kun ruokailu meinaa unohtua tai vanhemmista tuntuu, ettei ehdi kommunikoida lasten kanssa.. Meillä pienempää ei häiritse isomman lukeminen ja hänellä saa halutessa myös olla selailtava kirja tai lehti pöydässä. Välillä iltapala-aikaan kuunnellaan äänikirjoja/toivemusiikkia/lastenradiota.
Meillä useimmiten aikuinen annostelee lasten annokset. On aika hyvä silmä määrien suhteen. Vanhempi ei söisi tyyliin koskaan mitään jos täysin saisi päättää määrät, joten usein häntä kannustetaan myös syömään annos. Pienempi osaa säännöstellä ruokailuaan ns. paremmin ja jos hän sanoo, että riittää niin siitä ei tarvitse yleensä neuvotella enempää vaan sitten saa jättää.
Pöydästä ei kesken kaiken hötpyillä muualle, mutta velvoite istua pöydässä hieman vaihtelee. Esikoinen on superhidas ruokailija ja ei voi velvoittaa kaikkia istumaan niin pitkään, mutta esimerkiksi jos jollain lapsella ruoka ei maistu niin heti ei voi nousta pöydästä vaan seurana istutaan. Koetaan sellainen ”seurustelutaito” myös tärkeäksi oppia ja toisaalta ilmoittamalla et ruoka on vaikka pahaa niin ei voi vain mennä jatkamaan leikkejä suoraan 🙈
Meillä herkutellaan, mutta ei ole mitään tiettyä päivää tms. Saatan tehdä iltapalaksi pannaria jos on tummia banaaneja ja maito menossa vanhaksi tai leipoa lasten kanssa muffinseja. Karkkia voi olla ”ohjelmailtana”. Kahvipöydässä aka viikonloppuna välipalapöydässä voi olla jotain hyvää kuten pullaa.
Kirjavaa on!