Viime yön lokoisassa perhepetimyllerryksessämme sain pyydystettyä Joelin sormen omaan käteeni. Oh, romanttista! Silva nukkui siinä kainalossani, ja suoraksi ojennetulla kädelläni pitelin Joelia sormesta kiinni. Koko yön. Mun rakkaat.
Aamuyöllä havahduin siihen, että Joel liikkui kylpyhuoneessa. Vaikka minä kyllä edelleen pidin siitä sormesta kiinni.
Het-ki-nen…?
Perhepetiromantiikkaa.
PS. 34+0 ja edelleen yhtenä kappaleena, jea!
4
CougarWoman
4.3.2014 at 11:39Heh, mulla melkein sama tänä aamuna. Lusikassa mitä luulin aviomieheksi, puoliunessa ajattelin että kylläpä siitä on tullut karvainen.
Koiranpentele oli salaa hiipinyt meidän väliin nukkumaan :D
Kristaliina
4.3.2014 at 13:10Perhepeti sekin! :)
Meillä kanssa samassa on mukana vielä kissa, joka nukkuu mun jaloissa. Eipähän tarvitse enää nukkua koskaan yksin <3
Vierailija (Ei varmistettu)
4.3.2014 at 12:48Ah miten ihanaa, että tuossa ”kaikki mukaan sänkyyn” -vaiheessa meillä EI enää nukuta perhepedissä. Imetysaikana se oli kivaa köllöttää vauva kainalossa, mutta kyllä on nautinto nykyään nukkua ilman tuota ahtautta. Meidän lapset kyllä sätkii ja potkii niin paljon unissaan, että erittäin kiva, että tekevät sitä omissa sängyissään. :)
Kristaliina
4.3.2014 at 13:19Hih meillä on nyt sängyssä mukana aina nuo muumit ja Teletapit – kun tutti jätettiin pois, niin näin kävi :) Onneksi meillä on tilava sänky!
Mutta joo, nää on kans näitä juttuja, joissa ihmiset on niin erilaisia: jotkut tarvitsee oman rauhan nukkumiseen, mutta me nautitaan siitä, että kyljessä on kyöhnääjiä :) Mulle kamalinta aikoinaan sinkkuna elellessäni oli aina yksin nukkuminen, nyt otan sitten varmaan sitä vähän takaisin :D Ja joo, sekin varmaan vaikuttaa, että Silva on suht rauhallinen nukkuja (rauhallisempi se on kuin tuo perhanan kissa, joka öisin aina metsästää mun varpaita) eli korkeintaan kierähtelee yön kuluessa nykyisin akselilla ”isin kainalo” – ”äidin kainalo”, kun ei osaa päättää, että kumman viekussa on ihanampi nukkua <3
HelloAochi
4.3.2014 at 14:29Mä menin ennen aina Kreikassa kyläilessäni siskon viereen nukkumaan – en osannut lainkaan nukkua yksin, enkä osaa vieläkään. Mekin nukutaan kaikki (eli siis minä, Kain, pupu, Jyri-possu, Herra Tossavainen, molemmat vauvat, tiikeri, norsu ja nalle) vierekkäin.
Kristaliina
4.3.2014 at 19:19Ihanat <3
Jonn (Ei varmistettu)
4.3.2014 at 12:54Hahah,, kiitos nauruista! Tuttuja juttuja. :)
Vierailija (Ei varmistettu)
4.3.2014 at 13:01Miten olette ajatelleet nukkua kun vauva tulee? Kaikki neljä vierekkäin? :)
Emmi Nuorgam
4.3.2014 at 13:12Pitäiskö sun lisätä Krista tohon sivupalkkiesittelyyn, että meinaatte nukkua perhepedissä myös sitten kun Seela syntyy? Ei tarttis jokaisen postauksen kommenteissa puida samaa asiaa. :D
Kristaliina
4.3.2014 at 13:25Hih, nojoo – tää käytäntö varmasti sitten selkenee neljännen synnyttyä :) Meillä on siis leveä sänky, mutta ei ihan niiiii-iiin leveä, että siihen varmasti kaikki neljä (ja viisi jos lasketaan kissakin) mahtuisi… Alkuun Seelalle on laitettu pinnasänky (reuna alhaalla) meidän sänkyyn kiinni ns. sivuvaunuksi. Eli niin, että ikään kuin on sitä ”samaa sänkyä”. Ja ihan alussa Seela varmaan on siinä sivuvaunussaan vielä äitiyspakkauksen boksissa niin kuin Silvakin oli vielä keskoskokoisena.
Ajatus kuitenkin on, että Silva saa pysyä omalla paikallaan äidin ja isin välissä. Paitsi jos tilanne jotain muuta sitten vaatii :)
Meillehän perhepeti ei ollut ollenkaan itsestäänselvä silloin Silvan kanssa silloin. Ostettiin sellaisena perushankintana tosiaan tuo pinnasänkykin. Mutta sitten tuo yhdessä nukkuminen oli vaan niin luontevaa meille, että pinnasänky jäi kokonaan käyttämättä. Mutta nyt sille ehkä tulee sitä ”sivuvaunukäyttöä” vihdoinkin.
Sara-täti (Ei varmistettu)
4.3.2014 at 16:08Jeee, viikko 34! Hyvä Krista, hyvä Seela! Sulla se taisi olla erityisesti viikko 30, mutta nyt te ootte saavuttaneet MUN ”kunpa ne pääsis siihen” -rajapyykin! :))
xoxojasmin (Ei varmistettu)
4.3.2014 at 18:23:D
Ei terve. Oon täällä vierailulla ensimmäistä kertaa ja naurahdin ääneen tätä postausta. Pakko kait selata alaspäin.. :)
Perhepeteily, puutalo. Kuullostaa mun korvaan hyvältä.
Kristaliina
4.3.2014 at 20:17Jee, tervetuloa tontille – kiva, kun löysit mukaan!
Oimutsimutsi Elsa (Ei varmistettu)
4.3.2014 at 19:49heh, mulla on mun tietoteknisten vehkeiden kanssa perhepeti. Viime yönä nukahdin läppäri kainaloon… how low can i go?
Kristaliina
4.3.2014 at 20:16Hahahaha, mahtavaa! Mutta hei parhaassa tapauksessa tekniikkakin voi vähän hurista ja lämmittää – vähän niin kuin kissa ois kainalossa :)
Vierailija (Ei varmistettu)
4.3.2014 at 20:09Anteeksi nyt hirvittävä uteliaisuus, mutta onko Silva siis saamassa myös serkun? Vai tulkitsenko mä kommentteja ihan päin mäntyä? :)
Vierailija (Ei varmistettu)
4.3.2014 at 20:14Äh, pitäisi opetella lukemaan hitaammin ja ajatuksella. Kiitos ja anteeksi.
Kristaliina
4.3.2014 at 20:18Hehee, ei mitään :)
Kristaliina
4.3.2014 at 20:15Hihihihi, ei sentään! Mutta joo-o, noin kun katsoo niin huomaa väärintulkintamahdollisuuden: tuo tädin ”mun raja” tarkoitti hänen toiverajaansa meidän tapaukseen, tädillä kun on ammatillista kokemusta keskosuuteen – mutta ei siis omakohtaista :)
Serkkuja löytyy Kainuusta mun siskon lapsista, mutta tänne Helsinkiin uusia serkkuleikkikavereita joudutaan varmaan vielä joitain vuosia odottelemaan :)
Nannannaa
4.3.2014 at 22:07Ai luoja! :D Ensin olin silleen ”ooo, vähäks söpöä” ja sit putpsin sellaseen hervottomaan kikatuskuplaan, joka sai miehessä aikaan huolestumisreaktion. :D Ihan mahtava!
EevaE (Ei varmistettu)
4.3.2014 at 22:55:D:D:D
Eelmou (Ei varmistettu)
5.3.2014 at 01:16Hysteeristä :D! Mut siis ekana tuli mieleen et miten saat unta teletappi sängyssäsi.
Kristaliina
5.3.2014 at 13:40Hihihi huom. kaksi tappia: Iso-Tappi ja Pikku-Tappi :D
(noiden oikeita nimiä meillä ei tiedetä).
Mindeka
5.3.2014 at 13:08:D
Mirka Maaria
7.3.2014 at 22:28Buahhahhahhaaa! Tykkään kaikista näistä sun jutuista enkä tiennyt oikein mihin kommentoisin, mutta tähän oli pakko, kun tää oli tällanen todellinen iltateet näppäimistöllä -juttu. :D
Papyli
7.3.2014 at 23:10Ha! Ei hitto! Sain illan naurut :D
Hieman tulee muuten nykyään viiveellä luettua näitä kirjoituksia.. :(