”Sinä näytät naiselta, joka joisi juuri nyt lasin viiniä auringossa”, arvioi Joel eräänä aurinkoisena iltapäivänä.
”Oi!!! Niin näytänkin!!!!”, minä vahvistin.
Ihanaa!
Paitsi että Joel oli sittenkin väärässä.
Koska minä en ole sellainen nainen. Olen ennemminkin nainen, joka kaataa kokonaisen lasillisen viiniä pöydälle edes ehtimättä maistaa sitä.
Mutta ei se mitään. Totta kai se viini kaatuu siihen pöydälle. Jos minun olisi pitänyt arvioida, että mikä on todennäköisyys, että kun kurkotan kohti kameraa tuon ensimmäisen kuvan otettuani, niin… Totta kai tönäisen sen lasin siinä samalla. Miten muka en tönäisisi? Ainahan mä tönäisen!
Joku voisi sanoa, että pitää olla huolellisempi. Nyt voisi päättää, että vuonna 2018 aion olla täsmällisempi.
Ja pöh. Sitten vaan harmittaisi enemmän, kun se lasi joka tapauksessa kaatuu. Parempi on tässä asiassa hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Kun se lasi kaatuu, kiljahtaa, nauraa, ja pyyhkii viinit pois. Hup-sis!
Myös vuonna 2018 aion olla nainen, joka näyttää siltä, että joisi lasin viiniä auringossa mutta joka kaataa sen pöydälle.
45
Lilah
2.1.2018 at 13:16No mutta kai sä nyt olet myös nainen, joka pyyhkii pöydän ja kaataa uuden lasillisen. Ja vaikka toisekin. Pullostahan riittää useampi ja vissiin ihan yksinäsi saat sen pullon tyhjentää teidän perheessä ;-)
krista
2.1.2018 at 16:59Kyllä, juuri näin tein :) …ja sitä paitsi villissä nuoruudessakin (hih) kuului asiaan, että puistopiknikillä meni aina yksi lasia viiniä ”äiti maalle” (eli jollain, lue: mulla, kaatui aina) :)