Lasten iso ikäero – ajatuksia

Jos elämä olisi täysin etukäteen käsikirjoitettua, ei meidän lasten tuleva ikäero kenties olisi näin suuri – ensimmäisen ”kaksikon” ja nyt tuloillaan olevan kolmannen siskon välillä siis.

Mutta jos tuollainen elämänkäsikirjoitus on olemassa, en ole sitä koskaan saanut perille. Lähetetty väärään osoitteeseen? Tai (haha) vieläkin todennäköisemmin: jos tuollainen käsikirjoitus olisi olemassa, olisin todennäköisesti joka tapauksessa kapinoinut sitä vastaan.

Kun kerran emme aikaisemmin edes tienneet haluavamme kolmatta lasta, niin vaikea siitä on jälkikäteen mitään mutista. Ikäero on mitä on – onnellinen saa olla, että kolmas lapsi ylipäänsä on vielä tuloillaan.

Tulevan vauvan ikäero tulee siis olemaan 10 vuotta vanhempaan isosiskoon ja 8 vuotta nuorempaan pikkusiskoon. Kun vauva esimerkiksi on viisivuotias, ovat isosiskot jo 13- ja 15-vuotiaita.

Vauva saa aamuhalit vatsaan.

Ja kun tarkemmin ajattelee – tässähän on paljon hyviä puolia.

Kolmannen lapsen tekeminen heti kahden ensimmäisen perään ei meillä olisi ollut edes harkinnassa; sen verran voimavaroja kahden pienen lapsen yhtäaikainen pyörittäminen meillä silloin vei. Vuosikausia meni siinä ihan palautuessa, hah. Sen jälkeen elämä isompien lasten kanssa yhtäkkiä olikin sen verran helppoa, että ei tehnyt mieli tinkiä saavutetuista eduista (esimerkiksi kirjan lukeminen rauhassa, huh hei) ja aloittaa koko vaippasirkus alusta.

Joten ehkä just nyt onkin ihan täydellinen aika meidän perheessä. Isommat siskot ovat reippaita koululaisia ja me vanhemmat olemme tankanneet jaksamista ihan riittävästi. Ja pieniä juttuja, jotka loksahtavat hyvin kohdalleen: esimerkiksi ensi syksynä ei ole enää iltapäiväkerhoa (ainakaan isommalle lapselle), mutta äiti on iltapäivisin vauvan kanssa kotona. Ja niin edelleen.

Puhumattakaan siitä, että isosiskoista on varmasti paljon ihan oikeaa apuakin pienen siskon hoitoon – intoa nyt ainakin. Täällä on koko perhe on valmiina uuteen perheenjäseneen!

Sisaruussuhteiden tukeminen on ollut meidän perheessä aina ihan valtavan tärkeä juttu, ihan sieltä kahden taaperoisen ajoilta asti. Ja tämä tulee olemaan ihan yhtä keskeistä meillä myös kolmannen siskon osalta. Varmasti se on hyvin erilaista kuin kahden lähes samanikäisen lapsen välillä, mutta aivan yhtä tärkeää.

Meillä on jo pitkin raskautta puhuttu paljon siitä, miten tärkeää myös pienimmän siskon on saada tuntea olevansa tärkeä osa siskoporukkaa. Meillä on tiivis siskokaksikko jo entuudestaan – ja kolmas tulee siihen ihan yhtä tasa-arvoiseksi jäseneksi, vaikka onkin paljon pienempi. Tämä liittyy tosi luontevasti myös siihen meidän perheessä tärkeään arvoon, jota me myös olemme ihan taaperoajoista asti painottaneet: että kaikki otetaan leikkiin mukaan, ketään ei saa sulkea pois. Aina huomioidaan, jos joku on yksin, ja pyydetään myös häntä mukaan. Tutustutaan uusiin lapsiin, ei suljeta kuppikuntia. Ja olenkin aina saanut olla tosi ylpeä siitä, miten taitavia ja luontevia meidän lapset tässä ovatkaan.

Sisaruuden osalta asiasta on juteltu esimerkiksi sitä kautta, että miltä itsestä tuntuisi, jos suljettaisiin itselleen tärkeiden ihmisten leikeistä pois vain siksi, että on pienempi. Jos vaikka 8-vuotias ei pääsisi mukaan leikkiin, mutta 10-vuotias pääsisi. Eihän se mukavalta tuntuisi!

Lapset ovat myös  itse pohtineet ihan konkreettisia tilanteita. Mitä jos isommat menevät johonkin leffaan, joka on pikkusiskolle vielä liian jännittävä? Miten se ratkaistaan yhdessä perheenä? Lapset ovat ehdottaneet, että vanhemmat tekevät sillä aikaa jotain tosi kivaa pikkusiskon kanssa, ja sitten leffan voidaan myös yhdessä kotona katsoa vaikka Pipsa Possua tai Ti-Ti Nallea. Erinomainen idea!

Tai entä jos isommilla lapsilla on kavereita kylässä ja taapero haluaa mukaan isompien salaisuuksia sotkemaan? Lapset pohtivat, että jos pienimmän ensin päästää mukaan, niin ehkä hän sitten jo menettää mielenkiintonsa ja taapertaa omiin leikkeihinsä. Tai ehkä vanhemmat voivat hienovaraisesti ohjata pienimmän mukaan vaikkapa aikuisen kanssa puuhastelemaan. Tai jotain voi varmasti leikkiä yhdessäkin – ehkä kaveritkin joskus tykkäävät leikkiä myös taaperon kanssa. Hyviä ajatuksia, näitä kannattaa kokeilla, hyvähyvä.

Eikä niiden ratkaisujen edes niin väliä (etenkin, kun vauva on vielä vatsassa) vaan sen, että näitä ylipäänsä on ajateltu. Että tiedostetaan, että viides perheenjäsen on tulossa – sellainen, joka ei nyt ihan lähiaikoina vielä rakenna hienoja Lego Friends -talleja vaan haluaa syödä ne – ja me jokainen perheenjäsen halutaan, että kaikilla meistä on yhtä hyväksytty ja arvostettu olo.

Ja tällaisten isompien lasten kanssa tällaisten kysymysten käsittely on jopa hauskaa ja mielenkiintoista. Vähän niin kuin koulussa ET-tunnin tehtäviä pohtisi! Uskon, että tämänikäisillä lapsilla on tosi hyvät valmiudet olla ihania läheisiä isosiskoja.

Isosiskot kuuntelevat pienimmän sydänääniä dopplerilla.

Toki samanaikaisesti me aikuiset olemme vakuuttaneet isommille siskoille, että tähän taloon järjestetään tietysti edelleen myös omaa rauhallsita tilaa teille.  Todennäköisesti siinä vaiheessa, kun vauva alkaa olla ”pöngin kaikkialle ja laitan kaiken suuhuni” -vaiheessa, lasten leikki- ja makuuhuoneet järjestetään uudestaan. Yläkertaan tulee henkilökohtaista tilaa isompien siskojen leikkiin (Barbiet, Lego Friendsit) ja alakerran leikkihuoneeseen jäävät sellaiset kaikille sopivat leikit, joita taaperokaan ei suorilta pistele poskeensa.

Tilanteita tietysti katsotaan aina tuoreesti uudelleen sitten, kun ne tulevat eteen. Tällä lupauksella rakennetaan jo etukäteen luottamus siihen, että asiat kyllä järjestetään niin, että kaikkien tarpeet on huomioitu ja kaikilla on kotona ja perheessä hyvä olla! Sen luottamuksen varaan on hyvä rakentaa toimivaa sisarussuhdetta.

Ja lapsethan nyt tietysti odottavat uutta siskoa sydämenkuvat silmissä vilkkuen. Vauvalle lauletaan ja jutellaan päivittäin, potkuja ihastellaan ja erilaisista vauvanelämään liittyvistä jutuista jutellaan. Paljon on fiilistelty isosiskojen vauva- ja taaperovuosia ja katseltu kuvia – isosiskoja kiinnostaa myös kovasti, missä vaiheessa vauva tekee mitäkin. Minkä ikäisenä vauva osaa jo leikkiä duploilla ja minkä ikäinen minä silloin olen? Ainoa pilkkivä murhe on, että enhän minä kasva yli leikki-iän liian varhain. Et, rakas – olet lapsi aivan tasan niin pitkään kuin itse niin haluat.

Viikonloppuna esimerkiksi keskimmäinen sisko kaivoi esiin torneiksi kerättävät pahvipalikat – halusi harjoitella etukäteen vauvan kanssa leikkimistä. Naureskeltiin, miten ensin leikki on varmasti sitä, että isosisko rakentaa ja pikkusisko kaataa. Ja sitten taapero nauraa. Uudestaan ja uudestaan, hauskaa!

Toivon ihan valtavasti, että isosiskot saavat paljon paljon ihania asioita tulevan pikkusiskon myötä. Valtavan määrän isosiskoja ihastelevaa taaperonrakkautta ainakin!

Toivon myös, että uusi tulokas osaltaan taas pidentää isosiskojenkin ”leikin aikaa” lapsuudessa. Eli että parin vuoden päästä pikkusiskon kanssa  isommatkin innostuvat taas uudestaan vaikkapa keittiöleikkiin, vauvanukkeja hoitamaan tai duploja kasaamaan. On jo fiksusti laskelmoitu, että jesh pikkusiskon avustamisen varjolla pääsee sitten Espanjan-lempparileikkipuistossakin hyvällä omatunnolla ”pienten puolelle”.

Olen muuten aivan varma, että myös omien taaperoajan lemppareiden esitteleminen uudelle siskolle on myös palkitsevaa ja omia muistoja ruokkivaa – oi kaikki omat pahviset lempikirjat, Pikku Toukka Paksulainen ja Maisa menee museoon. Näitä on aikoinaan meillä luettu, luettu ja luettu. Videoilta Teletapit ja tosiaan se Ti-Ti Nalle. Uuden vauvan myötä isommatkin pääsevät fiilistelemään uudestaan niitä juttuja, jotka on jo kertaalleen pakattu laatikkoon pois. Löydetään uudestaan ne lempparimekot (se, jossa on se krokotiili!) ja ihastellaan niitä sitten uuden käyttäjän päällä.

Pieneksi jäävien vaatteiden osalta muistutellaan äitiä, että ”ethän myy tätä pois, se on sitten pikkusiskolle”. Haaveillaan jo etukäteen, että miten söpöltä tuleva pikkusisko sitten niissä lempparivaatteissa näyttääkään.

”Sä oot maailman söpöin vauva!”, vatsaan on kuiskuteltu jo monesti. Vaikka ei olla koskaan vielä nähtykään.

Onnesta sykkyräismykkyräisiä me siis tulevaa vauvaa ajatellessa ollaan koko perhe.

Ja se iso ikäero? Se taitaa ollakin juuri sopiva.

 

PS. Tämä kaikki ennakkoon ajattelua ennen vauvan syntymää – pidätän oikeuden olla eri mieltä myöhemmin.

65