Kaupallinen yhteistyö: Sandviks
Olin jo aikuinen, kun äitini ohimennen mainitsi, että hänellähän on tuo lukihäiriö.
”MITÄ?!? Eikä voi olla, sähän luit lapsena mulle ihan valtavasti!”
Mutta kyllä, totta se on. En ikinä sitä huomannut – ja meillä siis todellakin luettiin paljon. Ihan kaikkein kirkkaimpia ja rakkaimpia lapsuusmuistojani on lukuhetket äidin kanssa, sylissä tai kainalossa. Lukihäiriöstään huolimatta äitini oli aina pinnistellyt ja ponnistellut ja lukenut minulle, koska hän piti lukemista niin valtavan tärkeänä. Jossain vaiheessa isompana olin kuulemma alkanut korjailla äidin lukemisia; se oli merkki siitä, että osasin kirjat ulkoa ja tosiaalta siitä, että opin (5-vuotiaana) lukemaan jo itsekin.
Itse en muista korjailuja enkä äitini pinnistelyjä. Muistan vain sen, että äiti luki minulle paljon ja väsymättä. Eläytyen, selittäen, pysähtyen katselemaan kanssani kuvia. Ja se todellakin oli tärkeää; olen ihan varma, että oma kiinnostukseni kirjoitettuun tekstiin ja kirjoittamiseen on saanut alkunsa näinä varhaisina lukuhetkinä.
Voin vain kiittää äitini: kiitos, että luit, vaikka se olikin sinulle hankalaa!
Postaus tehty kaupallisessa yhteistyössä Sandviksin kanssa, kuvien kirjat on saatu.
Myös Joelin lapsuudenperheessä on luettu valtavan paljon; ja niin luetaan nykyisin myös meillä. Jo Silvan ollessa ihan pieni vauva pomputtelin vauvelia sylissäni jumppapallon päällä sukkelan loruttelun tahdissa (täällä). Eniten tykkään lukea tekstiä, jossa kirjoitus ikään kuin soljuu. Tekstiä, jossa on hyvä rytmi. Sanat tuntuvat hyvältä suussa. Virtaavat ulos ja vievät tarinaa sujuvasti eteenpäin.
Ah, mä tykkään sanoista!
Uskon myös siihen, että lapselle lukemisella ja kielellisellä kehityksellä on yhteys. Ei välttämättä suora – jokainen kun kehittyy tahdillaan – mutta kyllä mä olen jo naperoiästä asti ihastellut noiden lasten sanankäyttötaitoja. Usein heiltä tulee niin mahtavia kielellisiä kokeiluja ja itsepääteltyjä sanoja tai sanontoja, että kyllä ne laittavat uskomaan siihen, että kielen monipuolinen käyttö ruokkii myös lapsen sanankäyttöä ja sanavarastoa.
Lisäksi lukeminen on meillä myös tosi tärkeää yhdessäoloa. ”Äiti tätä LUKEE. Äiti tätä LUKEE”, oli meidän Seelan useimmin käytettyjä lauseita (täällä) joskus taaperoisena – kun lapsi työnsi päättäväisesti vaippapeppuaan äidin syliin eikä suostunut muuhun kuin lukemiseen, lukemiseen ja lukemiseen. Nyt vaatimus on muotoutunut kielellisesti hieman kauniimpaan (ajoittain) muotoon ”Kuka voisi lukea tämän kirjan minulle?”, mutta tunne syliin päättäväisesti kiipeävän lapsen lähelläolosta on sama. Tulkaa vaan rakkaat äidin syliin, äiti lukee teille.
Ollaan lähekkäin, rauhoitutaan hetkeksi.
Kun Silva oli vauva, kuuluimme jonkin aikaa Vaukirja-kirjakerhoon – sieltä tilasimme meidän ensimmäiset pehmokirjat ja kovakantiset vauvankirjat, joita molemmat tytöt tutkiskelivat (pureskelivat) jo vauvaviltillä lattialla pötkötellessään.
Nyt 3- ja 5-vuotiaat tytöt saivat valita blogiyhteistyön myötä Sandviksin kirjakerhovaihtoehdoista (Vaukirja, Disney-kerho ja Twinsy) mieleisensä. Valinta oli helppo: totta kai Disney-kerho! Moana (Vaiana), Nemo ja Frozen, jeee!
Saimme nyt tiistai-iltana ison pinon Sandviksin eri kirjakerhojen näytekirjoja – paketti avattiin riemusta kihisten jo tuossa pihamaalla ja jäimme siihen ilta-aurinkoon kirjoja selailemaan. Ensituntuman ylivertainen kirjasuosikki oli tietysti tämä:
”Uusi prinsessa Moana” (eli siis tuo Vaiana, siitä aihemmin täällä) on mennyt meillä suosiossa ajat sitten ohi jo Frozenin – ja se on paljon se. Viime joulukuussa kirjoitin, että Moana-biisiä (You´re Welcome) on meillä YouTubesta katsottu paljon, mutta ei vielä enemmän kuin Let it go -soittokertoja. No: nyt on. You´re Welcome!
Tuo Vaiana-kirja sekä lelufiguuri ovat osa Disney-kerhon tutustumispakettia, ja lisäksi paketissa on Minni Hiiren ”Kuka napsi kukat?”-kirja. Kerhon tutustumispaketti on siis ihan ilmainen. Tavallisesti siitä maksetaan kuitenkin postikulut (4,90e-6,90e), mutta tämän blogiyhteistyökampanjan ajan myös postikulut ovat ilmaiset.
Erilaisia tutustumispaketteja on valittavana kuusi erilaista: kaksi Vaukirjan vaihtoehtoa ja neljä Disney-kerhon vaihtoehtoa.
Tuo Sandviksin ilmainen tutustumispaketti antaa hyvää esimakua kirjakerhosta, mutta se ei velvoita jatkoon: jäsenyyden voi koska tahansa irtisanoa tai laittaa tauolle kerhon salasanasuojattujen jäsensivujen kautta – tai tietysti voi myös ottaa yhteyttä asiakaspalveluun sähköpostitse tai puhelimitse. Kirjakerhon jäsenenä saa kuukausittain (tai harvemmin tai useammin, jos niin haluaa) kotiin kirjapaketin, jonka hinta on aina alle 20 euroa (14,95-19,80 € plus postikulut 3,95—6,90).
Tutustumispaketin kun tilaa täältä (tai muista tämän postauksen linkistä), niin tulee tuon ensimmäisen kirjapaketin lisäksi postikulutkin ilmaiseksi :)
Yhteistyössä: Sandviks
11
M-M
5.7.2017 at 17:03Me kuulutaan kans disneykerhoon ja pariin muuhun vaukirjan kerhoon :) Oon tykännyt kovasti näistä kirjoista ja lapset lelufiguureista ;) just oli postilaatikossa kaks kirjapakettia.
Ja tuo on tosi kätevää, kun voi valita kuinka tiheästi niitä kirjoja tulee. Mun piti laittaa meille se pisin väli, kun tuntui että jatkuvasti tulee kirjoja. Nyt niitä ehtii jopa odotella.
krista
5.7.2017 at 17:12Me kans tykättiin tuosta Vaukerhosta siinä alussa, kun kirjoja ei vielä ollut – heh ja tykkäsin myös siitä, että jäsenyydestä pystyi sitten halutessaan helposti luopumaan, eli ei ollut mitään ostorajoituksia piilotettuna. Ja nyt tuo Disney-kerho vaikuttaa kyllä tosi kivalta, tuo Vaiana-paketti (meillä puhutaan Moanasta, mulla on aina vaikea muistaa se oikea nimi)-paketti oli tosiaan ihan huippuhyvä: figuuri oli kiva, samoin molemmat kirjat tosi hyviä!
Salvia
5.7.2017 at 21:01Jostain syystä tilaaminen ei onnistunut, täytin kaikki lomakkeen tiedot, mutta ”lähetä” -painiketta ei jostain syystä pysty painamaan (se näkyy harmaana). Ja ihmettelin, miksi tuossakin täytyy määritellä lapsen sukupuoli (lähes ensimmäisenä tietona vieläpä), eikä tytön ja pojan lisäksi ole mitään kolmatta vaihtoehtoa tai vaihtoehtoa ”en tahdo kertoa”. Mitä kirjakerho tekee tiedolla lapseni genitaaleista?
krista
5.7.2017 at 22:32Nooouh, siinä on sitten jotain häikkää, laitan viestiä eteenpäin! Facebookin puolella joku oli jo tilannut ja ilmeisesti tuo on ainakin jossain vaiheessa toiminut, mutta tarkistetaan!
–
Joo tuo kolmas vaihtoehto olisi tosiaan hyvä olla. Laitetaan tuosta palautetta menemään! Tuota sukupuolta tällaisissa tosiaan usein kysytään, mutta ei se sukupuoli tosiaan määrittele kiinnostuksen kohteita. Meidän Seela esimerkiksi viimeksi kirjastossa halusi lainata traktorikirjan ja noista Disney-kirjoista on tosi kiinnostunut Autot-kirjasta :)
Salvia
5.7.2017 at 23:13Joo, saisi olla lisäksi ainakin vaihtoehdot ”muu” ja ”en halua kertoa”. En missään nimessä tahdo esim. lapseni sukupuolen perusteella kohdennettua mainontaa, ja ärsyttää ajattelumalli jossa sukupuoli on ensimmäinen perustieto sellaisissakin paikoissa, missä sillä ei oli mitään merkitystä. Mutta sainpas nyt puhistua :) Täytyy sanoa, että olen suhtautunut vähän skeptisesti noihin Disney-kirjoihin ja vastaaviin, tuntuu että niiden kirjallinen anti ei ihan vastaa monia lastenkirjoja? Kun tuntuu, että kirjat tehdään lähinnä elokuvien ”taustakrääsäksi” eikä juonella tai oikeakielisyydellä niin väliä. Mutta tämä on kokemus vaan omasta lapsuudesta, onko ne siis kehittyneet parempaan suuntaan?
krista
6.7.2017 at 10:40Tiedän tunteen :)
–
Tuota Moana/Vaiana-kirjaa me ollaan luettu nyt enimmäkseen (koska lapset eivät nyt malta muuta) ja siitä kyllä tavallaan huomaa sen ongelman, kun tapahtumia elokuvassa on paaaaljon – että miten ne mahduttaa kirjaan. Eli siis tarina etenee valtavalla vauhdilla kirjassa. Mehän siis katsottiin (JAIKS) se elokuva pari viikkoa sitten, ensimmäinen meidän katsoma tällainen elokuva, ja tarina toimii tosi hyvin ikään kuin sitä elokuvaa tukemaan. Tuolla muuten tuo Silva tälläkin hetkellä ”lukee” kirjaa Seelalle, kuulostaa ihan aidolta niin kuin lukisi, mutta muistaa sanamuodot :D Kuvista mä tykkään hurjan paljon tuossa kirjassa, ovat hienoja! Ei (ehkä) suoria kuvakaappauksia elokuvassa vaan erillisiä tätä varten tehtyjä kuvia.
Salvia
6.7.2017 at 21:30Okei, kiva! :)
En muuten saa vieläkään toimimaan, kokeilin sekä Firefoxilla että Safarilla. Tuossa siis lomakkeen tietoja täyttäessä tuo ”Lapsen syntymäpäivä” ja ”lähetä” painike näkyvät tavallaan harmaina, eikä niitä voi klikata, en siis pääse edes täyttämään kaikkia tietoja. Tai kerran pääsin, mutta en sitten kuitenkaan pystynyt lähettämään. No ei tää niin vaarallista, mutta ajattelin vain raportoida ongelmista :)
krista
6.7.2017 at 21:56No hitsi! Mä itse testilaitoin Cromella ja toimi, ajattelin että se oli ehkä vaan joku tilapäinen häiriö. Mutta nyt kokeilin Firefoxilla itsekin, ja juu sama homma: lapsen syntymäpäivä ja lähetä harmaana! Laitan uudestaan sinne viestiä eteenpäin!
krista
6.7.2017 at 10:36Heippa, jatkuuko sulla ongelma? Testasin Cromella nyt ja tuntui toimivan; voisko olla ollut joku tilapäinen häiriö vai jatkuuko vielä? Laita/laittakaa viestiä, jos ongelma vielä jatkuu!
Karoliinan
5.7.2017 at 21:24Meillä on kirjasto ihan naapurissa ja lainataan joka kuukausi hyvä pino uusia erilaisia kirjoja ja palautetaan luetut. Huippusuosiokirjat ostetaan sit omaks jos lapsi ihan tosi paljon on jostain tietystä tykänny :) musta tuntuu kans että lapsi puhuu selkeästi ja monipuolisesti lukemisen ansiosta! On näissä takuulla yksilöllisiä erojakin.
krista
5.7.2017 at 22:37Joo meillä myös lainataan kirjastosta paljon, ja iso runsaudensarvi on myös mun äidin pohjaton rinkka: se tuo joka kerran täällä käydessään lisää mun vanhoja lastekirjoja :) Mutta ne on rakkaita, ja tykkään hurjasti lukea omia lapsuuden lempparikirjoja tytöillekin. Parhaat kirjat kestävät aikaa <3 Tosin eivät kaikki, kuten: https://www.puutalobaby.fi/sensuroitua-lastenkirjallisuutta/ :D
murina
6.7.2017 at 00:43Meillä on kanssa lapsille luettu paljon ja kirjastossa vieraillaan usein. Esikoinen alkoi puhumaan tosi myöhään, että siihen lukeminen ei vaikuttanut, mut nyt koululaisena on hirmu kiinnostunut lukemaan itse, nyt kesälomallakin on lukenut jo ainakin kymmenen kirjaa! Ja parasta lasten lukuinnossa on se, että äitikin saa rauhassa lukea omia kirjoja kun lapset lukee/selailee omiaan :)
krista
6.7.2017 at 10:45Joo mä uskon just tähän: vaikka ei suoraan vaikuttaisikaan ”luetaan” > ”oppii aikaisin puhumaan/lukemaan”, niin innostus lukemiseen ja sitä myötä ehkäpä myös opiskeluun syttyy kirjojen myötä! Mulla itselläni siinä oli varmaan sellainen yhtälö jotenkin, että lukeminen > ”minä osaan” -tunne > innostus kouluun > hyvä koulumenestys > hyvä itsetunto kasvoi oppimisen suhteen, eli ikään kuin kaikki vaikutti kaikkeen. <3
-
Joo, meillä sama, lapset selailee kirjoja itsenäisetikin, vaikka eivät vielä luekaan. Tuolla tosiaan just Silva "lukee" Vaiana-kirjaa ääneen :)
Miitu
6.7.2017 at 02:18Valtavat aplodit sun äidille ja kaikille muille lukijoille lukihäiriöllä tai ilman! Ei todellakaan ole mikään pikkujuttu lapsen kielellisen kehityksen ja ajattelun kehityksen kannalta. Kyllä meidän kielessä lukemaan opitaan noin niinku mekaanisesti, mutta eri tarina onkin sitten, ymmärtääkö sitä lukemaansa ja antaako lukemiselle arvoa.
.
Meillä on ehtiny olla Vaukirja, Lasten oma kirjakerho sekä nyt viimeisimpänä Prinsessa-lehti. Kirjoja ei mahdu enää niin jatkuvalla syötöllä, ostetaan mieluummin sitten vasta ne lemppareiksi todetut. Lehden osalta meni hermot siihen muovikrääsään. Eieiei yhtään surkeaa muovitiaraa tai medaljonkia meille enää. Seuraavana vuorossa ehkä Aku Ankat tms., jos alkaa kiinnostaa enemmän.
.
Satukirjasto meillä on yhä ja ollaan yhä siihen rakastuneita, jos nyt näin voi sanoa. Viimeksi tänä iltana muksut sai todistaa äidin totaalirepeämistä, kun kuunneltiin koko perhe ”Vauvaperhe matkustaa” -satua. Tuntuu, että etenkin esikoinen valikoi tuolta paljon monipuolisemmin luettavaa kuin tavan kirjastosta ja pienempikin on saatu sen avulla koukutettua satujen maailmaan. Kiinnostus kirjoja kohtaan heräs tällä pienemmällä hitaammin kuin esikoisella, ja muutenkin on kehittynyt kielellisesti hitaammin kuin tuo kiitolinjaa vetelevä isosisko. Satumaailman auettua on puhe kuitenkin kehittynyt harppauksin.
krista
6.7.2017 at 18:20Meillekin on tilattu Prinsessa-lehti ja tytöt siitä tykkää, vaikka luettavaa siinä ei kovin paljon olekaan – se krääsä siinä taitaa eniten kiinnostaa :D Että samat tiarat täälläkin :D Ja se äänikirjojen satukirjasto myös! Meillä se lasten tietokone tuntuu olevan kuitenkin sen verran koukuttava, että joskus kuukausi sitten ”unohdettiin” laittaa se lataukseen akun loputtua ja nyt koko homma on vähän niin kuin unohtunut hetkeksi. Otetaan taas joskus esiin, viimeistään Espanjan-matkaa tai pidemiä automatkoja ajatellen :)
–
Mutta kyllä, uskon myös lukemisen voimaan! Ja tosiaan myös sen ymmärtämistä ja ajattelua kehittävään vaikutukseen <3
Nukkis
6.7.2017 at 05:41Jos sulle on pienenä luettu paljon, se on ileisesti myös vaikuttanut sun kirjalliseen antiin, toki myös kirjoittaminen parantaa tekstiä kin itsestään. On mukava lukea tätä blogia, sillä tämä on hyvin kirjoitettu. se on varmasti yksi syy että aina ensimmäisenä kaikista seuraamistani, luen sun postaukset.
krista
6.7.2017 at 18:23Oi, kiitos – ihanasti sanottu! <3
Lilah
6.7.2017 at 10:18Meillä myös on aina luettu paljon. Ipanat ovat alkaneet kaikki puhua lauseita 20-22-kuisina ja sanavarasto on ollut todella laaja (tutkimustenkin mukaan kun ollaan sellaisessa mukana). Kahdella vanhemmalla on kuitenkin selkeää lukemisen vaikeutta havaittavissa kuten on isälläänkin eli perimän vaikutusta ei olla onnistuttu mitenkään ohittamaan.
Noiden ekojen muksujen kohdalla oltiin Vaukirjassa mukana. Erottiin hyvin äkkiä. Käännökset olivat mielestäni luokattoman huonoja ja sanavalinnat tosi kökköjä niin jossain vauvakirjoissa kuin lorukirjoissakin. Varsinaisiin satukirjoihin asti jäänyt katsomaan mitä tuleman pitää vaan käännyimme entistä useammin kirjaston puoleen. Joitain Disney-juttuja lapset ovat sieltä valinneet ja aika usein nekin ovat menneet mun mittapuulla juuri tuohon oheiskrääsän luokkaan, mitä joku ylläkin sanoi. Pienempi pari meillä tykkääkin eniten mun vanhoista Kirjakerhon kirjoista. Myös jotkut pidemmät satukirjat kuten Pekka Töpöhäntä, Onneli ja Anneli tai Astrid Lingrenit uppoavat yhtä varmasti vuosikymmenestä toiseen.
krista
6.7.2017 at 18:30Meilläkään ei lapset vielä lue itse (vaikka mä oon oppinut lukemaan 5-vuotiaana ja Joel kai alle 4-vuotiaana), mutta eiköhän se taito sitten vain jossain vaiheessa loksahda, ei mitään kiirettä <3 Viimeistään koulussa sitten!
-
Lastenkirjojen laadussa on kyllä hurjasti vaihtelua, niin uusien kuin vanhojenkin kirjojen osalta. Jotkut parhaat kestävät aikaakin tosi hyvin <3 Noista mainitsemistasi Pekka Töpöhäntä ei ole meidän lasten suosiossa (ovat herkkiä sille, että jos joku on ilkeä), vaikka itse tykkäsin niistä ihan hulluna lapsena. Onnelia ja Annelia olen lukenut jo vähän, mutta Seela ei ainakaan vielä jaksanut silloin niin pitkää tekstiä; voisi kokeilla ehkä uudelleen lähiaikoina. Lindgrenejä ei myöskään olla taidettu vielä lukea, vaikka kirjahyllystä löytyy ainakin vanhat Veljeni Leijonamieli ja Ronja Ryövärintytär <3 Ja Peppi Pitkätossu on tietysti huippu!
Torey
6.7.2017 at 16:11Meillä luetaan ja lisäksi kuunnellaan nukkumaan mennessä cd:ltä satuja. Useampikin on kehunut lastemme sanavarastoa ja sanavalintoja. Meidän pienempi aiheutti 5 sanan lauseillaan ihmetystä 2v.-neuvolassa. Mutta mitä voi olettaa kun äiti, isoäidit ja tädit sekä oma isosiskonsa on kovia höpisemään. Tulee sitä juttua tiestysti sitten pienemmältäkin!
Minulle on lapsena luettu ja lisäksi pappani kertoi minulle aina eläinsatuja joita keksi omasta päästään. Itse luen edelleen paljon (tänä vuonna jo 29 kirjaa) ja olen aina rakastanut kirjoittamista.
krista
6.7.2017 at 18:33Hei meillä on kans ollut välillä tapana nuo itsekeksityt sadut – ne voisi taas uudestaan ottaaa tavaksi! Ihanasti ruokkii mielikuvitusta aikuisellekin :)
–
Mulla oma lukuharrastus rajoittuu loma-aikoihin niin kuin oon kertonutkin täällä; Espanjassa viimeksi luin. Mutta nyt huomenna kyllä ajattelin korkata jonkun kirjan, jos onnistun kirjahyllystä jotain bongaamaan. Ajateltiin mökkivuorokautta kahdestaan Joelin kanssa, kirja kuuluu siihen <3
Äikänope
6.7.2017 at 17:49Ihana postaus! Upeaa, että pidät tärkeää asiaa esillä. Lapselle lukeminen on ihan uskomattoman tärkeä juttu ihan tutkimustenkin mukaan. Koulussa todellakin huomaa, missä kodeissa luetaan ja missä ei. :) Esimerkiksi tässä on hyvä juttu aiheesta – muitakin löytyy kasapäin: https://yle.fi/uutiset/3-8711651
krista
6.7.2017 at 18:44Oi, kiitos kommentista ja tosi hyvästä linkistä! Todella huikeita nuo erot sanavarastoissa, huh huh.
–
On muuten tosi hauska huomata, kun lapsi on omaksunut sanoja jostain muualta kuin omien vanhempien puheesta. Tää on nyt ihan yksinkertainen juttu, mutta mua niin huvittaa, kun meidän Silva on alkanut sanoa ”yllin kyllin”. Se ei varmasti tule meidän arkipuheesta vaan on jostain kirjoitetusta tekstistä se on tullut. Jotenkin tosi suloista :)
ihanajohanna
8.7.2017 at 22:22Eikö muilla oo sitä ongelmaa et lapsi ei vaan halua kuunnella kun luetaan? 😖 Mä oon vauvasta asti yrittänyt nyt 2,5-vuotiaalle esikoiselle lukea mut häntä ei vaan kiinnosta. Siis ihan kertakaikkiaan läpsäyttää kirjan kiinni ja ilmoittaa et ei halua kuunnella. Ei jaksa istua paikallaan, ei vaan kuuntele. Mua tämä harmittaa ihan älyttömästi, koska tosi mielelläni lukisin lapsille ja pidän sitä tärkeänä. Ollaan sitte korvattu lukeminen laulamisella toistaiseksi. Aina välillä yritän lukea mut vastaanotto on aina sama…
krista
8.7.2017 at 23:11Lapset on varmasti yksilöitä tässäkin, kiva että laulut maistuu kuitenkin! :) Voisiko ajatella myös joitain loruja, joita voisi yhdessä lorutella ulkomuistista ja sit myöhemmin vaikka houkutella kurkistamaan kirjaa, josta loru on peräisin? Ootte varmaan testanneetkin, mutta myös kurkistelukirjat tulee mulla mieleen; niistä Seela tykkäsi sekä pienempänä että nyt vieläkin – se on myös sellaista aktivoivaa, jossa lapsi voi osallistua itse, jos ei pelkästään malta kuunnella. Aaa hei ja sit erilaiset etsimiskirjat myös! Meillä on esimerkiksi Pipsa Possun piiloleikki tosi suosittu! Mutta eiköhän se lukeminen siellä teilläkin vaan jossain kohdassa loksahda kohdalleen, ei niistä kannata paineita ottaa <3
Miitu
11.7.2017 at 09:37Meillä oli kuopuksen kanssa tämä haaste. Koukuttui e-kirjoilla, mikä alkuun oli hiukka masentavaa, mutta sittemmin on vanhempienkin lukemat sadut kelvannu. Osin tämän lapsen kohdalla oli varmaan yhteydessä siihenkin, että sanavarasto kasvoi sen verran, että pystyi paremmin seuraamaan satuja. Pelkkä katselu ei kovin pitkään kiinnosta tätä meidän tapausta.
.
Lapset on niin yksilöitä tässäkin suhteessa. Laulut kuulostaa hirmu hyvältä täydennykseltä. Uppoaisko saduttaminen samalla tavalla?