Viisi pelisuositusta pienille

Yhteistyössä: Kurio

Isot kiitokset suosituksistanne!

Kyselin tuossa reilu viikko sitten (täällä) vinkkejä kivoista peleistä lasten tabletille – meillä on nyt siis ollut käytössä tämä lasten tabletti Kurio – ja vau miten hyviä pelejä lapsille löytyikään! Kommenttiketjuun tuli pelivinkki poikineen, ja ajattelin nostaa niistä viisi meidän erityistä suosikkia ihan näin omaksi postauksekseen.

Koska erityisesti näistä tämä ensimmäinen on ihan todella todella hyvä. Opettavainen, kiva ja selvästi pedagogisesti mietitty ja toteutettu. Täysi suositteluni. Nimittäin tälle:

Ekapeli

Tämä oli meille ihan uusi juttu. Mutta siis vau. Ekapeli on suomalainen oppimispeli, jonka kehittäjiä ovat olleet neuropsykologian professori Heikki Lyytinen sekä Jyväskylän yliopiston ja Niilo Mäki Instituutin työryhmä.

Siinä siis opetellaan kirjaimia niin kuin monessa muussakin lasten opettavaisessa pelissä, mutta ainakin näin ensituntumalta tämä peli on ajateltu pedagogisesti tosi pitkälle ja järkevästi. Jos oikein ymmärrän, kirjainharjoitukset alkavat lapsen oman nimen kirjaimista (tai ainakin Silvalle peli tarjosi ensin kirjaimia S, I, L, V, ja A) ja peli etenee lapsen oppimisen tahtiin. Eli vaikenee vähitellen ja kertaa niitä asioita, joissa lapsi on tehnyt aikaisemmin virheitä.

Pelkästään tämä pelaaminen oli tyttöjen mielestä aivan valtavan kivaa, mutta uusiin sfääreihin peli pääsi, kun löysimme pisteet ja palkinnot. Pelaamalla saa siis pisteitä, joilla voi valita hahmolle uusia vaatteita ja asusteita, sekä asettaa erilaisia eläimiä erilaisiin maisemiin.

Silva (4,5 vuotta) pelaa peliä ihan suvereenisti, mutta isoimman yllätyksemme voi nähdä täällä.

Ajattelimme nimittäin Seelan (2,5 vuotta) kanssa ”ihan vaan vilkaista” peliä – mutta Seelapa alkoikin ihan spontaanisti klikkailla kirjaimia ihan oikein. WHAAAAT? Joel onnistui ikuistamaan ilahtuneenhämmentyneenyllättyneen ilmeeni tuonne Insta-kuvaan. Joo. Seela siis näköjään myös osaa kirjaimia! Ainakin Silvan nimen kirjaimet menivät ihan oikein, lisäksi ainakin E ja O ja R ja mitä vielä… Vau. Pelin myötä Seelakin on oppinut jo paljon lisää.

Todella iso ja vahva suositteluni – tämä kannattaa ehdottomasti ladata omille lapsille! Ekapelistä on näköjään useampiakin versioita (niihin ei olla itse tutustuttu), kuten Ekapeli-Eskari, Ekapeli-Sujuvuus ja Ekapeli-Matikka – erilaisiin oppimistarpeisiin siis suunniteltu, lisätietoja täältä.

Peli on ilmainen ja se löytyy esimerkiksi tuolta Googlen Play -kaupasta, josta mekin tuolle meidän Kuriolle pelejä ladataan.

Lasten oma satukirjasto

Saisko olla 350 lastenkirjaa…? Kröhöm en itse löytänyt tuota lukua, mutta luotan viime postauksen kommenttikentän Miituun :)

Ensin tätä kyllä ministi epäröin, sillä satukirjasto on maksullinen – kuukausimaksulla siis. Että miten siitä irtaantumiset ja muut onnistuvat. Sitten totesin, että esimerkiksi Elisa-kirjassa useimmat kirjat maksavat ainakin kympin kappale (yllättävän kalliita). Kun taas tuo Satukirjasto maksaa 8,90e/kk, ja ensimmäinen kuukausi taisi tulla vielä kaupan päälle. Niinpä ostimme sen, ja emme todellakaan ole katuneet.

Kirjat ovat enimmäkseen tosi hyviä – esimerkiksi meidän lemppari Aino-sarja on siellä. Silva lumoutui ennen kaikkea My Little Pony -kirjoista, joista… kröhöm…. itse en ole ihan yhtä lumoutunut. Jokin niissä minua vähän tökkii; en osaa ihan tarkasti määritellä, että mikä. Mutta kuunnelkoon – plussaa siitä, että mun itseni ei tarvitse lukea niitä :D Toinen ”ah, nyt vältyn näitä lukemasta” -kirjasarja on Pupu Tupunat. Tytöt tykkää niistä ihan hulluna, mutta me Joelin kanssa vältellään niitä kuin ruttoa. Ne ei lopu koskaan j*mankauta. Onneksi Satukirjaston lukijan kärsivällisyys riittää :D Haha, sille maksetaan siitä :D

Yksi hassu miinus Satukirjastossa on just se, että kirjoja siellä on ihan posketon määrä. Ainakin ensituntumalla Silvalle niitä oli niin niin niin niin valtavan paljon, että Silva olisi vaan lamautuneena kuunnellut satuja sadun perään eikä tehnyt yhtään mitään muuta. Eli vaikka satujen kuuntelu on varmasti sinänsä hyvää tekemistä, niin olemme joutuneet kirjaston käyttöä jo vähän rajoittamaan. Että ei mene ihan paikallaan istumiseksi tämä elämä – toisaalta kipeänä viime viikolla tämä oli loistava.

Eikä tabletti tietenkään korvaa syliä. Kyllä niitä sylissälukuhetkiäkin tarvitaan.

Satukirjastosta voi myös ladata kerrallaan viisi kirjaa omalle koneelleen – silloin niitä voi siis kuunnella myös ilman nettiyhteyttä. Ihan varmasti ladataan muutamia ainakin paluulennolle.

Kehityskohteitakin Satukirjastosta keksin: en löytänyt ainakaan haku-toimintoa; se olisi mun mielestä aika olennainen ominaisuus. Vai enkö vaan löydä sitä? Ja toinen mulle mieleen tullut hyvä lisäominaisuus olisi sellainen, että aikuinen saisi tuolta kirjastostakin vähän valita ja rajoittaa lapsen saataville tulevia kirjoja. Siis samaan tapaan kuin tässä itse Kuriossa voi rajoittaa noita pelejä ja sovelluksia, näin:

Nuo punaisella lukolla merkatut siis niitä, joita lapsen näkymässä ei ole ollenkaan näkyvissä.

Tällä tavalla voisi Satukirjastossakin vähän rajoittaa kerralla tarjolla olevien kirjojen määrää (ja tuoda välillä vaihtelua) ja toisaalta poistaa jotain sisältöä, joka… …ei sit välttämättä ole niin kiva.

Että sellaiset terveiset vaan Satukirjastolle täältä eräiltä käyttäjiltä :)

Kapun metsä

Suomalainen tämäkin! Kapun metsässä on pieniä kivoja tehtäviä: syötetään oravalle käpyjä tai ketulle vadelmia:

Kaunis ja kaikin puolin kiva peli. ”Jatko-osana” tälle on ilmeisesti olemassa ainakin Kapun planeetta, joka meille varmasti myös ladataan jossain vaiheessa. Heh mutta tältä erää näissä olemassaolevissakin on jo meille ihan tarpeeksi pelattavaa.

Myös Kapun metsän sai Google Play -kaupasta ilmaiseksi.

Toca Boca

Tämä oli meille jo entuudestaan tuttu – en vaan ollut muistanut sitä! Meillä oli nimittäin Toca Boca Band (tai vastaava) kännykälle ladattuna jo aikoinaan Italian-matkalla; Silva oli silloin noin 1-vuotias.

Nyt ostimme (nämä siis maksoivat muutaman euron) Toca Boca Townin, joka oli tyttöjen mielestä aivan valtavan kiinnostava. Eka kertaa tän laitteen kanssa päästiin ihan ”kumpi laittaa/kumpi pitää kädessä/kumpi valitsee” -kinastelujen äärelle. En edes kunnolla päässyt näkemään, että mitä siinä pelissä oikein tehdään – tytöt niin maanisesti yrittivät omia sitä vaan itselleen. Ilmeisesti noilla erilaisilla ukkeleilla tehdään kaikenlaista. Kaupassa käyminen oli jostain syystä valtava hitti.

Tämä peli olikin jo sitten ihan selvää koukutuskamaa, mutta näytti silti sisällöltään kivalta. Mutta tällaisten kanssa kyllä varmasti tulee niiden peliaikarajojen asettaminenkin jossain vaiheessa ajankohtaiseksi. Ne saa tässä Kuriossa onneksi helposti laitettua.

Toca Boca -pelejä oli siis Google Play -kaupassa usemapia ja niissä oli vähän erilaiset suositusiät; osa oli vähän vanhemmille. Tämä taisi olla alle 5-vuotiaille, siksi sen valitsin. Toca Boca Kitchen -peli oli ilmainen, sitä pelattiin myös jonkin verran.

Nuottiniitty

”Siinä väritetään sellasia kukkia ja se on samalla vähän kun soitin. Vaikee selittää, mutta suosittelen ehdottomasti!”, kirjoitti Lumina siihen aiempaan postaukseen. Haha – se oli itse asiassa hyvin selitetty! Heti tajusin, kun peli ladattiin: väritetään kukkia ja se on soitin, kyllä kyllä.

Pelissä siis tavallaan leikin kautta oppii, miten melodiat tulevat sävelistä. Sellaista luovaa sävelillä leikkimistä; vähän kuin soittamista, mutta kuitenkin värien kautta.

Nuottiniitty on myös ilmainen – ja suomalainen. Saman Kapu Toysin kehittämä, joka on tehnyt myös Kapun Metsän.

Kun tuo lasten tabletti Kurio nyt tuli taloon, niin on siitä vaan tykätty. Olen päässyt toteamaan, että ihan turhaankin vitkuttelimme tabletin antamista lapsille – esimerkiksi tuo Ekapeli on ihan älyttömän hyvä esimerkki siitä, miten tabletin käyttäminen voi olla oikeasti hyödyllistä ja opettavaa.

Tietenkään tämänikäiset eivät vielä lukutaitoa mitenkään tarvitse, mutta ajattelen, että tällainen myös jotenkin kivasti opettaa oppimaan. Samaa siis kuin se, että Silva tykkää tosi paljon niistä Kuriolla valmiina olleista matematiikkapeleistä. Tehtävien tekeminen on kivaa.

Itse asiassa muistan saman myös omasta lapsuudestani: olin ennen kouluikää – jostain 5-vuotiaasta alkaen – aivan hulluna kaikenlaisiin eskarilaisten tehtäväkirjoihin. Laskemista, lukemista, päättelyä. Se onnistumisen ja oppimisen into oli ihan valtava ja olisin ehdottomasti halunnut jo 6-vuotiaana kouluun. Koska siellä on niitä ihania tehtäviä. Kun sitten vihdoinkin pääsin sinne kouluun, luin heti ensimmäisenä iltana Aapisen kannesta kanteen ja matikkakirjalle olisin tehnyt ihan saman, jos vanhemmat eivät olisi vähän estelleet. Että ”katsele vaan, mutta älä vielä käytä kynää”.

Tavallaan moni näistä peleistä on ikään kuin ne samat tehtäväkirjat, mutta nykytekniikan muodosssa. Heh ja jos mulla olisi ollut lapsena tällainen tabletti (ja nuo kaikki pelit), olisin todennäköisesti rakastanut sitä.

Oikein käytettynä tällainen on varmasti oikein hyvä väline.

Oliko näissä meidän suosikkipeleissämme teidän suosikkeja myös? Lisääkin vastaavia suosituksia saa kertoa – vaikka nyt ehkä rajoitamme hetkeksi uusien pelien lataamista, että ei tule ihan ähky :)

 

(Meidän lasten tabletti Kurio siis saatu blogiyhteistyön kautta.)

26