Miten valita (ekologisesti) lapsen ulkovaate?

Tämä postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Reiman kanssa.

Ensin tuli tieto, että fleece on pahis. No hei tämähän on selkeä homma! Sitten vaan lopettaa fleecen ostamisen ja maailma on pelastettu!

Paitsi että. Heti perään sai lukea, että no itse asiassa softshell on aivan yhtä paha. Mutta ei se mitään, kuorivaatteet sitten vaan käyttöön! Ai niin: entä niiden käsittelyaineet, ja mistä ne oikein on valmistettu…? (muovista, tietty)

Välillä tuntuu, että tavallisen ihmisen pää ei pysty ymmärtämään niitä kaikkia eettisiä ja ekologisia näkökulmia, mitä vaikkapa tuollainen ihan tavallinen lapsen ulkohaalari pitää sisällään. Kokeilen silti. Mikromuovit. Pintakäsittelyaineet. Rikastuminen luonnossa. Kuka haalarin on valmistanut, missä ja millä palkalla. Valmistuksen hiilijalanjälki. Huollon ja käytön hiilijalanjälki. Loppusijoitus (muovihan jää elämään about ikuisesti). Mitä vielä unohtui?

Tässä vaiheessa viimeistään alkaa ahdistaa. No mitä sitten tuonne ulos lapselle ja itselle pukee? Mikä on hyvä (tai edes vähiten paha), kun kerran kaikki on tavalla tai toisella huonoa…?

Aaaaaaaargh!

Lähdetäänpä kelaamaan toisesta päästä. Mikä sitten voisi olla mahdollisimman ekologista ja eettistä?

Tätä pohdintaa varten olen taas kerran jutellut Reiman mahtavan ”ekomummon” (hänen oma nimityksensä! ei hän ole oikeasti mikään mummo!), viestintäpäällikkö Riika Paakkunaisen kanssa. Hän on mun luottolähde: superperehtynyt näihin, jopa yltiöpäisen rehellinen, ja hän todella jakaa tämän ”materiaaliahdistuksen”. Hän osaa aina kertoa minulle sellaisiakin näkökulmia, joita mun normaaliaivo ei muuten hoksaisi ottaa huomioon. Kiitos siis Riikalle taas kerran!

Okei. Mennään vaikka mun lapsuuteen. Kun itse olin lapsi, käytin talvella esimerkiksi sellaisia ämmin neulomia lapinlapasia. Tuttujen lampaiden villasta itse kehrättyä lankaa. Se oli varmaan suht eettistä. Muistan, miten lumi takertui aina kökkäreiksi niihin. Ne myös kastuivat helposti, tuulikin tietty meni läpi. Lapasia laitettiin monet päällekkäin, ja välillä niitä käytettiin nahkahanskojen parina.

Joku reilun kaupan luomupuuvilla voi varmaan parhaimmillaan olla aika eettinen. Jotta kuitu olisi eettinen, sen pitäisi olla saanut kasvaa luotaisesti, ilman kastelua, lannotteita tai muuta keinotekoista ”puuttumista”. Eikä tietysti mitään valtavia peltoaloja tai metsien avohakkuuta! Hamppu on ilmeisesti aika hyvä. Suomessa mahtava juttu voisi olla nokkonen: sitä kasvaa joka kulmalla. Sitä ei ole kuitenkaan vielä isommassa mittakaavassa hyödynnettty.

Yksi eettinen vaatevoimavara voisi olla suomalainen metsä. Metsästä saa enemmän kuitua vuodessa hehtaaria kohden kuin puuvillapellolta – varmaan  sellaisella harventamistyyppisellä (ei siis ”kaikki nurin”) metsänkäytölläkin. Metsästä saa selluloosaa, josta voi tehdä muuntokuituja – itselleni tutuin niistä on tencel. Tuo tencel on ihana pehmoinen kuitu, mutta melkoisen hintava, ja siksi se usein yhdistetään muihin kuituihin.

Mutta kun siis puhe oli ULKOvaatteista! Nämä yllämainitut voisivat olla suht eettisiä (eettisempiä) materiaaleja, mutta kun ajattelee Suomen marraskuuta ja lapsia siellä loskakuraravassa ja pimeydessä iloisesti leikkimässä… Suomen ilmastossa kuitenkin veden- ja tuulenpitävyys ovat tärkeitä juttuja.

Jos lähdetään miettimään sieltä luomu-eettisestä-ekologisesta päästä mahdollisimman hyvää ulkovaatetta, niin tarvittaisiin ensinnäkin tiukka puuvilla-, hamppu- tai pellavakangas. Siitä pitäisi ommella ulkovaate, joka sitten vahataan tai öljytään. Niin, paitsi että millä se vahataan tai öljytään? Siinäkin on tietysti eroja. Mitäs niistä sitten irtoaakaan pesuissa…? Eli pitäisi olla tietysti myös eettinen ja ekologinen vaha!

Myös nahka voisi olla kestävä ulkoilumateriaali, joka rasvattuna pitää jonkin verran vettäkin. Paitsi ai niin vegaanit. ”Jo valmiiksi kuolleen eläimen” nahka (vaikka lammas, joka elänyt hyvin ja tuottanut villaa) on varmasti eettisempi kuin moni muu; mutta tietysti pitäisi alkuperästä ja eläimen elinolosuhteista olla täysi varmuus, jos haluaa nimenomaan eettisen valinnan tehdä.

…ja sitten kuinka moni olisi valmis etsimään niitä (eettisiä) tiukkoja puuvillankankaita ja (eettisiä) vahoja – ja itse sitten kaiken muun arkihärdellin keskellä ompelemaan ja vahailemaan lasten ulkovaatteita. Jos tällaisia ei saa ”valmistuotantona” kaupan hyllyltä, niin tuollainen ulkovaate on varmasti aika pienen ihmisryhmän valinta. Valitettavasti.

Ja sitten on kai (mun järjen mukaan) sellainenkin pointti, että miten niitä luonnonkuituja sitten riittäisi koko maailmalle? Tällä hetkellä yli puolet maailman tekstiileistä on synteettisiä. Jos niistä kaikista luovuttaisiin, niin millä ihmeen maaperällä ne kaikki tarvittavat luonnokuidut sitten kasvaisivat…?

Päällimmäisenä ainakin mun omassa mielessä synteettinen kuitu kuulostaa pelkästään pahikselta. Mutta hetkinen. Toisaalta sitä lisätään joihinkin vaatteisiin myös siksi, että vaatteen käyttöikä pitenisi. Joidenkin (oikein valittujen) synteettisten materiaalien ansiosta vaate voi myös esimerkiksi kuivua nopeammin tai puhdistua helpommin. Kaikilla näillä voikin siis olla yllättäen myös positiivinen ekologinen vaikutus. Jos siis tekstiilin materiaaliyhdistelmä on tarkasti mietitty ja tutkittu.

Eli todellakin: voi kun tämä olisikin helppoa ja yksiselitteistä! Että olisi selkeät pahikset ja hyvikset. Mutta hitsi kun ei ole!

Jos nyt suunnilleen oikein olen ymmärtänyt, kaikissa synteettisissä materiaaleissa on fossiilista öljyä. Jaiks. Eli kun katsoo vaikka ulkoiluvaatteita… Sitten voikin seuraavaksi miettiä, miten on jossain porattu öljyä maaperästä, kuljetettu sitä, jossain on joku tankkeri ajanut karillekin ja niin edelleen. UHHUHHUH.

Tai jos olisi kasviperäisiä öljyjä! Ai niin, palmuöljy ja sukupuuttoon kuolemassa olevat orankit. Eli sekään ei ole ihan yksiselitteistä.

Mutta kasviperäisiä öljyjä voisi myös käyttää synteettisissä materiaaleissa, ja käytetäänkin jo. Tulevaisuudessa niitä voi olla myös laajemmin tarjoilla vaatteissa – toisena puolena on sitten toki se, että se tulee varmasti näkymään myös vaatteiden hinnassa.

Eli aikamoinen ulkoiluvaatemateriaaliepätoivo tässä käsillä.

Itsestäni tuntuu, että en VOI kirjoittaa ja julkaista tällaista juttua ilman, että antaisin edes pientä ”ratkaisulohtua”. Jotain valoa tunnelin päähän. Jotain, mitä jokainen voisi edes yrittää tehdä ja ajatella. Mutta siis: yksiselitteisiä helppoja ratkaisuja ei (vielä ainakaan) ole. Mutta edes jotain.

Okei, nyt lähtee kootut ekoahdistuslohdutukset ja pienenkaavanhätäratkaisumallit. Ensin ”yritystasolta”.

Itseäni lohdutti vähän tämä, mitä Riika sanoi: Tekstiiliteollisuudessa ollaan hyvin tietoisia ekologisuuden tarpeesta. Lainsäädäntökin vähitellen tiukentuu ja avoimuuden vaatimus on kasvanut. Uusia ratkaisuja etsitään ja kehitetään koko ajan, ja tutkimustyö käy täysillä. Markkinoille tulee entistä ekologisempia vaihtoehtoja, ja tulevaisuudessa vielä lisää.

Miinusmerkkinä sitten se, että harva näistä tulevista ratkaisusta on kukkarolle edullinen. Tiedostavan kuluttajan kannattaa siis henkisesti varautua siihen, että ”halpatuotannon aikakausi” alkaa olla ohi, jos eettisesti haluaa elää. Ekologisempi ratkaisu tulee siis olemaan hintavampi: siitä maksetaan enemmän, ja toisaalta sen kanssa sitten myös eletään pidempään.

Myös vastuulliset vaatteita tekevät yritykset tekevät aktiivisesti töitä, jotta tuotteista saadaan koko ajan ekologisesti parempia. Esimerkiksi Reima on osallistunut EU:n ”Trash2cash” -hankkeeseen, jonka tuloksia raportoidaan parhaillaan. Se tutkii esimerkiksi, miten kokonaisia tuotteita voisi saada jatkokäyttöön ja takaisin samanlaiseksi tuotteeksi kiertämään (ei välttämättä ”alemmaksi” tuotteeksi).

Reimalla on myös jo markkinoilla (tai pian tulossa) ensimmäisiä tuotteita, joissa on käytetty kierrätetyistä muovipulloista peräisin olevia kuituja. Nyt on jo myynnissä vauvojen haalari Nalle, jonka synteettinen materiaali on juuri tällaista kierrätyskuitua. Ensi talvena myyntiin ovat tulossa junioreiden kevyttoppahousut samalla idealla, ja myös Play Jersey -trikoisiin (mitkä ovat muuten ihan huippuihanaa matskua!) tulee keväällä synteettinen osuus kierrätetyistä muovipulloista. Hyvähyvä!

Nämä ovat siis ensimmäisiä, ja tämä kehitys jatkuu.

Reimalla on jo nyt kaikki vaatteet fluorihiilivapaita (siitä aiemmin täällä) ja tulevaisuudessa myös kaikki kengät; tällä hetkellä jotkut kengät ovat jo ja toiset eivät, mutta kehitystyö on käynnissä.

Ja sitten yksilötasolle!

Mitä tavallinen lasten ulkovaatteita hankkiva ihminen (joka siis ei aio itse ommella ja vahata ulkohaalareita) voi juuri nyt tehdä valitakseen edes vähän paremmin?

Mikromuovien osalta nyrkkisääntönä voi ajatella, että mitä sileämpi, kovempi ja kiinteämpi pinta, sitä vähemmän mikromuoveja siitä irtoaa. Pehmeitä tai pörröisiä tuotteita pestessä kannattaa käyttää Guppyfriend-pesupussia, siitä aiemmin täällä. Itse käytän nyt sitä ja tykkään.

Hiilijalanjäljen osalta voi ajatella, että mitä pidempään tuote on käytössä, sen pienempi sen hiilijalanjälki on; kun sillä siis säästää seuraavan tuotteen hiilijalanjäljen. Mitä useampi käyttövuosi ja mitä useampi käyttäjä, sen parempi se on luonnolle. Sen voi jokainen siis tehdä: huolehtia tuotteiden kiertämisestä!

Kannattaa siis ostaa kestävä laadukas tuote, huoltaa ja hoitaa sitä, ja oman käytön jälkeen kierrättää eteenpäin niin, että tuote kiertää ihan elinkaarensa loppuun asti. Reimalta itse asiassa ei kannusteta ostamaan uutta ja uutta joka kausi (mikä on se perinteinen yritysten myyntitoimintatapa), vaan ostamaan kestäviä valintoja ja käyttämään tuotteet loppuun asti. Itse asiassa useimmat Reiman mallit ovat ajattomia, eli ei synny ehkä houkutusta ostaa ”uuden kauden” kuoseja. Tämä kestävyys on mun mielestä tosi hyvä ja vastuullinen viesti. Tuotteita voi korjata ja paikata; itse asiassa Reimalta on tulossa lähiaikoina myyntiin vaatteiden paikkaussarja.

Hauskana yksityiskohtana muuten: meillä on käytössä jo kahdeksatta (!!!) välikautta Reiman välikausihaalari, ensin Silvalla ja nyt Seelalla. Se näkyi uutena aikoinaan täällä, keväällä 2015. No, viime vuonna Seela onnistui rymymään johonkin terävään ja siihen tuli viilto. En jaksanut miettiä ”oikeaa paikkaamista”, joten lättäsin siihen reiän päälle heijastintarran – ja hyvin on toiminut, se on jo kerran pestykin sen kanssa! Ja heh: kuulin juuri, että myös tuossa Reiman paikkaussarjassa tulee olemaan heijastavaa paikkatarraa, josta voi leikellä vaikka sydämenmuotoiset paikat polviin. Eli ei sen mun pikapaikkausidea ehkä niin pöhkö sitten ollutkaan!

Ja kun haalarin tie alkaa olla ihan lopussa haalarina, niin luova ihminen voi tehdä siitä jotain ihan muuta!

Joten luovuus ja DIY-henki kukoistukseen! Ja jos ei löydy itseltä intoa, aikaa tai osaamista, niin anna materiaaliksi jollekin, jolta löytyy! Vanhasta kuorihaalarista saa vaikka erinomaisen kauppakassin: kevyen ja vedenkestävän. Tai lemmikille joku ulkoiluvaate! Tai entä rengassuojat vaunujen renkaille? Reiman Riika kertoi itse ommelleensa vanhojen haalareiden hihoista ”kestojalkasuojia”: eli tiedätte varmaan ne siniset muoviset kenkäsuojat, joita käytetään asuntonäytöillä ja joita jotkut päiväkodit tarjoavat lapsia tuodessa. Nehän kuluvat pian läpi. Mutta vanhoista haalareista saa pienellä vaivalla kestävät kestosuojukset!

Sama koskee tietysti kaikkea, mitä me käytetäään. Huonekaluja, mattoja, vaatteita, kenkiä, kodinkoneita ja niin edelleen. Eli: osta harkiten parempaa (kestävää), huolla, hoida ja käytä vastuullisesti, käytä se loppuun asti ja kierrätä, ja lopulta elinkaaren päässä käytä luovuutta: voisiko tuotteen jäännöksistä tehdä vielä jotain muuta?

Materialisti.

Sehän on puhekielessä sellainen aika negatiivinen nimitys: materialisti on sellainen, joka haluaa vaan haalia lisää ja lisää tavaraa itselleen. Mutta voisiko sille antaa ihan uuden merkityksen ? Voisiko se olla myös materian rakastamista ja vaalimista? Ei hamstraamista. Vaan sitä, että rakastaa jotain niin paljon, että ei halua uutta vaan mieluummin vaalii sitä vanhaa. Sellaista, että jonkun asian hankittua huolehtii siitä elinkaaren loppuun asti…?

Voitaisko me kaikki olla vähän enemmän sellaisia materialisteja?

PS. Kolme vuotta sitten pohdin yhdessä Riikan kanssa Reiman vaatteiden valmistuksen eettisyyttä ja pintakäsittelyä. Se on vielä nykyäänkin yksi blogin googlatuimmista jutuista ja edelleen ajankohtainen (paitsi pintakäsittelyaineiden osalta; nykyisin ne on jo vaihdettu, silloin tämä oli vasta tulossa). Juttu löytyy täältä.

PSS. Tämän jutun kuvituksessa näkyy nuo Reiman mahtavat heijastavat talvivaatteet! Silvalla Silda-talvitakki ja Seelalla Saana-haalari, joissa molemmissa heijastavaa kuviointia. Pipot ovat malliltaan Yoho ja niihin neulottu heijastavaa lankaa. Molemmilla lapsilla on myös heijastavat Vilkku-topparukkaset, joiden materiaali sertifioitu ”oikeaksi heijastimeksi” eli henkilösuojaimeksi. Sen kyllä huomaakin, että ne todella näkyvät! Tällaiset jokaiselle lapselle käteen viimeistään tänä talvena! (moni täällä kommenttikentässäkin on jo aiemminkin kertonut tuollaiset jo ostaneensa)

Muistakaa siis heijastimet pimeässä! Vanhoihin vaatteisiin heijastinteippinauha on huippu – kannattaa laittaa myös mm. vaunuihin, ja aikuiselle myös!