Okei. Nyt saa sit virallisesti sanoa, että ”mä en tunne sua enää yhtään”.
Koska siis ensin se laittaa lapsensa päivähoitoon. Sit se aikoo lähteä perjantaina bling-bling-bilettämään ilman aikomustakaan tulla kotiin ennen lasten nukkumaanmenoaikaa. Mut hei. Eikä siinä vielä kaikki!
Lisäksi sillä on sähköpostissa lentolippu odottamassa. Yhdelle hengelle. Heti seuraavana viikonloppuna se aikoo lentää viikonlopuksi pois Suomesta. Ilman perhettä.
OMG.
Mutta minne? Minne se perheensähylkäävä huithapeli sitten aikoo yksinänsä matkustaa? Varmaan jonnekin lämpimään. Eksoottiseen? Hmm vai trendikkääseen citylomakohteeseen? Hei kylpylään rentoutumaan? Kavereiden kanssa kreisibailaamaan? Praha? Tallinna? Hei mä tiedän: Barcelona! Ehkä Lissabon?
Ei. Vaan eksoottinen, kuuma Frankfurt.
Antakaa kun mä selitän.
Seuraavaksi kaikki Bollywood-skeneä tuntevat lentävät p*rseelleen. Okei te kaikki kolme. Ööö jotka kyllä tiesitte asiasta jo. Ja loput teistä on sitten, että ”anteeks mut niinku mitä? Niinku et KUKA toi mummo sit muka on…?”
Koska siis:
…ja ennen kaikkea:
Saroj Khan!!!!!
Nyt mä haukon täällä henkeäni tätä kirjoittaessa! (ja te varmaan edelleen, että ”TÄH?”)
Meidän tanssiryhmä lähtee siis Frankfurtiin kilpailemaan Euroopan Bollywood-tanssitähteydestä! JA osallistumaan elävälegenda-Saroj Khanin tanssiworkshoppiin. Tämä kohta seitsemänkymppinen Khan on siis Bollywoodin The Koreografi – Wikipedian mukaan tehnyt koreografiat yli 2000 elokuvaan ja ohjannut tietysti iiiiiiisoja Bollywood-leffatähtiä.
Uuuh. Aaaah. Bollywood-tanssinharrastajalle tämä on sellainen sarjassamme uskomaton ”kerran elämässä” -tilaisuus.
Ja tonne mä nyt sitten lähden meidän ryhmän, Bollywood Kamleesien kanssa!
Mun ensimmäinen reaktio tuosta kilpailusta kuullessani oli jotenkin ”oih – mut en mä tietty voi…” Mutta Joel otti heti tiukan linjan: ”totta kai voit – jos sä oikesti haluat, niin menet.” Ähisin ja puhisin hetken, mutta sitten totesin, että kyllä mä oikeasti haluan.
Niinpä sitten lähden.
Mä en ole ollut lasten luota koskaan yötä poissa, muuten kuin Seelaa synnyttämässä. Silti itse kilpailu jännittää (ainakin tällä hetkellä) paljon enemmän kuin kotoa poissa oleminen. Sinänsä yllättävää. Mutta ehkä aika on tälle kypsä. Siis mä.
OMG. Euroopan Bollywood-tähtitanssikilpailu! Tuomaroimassa Bollywoodin legenda. Ja lavalla mä. ÄÄÄÄÄÄÄK!!!!!
68
Sari
28.9.2015 at 15:19:D hahhah! Mummo kyllä pomppas silmään ja yllätti mutta muuten kyllä ihan suntyyppistä menoo. Hienoo ja tsemppiä. Mummo näyttää kyllä enemmän balkanilaiselta ku intialaiselta bollywood-osaajalla mun mielestä.
krista
28.9.2015 at 15:21Tsihihihih kuten voi päätellä (tai näin mä ainakin arvelen), toi ei välttämättä ole ihan maailman tuorein kuva tästä supertähtimummelista :D
elinamanda
28.9.2015 at 16:48Kuulostaa ihan hullun hauskalta ja ihanalta! Mahtavaa, kun lähdet mukaan! Ja tosi hauskaa myös näin lukijan näkökulmasta päästä lukemaan pikkuhiljaa vähän erilaista puutalomeininkiä. Tähän asti kun blogin sisältö on (luonnollisestikin!) ollut lähinnä että vauva-vauva-perhe-koti-äitiminä (joo, kärjistäen, mutta ymmärtänet), niin tosi hauskaa, kun pikkuhiljaa päästään nyt lukemaan myös näitä sun-ihan-omia juttuja. :) Enkä siis missään nimessä nyt tarkoita, että tähänastiset jutut ja aihepiirit ois olleet jotenkin pitkästyttäviä, ei mitään sellaista! Vaan siis että juuri näinhän sen elämän pitääkin mennä, että pikkuhiljaa sieltä pikkulapsiarjen keskeltä alkaa lohjeta aikaa myös äidin ihan omille puuhille. Musta on ihanaa, että ootte koko ajan tehnyt asiat just teidän omalla, teille parhaiten sopivalla tavalla! Jatkakaa samaan malliin!
krista
28.9.2015 at 16:53Kyllä – näin se tosiaan menee! Etenkin vauva-aikaan se ”oma minä” menee helposti vähän niin kuin syrjään; vaikka samanaikaisesti kyllähän se siinä kuitenkin koko ajan on! Mutta että ikään kuin elämänpiiri taas vähitellen laajenee, kun lapset vähän kasvavat. Joillain nopeammin ja joillain hitaammin, jokaisen äidin/isän omalla henkilökohtaisella tahdilla <3
Pieta
28.9.2015 at 18:09Wow! Hyvä sinä!
Lähtisin myös, jos voisin. En kyllä keksi, että minne. :D Ihanaa, että Joel on patistanut, mulla ei ehkä puoliso ihan heti nikottelematta patistelis reissun päälle. Noo, ehkä aika ei ole kypsä vielä… ;)
krista
28.9.2015 at 18:45Kiitos!
–
Jännä, miten se ”kypsä aika” jotenkin vaan sit jossain vaiheessa tulee – vielä puoli vuotta sitten en olisi lähtenyt. En ehkä 3 kk sittenkään. Enkä edes silloin, kun Silva oli samanikäinen (tai vanhempi) kuin Seela nyt… Mutta nyt vaan – no: aika on jotenkin kypsä, ei sitä osaa oikein muuten määritellä :) Että kun tällainen tilaisuus tulee eteen, sitä ei haluakaan enää ohittaa :)
ElinaBee
28.9.2015 at 18:51Miten jännittävää!! Hauskaa tosiaan päästä lukemaan ihan sun omia juttuja, jotka ei liity lapsiin (vaikka toki nekin on ihan sun omia, mutta siis ihan sinä-itte!- juttuja!). Miten muuten luulet, että Seela ottaa tämän viikonloppueron kun eikös Seela ole vähän herkkis, mitä tämmöiseen ”hurjasteluun” tulee? Itse haluaisin ehkä myös vuoden päästä mennä johonkin leirille yöksi ja meidän pikkuinen on silloin 1v3kk, niin mietin miten onnistuu… Vaikka lapsesta nämä jutut taitaa aina olla kiinni :D
krista
28.9.2015 at 19:00Joo, Seela on nyt just tuon verran – tai hetkinen, just 1,5-vuotias silloin. Ja herkkis <3 En osaa oikein sanoa, miten ennustan... Nyt Seela on muutaman kerran nukahtanut tosi hyvin ilman mua; mä oon ollut tyyliin alakerrassa syömässä Silvan kanssa iltapalaa, en sen kauempana :) Mutta luulen, että se nukahtaminen menee hyvin. Yöheräämisistä en oikein tiedä, miten ne menevät; ennustan jonkin verran itkua, mutta toisaalta nyt Seelalla on sellainen "isssssi! issssssi!" -vaihe, että luulen, että Joelin antama lohtu tuo ihan vankan turvallisuudentunteen, vaikka varmasti onkin outoa, että siinä vieressä ei ole sitä äitiä. Imetyksen loppuminen myös varmasti tekee osansa lopputulokseen - en tiedä, hyvässä vai pahassa :D
-
Mullahan on sitten lokakuussa myös se leukaleikkaus, nämä poissolemani kaksi yötä olkoon vähän niin kuin pieni harjoitus siihen. Eli mä oon itse asiassa KAKSI kertaa poissa lokakuun aikana. Apua. Näin kun alkaa miettiä, niin kyllä se alkaakin sitten jännittää :D
piupali
28.9.2015 at 20:46Ehkä noita öitä voi treenailla vähän etukäteen? Että Seela nukkuis yöllä Joelin vieressä vaikka äiti olisikin samassa sängyssä. Tai mistä mä tiedän teettekö muutenki näin. Ihanaa kun pääset! Mun vauva on nyt reilu 10kk ja suunnittelen muutaman viikon päähän omaa hotelliviikonloppua… Toka kohdalla aika tulee aikaisemmin kypsäksi. Ja riippuu toki lapsestakin! Meidän toka alkaa pullolle ja tykkää isistä yhtä paljon kuin äidistä, esikoisen kohdalla elettiin melko erilaista todellisuutta. Ihanaa reissua sulle! Ja ihanaa uutta aikaa myös. <3
krista
28.9.2015 at 21:09Joo, pientä pehmeää treenailua on ollutkin käynnissä (mm. just nuo, että Joel nukuttanut) tässä siitä asti, kun lähdöstä päätin tuossa kuukausi sitten. Nyt perjantaina tuleekin sitten sellainen tilanne, että en oikeasti ole kotona nukkumaanmenoaikaan (aiemmissa ”treeneissä” vaan alakerrassa) ja niin edelleen :) Baby steps :)
–
Seela kans on nyt niii-iiiiin isin tyttö ja tykkää tuttipullostaan öisin, eli siinä mielessä saumat ovat suht hyvät – vaikka hän herkkis onkin. Mutta sataprosenttisen eri asia olisi, jos hoitajana olisi muu kuin oma isi; nyt musta tuntuu, että Seeluska on isiin ja äitiin tasapuolisesti yhtä kiintynyt <3 Välillä tuntuu, että jopa enemmän isiin :)
mie
28.9.2015 at 20:271. kertaa kommentoin..nyt on vaan pakko.. MAHTAVAAAA!!!! Todella upea ja hauska juttu! Teillä tulee varmasti niiin mahtava, hauska ja iloinen reissu! Ja on se Frankfurt ihan hauska paikka vaikkei ehkä ihan kuuminta hottia;)
krista
28.9.2015 at 21:11Kiva, kun kommentoit! Ja KIITOS! Mä oon kans niii-iiiin varma, että tulee! Frankfurtia me nähdään eniten akselilla hotelli/treenisali/esiintymispaikka (ovat samassa korttelissa, mutta kauempana keskustasta), mutta mä oon varma, että elämyksenä tuo on jotain ihan huikeaa. Ja meillä on aivan jär-jet-tö-män ihana ryhmä! <3
Marsikka
28.9.2015 at 21:56Vähänkö mahtava juttu! Tosi hienoa että lähdet, hyvä että Joel vähän tönäisi. ;) Ite en vielä olisi yötä poissa poikasen luota mutta hän onkin eka lapseni joten arvelen, kuten tuolla ylhäälläkin joku, että se ajan kypsyminen kestää vähän pidempään. Televisioidaanko kisat?
a
28.9.2015 at 22:20Mä olin ekan kerran pois koko yön kotoa (noh, kolme yötä yhteen putkeen, isänsä hoiti) kun tytär oli 3,5v. Sitä ennen olen ollut iltoja pois yhden käden sormilla laskettavan määrän ja lapsi on tasan kerran ollut jonkun muun kun isänsä ja mun nukutettavana (1,5v. ikäisenä omassa kodissa kun mentiin kaverien häihin). Ihan hyytävä statistiikka, siis noi poissaolot oli aina ihan sikavaikeita ja kostautui aina useana surkeana yönä, joten ei todellakaan usein viitsinyt. Mutta tää mun kolme yötä putkeen pois kotona (ihan vast’ikään) meni ihan mahtavasti, tytär vietti ihan normiarkea ja höntsäili isänsä kanssa, nukkui yöt hyvin ja ei ollut mulle ees vihainen kun palasin. Ja siitä on pakko sanoa, että voi vitsi mikä vapauden huuma tästä tulee, siis ihanaa meidän lapsi on niin iso että se pärjää ilman äitiä (joo ja seuraavaksi lapsi pääsee kyllä yökylään mummolaan ja mä jä mies päästään treffeille :D). Mun omiin korviin(kin) kuulostaa karulta ettei miehen kanssa olla ilta-aikaan päästä viettämään yhteistä (ulkoilu)aikaa, mutta ei se onneksi ole niin karua, iltaisin on kotosalla monta tuntia kahdenkeskistä aikaa kun lapsi nukkuu ja toisaalta treffejä on harrastettu yhteisten lounaiden merkeissä (heh, siitä tulee melkein paheellinen fiilis kun lapsi on päiväkodissa ja on miehensä kanssa kaksin lounaalla :)).
jennilee
29.9.2015 at 08:04Hihii, I get it. Harrastan itämaista tanssia ja mä nii-iin lähtisin jos pääsisin Mahmoud Redan (niin kuka? :D) vetämään workshoppiin. Vaikka sit Frankfutiin. Natiaisen ekoja lauseita oli ”äiti lähtee tanssimaan.” Hups.
WandaP
29.9.2015 at 16:12En tunne Bollywood-tanssiskeneä yhtään. Mutta blogin kautta tiedän sinun rakastavan sitä, ja voin hyvin ymmärtää, kuinka Frankfurtin-matka on sinulle ja ryhmällesi jotakin mielettömän tajunnanräjäyttävän mahtavaa. Postausta lukiessani hoin ääneen ”ihanaa ihanaa ihanaa”…! Ajattelin kuinka olisi kerrassaan huikaisevaa, jos itse tapaisin joskus omien kiinnostuksenkohteitteni ”grand old” naisia tai miehiä, ja olin niin iloinen, kun joku toinen pääsee kokemaan sellaista. :)
Metsärusakko
29.9.2015 at 20:18Mä en nyt millään pääse eroon tästä mun mielikuvasta, että toi mummeli on Bollywoodin Aira Samulin :D
Miitu
29.9.2015 at 21:08Hyvä hyvä. Todellakin lähdet. Sanoisin, että nyt alkaa oikeasti-oikeasti siirtyminen siihen, että lapset on osana sitä tavan elämää. Tosi paljonhan te ootte tehny teidän näköisiä asioita, mutta voimakkaasti lasten ehdot edellä – niin kuin nyt on kuulunukin. Nyt vaan alkaa olla vaihe C alkamassa, missä se aikuismaailma palailee (muotoutuneena) takas. Sitä sit taaplataan seuraavat parisenkymmentä vuotta…
–
Ja sanotaanko näin, että jos on lapsille pientä harjottelua erossa olemiseen, niin ei tee pahaa pieni harjottelu itellekään. Nimim. pienempi alkaa olla kans isän perään ja isompi linnottautuu huoneeseensa ”Mulla/meillä on leikit kesken. Ei saa tulla häiritsemään!” Kohta neljä ja puoli vuotta kaikki vapaahetket tarvittuna olemista takana. Mitäs nyt sit kuuluis tehdä..?
rinkeli
29.9.2015 at 21:46Wohoo! Hyvin se menee, tanssi ja ero lapsista! :D
Sole
29.9.2015 at 22:56Mä sanon tähän vaan et HYVÄ JOEL!!! ja jatkan sittenkin vielä että mahtavaa kun lähdet reissuun,tekee varmasti hyvää kaikille teille neljälle.
Ihanaa että Joel kannustaa sua!ja että sä otat kannustuksen vastaan ja tartut tilaisuuteen :)
Nonni,nyt mä hiljenen.sanoin paljon enemmän kuin ekan lauseen :D
Morgaise
30.9.2015 at 19:27*pitää peukkuja ja seisoo varpaillaan*